Thomas Bodströmin Pakenija on esikoisteos, jonka ostin suurin odotuksin muutama vuosi sitten alennusmyynnistä, nyt se on vielä edukkaammin myynnissä. Kirjailija on Ruotsin entinen oikeusministeri, ja rikosromaani kertoo oikeusministeristä ja hänen ponnisteluistaan länsinaapurissa sekä vankilassa tapahtuvasta murhasta ja sen tutkinnasta.
Teos alkoi lupaavasti, mutta ei pystynyt täyttämään odotuksiani, yritin silti rivien välistä päätellä, mikä olisi voinut olla oikeastikin mahdollista, vaikka ei olisi koskaan tapahtunut. Kirjan juoni on monipolvinen, henkilöitä on liikaa ja siihen on liimattu syrjähyppyjäkin. Pakenija viittaa pääjuoneen, jossa eräs vanki pakoilee vankilasta useaankin otteseen. Teoksessa käsitellään sen sekavuudesta huolimatta tärkeitä teemoja, kuten turvapaikan saamista, vankilaturvallisuutta, ministerien paineita, asianajajan moraalia, mutta teemat syövät toistensa tehoa. Minusta jaarittelut olisi pitänyt karsia 509 sivusta pois. Kirja on jaettu kuukausiin lukuja taisi olla jopa kuusikymmentä. Luin kirjan jo kaksi vuotta sitten, ja nyt joulu- tammikuussa uudestaan.
Oikeusministeri Gerd Lundin kuvataan varsin kovaksi opportunistiksi, joka on porvari, mutta salaisesti kirjan alkupuolella toivoo opposition voittoa vaaleissa, koska tuntee, että ei voisi enää tulla valituksi ministeriksi. Oikeusministerin tuoli on heittoistuin: neljä edeltäjää on lähtenyt rivakkaasti pois. Imagoa pitää nostaa, ja Gerd, joka on nainen äiti ja isoäiti, kuuntelee Petran lehdistöavustajansa neuvoja. Hän on suosiossa aivan pohjasakkaa, ja osallistuu siksi Skanssenin yhteislauluun, jolloin live-tv-yleisö näkee, että Gerd ei hallitse edes tavallisten laulujen sanoja ja nainen yrittää nykiä vielä laulukirjaa pikkulapselta. Lisäksi monenmoista muuta vastoinkäymistä tulee, mutta politiikassa ja kansansuosiossa kaikki on mahdollista...
Ruotsin vaalijärjestelmä poikkeaa suomalaisesta. Käsitykseni mukaan on käytössä pitkät listat, eli puolue käytännössä päättää kenellä on mahdollisuudet tulla valituksi. Tästä on mahdollisuus äänestyksessä poiketa, koska vaalipiirien lisäksi on käytössä tasauspaikat ja äänikynnys.
Eräässä juonilangassa tarkastellaan rappiolakimiehen tapaa tehdä työtä. Tärkeintä ei ole lopputulos vaan vain tulos, joka jää viivan alle. Kun moraalinsa on myynyt,on sillekin olemassa hinta.
Nimettömistä todistajista myös puhutaan, ja jengisodista ja liian monesta muusta asiasta.
Kirjassa on joitain mielenkiintoisia teemoja, mutta 509 sivun mitta oli minulle liian suuri.
--
Kirsin kirjanurkka on ollut edellä kävijä Pakenijan analyysissä. Kirsi on kiteyttänyt paljon minunkin ajatuksiani jo etukäteen täällä, esim. luulin Gerdiä mieheksi miltei koko kirjan verran.
