Matti Rönkä: Uskottu mies

 

Matti Rönkä: Uskottu mies, Gummerus 2019, sivumäärä 303.

Matti Röngän Uskottu mies palaa Viktor Kärpän tarinaan inkerinsuomalaisena, joka sukkuloi kahden maan välissä. Viktor on alun alkaen neuvostotiedustelun majuri ja hiihtäjä, mutta on menettänyt työpaikan ja palkan Neuvostoliiton hajottua. Viktor muutti Suomeen, jossa Kärppä joutuu kohtaamaan monenlaisia vaikeuksia, jotka voitti. Lisäksi Viktorin hyveisiin kuuluu muiden lähes pyyteetön auttaminen. Kärpän etuna mutta myös taakkana on entinen elämä Neuvostoliitossa, ja vanhat siteet tiedusteluun, valtiollisiin instansseihin, sekä Pietarin kassaan. Aiemmissa osissa Viktor on perustanut rakennusalan yrityksen, ja hän on monessa mukana, kaikki ei kestä päivänvaloa. Hänellä on yhteyksiä myös poliisiin ja Supoon. Viktor on mennyt naimisiin suomalaisen hoivayrittäjä Marjan kanssa, heillä on yhteinen lapsi Anna, sekä adoptoitu poika Sergei, joka käy Santahaminassa inttiään. 

Matti Kiuru pyörittää Viktorin yritystä, Viktor on himmannut, ja löhöilee datsallaan Karjalan Kontupohjassa, kun kesämökin rauhaa häiritsevät tunkeutujat. Kärppä jättää miehet rauhaan, mutta ampuu heidän Toyotaansa singolla. Kun Kärppä selittää tekosiaan poliisilaitoksella eversti Aleksei Fjodorovits Karamazoville, hän ymmärtää, että hän on jonkun uuden tai suuren äärellä. Suomessa Viktorin inttikaveri paluumuuttaja  Pavel Ljudin (Pauli Lyytikäinen Suomessa) on päättänyt päivänsä omaehtoisesti ja "määrännyt" Kärpän toimimaan "uskottuna miehenä" ja jakamaan hänen omaisuutensa perillisille. Kun Kärpän tutkimukset etenevät, moni on "perinnöstä" kiinnostunut, Ljudinin tietokoneissa on nimittäin hyvin arkaluonteisia tietoja, niin arkaluonteisia, että Kärppää muistutellaan eri suunnista, myös Supo kuulee ja poliisista venäläistaustainen Max Paappa lyöttäytyy iholle. Jotta omaisuus voidaan jakaa, se pitää löytää ensin. Kärppä ottaa kumppanin mukaansa ja lähtee kotiseuduille Karjalaan etsimään "jäämistöä" ja toimittamaan se oikealle omistajalle. Mutkia on matkassa ja vielä Suomessakin ryppyjä riittää... 

Rönkän Kärppä-kirjat ovat minusta mitä parhainta asenneilmaston muokkausta, joka koskee kaksoiskansalaisia. Viktor Kärppä on nimittäin sydämellinen ihminen, auttaa kaikkia. Hän tuntee Venäjältä tulleet ja Venäjälle jääneet. Entisestä emämaasta ei jää niin hyvä kuva, eikä juuri nyt Venäjästäkään, kun kalistelee aseita Ukrainan rajalla. Rauhaa on kaikkien ylläpidettävä.

Kirja oli minusta hyvin nostalginen ja rauhaisa. Kärppä käy läpi Ljudinin kautta omia juuriaan, ja seikkailee pitkin Karjalan perinnemaisemia. Kärpän ystäville tämä on varmasti mukava mieleen palautus.

Tarukirjassa kirjasta on blogattu NÄIN

*****
Matti Rönkä (s.1959 ) on kirjailijana tunnetuin Kärppä-sarjasta, bloggasin 2012 Tuliaiset Moskovasta, 2015 edellisestä osasta Levantin kyy, Rönkä on kirjoittanut myös bloggaamani teokset Yyteet ja  Eino.

Helmet lukuhaasteen kohta 1 rastittuu, tässä on faktaa ja fiktiota.

Matti Rönkä: Yyteet

Matti Rönkä: Yyteet, Gummerus 2017, sivumäärä 251

Matti Rönkän kirja Yyteet kertoo softayritys Varma-Datan muutoksista työelämän pyörteissä.  Varma-Datan firman toimitusjohtaja Risto Kaarna vetäytyy hallituksen puheenjohtajaksi, ja myöhemmin kuolee. Uudeksi toimariksi tulee Tanja Lammio, joka käynnistää uudistukset, muutetaan, fuusioidutaan, siirrytään maisemakonttoriin ja kayädään parit yyteet.

Kirjan alussa Varma-Datan kahvihuone on leppoisa paikka, IS:n kymmentä kysymystä arvuutellaan, asiakkaille räätälöidään ohjemistoja, firman autoa lainaillaan. Lammio tuo ryhtiä työpaikkaan, hän nopeuttaa laskutusrutiineja, siirrytään uuteen, maisemakonttori, auton käyttö kielletään. Osa muutoksista on pelkkää simputusta, kuten firman parkkipaikan antaminen yksityisen parkkifirman käsiin.

Kirjan minä kertoja on Ville Koskela, teologian ylioppilas ja koodari, jolla on järkevä lääkärivaimo Leena, ja teini-ikäinen tytär sekä hulttioveli Jussi.

Kirjassa on kaksi jujua. Ensimmäinen on se, että Lammiota ei ole huvikseen otettu saneeraamaan ja fuusiomaan. Firma on ollut kuilun partaalla, ja Kaarna on myynyt siivut pääomasijoittajille, ja omistusta on myyty eteenpäin. Kyse on firman eloonjäämistaistelusta

Toinen juju on se, että kirjan henkilöt ovat Kaarna, Lammio, Koskela, Vanhala, Määttä, Salo, Lahtinen, Mielonen, Rahikainen, Hietanen, Viirilä ja Lehto ovat Väinö Linnan sankareita ja tässä parodioidaan Tuntematonta sotilasta. Tämä on teoksen suola ja sokeri. Tunetmattoman tapahtumia mukaillaan. Kaarna kaatuu ensinnä, Lehdon osa on surullinen. Koskela  joutuu operoimaan Lammion ja miehistön välissä, ja juo firman juhlissa viinaa, ja rähisee ja uhoaa, Koskela syö koodia ja paskantaa bittiä. Alkuperäinen kuuluu "syö rautaa ja paskantaa kettinkiä", ihmettelin, miksei Ville ei syönyt bittiä, ja skiitä olisi tullut koodia? Hietanen saa natsat, mutta vastuu painaa.

Ehkä riemastuttavin juonen käänne, on kun fuusioitavasta firmasta tulevat koodarit Rocca ja Suzy, he ovat naisia, kuten osa muistakin tuntemattomista koodareista. He lisäksi ovat pari. Rocca ottaa ohjat käsiinsä, tekee korjauskoodit ja ottaa yhteen nipo-Lammion kanssa. Honkajokikin tulee firmaan puhumaan omiaan. Traaginen Ritaoja on jätetty pois.

Rahikaisen luonne on säilytetty, aina häärämässä puoliluvattiomia, mutta lojaali mies, samoin kuin kahvihuoneessa viihtyvä Vanhala. Määttä ottaa kannettavan olalle.

Matti Rönkä on kirjoittanut oivan ja helppolukuisen Yyteet-kirjan, joka rivien välissä viestii työelämän nykytilaa.
-Jos yritys tuottaa tappiota, on tehtävä jotain.
-Henkilöstö näkee muutokset lähinnä kielteisinä, ja kokevat hiostusta.
-Koska avoimeen kommunikaatioon ei pystytä, syntyy arvovaltataisteluita, ja työteho kärsii.
-Monelle "työt ovat aikuisten päivähoitoa" jossa pomot viristtelevät konkretiasta irrotettuja presentaatioita.
Minusta työelämä on vieläkin raadollisempi. Kilpailu kiristyy, ja työntekijöistä, ja etenkin pomoista kiristetään viimeisetkin mehut.

Arja on blogannut tästä NÄIN.

 *****
Matti Rönkä (s.1959)  kirjoitti mainion Viktor Kärppä sarjan, jonka päätösosat olivat Levantin Kyy  ja Uskottu mies.
Matti Rönkä on jatkanut kirjallisia harrastuksia myös romaanilla .

Matti Rönkä: Eino

Matti Rönkä: Eino, Gummerus 2015, sivumäärä 235.

Matti Rönkä (s.1959)  kertoo romaanissaan Eino sotaveteraani Eino Heikkisen kipeän tarinan paloittain. Nykyhetki on Einon vanhuuden värittämä arki ja pojanpoika Joonaksen kiinnostus Ukin valokuviin. Takaumissa Eino muistelee kotielämää sodan jälkeen Leppäkoskella vaimonsa Kertun kanssa sekä uhkarohkeaa retkeään rajan taakse Neuvostoliittoon.

Matti Rönkä on minusta liiankin sujuva kirjoittaja:
"Juna pursui miehiä. Ne haisivat helpottuneelle hielle ja kaikuivat meluisaa humalaa kaverin kanssa jaetusta pullosta". s.5
"Puitten oksilla silmut alkoivat pullistua, puhkua hehkeää vihreätään esille. Lintu luritti kaipuutaan. Kesä tulisi, väkisin" s.15
"Tehtaan savupiiput kurottelivat näkyviin joen mutkan metsätupsun takaa, kauempaa alajuoksulta". s. 28

Eino kotiutuu armeijasta ja sodan aikaisten kontaktiensa "ansiosta" hän päätyy tiedusteluretkelle itärajan taakse. Matkalla ei kaikki suju suotuisasti, mutta Eino kokee matkalla sekä kaunista että kauheaa - sellaista, jota hän muistelee loppuelämänsä jokaisena päivänä, sekä hyvässä että pahassa.

Minusta teos oli väkisin väännetty kielikukkasilla siloiteltu paloiteltu epäuskottava tai ainakin turha tarina. Samaa mieltä ei ole ollut bloggari Kaisa-Reetta T. joka on blogannut Einon näin kauniisti.

Suurin anti kirjasta oli minulle se seikka, että nyt tiedän, että veteraanijärjestöjäkin piti Suomeen perustaa useita, tässä mainitaan suurempi eli Sotaveteraaniliitto mutta myös Rintamaveteraaniliitto. Päähenkilö Eino ei osallistunut kummankaan toimintaan, koska on sitä mieltä että porukka "valittaa kuinka rivit ovat harvenneet eikä meitä kunnioiteta". Tästäkin olen varsin eri mieltä. Julkisuudessa olevat sotaveteraanit olivat reippaita sodassa ja rauhassa, ja ovat arvostettuja kansalaisia. Toisaalta Suomessa on mielipiteenvapaus, joten kunnioitetaan siis fiktiivisenkin henkilön eli Einon mielipidettä, sotaveteraanithan puolustivat myös arvojamme, joista yksi on lupa ilmaista mielipiteitä kenenkään sitä ennalta estämättä..

Matti Rönkän Levantin Kyyn olen blogannut täällä. Bloggasin myös teoksesta Uskottu mies

Matti Rönkä: Levantin kyy

Matti Rönkä: Levantin kyy, pokkari Gummerus 2014, 248 sivua.

Matti Röngän Levantin kyy on tiivistelmä ja kooste Viktor Kärppä -dekkareista, joita on ilmestynyt aiemmin kuusi. Tarinointi on turinointia ja on kotoisaa, joskin välillä sympaattisen unettavaa luettavaa sarjan kahlanneille.

Levantin kyy -tarina alkaa ottopoika Erkin eli Sergein syntymäpäivillä, jossa mahdistuu myös kummisetämäinen huolten purku, Ferhat Musheerin pizzeriaa vainoaa nuorten mamujen jengi, josta on todellista huolta. Vaimo-Marja puuhaa hoivabisneksensä kanssa ja tytär-Anna oppii sanomaan R-kirjaimen.

Viktor Kärppä, muistaakseni alunperin, Gornostajev on kotoisin Neuvostoliitosta, entinen hiihtäjä ja GRU:n agentti, Neuvostoliiton hajottua Viktor siirtyi länteen, ja on puoliksi rehellinen pienyrittäjä lähinnä rakennusalalla. Viktor Kärpässä on parasta hänen auliutensa auttaa ystäviään ja tuttujensa tuttuja, vähän kuin Mario Puzon don Corleone, joskin Kärpän kuviot ovat pienempiä ja viattomampia. Kuudessa aiemmassa kirjassa on keräytynyt aikamoinen henkilökavalkadi, joista minusta teennäisin on rivoja puhuva poliisi Teppo Korhonen. Matti Kiuru on kohonnut Kärpän avustajaksi. Kärppä ei useinkaan ole yksiavioinen ja tässäkin teoksessa houkuttimena on nuori Darja Pietarin Boris-sedän tyttö. Veli Aleksein kanssa käydään puutavarabisneksillä, ja Pietarin poikien puheilla ja kotitalossa Sortavalassa. Autokauppoja hierotaan, ja  insinööri Kiimalaisen rahahuolia pohditaan.

Levantin kyy ei ole lainkaan itsenäinen teos, vaan jäähyväiset sarjalle, kirjan loppukäänteet ovat minusta epäuskottavia tuulesta temmattuja turhuuksia. Viktorista tulee kiltti ja kesytetty kotikärppä:

"Kohta Marja tuli hammastahnalta ja kasvovedeltä tuoksuvana ja suuteli hyvän yön". sivulla 98
sekä sivulla 178 "Panit niin kuin naista pitää, Marja kiitti ..."
"'Tulee sade. Käyn korjaamassa lasten tavarat pihalta suojaan', puhuin rakkauttani ääneen". s.210,

Kuvatkoon nämä avioliiton auvoa,  harvemmin näitä keskusteluja kuitenkaan näin käydään.

Tekstilainaukset edustavat tyyliä, jota erityisesti ja paljon inhoan, kuten avaussivulla oleva:
"Pihan pensaat ja ruoho uhkuivat kesäinnostusta, tahtoivat pursuttaa elämännesteensä pinnasta ulos."

Margit Tarukirjassaan on osannut tiivistää näin hyvin tämän kirjan jo syyskuussa 2013.

Matti Rönkän Levantin kyy on hyvä kooste ja päätepiste Kärppä-septetille. Vaikka Rönkä julkaisi vielä teoksen Uskottu mies

*****
Oma bloggaukseni tarvitsisi piristävää potkua, jota on Kirsi Kirjanurkassa NÄIN.

Matti Rönkä Tuliaiset Moskovasta

Aloitin Matti Rönkän Tuliaiset Moskovasta lukemisen Romeon ja Julian  jälkeen, ja riimiä tästäkin löytyi heti alusta ”sano Eliott Ness ja hiihtoliitossa tilattiin Hemohess”   ..ja kaunokirjallisesti jatkui ”sanavarastossa ihana  ... vain vittuilukäyttöön”. Meinasin lopettaa jo prologiin, mutta onneksi en. Kirjallisuutta on monenlaista ja tämä dekkari kuvaa kuitenkin päähenkilönsä Viktor Kärpän ”itäuussuomalaista” elämää omassa tyylilajissaan, juonessa tarkastellaan Kärpän koko elämänpiiri ja juoni on lopulta jännittävä.

Viktor Kärppä –kirjat ovat huomattavan paljon samanlaisia kuin Reijo Mäen Vares-kirjat. Viktor Kärpällä on samat ydintapahtumat joka teoksessa, avovaimo Marja, jota pettää, Anna-tytär, ”ottopoika”, puujalkavitsejä kuullaan liukuhihnoittain parhaan teränsä tylsistyttäneeltä poliisi Teppo Ruohoselta, lisäksi käydään Sortavalan seuduilla ammentamassa nostalgiaa ja realismia lapsuuden kotikonnuilta. Joka teoksessa käydään läpi erikoiskoulutus ja urheiluharrastus ja tavataan miehiä menneisyydestä, velikin putkahti Suomeen jo muutama kirja sitten. Sedältä pyydetään neuvoja. Idän asiat esitellään realistisemmin kuin Mäki, ja tässäkin koulukiusaamiskuviot esitetään, kirjat ovat tarina kokonaisesta elämänmenosta. Kirjat sisältävät lukuisia rivien välisiä huomioita siitä, että "yrittäjällä tekee tiukkaa ja juuri ja juuri pärjää" (vaikka oikeasti menee paremmin kuin hyvin), sitten tehdään valvovalle virkamiehelle kylppäriremonttia, ja on moottoripyöräjengiä, ja annetaan hiihtäjälle epo-kontaktia eli kirjat ovat kaikilla mausteilla. Toisin kuin Mäellä Rönkällä konnien ja muiden nimet ovat kutakuinkin normaaleita, eikä Rönkä päästä tarinaansa niin paljon parodian puolelle. Juoni on jännittävä, hyvin rakennettu, kerronta tarkkaa ja teksti uskottavasti kiinni tässä päivässä.

Minulla on ongelma, haluaisin pitää Kärppä-kirjoista enemmän kuin oikeasti pidän. Tällaiseen genrelle pätee tiskirätti-filosofia: teksti joko imeytyy sisään, tai sitten tekstit valuvat pois. Alkupään dekkareissa oli imeytyminen suurempaa kuin näissä viimeisissä.

Tässä nimenomaisessa jutussa, Kärppä pyörittää rakennusbisneksiään idässä  ja Marja kotikaupungissa. Vanha kontakti käyttää Kärppää hyväksi. Kärpän vetoketju ei pysy kiinni, hän on toisten höynäytettävänä, toisaalta on niitä mustasukkaisuusepäilyjä on Marjankin suhteen. Teppo Korhonen yrittää varoitella innokasta näätäeläintä, ja tarvitaan soitto Sedälle, kontakti taksin kautta, ja Moskovan reissu, jotta huikeasta loppuratkaisusta selvitään, joka tosin osin jää hämärän peittoon  ...

Luultavasti tämä sopisi junalukemiseksi, parinsadan kilometrin edestakainen matka ja teos olisi luettu, nopeimmilla jo menomatkalla.

--
Kolme huomiota (vain)

Teoksen erikoisuuksiin kuuluu se, että yksi luku (9) kerrotaan koiran silmin.

Viktor Kärppä muistuttaa hieman Jussi Varesta, mutta myös Raidia, tässä rosvo-poliisi asemasodassa, ja kommunikaatiossa naisen kanssa.

Neuvostoliiton perintöä tässä kommentoidaan, velipojan suulla esimerkiksi "upota mereen, sinne mahtuu" ... toisti neuvostoliittolaista ympäristöpolitiikkaa"   . mutta olihan se muuallakin voimassa.

Rönkä on jatkanut sarjaa ja viimeksi on julkaistu Uskottu mies