Markiisi de Sade: Sodoman 120 päivää, esipuhe, alkuteos Les 120 journées de Sodome ou l'école du libertinage v. 1782-1785, suomentanut Heikki Kaskimies, Like 2010, sivumäärä 118.
Tämä säädyllinen blogi, olen rajannut kirjan kannesta pois alaosan siveellisistä syistä ja kommentoinnissa käytän mahdollisimman siveellisiä ilmauksia tai en ilmaise mitään, joten bloggauksen voi minusta lukea kuka tahansa (joskin bloggauksessa käytetään sanoja irstailla, raiskaus, huora ja iljettävyys, ei muita).
Taustaa
Romaanin nimi viittaa ajanjaksoon, jossa kirjan irstailijat toteuttavat kaikkia ihmisoikeuksia häpäisevän ja alistavan sessionsa erään päähenkilön linnassa Sveitsissä. Raamatussa puhutaan Sodoman ja Gomorran hävittämisestä, Sodoma ja Gomorra olivat kaupunkeja, joiden asukkaat Jumala hävitti tulisateella. Sodoman miesten käytöksestä on mainittu lyhyesti (1. Mooseksen kirjassa 19 luvussa jakeessa 4).
Sodoman 120 päivää -"romaanin" kirjoitti de Sade ollessaan vankeudessa Bastiljissa ilmeisesti siveellisistä syistä, kirjan käsikirjoitus julkaistiin vasta 1900-luvun alussa, Tämä teos sisältää vasta teoksen johdannon, jonka iljettävyys ja irstailut ylittävät jo oman käsityskykyni, mutta teoksen pystyy kyllä ilman tunnekuohuja lukemaan, sillä kerronta on kaikessa kauheudessaan yliampuvaa, mutta etovaa.
Johdannon alussa esitellään irstailijat. Pääirstailija on upporikas ja täysin häikäilemätön, moraaliton ja mittasuhteiltaan suuri ja elintavoiltaan hillitön herttua de Blangis. Blangisin veli on heiveröisempi, eikä hänen nimeään paljasteta, mutta hän toimii piispana, (oikeuden) presidentti Curval ja Durcet ovat muut irstailijat. Alistavat murhaajat ovat miehiä ikähaarukassa 45 - 60, ja he ovat saattaneet vaimojaan ja vanhempiaan hautoihin myrkyllä, naineet toistensa tyttäriä. Nelikkoa kuvataan kirjan alkuosassa, niin ikään luetellaan heidän tekemänsä murhat, raiskaukset, erityiset tietyt fyysiset mitat sekä erityisominaisuudet ja -mieltymykset. Piispa ei ole naimisissa, mutta hän on yhden tyttären isä. Nelikon rikollinen ja alistava toiminta on rajatonta, se kattaa myös oman perheen iästä riippumatta, eikä sukupuolellakaan ole väliä. Omat tyttäret on naitettu toisille irstailijoille, toiminnan jatkamiseksi. Herttuan tytär Julie on naitettu Curvalille, Curvalin tytär Adelaide on Durcetin vaimo, jne, säästän tämän blogin lukijan enemmältä.
Sodoman 120 päivää on siis ulkomailla aiottujen orgioiden mitta, ja niiden järjestelyt ovat monimutkaisia, ja iljettävyydessä menevät yli oman käsityskykyni, vaikka pääosin irstailut ovat siis itse teoksesta, jota en aio lukea, mutta sessiot on jaettu neljään osaan. Yhteensä paikalle tulee 32 henkilöä, neljän rikollisen lisäksi, muut on pakotettu, useimmat raa'alla tavalla. Lisäksi on neljä irstailujen selittäjää, jotka ovat vanhoja huoria. Tietenkään mikään ei ole vapaaehtoista, joten ihmettelen takakannen tekstiä "murskaava kartoitus hallitsevien luokkien paheista: kuvaus orgioista, jossa lain, hallintopiirien, aateliston ja papiston edustajat ...". Minusta henkilöt ovat keksittyjä, ja tämä on enemmän houretta kuin joku läpileikkaus yleisistä käytöstavoista.
Kirjan aiheen liepeiltä voisin sanoa paljonkin, mutta tyydyn toteamaan, että tätä pläjäystä ei nykykirjatkaan iljettävyydessä ylitä, joskaan tässä ei itse tekoja juurikaan kuvata, vaan ovat siinä osassa, jota toivoakseni ei koskaan käännetä. Sen sijaan tämä nide päättyy papin ja kuolevan vuoropuheluun, jossa en juuri järkeä näe. Jos kuolevalle 'hekuma on jumala', niin eikö se ole myös niille jotka tässä ovat valittu kidutettaviksi orjiksi. Tämä on teos täynnä nöyryyttämistä ja ihmisarvon kieltämistä ja ateismia.
De Sadelta olen blogannut myös vastenmielisen teoksen Justinen.
