Hannu Rajaniemi: Kausaalienkeli

Hannu Rajaniemi: Kausaalienkeli, The Causal Angel 2014, suomentanut Antti Autio, 2014 Gummerus, sivumäärä 423.

Hannu Rajaniemen  Kausaalienkeli päättää Kvanttivaras-trilogian tyylillä. Se antaa vastauksia avoimiin kysymyksiin, mutta herättää luonnollisesti uusia. Mestarivaras Jean le Flambeur on päässyt pakenemaan tuhotusta maasta sobornost-perustaja Matjek Chenin 'nuoruuden gogol' mukanaan. Edellisen osan Fraktaaliruhtinaan lopussa oortilaissoturi Mieli katosi, hänen laululla synnyttämä älykäs avaruusalus Perhonen on tuhoutunut.

Kausaalienkeli -teoksen rakenne on entinen, vuoroin seurataan Varkaan taivallusta ulommas kohti Saturnusta, ja vuoroin Mielen tarinaa. Välinäytöksissä vallanhimoinen sobornostnarttu Josephine Pellegrini juonii muita sobornosttoimijoita vastaan. Kaikki tämä on kuorrutettu nopeilla juonen käänteillä, kvanttitermeillä ja avaruustaisteluin.

Juoni
Mestarivaras Jean le Flambeur haluaa löytää Mielen, samalla hänen pitää säilyä hengissä Sobornostin sisällissodassa, ja Zokujen tuhoretkistä. Matka taittuu Vaatekaappi-aluksessa yhdessä Sobonost-perustaja Matjek Chenin aidon nuoruuden gogolin kanssa.

Oortilainen soturitar Mieli etsii alustaan Perhosta ja tapaa mieleisensä zokun Zindan, joka vie hänet valtapelizokujen luo Saturnukseen. Mieli saa monia suruviestejä, Perhonen on tuhoutunut ja Sydän oli vain Pellegrinin kätyri ja Zinda on häntä varten tehty tyttözoku.

Kausaalienkeli on paikoin lohduton teos, kun pommit tuhoavat planeetat yksi toisensa jälkeen. Mestarivarkaan pahin vastus lopulta on hänen oma kieroutunut gogolinsa Kuningaspettäjä, joka on kaksintaisteluissa ja peleissä voittamaton..

Mestarivaras ja Mieli tekevät kirjan päättövaiheissa omat yksilölliset ratkaisunsa. Mustilla aukoilla varustettujen pommien räjähdellessä ja kaiken tuhoutuessa myös kausaalisuus katoaa, mutta lauluilla voi luoda tyhjyyteen rinnakkaisuniversumeja. Trilogia päättyy missä alkaakin, dilemmavankilassa!

Edellinen kuvaa jollakin lailla juonta, vaikka kerronta on höystetty jatkuvilla peleillä, tarinoilla, hämäyksillä, hahmojen kopioilla, eri-ikäisillä gogoleilla ja yllättävillä käännekohdilla.

Kirjalliset viitteet
Kausalienkelissä on edelleen  paljon viitteitä.

Mestarivarkaan esikuvana on Maurice Leblancin herrasmiesvaras Arsene Lupin, Mestarivaras hakee zokuilta aluksensa Leblancin. Kausaalienkelissä päähenkilö lukee Leblancin Arsene Lupin teosta Kristallitulppa.

Gogolit viittaavat enää vain nimeltään Nikolai Gogolin teokseen Kuolleet sielut. Gogolit ovat kopioita, mutta niitä pystyy myös hallitsemaan, paitsi tietenkään ei aina! Eri aikaisten gogolien ongelma on kuin Gerard Kleinin teoksessa on Sodan valtiaat. Siinäkin päähenkilö Corson näkee oman "hahmonsa" eri aikatasoissa, lisäksi on kehityskulkuja, jotka eivät toteudu. Tämä liittyy teoksen kausaalisuuteen ja aikakäsitykseen.

Nuori Matjek Chen on Narnia-fani. Aluksen nimi on Vaatekaappi, Velhossa ja Leijonassa siirrytään Narniaan vaatekaapin kautta. Aluksessa hän lukee teosta Narnian viimeinen taistelu, jonka päätökseen on pettynyt. Aslan loi Narnian laulamalla, ja myös Mieli pystyy laulamalla luomaan.

Mieli osallistuu zokujen kanssa arpajaisiin, jossa kerätään numeroituja munia. Vastaavat arpajaiset ovat Muumipapan urotöissä Itsevaltiaan järjestämänä.

Nimistä
Rajamäki iloittelee nimien kanssa, ehkä nämä aukenee parhaiten suomalaisille. Zokut tekevät hauskoja hahmoja, ja ne nimitetään salmiakkizokuiksi "salmiakkivotkan" vuoksi. Rajaniemen aurinkokunnassa kuoleminen on vain väliaikaista. Zokuillakin on mahdollisuus tulla takaisin, ja he joutuvat tapaamaan viikatemieszokun. Erään zokun nimi on Vipunen, Kalevalan mukaan, Vipunen mainitaan sen runossa 17. Oortin Mannussa saunotaan, ja Mieli rukoilee Ilmatarta, myös alisista puhutaan.

Eri osapuolista
Aurinkokunnan sisäosia hallitseva Sobornost käy sisällissotaansa. Matjek Chen on ehkä vahvin, mutta Varkaan ystävä Josephine Pellegrin näyttää tämän kirjan valossa kiimaiselta vallanhimoiselta nartulta, joka on Varkaan kanssa aiheuttanut useimmat onnettomuudet kvanttijohdannaispörssin romahduksesta ja Vihan huudosta alkaen.

Zokut ovat pelkkiä pelureita ja omien maailmojensa rakentajia.

Kvanttivaras trilogia on kuin Matrix  runsaudessaan ja outoudessaan, eli uusia lumemaailmoja tulee ilmi, ja yhteyksiä. Yllä oleva on minun yksinkertaistettu tulkintani tilanteesta. Matrixissakin ihmiset asuvat virtuaalimaailmoissa, ja hahmot saattavat herätä henkiin. Matrixin jatko-osissa soditaan paljon.

Kvanttivaras-trilogiassa kuten Matrixissa tarinan edetessä oma kiinnostukseni jonkin verran karisi, mutta trilogiat sekä Matrix että Kvanttivaras ovat kuitenkin mestariteoksia ja ansaitsevat paikkansa scifistien luku- ja katselulistoilla.

*****

Hannu Rajaniemi (s. 1978) on säieteoriasta Englannissa väitellyt suomalainen tiedemies ja kirjailija.
Kvanttivarkaasta bloggaus TÄÄLLÄ ja Fraktaaliruhtinaasta TÄÄLLÄ.

Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas

Hannu Rajaniemi: Fraktaaliruhtinas, The Fractal Prince 2012, suomentanut Antti Autio, 2013 Gummerus, sivumäärä 442.

Hannu Rajaniemen  Fraktaaliruhtinas jatkaa edellisen osan eli Kvanttivarkaan tarinaa. Virtuaali- ja tosimaailma risteilevät, ja mitä vaan voi tapahtua, kun Sobornost yrittää saada haluamaansa. Kvanttivarkaassa päähenkilö mestarivaras Jean le Flambeurin muistipalatsi muuttui arkontin aggressiosta dilemmavankilaksi, mutta varas pakeni Marsista Schrödingerin laatikko mukanaan Maata kohti. Sobornost-jumalatar Joséphine Pellegrin on laittanut Metsästäjän Varkaan perään. Laatikossa on kenties jotain yhdeltä Sobornost-perustajalta ja paljon pelottavaa ja vaarallista. Varkaalla on myös kaksi jalokiveä ja mannun miekka. Kirjan ensimmäisessä luvussa selviää myös, että oortilainen soturi Mieli, joka saa kiittää ominaisuuksista Pellegriniä, joutuu luovuttamaan tälle kehonsakin. Kolmas, joka matkaa maahan on tunteva älyalus Perhonen, jonka puitteet ovat safiirikoralliset.

Kirjan kerronta eriytyy tarinoihin, ja "nykyhetkeen", toisaalta tarkastellaan Varkaan tehtävää ja toisaalta Maassa Sirrin kaupungissa Tawaddudin toimintaa. Sirri on maassa ihmisten viimeinen piilopaikka, ja siellä Tawaddud harrastaa kehollista ammattiaan, jota perhe halveksii. Tawaduddin sisar Dunuyazad patistaa sisartaan isän Cassar Gomelezin  avuksi valtapelissä, joka on kärjistynyt. Twaddudin pitäisi mennä naimisiin gogolikauppias Nuwasin kanssa. Isä haluaa säilyttää valtansa, kun valtuutettu Alile Suarez on kuollut. Sobornost on valtaamassa maata ja houkuttelee ihmisiä mielensiirtoihin. Tawaddud ja Abu Nuwas ovat yllättävän samanlaisia, Nuwas on kotoisin slummista ja Tawaddud on siellä lääkärinä. Sobornostista lordi Sumanguru tulee tutkimaan valtuutettu Alile Suarezin kuolemaa. Alile on valtoimenaan villikoodin jäljiltä. Tämä haara tutkimuksineen, poliittisine kytkentöineen, kertomuksineen ja miltei reaalimaailman seikkailuineen on kiinnostavin osuus kirjasta.

Varas joutuu luovimaan Pellegrinin puristuksessa universumissa, jonka säännöt lukijalle ovat outoja, ja mitä vain voi tapahtua. Varas joutuu etsimään Chenin perustajakoodin, mutta sitä ennen hän saunoo Perhosessa Mielen kanssa. Mieli nousee yhä enemmän päähenkilöksi ainoaksi moraaliseksi hahmoksi. Oortilaisuus vaikuttaa hyvin härmäläiseltä toiminnalta: ollaan metsässä ja saunotaan. Mielen rakastettu on Sydän, jota Pellegrini  pitää hallussaan? Sydän on halunnut maahan, oma maa lienee siis mustikka, Mielen mielitietty nainen eli Sydän  jäi Venukseen.

Tawaddud etenee Sirrissä yhdessä lordi Sumangurun kanssa. Lukijana arvasin heti, kuka tämä herra on, ja mitä haluaa  ... salapoliisitutkimukset etenevät arvattavin seurauksin, taistelut ovat mielikuvituksellisia, mutta minun makuuni useasti toistuvina jo puuduttavia.

Sobornostin perustajat nahistelevat keskenään, lienee seurausta heidän saavuttamasta kuolemattomuudesta. Kuolemattomuudesta tuntuu seuraavan muistamattomuus, hahmot jättävät ja tekevät kopioita itsestään, ja näihin isketään. Eri ajan hahmoilla on vakavia muistipulmia, ja myös muistoja tallennellaan eri paikkoihin (ja näitä  itse haetaan, mutta myös varastetaan tai tuhotaan).

Fraktaaliruhtinas on Matjek Chen (vahvin perustajista), jonka mieleen pitää murtautua ja hänen alkuperäisgogolinsa pitää löytää, tämä tapahtuu kirjan teeman mukaisesti tarinoimalla ....

Hannu Rajaniemen Fraktaaliruhtinas on minusta avausosaa hieman vähemmän kiehtova jatko-osa. Taistelukohtaukset on kuvattu alan "slangilla": "Oblastin ampuma outomateriaohjus läpäisee toisen zokualuksen suojaukset ja vaurioittaa pallonmuotoisen suojasäiliön peilipintaa, joka heijastaa aluksen ammuksina toimivien mustien aukkojen lähettämän Hawking-säteilyn takaisin ja pitää ne vakaana.... Sotamielen gogolit ryhtyvät seulomaan ionisoituneen kaasupilvien ja topologisten defektien vääristämää lähiavaruutta ja paikallistavat pian kohteen ..." s.209. Makuasioista ei voi kiistellä, mutta myöhemmin taistelun tuoksinassa aika-avaruuskin rypistyy. Lisäksi "Sotamieli ei voi sietää Chenin virtuaalimaisemaa, joka koostuu yksinomaa kielellisistä symboleista". s.210. Tämä kirjakin koostuu tosiaan kirjaimista, sanoista, jotka muodostavat kirjallisia symboleja. Rajaniemi viittaa edelleen, kuten ykkösosassa kirjoihin. Tässä huvitti Sydämen lukema maasta peräisin oleva Tarzan, joka kaiketi kuitenkaan ei perustu tositarinaan, eli apinaemon kasvattamaan ihmiseen, joka oppi lukemaan itsekseen. Minusta tämän kirjan taistelut ovat jo lapsellisia, puhutaan protokollasodasta, ja että mustat aukot ahmivat kuita. Seuraavassa osassa tiedetään, ketkä jäivät henkiin, luultavasti Perhonen lensi jo viimeisen lentonsa, mutta Mieli vain hajaantui avaruuteen.

*****
Hannu Rajaniemi (s. 1978) on säieteoriasta Englannissa väitellyt suomalainen. Rajaniemi  on jatkanut Kvanttivarkaan tarinaa trilogiaksi vielä teoksella  Kausaalienkeli.

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras

Hannu Rajaniemi: Kvanttivaras, The Quantum Thief 2009, suomentanut Antti Autio, 2010 Gummerus, sivumäärä 440.

Hannu Rajaniemen Kvanttivaras on vauhdikas scifi-seikkailu, joka luo lukijan eteen vauhdikkaita tilanteita eri lumemaailmoissa. Päähenkilönä häärää mestarivaras Jean le Flambeur, tai kirjan hengen mukaan, hän esiintyy Jean le Flambeurina, sillä ihmiset ja olennot ottavat eri hahmoja ja ovat välillä hengettöminäkin.

Juonesta
Kirja alkaa, kun mestarivaras Jean le Flambeur on Sobornostin lasiseinäisessä dilemmavankilassa ja joutuu loputtomasti pelaamaan Sotamieltä vastaan. Vangin dilemmana on oppia oikea ratkaisu, mutta vapautumista saa odottaa, kunnes Pellegrinin "motivoima" oortilainen apuri Mieli ja hänen elävä aluksensa Perhonen vapauttavat mestarivarkaan suorittamaan tehtävää. Arkontit ajavat Perhosta takaa, mutta uuteen kehoon sijoitettu Jean kapseloi arkontin, joka yrittää tehdä uutta vankilaa. Varas suuntaa Marsin Oublietteen.

Edellinen kappale kuvaa, kuinka nopeasti uusi maailma esitellään, muttei juurikaan selitellä.

Marsin Oubliettessa on murhattu Suklaamestari ja imetty tämän minuus, teosta epäillään Sobornostia ja näiden kätyreitä vasileveja eräänlaisia gogolpiraatteja. Tutkijoina toimivat tzaddikit, heistä Herrasmies pyytää apuun nuorta arkkitehtiä Isidore Beautreletia. Tapahtumien kulku selviää, ja on itse juonen kannalta sivuseikka, mutta Herrasmies, Isidore ja hänen zoku-tyttöystävänsä Pixil ovat tarinan keskeisiä henkilöitä.

Kvanttivaras etenee tarkastellen vuoroin mestarivarkaan puuhia, vuoroin Isidoren tutkimuksia. Teos on arvoitusten ratkaisua. Varkaan menneisyydestä annetaan pieniä vihjeitä, hän nauttii varastamisesta, ja on varastanut kuningaskunnan, ja jopa jumalattaren? Toisaalta hän on ollut vankilassa Maassa, Marsissa sekä viimeksi dilemmavankilassa. Kaikkea, myös aikaa ja muistoja voidaan varastaa ja siirtää.

Juoni on huikea, ja sisältää monia hämäyksiä ja varkauksia. Marsin Oubliette osoittautuu tuulentuvaksi. Lopulta Isidore ja Mestarivaras ovat samalla puolella ja Oubliettessä alkaa sisällissota. Mieli, Perhonen ja Jean suuntaavat kirjan loppuessa Maahan, heidän päämenokseen laaditaan jo suunnitelmia.

Kirjalliset viitteet
Kvanttivarkaassa on paljon kirjallisia viitteitä, ja myös kvanttimekaniikan 'terminologiaa'..

Mestarivarkaan esikuvana on Maurice Leblancin herrasmiesvaras Arsene Lupin, myös Isidore juontaa juurensa sieltä. Mieli ja Perhonen ovat oortilaisia, jotka puolestaan selittyvät Rajaniemen suomalaisuudella. Mieli puhuu Ilmattaresta ja karhu on "pyhä", kirjasarjassa puhutaan alisiin menemisestä.

Gogolin piraatit viittavat Nikolai Gogolin teokseen Kuolleet sielut, missä päähenkilö Tšitšikov ostaa kuolleita, mutta väestökirjanpidossa vielä olevia talonpoikia omiin taloudellisiin tarkoituksinsa.

Gerard Kleinin teoksessa on Sodan valtiaat, pystytään rakentamaan todellisuutta aikahypyin, teos on haastavuudessaan vastaava. Sodan valtiaissa päähenkilö Corson tapaa oman "hahmonsa" eri aikatasoissa, lisäksi on kehityskulkuja, jotka eivät toteudu. Kleinin teoksessa pistetään sotarikolliset sotimaan keinotekoiselle planeetalle Aergistaliiin, jossa tietyt sodat toistuvat, ja kaatuneet heräävät taistelemaan aina uudestaan, kuten Rajaniemen esittelemässä Dilemmavankilassa.

Mars on Kvanttivarkaassa asutettu, kirjassa puhutaan aiemmasta kuningaskunnasta, mutta Mars on ollut aiemmin vankila. Tämä ajatus on ollut ainakin Harry Martinson Aniarassa. Vangit ovat sytyttäneet Marsin kuun Phoboksen auringoksi, tämä on ollut ainakin Arthur C. Clarken teoksessa Marsin aamunkoitto. Clarken Avaruusseikkailu 2001:ssä ja sen jatko-osissa on ajatus koneälyn itsenäisyydestä ja sen siirtymisestä toisiin hahmoihin.

Kirjassa on kuhnurirobotteja. Roboteista on Isaac Asimov kirjoittanut paljonkin. Teoksessa on minusta paljon viitteitä Toisen säätiön toimintaan, koska toisen mieleen pääsee käsiksi, ja muistoja pystyy huijaamaan.

Mieli pystyy ottamaan itselleen avatarin, hahmon jota se käyttää. Avataria pystyy vaihtamaan.

Viestintä, muistot, ajatus ja mieli
Isidore viestii tyttöystävänsä Pixilin kanssa guptaamalla. Tämä on minusta tekstiviestittelyä ilman kännykkää, guptin idea on aivan sama.

Ihmisellä on gevolot, jonka voi näyttää toiselle tai raottaa sitä hieman. Yhteisöllä on ulkomuisti, josta voi hakea yhteismuistoja ja tietoja.  Tämä malli on kuin jonkun pilvipalvelun, mistä voi selailla tietoja. Ihmisen gevulotin voi luonnollisesti murtaa. Yhteismuistoja voi päästä luvatta selailemaan ja muistoja muuttamaan. Arkontit pystyvät keräämään tietoa ja purkamaan sitä, ne ovat tavallaan viruksen tapaisia. Nämä yhteydet ovat minusta tietotekniikasta. Rajaniemi on netin mukaan matemaattisen fysiikan tohtori, tämäkin näkyy monissa hänen aurinkokuntansa rakenteissa.

Eri osapuolista
Aurinkokunnan sisäosia hallitsee Sobornost, josta annetaan vasta jonkin verran tietoa. Sillä on seitsemän perustajaa, ilmeisesti kuuluisin on Matjek Chen. Varkaan vapauttaja Josephine Pellegrin kuuluu myös perustajiin, muita ovat toisessa osassa esiteltävät Hsien ku -kaksoset ja sielujen insinööri, Vasilev sekä Sumanguru. Sobornost lähettää gogolpiraatteja imemään ihmisten mieliä se on yhteisö, joka tinkii minuudesta. Sobornostilla on oma merkityksensä myös "historiassa" tai reaalimaailmassa.

Zokut ovat lähtöisin Saturnuksesta, hekin ovat Marsissa, he ovat kovin yhteisöllisiä ja rakentavat kuitenkin keinomaailmoja. Marsilaiset taas arvostavat yksityisyyttä. Osapuolia on muitakin kuten kryptarkit ja tzaddikit. Vallasta taistellaan ja taistelut on kuvattu hyvin ja keinot ovat aivan ennen kokemattomia.

Kvanttivaras kirjana on kuin Matrix  runsaudessaan ja outoudessaan, eli uusia lumemaailmoja tulee ilmi, ja yhteyksiä. Herrasmies onkin nainen Raymonde, ja hänellä on ollut kytköksiä sekä Jeaniin että Isidoreen. Raymonde on ollut aiemmin Varkaan vaimo ja Isidore on heidän lapsi, kummaa, että isä ei muista vaimoaan ja lastaan, muisti on tässä välillä 'narikassa', Tarina päättyy Marsissa hyvin, Isidore menestyy Marsissa. Perhonen, Mieli ja Varas Jean jatkavat Maahan. Pellegrini jää nuolemaan näppejään, eli hän ei saa sitä, mitä hän lähetti varkaan anastamaan.

Askelmerkkejä jatko-osaan haetaan siten, että lopussa esitellään Sobornostin perustajia ja kuvataan miten gogoleja valmistetaan. Josephine Pellegrini on yksi Sobornostin perustajista, hän tarvitsee sitä minkä varas anasti ja piti itsellään, ja keinot kovenevat ....  ja lisää selviää Fraktaaliruhtinaassa (jonka ensimmäisessä luvussa valaistaan kertauksena Kvanttivarkaan tapahtumia bloggaus 19.3.2017)?
*****

Hannu Rajaniemi (s. 1978) on säieteoriasta Englannissa väitellyt suomalainen. Rajaniemi  on jatkanut Kvanttivarkaan tarinaa trilogiaksi jatko-osin Fraktaaliruhtinas  sekä Kausaalienkeli.

Linkkaan tähän yhden bloggauksen, joka pohtii paria ensimmäistä osaa.