Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

 

Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki, Teos 2015 kolmas painos 2016, sivumäärä 330.

Emmi Itärannan romaani Kudottujen kujien kaupunki on dystopia. Eletään joko vaihtoehtoisessa takapajuisessa menneisyydessä, tai luonnonkatastrofien pilaamassa tulevaisuudessa. Tarina tapahtuu Saaressa, josta voi kulkea manterelle vaijerien varassa kulkevien ilmagondolien avulla. Saarta johtaa kasvoton Neuvosto, joka hallitsee Tornissaan. Ihmisten käyttäytymistä kontrolloidaan vuosittaisilla tatuoinnilla ja  liikkumisrajoituksilla. Koulutusta ei ole, lukutaitoa ei opeteta tytöille. Saaren suurimmat viholliset ovat unennäkijät, jotka teljetään Tahrattujen taloon, jonka asukit asuvat vankeina selleissään ja päivisin sukeltavat verikorallia, saaren ainoaa vientituotetta. Puuha on vaarallista, lisäksi merenpohja on saastunutta. Saarella rakennukset ovat kudottuja. Kutojia on Seittien talossa. Kirjoja kopioidaan Sanojen talossa. Päähenkilö nuori nainen Eliana on kutoja, joka työskentelee Seittien talossa. Sen pihalta löytyy henkihieverissä oleva tyttö Valeria.  Valerian käteen on tatuoitu näkymättömällä musteella sana "Eliana". Valeria asutetaan Elianan huoneeseen ja tapahtumat lähtevät vyörymään.

Pidin enemmän Emmi Itärannan kirjasta Teemestarin kirja, missä maailma oli helpommin käsitettävissä. Tässä maailman selittämiseen ja ymmärtämiseen kuluu paljon energiaa, ja minulle eräät asiat jäivät hieman hämäriksikin tai ne oli selitetty tai perusteltu hatarasti. Loppu on hyvinkin mielikuvituksessa  leijuvaa.

Juoni on jännittävä, mutta tämä ei ole perinteinen "voita paha diktaattori ja pelasta maailma" -juttu, vaan saaren historia on paljon monimutkaisempi. Saaren alkuperäiset asukkaat olivat kehrääjiä, jotka kommunikoivat unien välityksellä. Osa ihmisistä oppi tämän. Sittemmin useimmat kehrääjät kuolivat (?) ja Neuvosto alkoi vainota unennäkijöitä ja päätti estää unennäön. Diktatuurille on aina vastavoima, ja tarinassa ilmenee, kuinka vastarinta organisoidaan, mutta tepsiikö se?

Teoksen kieli on aika ajoin sangen runollista: "Kutojaneitsyt aloitti taivaasta. Raajoillaan hän venytti avaruutta, kunnes Kaikkeuden Verkon jalokivet loistivat siitä läpi   ... Sitten hän alkoi uneksia. Hänen unestaan nousivat ne, jotka kävelivät neljällä jalalla ja ne, jotka kävelivät kahdella, ja ne, jotka eivät kävelleet lainkaan. Hän uneksi meret ja saaret ja puut....". Tämä sivujen 298 ja 299 vino teksti on selitys kudotun maailman synnystä?

Emmi Itärannan naseva dystopia Kudottujen kujien kaupunki on punottu sanojen seitistä. 

Kirjasta on paljon bloggauksia, 2021 siitä on blogannut Villis.

*****
Emmi Itäranta (s. 1976) kirjoittaa teoksensa Ison-Britanniasta, esikoisteos Teemestarin kirja herätti sangen laajaa huomiota ja pokkasi sekä Kalevi Jäntin palkinnon että Nuori Aleksis –palkinnon.

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja

Emmi Itäranta: Teemestarin kirja, 2012, kolmas painos 2016, sivumäärä 330.

Emmi Itärannan esikoisteos Teemestarin kirja on dystopia. Maailmasta ovat talvet hävinneet, makea vesi on loppumassa, meri on noussut metrejä. Sodat ovat riivanneet maailmaa, jossa pidetään hyönteishuppua ja säännöstellään vettä.  Kirja tapahtuu Uudessa Qianissa Kuusamossa Skandinavian Unionin alueella. Maailma minusta muistuttaa monien filmien kuvaamaa todellisuutta. Maailma on katastrofien ja sotien kautta mennyt rikki, totalitarismi kuristaa, ihmisiä kontrolloidaan. Jätteitä kerätään ja ollaan köyhiä. Yhteiskunnassa on sekä valtaeliitti, joka voi vangita ihmisiä että salaisuuksia, joita ei saa paljastaa. Nuori polvi löytää sattumalta tietoa menneisyydestä. Juonikuvio on paljolti sama kuin  monissa tieteiselokuvissa (Star Wars episode 4:ssa, Apinoiden planeetassa, Star Wars episode 7:ssa, Wall-E:ssä) ja hieman samanlainen kuin Jukka Parkkisen teoksessa Sinun tähtesi, Allstar.

Teemestarin kirja on silti äärimmäisen hyvä kirja, vaikka sen juonikuvio onkin monesti käytetty.

Päähenkilö on täysi-ikäiseksi (17 v) tullut Noria Kaitio, teemestarin tytär, jonka äiti Lian on tutkija ja isä on teemestari. Teen valmistamiseen ja juomiseen liittyy rituaaleja ja tapoja, jotka periytyvät teemestarilta hänen oppipojalleen. Noriasta tulee teemestari, vaikka hän on oppityttö. Teemestari Kaitiolla on salaisuus, jota hän ja hänen edeltäjänsä ovat varjelleet koko elämänsä. Tunturin sisällä luolastossa on makean veden lähde. Diktatuurin sotilaat epäilevät, että Kaition teetä ei tehdä merivedestä puhdistettuun säännösteltyyn veteen. Talossa on "ratsia", jossa puutarha kaivetaan ylösalaisin ja kämppä myllätään. Mitään ei löydy, mutta epäily jää.

Diktatuurin sotilaiden tullessa yhä kiinnostuneemmaksi Teemestarin talosta äiti lähtee tutkijaksi yliopistoon. Majuri Bolin on ollut teemestari Mikoan lapsuuden ystävä, mutta pystyykö hän pitämään uteliaat sotilaat poissa teemestarin talolta.

Sanja on Norian lapsuuden ystävä. Hän  ja Noria kaivavat entiseltä muovitavaroiden kaatopaikalta muovia, korjatakseen muovisia vesileilejä. He löytävät VHS-kasetteja, joita he eivät saa toimimaan, mutta hopeanväriset kiekot alkavat paljastaa menneisyyden salaisuuksia...

Täysikäistynyt Noria valmistuu Teemestariksi, isä kuolee ja äiti lähtee kauas pois. Noria ei ole valmis Teemestarin vastuuseen ja tekee peruuttamattomia virheitä, joista ratkaisevin on lähteen salaisuuden paljastaminen. Kirjan henkilöistä Sanja on ristiriitaisin, pohdin jo alusta saakka, kenen puolella tyttö on? Lukija voi päättää onko hän Norian tosiystävä vai petturi. Noria on haihatteleva hölmö, joka ei tottele isänsä ohjeita, eikä menettele niin kuin äiti ehdottaa. Hänellä on yksi tehtävä: varjella vettä, tähänkään hän ei siis pysty. Hän pettää teemestarien klaanin, vedet menevät diktatuurin käyttöön.

Kirjan kannessa oleva  sininen ympyrä maalataan  vesirikollisen oveen. Se ilmestyy myös  Norian oveen ja lopputulos on ankea, mutta aina on toivoa, joskin lopun voi ymmärtää eri tavoin,

Kirjan kieli on kaunista, kirja oli nopealukuinen ja jännittävä.

Maailma on hyvin esitelty. Katastrofien seurauksena merivesi on huuhtonut makean veden altaat. Ilmeisesti osa maasta on saastunut tai sitä pidetään saastuneena. Vesi on vallan väline. Paarmoja ja muita hyönteisiä pörrää ihmisten ympärillä, joilla on huput suojana. Minusta kirjassa on paljon ristiriitaisuuksiakin. Täysi-ikäisyyteen liittyy suoritettava ylioppilastutkinto, eli luulisi diktatuurin romuttavan ensin kaiken opin. Lisäksi Teemestari-filosofia kaikessa hienoudessaan vaikutti hölynpölyltä, ja sopi aika huonosti ankeaan kyläyhteisöön, mutta oli hyvä raami tarinalle.

Teknologia oli kahdentasoista. Henkilökohtainen viestin ja siihen liittyvä sormenjälkitunnistus tuntuisi osoittavan korkeaa teknologiaa, mutta edelleen luulisin kaikkea viestintää kontrolloitavan ja kuunneltavan. Helipyörät tuntuivat epäuskottavilta, miksi  normaalia pyörää pitää avittaa aurinkovoimalla, eivätkö paneelit  paina paljon. Raaka-aineista oli puute ja metallia on maailmassa vähän, mutta miksi teemestarilla on talossaan paljon tuulikelloja, jotka valmistetaan metallista? Muuten tunnuttiin teknologisesti olevan kuin keskiajalla, elettiin  kädestä suuhun ja alkeellisesti

Diktatuuri teloittaa kirjoissa vesirikokseen syyllistyneitä ihmisiä. Oletettavaa olisi, että myös kidutus ja muunlaiset valvontamenetelmät olisivat käytössä, koska ihmisiä teloitetaan ilman oikeudenkäyntiä. Noria ja Sanja saivat kirmailla täysin vapaasti, eikä Teemestarilta oteta tietoja väkisin.

Kaiken kaikkiaan hyytävä teos, jonka jälkeen arvostaa veden tulemista hanasta.

Kirjan opetus: Salaisuus täytyy pitää, muuten se tihkuu tietoon. Salaisuus säilyy vain sielun sopukoissa, sitä ei voi supista muille.

Tästä ovat miltei kaikki vuoden 2012 toiminnassa olleet kirjablogit bloganneet
Aamivirkku yksisarvinen
Booksy
Kannesta kanteen
Kirjakaapin avain
Kirjasähkökäyrä
Kirsin kirjanurkka
Kujerruksia
Morren maailma
Upotus

2016 heinäkuussa Omppu Martin on täällä analysoinut varsin hyvin kirjaa, ja myös salaisuutta ja sen pitämistä, tai tässä tapauksessa kertomista eteenpäin, mikä oli suurin piirtein ainoa asia, mitä Teemestari ei olisi saanut tehdä.
*****
Emmi Itäranta (s. 1976) kirjoittaa teoksensa Ison-Britanniasta, Teemestarin kirja herätti sangen laajaa huomiota ja pokkasi sekä Kalevi Jäntin palkinnon että Nuori Aleksis –palkinnon.