Pasi Toiviainen: Ilmastomuutos nyt, muistiinpanoja maailmanlopusta, 2007, Seven sivumäärä 423.
Arvioin Ilmastonmuutos nyt -teoksen kirjana. Kirja sisältää paljon tietoa ilmastonmuutoksesta, kasvihuoneilmiön voimistumisesta, mutta se on myös hyvä kuvaus yksilön heräämisestä tietoisuuteen, ja ilmastokeskustelusta. Pasi Toiviainen heräsi hiilidioksiditason aiheuttamaan ilmaston lämpenemiseen vuonna 1988, joka oli siihenastisista vuosista 1900-luvun lämpimin.
Kirja on jaettu osiin: tunne, tieto, ymmärrys ja merkitys.
Toiviainen kertoo omasta heräämisestään Tunne -osiossa. Vuosi 1988 oli ennätyslämmin, ja 1989 samoin, arkkitehtiopiskelija alkaa "paasata" ilmasto-ongelmista. Parasta tässä osassa on nimeenomaan henkilökohtainen ote. Hän on ollut varsin aktiivinen. Kerronnassa käy selväksi Vihreän liikkeen repeäminen, ja "ekovihreiden" poliittisen liikkeen kuihtuminen. Toiviainen valmistuu arkkitehdiksi (varmasti suhteellisen tavanomaisessa ajassa, eli 12 vuodessa).
Kirjan alkuosassa on havaintoja muistakin ympäristöongelmista, kuten otsonikadosta, kalakantojen romahtamisesta, Saaristomeren rehevöitymisestä, ja hyönteismyrkyistä, mutta myös vääristä hälytyksistä: happosateet eivät tappaneetkaan metsiä. Kirjoittaja on luvun lopussa henkilökohtaisesti "jumissa".
Tieto-osassa tehdään tv-dokumentti Venus-teoriaa (dokumentti löytyy youtubesta Venus-teoria hakusanalla). Toiviainen menee kuvaamaan dokumenttia ensin San Diegoon, ensimmäinen haastateltava on Charles Keeling, joka on tutkinut jo 1950-luvulla hiilidioksidimäärien nousua ilmakehässä, joka voimistaa kasvihuoneilmiötä. Dokumentin nimi tulee siitä, että alkavatko maapallon ilmakehässä hiilidioksidimäärän kasvaessa samat prosessit kuin Venuksen ilmakehässä. Dokumentissa haastatellaan lisäksi James Kastingia, Peter Coxia, Richard Alleyta, Kim Holménia, Euan Nisbetiä, ja Jonathan Overpeckiä, joka on tutkinut kuivia kausia ja jotka tulevat lisääntymään ja pitenemään.
Ilmakehän toiminta on monimutkaista, kuten koko "maapallon", eli hiilidioksidi ei ole ainoa tekijä joka vaikuttaa lämpötiloihin. Lämpöhän on peräisin auringosta, hiilidioksidin ansiosta lämpö "pysyy". IPCC on tehnyt mallin, jolla ennustetaan Maapallon lämpötiloja. Malli on monisäikeinen ja sitä parannellaan ja se pyörii tietokoneissa. Joka tapauksessa moni tekijä lämmittää ilmakehää, ei vain hiilidioksidin pitoisuuden kasvu. Jäätiköiden sulaminen on hyvin haitallista, sillä jäätiköt heijastavat lämpösäteilyä pois eli niiden sulaminen nostaa ilmakehän lämpötilaa.
Kenellekään ei pitäisi nyt vuonna 2017 olla epäselvää, että jotain on tapahtumassa, jäätiköt ovat alkaneet sulaa, routa on vähenemässä ja ilmasto on lämpenemässä, varsinkin talvet Suomessa. Kirja ei ole todellakaan mitään mukavaa lukemista, kaikkialla on oireita ongelmista. Koska jäätiköt sulavat, makeaa vettä virtaa enemmän meriin ja heikentää ehkä Golf-virtaa. Amazonian alue on ehkä kuivumassa, sillä on monia suoria ja epäsuoria vaikutuksia tilanteen pahenemiseen. Metaanin määrä on lisääntymässä. Toiviainen viittaa Risto Isomäkeen ja hänen teokseensa Sarasvatin hiekkaa linkki tässä. Teoksessa on metaanipurkauksia merestä ja muitakin ekokatastrofeja.
Itse asiassa elämme jääkausien välistä aikaa, ja siihen puolestaan vaikuttaa Milankovićin jaksot eli Maapallon akselikulman "jaksolliset vaihtelut". Jääkauden tulo ei ole nyt ajankohtainen ongelma, vaan ilmakehän toiminnan häiriintyminen, lämpötilan nousu, ikiroudan sulaminen, metaanimäärän kasvu, hiilidioksidin pitoisuuden nousu sekä ilmakehässä, että merissä.
Venus-teoria -dokumentti valmistui ja sai hyvän vastaanoton. Toiviainen tuo esiin, että keskustelussa on vastaanväittäjiä. Hänen mukaansa Suomessakin Ylen MOT:ssa on ollut jaksoja, jotka ovat kyseenalaistaneet ilmastoasioita mm. ilmastomallin ja sen ennustuksia. Itse asiassa tekstiä on paljonkin. Myöhemminkin MOT on ollut kyseenalaistamassa ilmastoteesejä, esim. ohjelmassa "Ilmastokatastrofi peruutettu", linkki täällä. MOT:n blogissa kysytään vuonna 2009 "Ja miksi parhaitenkin koulutetut ihmiset nielevät enempiä kyselemättä väitteen, että tiedeyhteisö olisi ilmastouhkasta yksimielinen. "
Toiviainen on aiemmin pohtinut toimittajien valtaa (on ollut itse toimittajana). Nykyään katastrofiuutiset ovat arkipäivää, niillä minusta haetaan yleisöä ja käytetään valtaa. Ihmiskunta ei kuollut (ainakaan vielä) lintuinfluenssaan, Sarssin, Ebolaan eikä lähestyviin meteoriitteihin. Voi olla, että kun lopullinen katastrfi iskee, se tulee niin nopeasti, että ilmastonmuutoksellakaan ei ole väliä. Tulevaisuus ei näytä ruusuiselta, toisaalta moni ihminen elää päivän kerrallaan tai ajattelee asioita vain muutaman vuosikymmenen eteenpäin. Toiviainen toivoo, että toinen ilmastoherätys olisi tehokkaampi kuin ensimmäinen (minun tulkintani Toiviaisen ajatuksesta). Toiviainen luettelee eri projekteja parantaa tilannetta ja kommentoi niitä, tuulipuistot, aurinkoenergia, ja vetytalous. Hän myös pohtii Linkolan teesejä, ja kertoo olevansa ihmiskeskeinen. Muistaakseni Linkolan mukaan elintasoa pitää laskea ja syntyvyyttä. Toiviainen pohtii arkkitehtina sen sijaan rakentamisen "lopettamista". Toiviaisen kanssa olen ainakin yhdestä asiasta samaa mieltä, eli en kannata ydinvoiman rakentamista epävakaaseen maailmaan.
Tunnustan itse tuottavani turhia hiilidioksidipäästöjä, koska minulla on henkilöauto, tai perheessämme on yksi auto. Se on valitettavasti välttämättömyys, kun käy työssä ja ostaa ruuat Marketista kiireessä perheelleen. Olin ilman autoa koko opiskeluajan, mutta nykytyössäni ja nykyasuinalueella on miltei pakko olla oma auto. Sen sijaan kuljen myös pyörällä työhön ja kävelen työpaikalla kokouksiin kaupungilla, jos matka on lyhyt. Turussakin ruuhkat ja parkkipaikkaongelmat alati pahenevat. Sen sijaan en matkusta, en käytä lentokoneita, eikä meillä ole kesämökkiä ja jos ajetaan autolla, on siinä useampi perheenjäsen mukana.
Pasi Toiviaisen teos Ilmastomuutos nyt on kymmenen vuotta vanha. Ympäristöongelmia ei ole kyetty ratkaisemaan, vaikka ilmastosopimuksia tehdään. Syyrian ja Irakin sisällissodat ja köyhyys sekä epävakaus ovat ajaneet pakolaisia Eurooppaan, osa ihmisaallosta on eräiden mukaan siirtolaisia. Lisäksi suurvallat ovat enemmän eri puolella kuin samalla puolella kriiseissä eli maailman tilanne ei ole seestymässä. Kun maailma kriisiytyy, jäävät ympäristöongelmatkin ratkaisematta.
****
Pasi Toiviaisen sivuilta TÄÄLTÄ löydät lisää arviointeja kirjasta.
Risto Isomäen teoksen Ydinvoima Fugushiman jälkeen arviointi täällä.
Risto Isomäen teoksen Jumalan pikkusormi arviointi täällä.
Kouvolan lukion ja iltalukion Ilmastonmuutos sivuille linkki on tässä, ovat Jari Kolehmaisen ideoimat.
