Peter Høeg: Norsunhoitajien lapset

Peter Høeg: Norsunhoitajien lapset, alkuteos Elefantpassernes børne 2010, suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen, Tammi 2011, sivumäärä 513.

Tarinan päähenkilö 14-vuotias Peter Finø asuu Tanskassa Finøn saaren pappilassa yhdessä isosiskonsa Tilten kanssa, koira Basker III on myös perheenjäsen. Saarella on perheen terhakka 93-vuotias isomummo. Perheen esikoinen Hans opiskelee astrofysiikkaa Kööpenhaminassa, ja hankkii tienestejä vossikkakuskina turisteille. Eletään nykyaikaa. Eriskummalliset vanhemmat pappi-isä Konstantin ja urkuri-äiti Clara ovat kadonneet, eivätkä ensimmäistä kertaa. Kirja kertoo maagisen Finøn saaren uskomattomasta elämästä sekä vanhempien etsimisestä, josta ei käänteitä puutu.

Peter Høegin romaani Norsunhoitajien lapset rönsyää runsaasti. Norsuilla viitataan ihmisen sisäisiin intohimoihin ja heikkouksiin, tämä tuntuu tekaistulta teemalta, kuten oikeastaan kaikki muutkin tapahtumat. Romaani kiinnosti minua aivan alussa, mutta se on ylipitkä ja rönsyinen ja sisältää liikaa kummallisia käänteitä minun makuuni.

Tarinasta, juonesta, henkilöistä
Tarina alkaa, kun Peter, Tilte ja Basker ovat Hansin vaunuissa Kööpenhamissa. Nuori kaunis nainen Ashanti hyppää hääpuvussaan vaunuihin, perässä vihaisia miehiä ensin juosten ja sitten hurjastellen diplomaatti-Mersulla. Nainen pääsee pakoon.
Juonta on hyvin vaikea ellei mahdotonta kuvata tai kertoa, sillä teksti kiemurtelee eri aikatasoissa. Finøn saaressa kaikilla on erikoinen nimi, ja ihmiset ovat hyvin omalaatuisia. Peterin isä on ahkera pappi, ja äiti on urkuri. Isä kokkailee ja tekee kotityöt, äiti nikkaroi teknisiä vempaimia, kuten rannekelloja. Seurakuntaan tehdään usein piispantarkastuksia. Kunnan johtaja Bodil Virtahepo on huolestunut lapsista ja ottaa heidät Kööpenhaminassa kiinni ja vie heidät Finøn saareen ja lukkojen taakse, kun muuta paikkaa ei ole niin Finøn huumevierotusyksikköön, jota ylläpitää aatelinen ja entinen narkkari ja nykyinen kreivi Richardt Kolme Leijonaa. Huostaanoton syy on vanhempien katoaminen, he eivät ole lomamatkalla La Gomerassa vaan jossain Tanskassa. Lapsia haluavat kuulustella piispa Anaflabia Borderrud ja psykiatri Thorkild Thorlacius-Drobert. Peterin sisko Tilte on hyvin aikaansaava. Hän keplottelee heidät vapaaksi, ja viranomaiset pidätetyiksi ja niin Peter, Tilte, ja Basker ovat vapaina tutkimuksiin pappilassa. Äidillä ja isällä on yllättäen kassakaappi, ja salahuone, jonka johdosta sisarukset ottavat yhteyttä hakkeriin ja Finøn buddhalaisen yhteisön johtajaan lootusasennossa istuvaan Leonora Ganefrydiniin. Se taas johtaa laivanvarustaja Poul Belleradiin ja räjähteiden jäljille. Saarella ajetaan Finøn kätilön ja hautajaisurakoitsija Bermuda Merilokki Janssonin ruumisautolla, sitten tyhjennetään vanhempien pankkiholvi luvatta. Koko ajan vanhemmista ilmenee uutta ja outoa, menemättä yksityiskohtiin, niin isä ja äiti ovat huijareita ja rikollisia. Edellisen kerran heidän poissaolonsa johtui tutkintavankeudesta. Lasten tutkiessa löytyy todisteita siitä, että vanhemmat ovat jonkun ison jäljillä. Matka Kööpenhaminaan ja  kaikkien uskontokuntien  Suureen synodiin on pitkä ja matkalla mukana on kummallisia henkilöitä eläviä ja yksi jäädytetty vainaja. Tilte on satutäti, joka valehtelee kaikesta. Kirjan huumoria edustavat ruumiin siirrot, ja Tilten valheet, että Peterillä on vesipää, johon asennetaan hana, ja että Peter on huumeiden orja ja hän on pian psykoosissa. Lisäksi jatkuvasti puhutaan lasten huostaanotosta ja sijoittamisesta lukkojen taakse, on huumevierotusyksikköä ja seksipuhelinta...

Peter Finø  mainitsee olleensa kaksi kertaa onnellinen, kun hänet oli valittu Finøn miesten edustusjoukkueeseen 14-vuotiaana, ja se, kun hän oli oluttynnyrissä alastomana yhdessä nuoruuden ihastuksen Connyn kanssa halimassa toisiaan kuusivuotiaana. Sisaruksilla on sydänsuruja. Tilten nuoruuden ihastus Jakob Aquinas Bordurio Madsen on myös lähtenyt saarelta, kuten elokuvissa lapsinäyttelijänä esiintyvä Connykin. Itse olin onnellinen kirjaa lukiessani vain kerran viimeisellä sivulla.

Norsunhoitajien lapset on ylipitkä, tekohauska ja rönsyinen romaani.

****
Peter Høeg (s.1957) on tanskalainen kirjailija, hänen loistavasta teoksestaan Lumen taju olen blogannut täällä.

Peter Høeg: Lumen taju

Peter Høeg: Lumen taju, alkuteos Frøken Smillas fornemmelse for sne 1992, suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen, Tammi Keltainen kirjasto, sivumäärä 540.

"Pakkasta on harvinaiset 18 astetta ja sataa lunta ja sillä kielellä joka ei ole enää ole minun kieleni on tämä lumi qanikia isoja lähes painottomia kiteitä, jotka tulevat tupruamalla ja peittävät maan kerroksella valkoista vitiä.  ... "pohtii 37-vuotias Smilla Qaavigaaq Jespersen, joka asuu Tanskassa mutta syntynyt Grönlannissa, äiti on inuitti ja isä tanskalainen anestesialääkäri.

Smilla on kirjan alussa kuusivuotiaan Esajasin hautajaisissa, Esajas on pudonnut kerrostalon katolta ja kuollut. Esajasin äiti Juliane on alkoholisti, Esajaksen isä on kuollut mystisellä löytöretkellä Grönlannissa. Smilla on tuntenut Esajaksen puolentoista vuoden ajan. Vaikka katolla on vain yhdet jäljet Smilla alkaa tutkia Esajasin kuolemaa. Lumesta hän nimittäin tietää kaiken ja katolla oleva lumi  on quanikia, hienon hienoa puuterilunta. (s.108).

Kirja on monikerroksinen, limittäin etenevät aikatasot paljastavat Smillan elämänvaiheet, tanskalaisen yhteiskunnan hierarkian,  kolonialismin vaikutukset Grönlannissa, ja Esajaksen murhaajakin selviää sekä murhan motiivi.

Dekkarista kirjoittaessa ei voi liiaksi paljastaa juonta, mutta tarina on jaettu kolmeen osaan, ensimmäinen tapahtuu Kööpenhaminassa, toinen osa laivalla, ja kolmas osa Grönlannin jäällä. Esajakseen liittyy salaisuus, jonka vuoksi myöskin Smilla joutuu pakenemaan Tanskasta.

Kirjan parasta antia on Smillan sisäinen keskustelu. Smilla on eskimonaisen ja tanskalaisen lääkärin tytär. Vanhempien suhde on ollut raju, Smillan äiti on kadonnut (hukkunut) mursun hajotettua kajakin. Isä on vienyt luonnonlapsen kuusivuotiaan Smillan Tanskaan, josta Smilla on yrittänyt ja karannutkin monesti Grönlantiin. 12-vuotiaan Smillan tajuttua isä rakkauden kuolleeseen vaimoonsa, hän on "antautunut" ja yrittänyt sopeutua tanskalaiseen yhteiskuntaan. Smilla on nähnyt Esajaksessa itsensä ja tajunnut yksistä jäljistä huolimatta, että kuolema oli ulkopuolisen aiheuttama." Sillä katolla jolta hän putosi oli lunta. Minä näin jäljet. Minulla on lumen tajua."

Kirjailija Peter Høeg on lopulta kuitenkin tanskalainen mies, eikä eskimonainen, se minusta heijastuu välillä hienon tekstin läpi. Lumen taju on kuitenkin laatuteos, joka kannattaa lukea.

Smilla on syntynyt ja asunut Läntisessä Grönlannissa ja sen pohjoisosassa eli Qaanaaqissa, lähellä on Thulen tukikohtaa. Grönlannissa on ollut eurooppalaisten tultua pahoja alkoholiongelmia, jotka ovat hieman lieventyneet, mutta samalla on eräät muut päihteet erittäin yleisiä. Itsemurhat ovat myös yleisempiä kuin muualla.  Ilmastonmuutoksen vuoksi 2010-luvulla ovat Grönlannin jäätiköt sulaneet nopeasti ja nyt jo rekikoiratkin ovat pian kadonnutta kansanperinnettä. 

****
Peter Høeg (s.1957) on kuuluisa tanskalainen kirjailija. Hänen kirjastaan Norsunhoitajien lapset on bloggaus täällä.