Kirjassa on 21 lukua, eli 21 eri lajiryhmää on esittelyssä. Teokseen on oletettavasti laitettu lajit ”suomalaisjärjestykseen”, jossa on ensiksi hiihto- ja mäenlasku, sitten rata- ja kenttäurheilu, sitten palloilu, sisältäen jalkapallon, (myös rugbyn, amerikkalaisen ja australialaisen jalkapallon), jääpallon, jääkiekon, tenniksen, pesäpallon, baseballin, kriketin, koripallon, ja muita kuten golf, curling ja biljardi. Painista on oma lukunsa, kuten voimistelusta, ampumisesta, luistelusta, uinnista, nyrkkeilystä, pyöräilystä, soudusta ja melonnasta, painonnostosta, lopuksi on pieniä lukuja, joissa on suunnistus ja ratsastus, purjehdus ja purjelento...
Olen kirjoittanut lajit niin kuin ne teoksessa ovat. Rata- ja kenttäurheilu on nykyisin yleisurheilu, ampuminen on ammunta. Lajien historia on valaiseva, hyvin kirjoitettu, toiset lajit ovat säilyneet kuta kuinkin ennallaan, mutta yösuunnistuksessakin varusteissa mainitaan pilli, jota puhaltamalla saadaan etsintäpartio loukkaantumisen yhteydessä paikalle. (Mikä olisi hyvä kyllä edelleenkin, koska kännykkä ei ole sallittu varuste). Hiihdossa esitellään suksen kuvia ostjakkien ajoista asti ja kirjassa on tilastot hiihdon Holmenkollenin 50 km:n voittajat vuodesta 1902 vuoteen 1957 saakka. Mestarihiihtäjien esittelyt ovat kattavat Veikko Hakulinen esimerkiksi ja Siiri Rantanen. En tiennyt että ”äiteen” tyttönimi oli Lintunen. Mutta pienenä jo tiesin tämän kirjan ansiosta, että Tauno Luirolla oli mäkihypyn pituusennätys tehtynä 2.3.51. Luiro hyppäsi 139 m, teoksen mukaan lahjakas laskija kuoli 23 vuoden ikäisenä tuberkuloosiin. Ennätykset jäivät hetkeksi voimaan, koska silloin kiellettiin mammuttimäet, nykyisin lentomäistä liidellään, ja ensimmäinen 200 metrin ylittäjä oli Toni Nieminen, joka piti vain hetken ennätystä, nykyisin ennätys on miltei 250 metriä. Ennen vain sukset, monot, puvut ja mäet olivat eri luokkaa -huonommat, miehet ovat aina olleet hurjapäisiä.
Olen ollut pienestä pitäen tilastonikkari ja teoksesta löytyy lajeittain kesäolympiakisojen voittajat, MM-, EM-kisojen voittajat. Lisäksi on Työväen olympiakisojen voittajat. Luettuani Westön Missä kuljimme kerran vasta ymmärsin, mitkä kisat nämä olivat.
Pienenä, enkä isona ole lukenut koskaan joka sivua, vaan eniten ovat kiinnostaneet yleisurheilutilastot. Tiedän, että jo Kalevan Maljan alkuajoista lähtien HKV on ollut vahva. Naiset tulivat yleisurheiluun vasta toisen maailmansodan jälkeen. Kirjassa on maailmanennätyksien kehitystä niin metri- kuin yardimatkoilla. Esimerkiksi Paavo Nurmella on ollut monilla matkoilla maailmanennätys, esimerkiksi tunnin juoksussa 19219 metriä, ja 1500 metrilläkin 3.52,6, ja 10 000 metrillä 30.06. Lyhyissä eli 110 metrin aidoissa on ollut suomalainen ennätysmies eli lyhyen aikaa Bengt Sjöstedt vuonna 1931 ajalla 14,4. Näitä aikoja voi itse lähteä lähikentälle rikkomaan
Hieno kirja, kaiken kaikkiaan 1623 sivua. Kirjan alkulauseena on isoilla kirjoitettuna
”TÄRKEINTÄ KILPAILUSSA EI OLE VOITTO VAAN OSALLISTUMINEN ---
VÄLTTÄMÄTÖNTÄ EI OLE VASTUSTAJAN KUKISTAMINEN VAAN HYVÄ KILPAILU”
Paroni Pierre De Coubertin
ja loppusanat
NUORISO TERVEHENKISEKSI –
SOVINNONMIELTÄ YHTEISKUNTAAN-
URHEILU KANSALAISTAVAKSI.
Martti Jukola (1900-1952) on netin tietojen mukaan monipuolinen mies mm. väitellyt J.H Erkon tuotannosta, ja osallistunut Pariisin olympiakisoihin. lajivalikoima oli lyhyet juoksumatkat myös aidoilla.
