Lilli Earl on kirjoittanut kirjan Apua, olen äiti! lapsiperheille (?). Oman elämän isoja iloja ja joitain murheita on listattu pienten lasten äidin silmin, ja hieman vaimonkin. Jo kansikuvassa tulee esiin, kenen tyttärestä on kyse, koska kannessa lukee Karin signeeraus mukavan kuvan alla. Karin kuvia on muutenkin paljon, hienoja kuvia, mutta suurennettuina ehkä ottavat liian suuren roolin. Uskon, että kirja tekstillään ja Lilli Earlin jutuilla olisi ollut yhtä hyvä, ellei parempikin. (Mitenkään aliarvioimatta Karin piirroksia, olen lukenut yhden albumin jo 1950-luvulta, aivan mahtavia analyysejä maailman menosta)
Itse en koskaan tule olemaan äiti, enkä siis imetäkään, mutta Lilli kuitenkin tarkastelee synnytyksestä ja imetyksestä lähtien kaikkea itseironisesti ja elämänmyönteisesti. Lillin mies on armeijataustaisesta suvusta toiselta mantereelta, Lilli on taas taiteilijaperheen tytär, joten...
Onneksi miehet pääsevät nykyään synnytykseen ja naiset armeijaan, jotta kokemuksia intistä ja synnytyksestä voidaan jakaa helpommin. Lilli kommentoi omaa synnytyksensä kulkua ja palkeenkieliä sen jälkeen, nämä ovat ehkä enemmän kuitenkin äitien juttuja.
Lilli Earl siis lienee pian viisissäkymmenissä ja saanut amerikkalaisen miehensä kanssa tyttären ja pojan. Minusta teos oli mukavaa luettavaa, ihan arkea ja tuokiokuvia myös Lillin omasta lapsuudesta, joka sekin on ollut aika erilainen kuin normihärmäläislapsuus.
Kirjassa kuvin 143 sivua ja seassa Karin kuvia.
--
Kari Suomalaisen (1920-1999) Tarkastaja Wilson ja muita dekkareita on kiintoisaa lukemista keräilijälle. Teos on julkaistu postuumisti. Tarkastaja Wilson jutut ovat hyviä lehdessä, mutta varsin arvattavia, tosin hieman hauskojakin, Omia pilapiirroksia on paljon, ja ensimmäisessä niistä on murhamamma Agatha Christiekin. 1930- ja 1940-luvun piirrokset ovat kiintoisia ja varsin eri tyylisiä, kuin myöhemmät Hesarin pilapiirrokset. Kirjan loppuosassa on nuorten kauhukertomus Yhdeksästoista askel, joka on julkaistu 1940-luvulla salanimellä Jasper.
Keräilijälle varmasti hyvä hankinta, minä en oikein syttynyt. Pilapiirrokset ovat hienoja. Kirjan esipuheesta sain selville, että Kari olisi kuvittanut jotakin painosta Tuntemattomastakin, sekin olisi varmasti tutustumisen arvoinen teos.
Karin Hassu Maailma teoksen sain ja luin. Siinä on pilapiirroksia loppuvuodesta 1956 ja 1957, eli Viikkosanomissa ja Hesarissa julkaistuja. Viimeinen kuva on 6.6.58 jolloin Möksö-kissa teki seuraa Pikku Kissalle pilven päälle, ja Kari on piirroksessa yksin.
Karin Hassu Maailma teoksen sain ja luin. Siinä on pilapiirroksia loppuvuodesta 1956 ja 1957, eli Viikkosanomissa ja Hesarissa julkaistuja. Viimeinen kuva on 6.6.58 jolloin Möksö-kissa teki seuraa Pikku Kissalle pilven päälle, ja Kari on piirroksessa yksin.
Karin kuva kirjan kannesta, "kissat" kaiteella
