Robert van Gulik: Kiinalaiset kultamurhat

 

Robert van Gulik: Kiinalaiset kultamurhat, alkuteos The Chinese Gold Murders 1959, suomentaja Panu Pekkanen, WSOY 1990 SAPO 128, sivumäärä 223.

Alankomaalaisen Robert van Gulikin dekkarien miljöö on 600-luvun Kiina, jossa murhien ja varkauksien ratkoja on viisas Tuomari Dee. Kiinalaiset kultamurhat alkaa, kun Tuomari Dee nuorena 33-vuotiaana on päättänyt lähteä pääkaupungista ja ottaa ensimmäisen tuomarin pestin  Pen Lain levottoman rajaseudun satamakaupungissa Shandongissa Korean niemimaan itäpuolella. Edellinen tuomari Wang on murhattu myrkytetyllä teellä, miten, ei tiedetä, eikä edes epäiltyjä ole. Tuomari Deen uskollinen palvelija Liang Hoong lähtee mukaan, mutta Deen kaksi vaimoa lapsineen jäävät sen sijaan pääkaupunkiin. Matka on vaarallinen ja maantierosvot Joong Ma ja Tai Chiao yrittävät varastaa hevoset, mutta Dee puolustaa itseään miekalla ja pelastaa rosvot sotilailta. He ystävystyvät ja pestautuvat Tuomarin leipiin. Tuomari delegoi miehille tehtäviä ja toinen saa harjoittaa vartijoita, toinen poliiseja. Kaupunki on rauhaton. Deen apurit tutustuvat laivanvarustajaan, joka vie miehet uivaan ilotaloon, jossa on ilotonta menoa. Huhuja liikkuu kuolleen tuomarin haamusta ja ihmissyöjätiikeristä. Ihmisyöjätiikeri tavataan, kun Dee apureineen piipahtaa läheisessä luostarissa.

Robert van Gulikin Tuomari Dee -dekkarit perustuvat kiinalaisiin kirjallisiin lähteisiin. Juttujen ratkaisut ovat yllättäviä. Tuomari onnistuu ratkaisemaan tuomarin murhan ja sen perimmäisen motiivin, joka viittaa kirjan nimeen eli kultaan. Moni henkilö kunniallisesta ulkokuorestaan huolimatta on rikollinen mätämuna.

Robert van Gulikin Kiinalaiset kultamurhat on kronologisesti ensimmäinen tuomari Dee-sarjassa ja dekkari on jännittävä ja hieman erilainen kuin myöhemmät dekkarit.

*****

Hollantilainen Robert van Gulik (1910 - 1967) kirjoitti yhteensä 20 dekkaria Tuomari Deestä, joka on historiallinen henkilö. Tuomari Dee eli vuosina 630 - 700. Hän palveli maaseututuomarina ja vaikutti myös Tang-keisarikunnan sisä- ja ulkopolitiikkaan. Tang-Dynastia oli jakanut maan piirikuntiin. Lainkäyttö perustui kahteen lakikirjaan eli rikoslakiin ja hallintolakiin. Robert van  Gulik toimi diplomaattina Kauko-Idässä, ja käänsi teoksen Tuomari Deen tapauksista. Myöhemmin hän kirjoitti Tuomari Deestä dekkareita, joissa siis tuomari Dee oli päähenkilönä. 

Juhani K:n sivuilla Tuomari Deestä.

Olen aiemmin blogannut kolmesta dekkarista Kiinalaisista naulamurhista Temppelin aaveesta ja  Kummitusluostarista. 

Robert van Gulik: Temppelin aave

 

Robert van Gulik: Temppelin aave, alkuteos The Phantom of the Temple 1966, suomentaja Leif Forsblom, WSOY 1991 SAPO 82, sivumäärä 230.

Alankomaalaisen Robert van Gulikin dekkarien miljöö on 600-luvun lopun Kiina, jossa murhien ja varkauksien ratkoja on viisas Tuomari Dee. 

Temppelin aave tapahtuu Lan Fangin kaupungissa, jossa Tuomari hoitaa virkaansa 670. Ennen  Tuomari Deen tuloa edellisenä vuotena, on tapahtunut röyhkeä varkaus, keisarillisen rahastonhoitajan arkusta on varastettu  50 kultaharkkoa ja korvatttu lyijyllä. Varkaus on selvittämättä. Tuomarille tuodaan lisäksi ratkaistavaksi murha. Veriteko on tehty viranomaisten sulkemalla Purppurapilven temppelin alueella. Merkillinen yksityiskohta on se, että uhrin pää on irti. Tuomari Dee löytää nuoren naisen avunpyynnön jaderasiasta, jonka ostaa paikalliselta kultasepältä.

Robert van Gulikin dekkarit ovat yllätyksellisiä. Pienistä tapahtumista tulee isoja, kulisseissa on intohimoa, ahneutta ja vihaa, jotka purkautuvat murhina. Juttujen ratkaisut ovat yllättäviä, paljon kuljetaan myös sivupolkuja, on vääriä luuloja ja todisteita puuttuu. Tässä dekkarissa tuomari Dee asuu alueella, missä on tataareja ja uiguureja. Tuomari on 40-vuotias ja ensimmäinen vaimo on 39-vuotias, muut nuorempia, sillä Deellä on kolme vaimoa. Vaimot asuvat omissa asunnoissaan. Tuomari Dee pitää kolmatta vaimoa älykkäänä. Hän on avioliitolla pelastanut naisen huonolta kohtalolta, tytön vanhemmat ovat olleet pahoja, ja jättäneet tytön heitteille. Tuomarilla on kolme lasta, vanhimmalla vaimolla on kaksi lasta, ja toisella yksi. Tuomari Deen kodissa vallitsee sopu ja harmonia. Työpaikalla Deellä on oma henkilöstö, joka etsii todisteita ja tutkii asioita. Liikkuessaan Dee käyttää kantotuolia. 

Tuomari Deen apulaiset etsivät todisteita, kuvioon tulee koko ajan lisää rönsyjä, ja kaikki on sumeaa. Kulta on kateissa, mutta tuomari on tajunnut, että temppelissä ei ole tehty yhtä murhaa, vaan kaksi, sillä pää ei kuulu ruumiille. Miksi toinen ruumis ja toinen pää on piilotettu? Etsivien kimppuun hyökätään, ja yksi poliisi tapetaan. Tuomari selvittää kaikki vuoden aikana kadonneet henkilöt, ja alkaa hahmotella tapahtumien kulkua. Hän tekee aikajanan, ja sijoittaa kaikki henkilöt ja tapahtumat, ja selvittää rikoksen. 

Takakannessa puhutaan kuunvalossa temppelin alueella liikkuvasta verenhimoisesta valkoisesta naisesta. Tämäkin arvoitus ratkeaa, ja miten se liittyy rikosvyyhtiin.

Van Gulikin dekkareiden lumo on erilaisessa miljöössä, ja yllättävissä loppuratkaisuissa. Ne eivät tarjoa brittidekkareiden tapaista, kuka sen teki, ja miksi -asetelmaa. Van Gulik oli diplomaattina Kiinassa, ja käänsi ensin Tuomari Deestä kertovia kirjoja ja kirjoitti sen jälkeen itse "näitä dekkareita". Se, kuinka hyvin miljöö on kuvattu oikein historiallisessa mielessä, en tiedä, mutta suomalainen bloggari huomauttaa, että nämä eivät ole historian kirjoja.

Robert van Gulikin Temppelin aave jatkaa tuomari Dee-sarjaa ja dekkari pitää lukijaa pinteessä loppuun asti.

*****

Hollantilainen Robert van Gulik (1910 - 1967) kirjoitti yhteensä 20 dekkaria Tuomari Deestä, joka on historiallinen henkilö. Tuomari Dee eli vuosina 630 - 700. Hän palveli maaseututuomarina ja vaikutti myös Tang-keisarikunnan sisä- ja ulkopolitiikkaan. Tang-Dynastia oli jakanut maan piirikuntiin. Lainkäyttö perustui kahteen lakikirjaan eli rikoslakiin ja hallintolakiin. Robert van  Gulik toimi diplomaattina Kauko-Idässä, ja käänsi teoksen Tuomari Deen tapauksista. Myöhemmin hän kirjoitti Tuomari Deestä dekkareita, joissa siis tuomari Dee oli päähenkilönä. Olen aiemmin blogannut kahdesta dekkarista Kiinalaisista naulamurhista ja  Kummitusluostarista. 

Robert van Gulik: Kiinalaiset naulamurhat

 

Robert van Gulik: Kiinalaiset naulamurhat, alkuteos The Chinese Nail  Murders 1961, suomentanut Kristiina Rikman, WSOY SaPo n:o 160, vuonna 1974, sivumäärä 221.

Hollantilainen Robert van Gulik (1910 - 1967) kirjoitti yhteensä 20 dekkaria Tuomari Deestä, joka on historiallinen henkilö. Tuomari Dee eli vuosina 630 - 700. Hän palveli maaseututuomarina ja vaikutti myös Tang-keisarikunnan sisä- ja ulkopolitiikkaan. Tang-Dynastia oli jakanut maan piirikuntiin. Lainkäyttö perustui kahteen lakikirjaan eli rikoslakiin ja hallintolakiin. Robert van  Gulik toimi diplomaattina Kauko-Idässä, ja käänsi teoksen Tuomari Deen tapauksista. Myöhemmin hän kirjoitti Tuomari Deestä dekkareita, joissa siis tuomari Dee oli päähenkilönä. Olen aiemmin blogannut dekkarista Kummitusluostari ja myöhemmin dekkarista Temppelin aave,

Tämä kirja kertoo Tuomari Deen uran alusta ja siitä, miten hän selvitti hyvin dramaattisesti neljä murhaa eli päättömän naisen murhan, nyrkkeilymestari Lanin myrkytysmurhan ja kaksi erillistä naulamurhaa Pei-Chewin maakunnassa. Pei Chew on valtakunnan pohjoisosassa, alue oli vallattu hiljattain tataareilta, ja siellä oli rauhatonta. 

Murhien tapahtuma-aikana on talvi ja kylmä, maassa on lunta. Ensimmäisessä murhatarinassa antiikkikauppias Pan Fengin vaimo löytyy päättömänä ilman vaatteita kotoa, Pan Feng on poistunut kotoa säkki kädesssään. Vaimon veljet löytävät ruumiin, ja tulevat kertomaan asiasta Tuomari Deelle, joka aloittaa tutkimukset.  Tutkimuksissa Dee pystyy todistamaan, että aviomies Pan Fang on syytön, mutta ei vielä tiedä, kuka on tekijä. Juttuun liittyy pelivelkoja, haureutta ja viekkautta. Juttu perustuu van Gulikin mukaan 1200-luvulla julkaistuun rikostapaukseen, josta on eri versiota. Kun tuomari yrittää ratkaista murhamysteeriä, tapahtuu uusia rikoksia. Nyrkkeilymestari Lan murhataan kylpylässä, hänen teehensä on laitettu myrkytetty jasmiininkukka. Tuomari aavistaa rikollisen, ja hänet otetaan kiinni, mutta todisteet puuttuvat. 

Robert van Gulikin dekkarit ovat yllätyksellisiä. Pienistä tapahtumista tulee isoja, kulisseissa on intohimoa, ahneutta ja vihaa, joka purkautuu murhina. Juttujen ratkaisut ovat yllättäviä, paljon kulutetaan myös sivupolkuja, on vääriä luuloja ja todisteita puuttuu. Tilanne menee jo niin hankalaksi, että Tuomari Deen koko ura on vaakalaudalla.  Tuomarilla on oma lähipiiri. Vaimoja on kolme, ja kahdella vanhimmalla vaimolla on lapsia, kaksi poikaa ja tyttö. Lisäksi Deellä on oma henkilöstö, joka etsii todisteita ja he tutkivat asioita. Liikkuessaan Dee käyttää kantotuolia. Tämä dekkari päättää tietyn ajanjakson Deen työuralla, tämän jälkeen Dee siirtyy pääkaupunkiin, jossa hän toimii korkeimman oikeuden puheenjohtajana.

Robert van Gulikin Kiinalaiset naulamurhati pitää lukijaa pinteessään loppuun asti, (siksi en paljasta tapahtumista enempää).

*****
Juhani K:n sivuilla on blogannut Naulamurhista TÄÄLLÄ.

Helmet lukuhaasteen kohta 42 rastittuu, kun tässä asutaan kommuunissa.

Robert van Gulik: Kummitusluostari

Robert van Gulik: Kummitusluostari  1966 WSOY SaPo n:o 76, alkuteos The Haunted Monastery 1961, suomentanut Eila Pennanen, sivumäärä 195.

Päähenkilönä Van Gulikilla on Tuomari Dee, joka on jälkilauseen mukaan historiallinen henkilö. Tuomari Dee eli vuosina 630 - 700. Hän palveli maaseututuomarina ja vaikutti Tsang-keisarikunnan sisä- ja ulkopolitiikkaan. Gulik painottaa romaanissaan kungfutselaisuutta, kummitusluostari ei ole kungfutselainen.

Kummitusluostari -dekkarin tapahtumapaikka on syrjäinen luostari, jonne tuomari joutuu kolmen vaimonsa ja palvelijoidensa kanssa menemään rajuilman vuoksi. Tapahtumat, joita on runsaasti, kestävät vain vuorokauden verran. Luostarissa Dee näkee heti kummallisen näyn: kypäräpäinen mies syleilee käsipuolta naista. Hän olisi joka tapauksessa tullut tarkastusmatkalle tänne, sillä kolme naista on kuollut tai kadonnut luostarissa.  Lisäksi paikan päällä ilmenee, että edellinen apotti Jadekuvastin on kuollut. Ennen kuolemaansa hän on lähettänyt kirjeen.

Luostarin 203-vuotisjulissa esitetään näytelmä.  Näytelmäseurue on erikoinen, varsinkin Mo Mo-Te, miekkataiteilija ja neiti Ou-Yang karhuineen. Juhlia hämmentää huonoilla runoillaan Tsung Lee, vihjaillen neiti Ou-Yangilla olleen suhde neiti Tingin kanssa, lisäksi hän vihjailee kahdesta apotista, joista toinen on vast'ikään kuollut Jadekuvastin. Luostarissa on paljon muuta porukkaa ja tietenkin apotti, munkkeja ja maallikkoveljiä. Rouva Pao on tuomassa "tytärtään" Valkoista ruusua luostariin.

Tuomari Deen vaimot pitävät huolta miehensä hyvinvoinnista. He tekevät appelsiininkuoresta hauteen ja laittavat sen päähineen alle. Haude pelastaa Deen hengen, häntä nimittäin yritetään murhata, lisäksi hän joutuu pakenemaan karhua kaappiin. Kun Dee tulee kaapista, hän huomaa neiti Ou-Yangin olevan herra. Veli on tulossa hakemaan siskoaan Valkoista ruusua kotiin, rouva Pao ei ole hänen äitinsä. Yöllä tapahtuu paljon, ja Dee selvittää sekä apotin kuoleman, kolmen kuolleen tytön kohtalot, lisäksi hän estää oman ja Valkoisen Ruusun murhat. Apotin kuoleman arvoituksen hän selvittää kissataulun avulla. mutta lopulta syylliset paljastuvat ja saavat rangaistuksen. Kun aamu koittaa Dee voi lähteä kotiin virkistyneiden vaimojensa kanssa itse vähemmän virkistyneenä. Ratkaisu on yllättävä, ja Deen johtopäätökset ovat teräviä, eli oikeassa lajityypissä tämä on.

Kansikuva on upea, siinä lukee AHTIALA. Kannessakin on kissa ja luostarin pääty. Kirjan kuvituksesta vastaa kirjailija itse, kahdessa viimeisessä kuvassa on jopa kuvattu naisia alastomana. Toisessa kuvassa on rikoksen uhriksi joutunut nainen, toisessa kuvassa on Deen vaimot pukeutumassa, kolmesta vaimosta kaksi on yläosaltaan alastomana. Kuva on luultavasti tussilla tai teroitetulla hiilellä piirretty yhdellä viivalla. Nämä ovat siis kirjailijan kuvia eikä luultavasti liity historialliseen Deehen. Rikosten motiivit liittyvät naisten alistamiseen. Minusta hieman kummallinen viitekehys, en ole aikakauteen perehtynyt, ehkä tai toivottavasti van Gulik on. Robert van Gulik kirjoittaa sivulla 20 "raskaat antiikkiset brokadiverhot riippuivat", mikä on tuolloin ollut antiikkista, eikö 203 vuotta vanhassa luostarissa olisi voinut olla vanhoja verhoja? Ehkä tämä dekkari ei kuitenkaan kuvanne todellisia oloja, toivoakseni, aikaa kirjan oletetuista tapahtumista on kulunut siis 1300 vuotta.

Minusta kuitenkin Kummitusluostari on omassa lajissaan hyvä dekkari.
*****
Robert Van Gulikista enemmän täällä, Juhani K:n sivuilla Tuomari Deestä.

Van Gulin Tuomari Dee-sarjan Kiinalaisista naulamurhista olen blogannut täällä. ja blogannut myös dekkarista Temppelin aave,