Lukuharrastus lapselle -kampanjakirjat

Kari Grossmannin Pikkusisko on minusta hyvä kirja tytöstä, joka kantaa pahvilaatikkoa, jonne hän on kuvitellut kanin, mutta joka pikkusiskon mukaan on mustavalkoinen ja tykkää syödä pelkästään jälkiruokaa, jota sen vuoksi otetaan tupla-annos. Grossmannin Malvin villissä luonnossa oli viime vuoden kampanjakirja ja tässä on samaa ajatusta. Pikkusiskolla on omat haasteet, mutta laatikkoon kuviteltu kani on lapselle tärkeä esimerkiksi ruokailussa, en ole äiti enkä psykologi, mutta näitä juttuja on. Näin lapsi ne pystyy kohtaamaan. Joka tapauksessa pikkusisko kasvaa ja nähtyään oikean kanin hän päästää oman kaninsa toisen kaveriksi eli pääsee siitä irti. Idea ei ehkä aukea, mutta minusta tämä tarina on ovela, ja hauska, Tarina on minusta sopiva kaikille lapsille niin tytöille kuin pojille. Sivuja on noin 25 siinä on selkeitä kuvia ja tekstiä. Kirja on kovakantinen niin kuin muutkin.

Timo Parvela: Hilma ja hyvä harrastus, kuvitus Kristiina Louhi on 45-sivuinen kirja siitä, kun Hilma etsii itselleen harrastusta. Tämä on minusta hyvä kirja, joka sisältää mukavia kuvia, ja kaikkein eniten tekstiä ja pitkän tarinan, missä Hilma hakee sitä omaa harrastusta. Hilmalla on veli, äiti ja isä, ja perheessä eletään tavallista arkea ja harrastetaan, ja jossa eletään näitä lapsuuden kommelluksia.
"Hilmalla on .... nukkekoti, 38 pehmolelua, punainen koulureppu, sinikantinen päiväkirja ja kolme hiuspinniä .... mutta harrastusta ei ole, ... MUTTA lopussa se on jo löytynyt :)

Pari vuotta sitten oli kampanjakirjan Hilma ja täydellinen lemmikki, jonka kannen kuva ja muutama sana on Sammon vartijoiden postauksen lopuksi täällä..

Ulf Starkin ja Anna Höglundin Jaguaari on runollinen, mutta hieman synkeä tarina. Jos on pienestä lapsesta kysymys, vanhempien olisi syytä lukea teos itse ensin. Tässä lapsi kuvittelee muuttuvansa jaguaariksi, ja seikkailee. Piirrostyyli on ovela, kuvien tarkastelukulma on alhaalta ja perspektiivi on hieman erikoinen, aukeamalla on aina värillinen kuva ja mustavalkoinen kuva.
Teksti on kirjoitettu ja käännetty (Jukka Parkkinen) runomittaan, kuten alussa runotetetaan
Kun Ville aikoi nukkumaan, muuttui jaguaariksi hän.
Oli iltatoimet tehty ja kello yhdeksän
Oli Ville lukenut kirjaa, se oli hänelle mieleen,
kun tuntui aivan äkkiä, että jokin meni pieleen.
Taiteellinen kirja, runon kukkaa pukkaa, mutta ennakkoluku äidin, isän, mummin tai kummin toimesta olisi suositeltavaa? Jotkut pitävät tämänkaltaisista kuvakirjoista, kaikilla meillä ei ole samanlaisia lukutottumuksia, silti suositan vanhempien ennakkolukua, mutta tunnustan perspektiivi vääristymästä huolimatta tai sen ansiosta, että  kuvat ovat taidokkaita, ja riimit ovat kohdillaan, mutta ennakkolukua ja harkintaa lukemiseen :).
Sivuja on 32.

Marianne Iben Hansen ja Hanne Bartholin Akselin automatka on runollinen autokirja, jossa loru
On paloautoja, valoautoja
vanhoja autoja, uusia autoja,
sinistä ja hopeaa
hidasta ja nopeaa
toistuu useissa runoissa, loppuosaan punotaan autojen nimiä .

Jotkut kuvat ovat tummanpuhuvia, mutta kirja loruineen varmasti ilahduttaa autoista tykkääviä lapsia.

Bertil Almqvistin Muinosen perhe kirjasta erityisesti ja kovasti pidin se on aivan ennen bloggaamani Kassu nikkaroi tasoa. Siinä tarkastellaan kivikauden perhettä, ja heidän alkuhärän metsästystä, pitkäkarvaisen mansikin lypsyä, hevosen kesytystä, ja hirsitalon rakennusta. vantaanjoelta siirrytään Helsinkiin.
Kuvitus on kannen kaltaista, jotkut piirustukset olivat loistavia, tulin hyvälle tuulelle lukiessani kirjaa. :)
Sivuja on 24.

Musta ja valko ja kaikki muut on ennakkoluulon muurin murtamisesta kertova  väreillä leikkivä teos. Eriivärisiä perhosia, yksinkertainen idea, hieno sanoma. Luulen, että tämä voi olla suosikki tai se ei sytytä, mutta ajatus muurien poistamisesta varmasti on oikea. Sivuja on noin 26, monissa ei numeroitu. Se ovat kirjoittaneet Inger ja Lasse Sandberg

Raitapukuinen mies osti omenan on Jan Lööfin teos, jossa raitapukuinen mies osti vihreän omenan "huijarikauppiaalta, jolla on itsellä oikea punainen omena", mutta vihreä omena oli muovia, ja laittoi sen kypsymään ikkunalaudalle. Kirjan idea on siinä, että mielettömän tapahtumaketjun seurauksena mies saa oikean punaisen omenan. Teoksessa esitellään  kuvin kaupunki. Pidin tästä ideasta ja toteutuksesta. Lööfin teos oli viime vuodenkin kampanjassa, ja se oli Romuroopen höyrylaiva. Sivuja 30.
--
Lukuharrastus lapselle -kampanjakirjat on siis McDonaldsin kampanja, joka alkaa 21.9.2012 ja jatkuu lokakuulle. Tämä juttu ei ole mainos, vaan informaatio. Kirjat ovat kuitenkin samoja, joita myydään tai voitaisiin myydä kirjakaupassa.

Sain kirjat kyllä ilmaiseksi, mutta se ei luultavasti vaikuta tähän arvioon, sillä olen aiemmin arvioinut samalla tyylillä kirjoja, joita itse hankin liikkeestä.
Aiemmin arvioin Kassu nikkaroi teoksen 2012 kampanjasta. Se oli minusta hyvä teos myös. Viime vuoden kirjoja on analysoitu, linkki löytyy täältä.
--
Sain siis kirjat näytteenä. Lahjoitin ne eteenpäin, joten näistä kirjoista on iloa lapsille.
***
Syksyllä 2013 kampanjakirjatkirjat ovat muuttuneet sähköisiksi, eli aterian yhteydessä saa koodin, jota voi käyttää nettisivulla.

Timo Parvela: Tuliterä : Sammon vartijat 1, 3 Louhi



Tuliterä Tuliterän kannessa

Älä lue arvostelua ennakkoon, koska -voi sisältää juonipaljastuksia-

Alkuasetelma:
Kun Väinämöinen ja Louhi taistelivat Kalevalassa Sammosta, taistelu päättyi Sammon hajoamiseen. Pirstaleet levisivät ympäri maailmaa, kaksi suurinta palasta Väinämöinen kätki, jotta ne levittäisivät vaurautta koko maailmaan, pörriäiset haluaisivat kaiken hyvän itselleen … Tämä on alkusoitto monen osan saagalle, kuten oli Suden veli kirjakin.

Kirjan päähenkilöitä
Ilmari (viidesluokkalainen), ja hänen siskonsa Anni (kuudesluokkalainen), Ilmarin isä oli kadonnut, kuten Ilmarin kaverinkin Ahdin isä. Loviatar, joka on Saanan "äiti", Tuonelan joutsenet ja Ahti, joka on siis Ilmarin kaveri, jonka isä on myös kadonnut. Anni on Ahdin sisko, Vanha tarinan kertoja, hiisejä, Aino ja veli Jokkeri joka onnella ja varastamalla sai Tuliterän haltuunsa. Jokkeri osoittautuu jokeriksi, joka onkin hyvisten puolella....

Juoni (voi sisältää lisää paljastuksia):
On Sammon suojelijat ja niiden haluajat. Sekaisin on nykyaikaa ja vanhaa saagaa (siis Kalevalaa). Saaga (ei Saana) herää henkiin ja jatkuu vielä jatko-osin, joita en ole ainakaan vielä lukenut.

Nimi Tuliterä tulee ... Jokkerin hallussa olevasta jännästä tavarasta, jossa "tuliterä".
Teoksen nimi paljastaa missä mennään. Sammonvartijat, eli on olemassa siis hajonnut Sampo mitä pitää varjella, myös muita maagisia tavaroita on, ja osa näiden tavaroiden paljastumisesta maagisiksi ovat käännekohtia. Kanteleella on ytyvaikutus. Pahat keräävät hajonneen Sammon osia. Tämä ei paljasta juonen yksityiskohdista ja loppuratkaisuista mitään... Hyvikset ja pahikset kamppailevat, sitten on kanteletouhua.

Tarina ei ole minusta kovinkaan uskottava, Loviatar, hiisit, kaiken näköiset muut pörriäiset, mutta pitääkö kaiken olla, kannattaa kuitenkin lukea, koska on kirja aika vauhdikas ja yhdistää nykyaikaa ja Kalevalan saagaa. Minusta on hienoa, että Kalevalan myyttiä käytetään fantasiaan.

Tuliterä on palkittu vuonna 2007 "nuorisokirjasarjassa" Topelius-palkinnolla, Parvelalle palkinto painoksestaan, kiitosta kirjoitetusta kertomuksestaan.

Kakkososan nimi on Tiera, missä sammonpuolustajat suuntaavat kohti pohjoista. Hiidet tulevat vastaan ja on luvassa kovat karkelot. Tiera on erään henkilön nimi. Rehtori uupuu matkalla, tai uuvutetaan. Sammon palaseksi paljastuu maaginen kannel, joka alun alkaen oli puheena.

Louhi on kolmososan joka on samalla päättöosa, ja kirjassa on lyhyt juonikuvaus sekä ykkösestä ja kakkosesta, joten, jos haluat päästä helpolla kiinni juoneen, käy lukemassa kolmososan alkusivut, tai samalla kaikki kolme kirjaa. Teoksessa Louhi todetaan taistelun jäljet, kerätään kamppeet ja yritetään pelastaa maailma. Miten lopulta käy selviää sivulla 322, sivuilla 323-325 Anni joikhaa kolmipolvista trokeeta Kalevalan mitalla ja tiivistää seikkailua.  Minusta Parvelalta hyvä kulttuuriteko. Kiitos tästä, jos kiinnostus Kalevalaa kohtaan kasvaa, mainiota.

Parvela on tietoisesti ottanut mallia tarinassaan Taru Sormusten Herrasta -trilogiasta, ja viittaa siihen sivun 56 kysymys "Mitähän Aragorn olisi tuuminut, jos Galadriel olisi lyönyt hänelle poronkoiven matkaevääksi". Tolkienin Galadriel antoi lembasia, haltialeipää, mutta antoi Frodolle myös toivon valon.

Suomalaisina tiedämme, että Kalevala oli ensin, Tolkien otti vaikutteita myös Kalevalasta. Parvela on ottanut vaikutteita Taru Sormusten herrasta trilogiasta, tämäkin on trilogia, on epämääräinen saattue, etsitään Louhen, Pohjolan emännän paikkaa (Sauron), on hiisiä (örkit), Loviatar (Saruman), Tieran kylä on "syöttinä" (Gondor), kun saattue etsii Pohjolan emännän paikkaa on Tiera (Faramir). Sammon kappaleet ovat kuin sormukset ja kannel ehkä tärkein, näkykivet ... erojakin on ja paljon,

Vaikutteita on myös Potterin loppuosista, esim.on olemassa taikamaailma ja todellinen maailma, todellisen maailman valtiot ihmettelevät ilmastonmuutosta, ja alkuun on normaali maailma, mutta on olemassa kaksi maailmaa "taika" ja tavallinen, myös Sammon vartijat seikkailevat myös oikeassa maailmassa, ajavat autoa ... Pohjolan emäntä mönkii maan alla, mutta yrittää saada valtaansa molemmat  maailmat...

Loppuun asti päästään porukalla sisarukset Ahti ja Anni sekä Aino ja Jokkeri, Ilmari sekä Saana, josta paljastuu yllättävimmät piirteet. Toinen on Tuliterällä tuhoa aikaansaava Tellervoutuva Jokkeri, tehokas kaveri.

Suuryhtiöt kuvataan pahoiksi, luonnonsuojelijat pyyteettömän hyviksi, minusta liian pelkistetty asetelma. Samoin nykyaikojen teennäiset elementit tuntuvat väkisin keksityiltä, esimerkiksi Vatikaanivaltion ja Islannin johdolla valtioiden rupeaminen suuryhtiön osastoiksi!?!

Olen lukenut Narnian tarinat, johon myös viitataan, Taru Sormusten Herrasta, trilogian, kaikki Potterit ja Kalevalan, joten en ihan hirveän haltioitunut ollut, toisaalta en ole oikeassa ikähaarukassakaan, aikuinen tuumii tarinasta eri lailla kuin lapsonen, tarinat on kuitenkin ammennettu samojen satujen sammiosta.

--
Timo Parvela: Hilma ja täydellinen lemmikki, kuvitus Kristiina Louhi

Hilma on menossa kouluun ja hän jakaa huoneensa pikkuveljen kanssa. Hilma haluaisi jotain omaa, kun kaikki on jaettu ja yhteistä   .. sitten pohditaan mitä se voisi olla   ... teoksessa on 59 sivua ja siinä leikitään Nalle Puhin jälkileikkiä, missä ovat sekä Tärppä että Särppä. Aivan mainio kirja, jota voisin lukea, jos olisi kenelle lukea. Laadukas kirja on ollut Läsrörelsenin ja Mäkkärin 2010 kampanja kirjana, mutta on WSOY:n kirja, eli saanee ostaakin.

Hyvä Timo Parvela ja Kristiina Louhi :)