K A Wegelius: Routaa ja Rautaa, osa 1 Tornion etappi |
Seuraavat huomiot ovat Wegeliuksen tekstistä. Poliittisia tulkintoja en tee. On huomattavaa, että teosten pääpaino on ensimmäisen sortokauden ja maailmansodan aikana, ei siis vapaussodassa tai kansalaissodassa eikä veljessodassa, joskin kirjasarja on kirjoitettu kun tämä yksi sota oli koettu, ja kansa jaettu.
Näissä kirjoissa kansaa ei tässä suhteessa ole jaettu, toiminnan lähtökohta on ensimmäinen sortokausi. Edvard Iston maalaus on mustavalkoisena kuvana ensimmäisillä sivuilla, siinä kotka on Suomi-neidon kimpussa, jolla on kädessään lakikirja. Myöhemmissä kirjoissa nousee esiin myös kutsuntalakko 1902, mutta teosten pääpaino on kuitenkin Jääkäriliikkeen käytännön organisoinnissa, eli miten miehiä on siirretty Ruotsiin ja takaisin. Reitistä Saksaan ei ole kirjassa tietoa, lisäksi on paikkakuntien tilanteesta ja osallistuneista henkilöistä runsaasti tietoa, henkilöiden nimet ja kuvat ovat...
K.A Wegelius: Routaa ja Rautaa, osa 1: Tornion etappi, kuvia ja karttoja, WSOY, 1926
Johdannossa historiaa ja historian tapahtumia. Tulkintatapa ilmenee lähinnä siten, mitä nostetaan esille, ja miten. s.17 puhutaan raakalaisvaltiosta, Routavuosilla tarkoitetaan passiivisen vastarinnan aikaa 1900-luvun alussa (luultavasti), Eugen Schaumaniista todetaan, että "teki ikimuistoisen tekonsa" s.24, ja edellisellä sivulla on hieman laajemmin Schaumannin motiiveista. Voimaliiton toimintaa esitellään, ja myös järjestön Konni Zilliacus. Kuten ylempää siis selviää kyse on ensimmäisen sortokauden aikaisista tapauksista. Teossarja kuvaa passiivisen vastarinnan, joskin pääpaino on kuvata niitä, jotka myöhemmin pyrkivät vaikuttamaan tapahtumiin aktiivisesti.
Teoksen pääpaino on kuitenkin Tornion etapin esittelyssä ensimmäisen maailmansodan aikana. Tornion historiaa avataan sen verran, että 1809 jäi osa suomalaisalueista "rajan taa". Torniossa mainitaan kasvaneen routaliikkeen oraasta, muokataan maaperää tuleviin otteluihin, "sortajan riehunnasta ei mitään välitetty". Pääpaino oli Torniossa rajan ylitys Ruotsiin ja sieltä reitti Saksaan koulutukseen. Tilanne ei ollut helppo, sillä "Haaparannassa venäläisten kätyreitä", puhutaan miinavyöhykkeestä, tiedustelutyöstä , puhutaan kotitarkastuksia tekevästä miehestä, joka näytteli "aivan selkärangattoman osan". Tässä teoksessa mainitaan monia henkilöitä, mutta päähenkilönä on jääkärimajuri Eero Heickell, joka joutui pakenemaan Ruotsiin, kävi Saksassa ja palasi Ruotsiin. Teoksen aluksi on Eino Leinon runo, ainoastaan teossarjan kolmas osa on ilman alkurunoa.
K.A Wegelius: Routaa ja Rautaa, osa 1: Tornion etappi, kuvia ja karttoja, WSOY, 1926
Johdannossa historiaa ja historian tapahtumia. Tulkintatapa ilmenee lähinnä siten, mitä nostetaan esille, ja miten. s.17 puhutaan raakalaisvaltiosta, Routavuosilla tarkoitetaan passiivisen vastarinnan aikaa 1900-luvun alussa (luultavasti), Eugen Schaumaniista todetaan, että "teki ikimuistoisen tekonsa" s.24, ja edellisellä sivulla on hieman laajemmin Schaumannin motiiveista. Voimaliiton toimintaa esitellään, ja myös järjestön Konni Zilliacus. Kuten ylempää siis selviää kyse on ensimmäisen sortokauden aikaisista tapauksista. Teossarja kuvaa passiivisen vastarinnan, joskin pääpaino on kuvata niitä, jotka myöhemmin pyrkivät vaikuttamaan tapahtumiin aktiivisesti.
Teoksen pääpaino on kuitenkin Tornion etapin esittelyssä ensimmäisen maailmansodan aikana. Tornion historiaa avataan sen verran, että 1809 jäi osa suomalaisalueista "rajan taa". Torniossa mainitaan kasvaneen routaliikkeen oraasta, muokataan maaperää tuleviin otteluihin, "sortajan riehunnasta ei mitään välitetty". Pääpaino oli Torniossa rajan ylitys Ruotsiin ja sieltä reitti Saksaan koulutukseen. Tilanne ei ollut helppo, sillä "Haaparannassa venäläisten kätyreitä", puhutaan miinavyöhykkeestä, tiedustelutyöstä , puhutaan kotitarkastuksia tekevästä miehestä, joka näytteli "aivan selkärangattoman osan". Tässä teoksessa mainitaan monia henkilöitä, mutta päähenkilönä on jääkärimajuri Eero Heickell, joka joutui pakenemaan Ruotsiin, kävi Saksassa ja palasi Ruotsiin. Teoksen aluksi on Eino Leinon runo, ainoastaan teossarjan kolmas osa on ilman alkurunoa.
A.V Koskimiehen runo (Kemi, Ounas, Oulu ja Ii ..) avaa teoksen, sitten esitellään lyhyesti Kemin historia. Kemi on perustettu 1869, ja vuonna 1910 teoksen mukaan Kemissä on ollut 2222 asukasta. Seuraavaksi esitellään vuoden 1905 tapahtumia, missä Suomen aktiivinen vastustuspuolue "rantautui" Kemiin, ja kuvaillaan aseiden salakuljetusta. Teoksessa on monien henkilöiden kuvia ja henkilötietoja sivulla 80 esitellään tuttu Eero Kuussaari, joka oli edellisessä osassa vielä nimellä Heickell. Teoksen alkupuolella kuvataan maailmansodan alkuaikoja, toiveita, että Venäjä kumoaisi poikkeuslait, sekä jääkäriliikkeen historiaa ...
Liitteitä on todella paljon. Kemistä kuten ykköskirjassa Torniosta on asemakaavapiirustus, joitain muita karttoja ja reittejä merellä. Kirjan liitteissä on paljon "kirjeitä", "jäljennöksiä viranomais"kirjeistä" sekä valaisevat taulukot "Kemistä ja sen ympäristöltä lähteneistä jääkäreistä (nimi, toimi, lähtö, paluu ja tieto kattumisesta, jos kaatui), taulukon päivämäärät ovat vuosilta 1915-1917 ja merkille pantavaa on lähtijöiden ammatit: maalari, ylioppilas, työmies, maanviljelijä, liikemies, kauppiaan poika, talonomistajan poika, muurari, merimies ... eli en näe tässä erityistä luokkajakoa, eli 45:stä lähtijästä työmiehiksi kokoomataulukossa on luokiteltu 18 ja käsityöläisiksi 9, siis yli puolet. Saksassa heistä kaatui 6.
***
Lähtijät vaikuttavat minusta "ihan tavallisilta nuorilta". Kirjasarja minusta nostaa jaon suhteessa itsenäisyyteen, suhteessa sortokauden keinoihin ja myöntyvyyteen, ei sitä, mitä yhteiskuntaluokkaa nuorukainen on edustanut, kuten sisällinsodan aikana oli 1918. Pitää muistaa, että tilanne on ollut varsin vaikeaselkoinen ennen vuotta 1917, sillä venäläisiä aktivisteja (esim. bolsevikkeja) on ollut ulkomailla, joten jännitteitä on ollut kaikilla puolin ja kaikilta tahoilta, näissä kuvioissa erilaiset yhteistyökuviot ovat voineet olla mahdollisia, en tiedä, en ole historioitsija. Sen kuitenkin tiedän, että Venäjällä oli kaksi vallankumousta vuonna 1917. Toisaalta pitää myös tarkastella tilannetta jo ensimmäisestä sortokaudesta lähtien tai jopa fennomaaniajoista 1800-luvun loppupuolelta. Mutta annetaan arvo tälle, jos näitä tarinoita ei olisi kerätty silloin talteen, olisivat ne iäksi unohtuneet, kenties? Vertaan tätä teos sarjaa myös Linnan trilogiaan TÄÄLLÄ.
***
Tekstistä siis vähemmän huomioita, mutta liitteet ovat taas hyvin mielenkiintoisia. Listassa on 91 nimeä Saksaan lähteneistä jääkäreistä, virkamiehiä, ylioppilaita ja koululaisia on ollut heistä 13, työmiehiä 35 ja ammattityömiehiä 15 sekä maanviljelijöitä 16, pääjoukon mukana on palannut 36 ja Saksassa kaatui 3. En tiedä, mitä tarkoittaa maanviljelijä, onko ollut kartanon poika, vai torpparin poika. Liitteissä on myös Oulun lääninvankilan "asiakirjoja", pidätyksen syitä, ja onko vapautettu kuulustelujen jälkeen, liitteistä olen ollut lukevinani, että kuvernööri antanut pidätyskäskyn, ja irtolaisuus on eräs pidätysperuste. Jokainen voi tehdä johtopäätöksiä näistä, onko näissä ollut värväreitä vai etappimiehiä, en osaa sanoa. Luultavasti tästä on historioitsijoilla paljonkin tietoa, tätä kirjasarjaa on myynnissä huuto.netissa ja nettiantikvariaateissa, ja luultavasti Jääkäriliikettä on tutkittu paljonkin. Omia sukulaisia ei ole ollut jääkäriliikkeessä, ainoa side jääkärisanaan on se, että voitin armeija aikana äänitteen, jossa on Sibeliuksen Jääkärinmarssi.
Liitteistä selviää myös se, että (Helsingin) yliopiston v.t kansleri oli erottanut ylioppilaita, koska olivat jääneet pois 1903 kutsunnoista. Tämän seurauksena asiasta oli jätetty (paheksuva ja perusteltu) lausunto, josta syystä "oli seurauksena, että professorit R.A Wrede ja Th. Homén karkoitettiin Venäjälle" s.439. .
K.A Wegelius Routaa ja Rautaa osa Osa 4 : Kajaanin etappi, Kuopion ja Iisalmen seudut, Jääkäreitä liikkeellä Kainuussa. WSOY 1931, 394 sivua, liitteineen 426 sivua.
Teos alkaa Eino Leinon runolla: "Nouse Suomeni, suurena, rynnistäen ..." Alkukiitosten jälkeen väliotsikko "Kajaanin etappi", jonka aluksi Otto Mannisen runo, joka alkaa "Niin on ollut, niin on vasta:/ aina Suomen syöjät syö! ... Tämän teoksen lukijalle -osassa minulle selvisi K.A:n arvoitus. Wegeliuksen etunimet olivat Karl Albert.
"Kainuulaiset, tämä hämäräperäinen ja tarunsekainen suomalainen heimo asui jo kahdeksannella vuosisadalla Pohjanmaan rantamailla ..."
Teos alkaa Eino Leinon runolla: "Nouse Suomeni, suurena, rynnistäen ..." Alkukiitosten jälkeen väliotsikko "Kajaanin etappi", jonka aluksi Otto Mannisen runo, joka alkaa "Niin on ollut, niin on vasta:/ aina Suomen syöjät syö! ... Tämän teoksen lukijalle -osassa minulle selvisi K.A:n arvoitus. Wegeliuksen etunimet olivat Karl Albert.
"Kainuulaiset, tämä hämäräperäinen ja tarunsekainen suomalainen heimo asui jo kahdeksannella vuosisadalla Pohjanmaan rantamailla ..."
Wegelius kertoo, että Pähkinäsaaren rauhassa suuren osan maata olisi pitänyt "kuulua itäisten naapuriemme vaikutuspiiriin, mutta Ruotsin taholta -kuten tunnettua tätä rajaa ei milloinkaan noudattettu" Kajaaninlinnan rakennustyöt aloitettiin jo 1604, mutta valmiina se oli vasta 1666 ...
Wegelius teksti on toisinaan kuvailevaakin "Korpi on synkkää ja ikisalo hämärää, sen salaiset silmät seuraavat erämiehen jokaista askelta" ..
Wegelius teksti on toisinaan kuvailevaakin "Korpi on synkkää ja ikisalo hämärää, sen salaiset silmät seuraavat erämiehen jokaista askelta" ..
Tämän jälkeen Wegelius siirtyy vuoteen 1915 ja Kajaanin etapin järjestäytymiseen, ja kuvailee kaupunkia, raatihuoneesta on kuvakin. Wegelius kirjoittaa maailmansodasta "Venäjän tappio merkitsi meille voittoa". s.24.
Urho Kekkonen oli oppikoululainen Kajaanissa, ja hän haaveili myös asiasta (lähde bloggaamani teos). Yhtään Kekkosta ei kirjassa minusta mainita, eikä Kekkonen ulkomaille lähtenytkään.
***
Wegelius kirjoittaa muutakin, jota en tähän listaa, koska pidän enemmän todellisten henkilöiden toimien kuvailusta. Tämä on kirjoitettu seitsemäntoista vuotta myöhemmin, ja sodan ja Suomen kohtalo oli tiedossa, mutta sisällissotaan Wegelius ei lainkaan tässä kuvailussaan viittaa, mikä on teoksen vahvuus näin jälkeenpäin.***
Seuraavassa paloja, jotka ole poiminut tekstistä, jokainen voi miettiä mitä tarkoittaa:
Teoksen mukaan 1914 Helsingin ylioppilaspiireissä suunniteltiin nopeaa upseerikoulutusta. Joululomalla levitettiin tietoa, Saksa oli näissä piireissä Suomen kannalta liittolainen. Naisylioppilaitakin värvättiin (paljonko oli naisylioppilaita yliopistossa???).
Tornion ja Kemin kautta kulki valtaväylä Saksaan, joka 6.1.1916 tukkeutui, painetta tuli Merenkurkkuun. s.42, ja seuraavalla sivulla 28.8.1915 Kuninkaallisen Preussilaisen jääkäripataljoonan eli Suomalaisen Jääkäripataljoonan perustamismääräys.
Venäjän (maaliskuun) vallankumouksen jälkeen Kajaanin ja Kuopion välille muodostui yhteys. Teoksessa luetellaan Kuopion jääkärit. Siirtymisestä selitetään perusperiaatteet,: matkaohjeet, matkarahat, varusteet ja jonkin verran etapeista kuten siirtymisestä.
Pakotarinoitakin kerrotaan, mainitaan sotavankien siirtyminen Venäjältä Ruotsiin, mutta pääpaino on kertomus Elja Rihtniemen (primus inter pares) paosta.
***
K.A Wegelius: Routaa ja Rautaa osa Osa 5 : Vaasan lääniin lukeutuvalla Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla jääkäriliikkeen vuosina suoritettu itsenäisyystyö ynnä Uumajan etappi. WSOY 1933, 481 sivua, liitteineen 515 sivua.
Kirjan sisäkannessa on mainos: "suuremmoinen sarjateos itsenäisyystaistelumme valmistelusta säilyttää ikuisiksi ajoiksi muistoon sankarallisten jääkärien ja tuhansien uhrautuvaisten kansalaisten suurteot"
"Teossarjaan kuuluu seitsemän nidettä"
Aseveljet ... kaksi osaa (näitä minulla ei ole, jos jollain on blogatkaa, se on "kahden nuoren jääkärin sankarisatu")
Routaa ja rautaa ... viisi osaa
Tekstiosuus alkaa Otto Mannisen runolla, sen jälkeen Etelä-Pohjanmaan kuvailua. Johdannossa kerrotaan, että Antti Isotalo (ei HÄN, vaan kaimansa) esitti toiveen, että Etelä-Pohjanmaan jääkäriliikkeen muistot kerättäisiin. K A Wegeliuksen mukaan teokset ovat saaneet lämmintä vastakaikua ... joskus on huomautettu epätasaisuuksista.
Viidennessä osassa Routaa ja rautaa käsitellään itsenäisyysajatuksen heräämistä Etelä-Pohjanmaalla, värväystä, on listat lähteneistä ja takaisin tulleista jääkäreistä, täällä enemmistö on minusta maanviljelijöitä, esim. selviää, että Vaasasta lähteneistä 65 palasi jääkärinä, Alahärmästä 43 ja Kortesjärveltä 39. Puhutaan Uumajan etapista. Hienoa, että nämä on kerätty talteen, enemmän tämä merkitsee heille, jotka ovat olleet toiminnassa, mutta on hyvä dokumentti myös jälkipolville.
Teossarja päättyy paatoksellisiin loppusanoihin
"Tätä jaloa muistoa ja näiden suurten tekojen saavutuksia suomalainen, sinä mies ja nainen, nouseva polvi, hoida ja vaali ...
***
Kirjaidea on hieno, hieno toteutus ja loistava kunnianosoitus jääkäriliikkeelle. Itsenäisyyttä ylistetään. Tarkastelu on Pohjanlahden rannikolta, osin sisämaasta.
***
Piipitän vain pieniä muttia väliin, eli lämmin vastaanotto on tullut lukijoilta, väitetään alkupuheissa, osa kansasta ehkä ei ole lukenut teossarjaa, osa kansasta oli hiljaa nuoli haavojaan, varsin juuri 1930-luvun alussa, vaikkei jääkärien takia, mutta kansalaissodan jälkimaininkien, tässä puhutaan vapaussodasta, sama sota, syyttömät kärsivät eniten, sitten siviilit ja totuuskin jossain vaiheessa hämärtyi kiihkon tieltä. Asiaa eristää pian vuosisata. Kansa on eheytynyt, historia on tarkastellut tilanteet ja jokainen voi lukea, mitä on tapahtunut ja miksi.
***
Kirjasarjassa on hyvää se, että tarkastelu loppuu vuoteen 1917, kirjasarjassa ei ole yhtään mainintaa punaisista, ei veljessodasta eli kansan kahtiajako on tyystin jätetty vaille huomiota. Ei ole lainkaan torpparikysymystä, ei sosialismia, tiukasti vaan itsenäisyysajatusta ja jääkäriksi lähtöä. Tiukka rajaus on erittäin hyvä asia. Enkä halua muttailullani ottaa mitään pois näistä sankariteoista, jotka itsenäisyyden kannalta ovat olleet tärkeitä ehkä ratkaisevia.
***
Historian kokonaiskuvaan tätä "sarjateosta" ei kuitenkaan ole asetettu, eikä aikakauden haavoja ole huomioitu. Kritiikkiä ei esitetä, toista näkökulmaa kansasta ei yksinkertaisesti ole, eikä tässä pidä ollakaan vastus on ollut ulkona ei sisällä.
Olen blogannut myös Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta, joten tasapaino ehkä säilyy tässä blogissa. Trilogia nostaa torppari-kysymyksen käytännön tasolla esiin. Ellen Salpakari on innokas fennomaani, jonka toimintaa varsin kirpeästi on tarkasteltu, ja hän on minusta kaksinaamainen henkilö, eli puhuu hyvää kansasta ja raivaamisesta, mutta ottaa tai käskee miehensä ottamaan Jussin raivaaman maan, parhaan osan itselleen. Poikansa Ilmarin toimia myös tarkastellaan, hän lähti jääkäriksi vuonna 1915 ja palasi takaisin.
Routavuosia ja jääkäriksi lähtöä olen tarkastellut myös täällä, silloin lähteenä on ollut Täällä Pohjantähden alla -teos
***
* Mauno Rosendal on päässyt V A Koskenniemen runoonkin, postaus täällä.