Routavuodet ja jääkäriksi lähtö Linnan Täällä Pohjan tähden alla -teoksissa 1 ja 2 sekä 3

***
Koska bloggasin viimeksi Wegeliuksen Routaa ja Rautaa viisiosaisesta jääkäriliikkeen historiasta, niin vertailin teoksen tietoja Linnan Täällä Pohjantähden alla teokseen. Routaa ja Rautaa perustuu todellisten ihmisten oikeisiin siirtymisiin, mutta Wegelius antaa myös kuvausta ajasta ennen jääkäriksi lähtemistä. Linnan teos on realistinen, mutta ei perustu mihinkään yksittäiseen tositapahtumaan täydellisesti.
***
Wegeliuksen tekstin alussa nostettiin esille sortokausi, ja maalaus, jossa kotka hyökkää Suomi Neidon kädessä olevaa lakikirjaa vastaan. Linnan trilogiassa torpparit kokevat selvästi lain vääräksi, se tulee selväksi monessa kohtaa. Maanomistajilla ja seurakunnalla on valta. Väinö Linna minusta maalaa ruotsinkielisestä paronista ja hänen vaimosta paremman kuvan kuin suomenkielisestä kirkkoherrasta. Perustelen asiaa sillä, että paroni ei aja hyviä torppareita pois, ja neuvottelee räätäli Halmeen kanssa, ja lupaa maksaa Palokuntatalon talkoistakin palkkaa, kun ei suostu, että taloa käytetään työväen kokouksiin. Paroni neuvottelee kiroillen kiihkeästi, mutta on kuitenkin rosoisen suora. Paroni teloitetaan kansalaissodan aikana ilman mitään oikeudenkäyntiä silkasta vihasta ja kateudesta. Teko oli väärä ja erityisen tuomittava minusta, jota tarkastelen TPA-postauksessa.

Kirkkoherran vaimo fanattinen fennomaani Ellen Salpakari on teoksen pahanilman lintu. Hän käyttää Jussi Koskelan torpparisopimuksen porsaanreikää "ellei seurakunnan etu muuta vaadi", armotta hyväkseen, ja Jussi joutuu antamaan ilmaiseksi pois raivaamansa parhaan maan, jotta kirkkoherratar voi jatkaa makeaa elämäänsä, johon kuuluu yksisilmäinen kansankiihotus suomenkielellä ja muiden maksama parempi elämä. Lain mukainen ratkaisuhan maiden otto on, sopimuksessa oli sellainen kohta, ei pidä maksaa mitään, sama koskee "torpparilakia". Oikea Torpparilaki koski torppien lunastamista vuonna 1918, tässä torpparilailla tarkoitan maanomistussuhdetta, joka takasi oikeudet maanomistajalle, luultavasti asiasta oli voimassa Maankaari, se oli säädetty ja voimassa. Linna rinnastaa maan menetyksen juuri lakiin, hän siteeraa Runebergiä "mut laki ennen mua on syntynyt ja jää myös jälkehen". Jos luette voimassa olevaa rikoslakia Finlexistä se alkaa "”Rikoslaki 19.12.1889/39 Me Aleksander Kolmas, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Zsaari, Suomen Suuriruhtinas…”  laki on uudistettu monin osin, mutta alkuperäinen on eräiltä osin voimassa.

Asekuljetukset tulevat Wegeliuksella varhaisessa vaiheessa jo kutsuntalakkojen jälkeen jo 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Linnan teoksessa vasta 1916 ja 1917 alkaa olla mainintoja aseista, ja aseistautumisesta, mutta riittävästi ennen itsenäistymistä kuitenkin.

Sortokaudet
Sortokaudet ja venäläistäminen jäävät Linnan  teoksessa taustalle. Yksittäiset toimet mainitaan ja kirkkoherrattaren suhtautuminen niihin, muuten pääpaino on torpparien elämässä, jossa sortajana pidetään etupäässä minusta maanomistajaa ja laista annetaan epäoikeudenmukainen kuva. Tarvehierarkian lähtökohdasta tämä on luontevaa, taistellaan lähintä herraa vastaan, oma perheen muonitus on tärkein.

Rikoslaki on siis alunperin säädetty Venäjän keisari hallintokaudella. Tästä huomaa eron Wegeliuksen ja Linnan teosten välillä. Sortokaudella on erilainen tulkinta, kuten myös asevelvollisuuslakolla, sekä yleislakolla. Linnan tekstistä selviää, että rouva Salpakarin tavoitteena on vaientaa mölinät maanjaosta ja torpparilaista ja estää työläisten lakko, vain virkamiehillä on lakko-oikeus hänen tulkinnassaan. Linnan teoksesta  käy ilmi se, että Salpakari taistelee sortajaa vastaan, kuten myös kyläläiset, mutta sortaja on eri, kyläläisille se ei ole etupäässä keisari, kuten rouva Ellen Salpakarille. Rouvassa ei ole tippaakaan inhimillisyyttä maatyöläistä eikä torpparia kohtaan, on vain oma napa, ja osin myös veljien mielipide ja lasten napa. Kirkkoherrakin on täysin perässävedettävä nynny, kuten Linna kuvaa, mies vaimonsa tohvelin alla, siis tohvelieläin. Paroni sentään tulee puhumaan esim. Otto Kivivuoren kanssa saatuaan valttarilta tietää Oton laiskottelevan, ja antaa mahdollisuuden selvittää, ja selvittää asian suoraan Otolle uuden maanvuokralain hengen.

Kun luin ensimmäisen kerran trilogian tuntui pahalta, kun Jussin laidunmaat otetaan, eikä nytkään hyvältä, mutta toisaalta ei nehän olivat vain "vuokralla", ei nykyäänkään vuokramaata saa omaksi. Omistaja tarvitsi maata ja otti sen itselleen. Onko nykyisin asia jotenkin erilainen, jos sopimusta ei ole, omistajalla on oikeudet.

Trilogiassa torpparikysymys nostetaan kylässä esille, mutta sosialisti Helbergkin kysyy, jos saisitte maat omiksi, äänestäisittekö enää sosialisteja. Torpparin asemaan ei saatu muutosta, ja se hiersi välejä, lisäksi trilogiassa mainittiin Laukon kartanon joukkohäädöt ja ne ovat oikeastikin tapahtuneet. Linna on ymmärtänyt asian syvällisemmin. Anttoon häätö oli lainmukainen, hän ei toiminut sopimuksen edellytysten mukaan. Linna kuvaa kuinka Työväenyhdistys ottaa asian kuitenkin hoitoon, kun torpasta tulee lähtö, ei jää mitään, tilanne ei ole inhimillinen, vaikka häätö sinänsä oli lainmukainen ja oikeutettukin. Tehdään lehtijuttu Lauriloiden häädöstä, eli saadaan omaa ääntä kuuluville. Koska tukiverkkoja ei ole, Laurilan Anttoo ja perhe ovat tyhjän päällä, jonkun muun armoilla. Toisaalta Anttoo, joka vaiheessa ja koko ajan on panettelemassa muita ja rähjää. Anttoon purnaaminen ja panettelu myrkyttää tilannetta usean vuosikymmenen ajan, ja poikansa ovat samanlaisia. Kun Uuno poikansa on tappanut puukolla Vännin, Anttoo tulee purnaamaan paikalle, miksette ottaneet puukkoa pojalta pois. Vaikuttaako kotona oleva vähäjärkinen lapsi katkeroittavasti Anttooseen, en tiedä, mutta Anttoon rähjäys jatkuu poikiensa kautta yli sukupolven. Uuno käy Akselia ärsyttämään Jussin nuukuudesta ja rahoista, jotka on työnteolla aikaansaanut. Käy kaupan ikkunat särkemässä ja jakelee tappotuomioita ja lopulta sitten tappaakin, joskin tappelussa.

Jussin asema ei ole niin huono, sillä siirrettyään torppansa Akselille, rakensi hän vaarinpirtin, johon oli elinikäinen kontrahti. Maanvuokralain tultua torpparien asema hetkeksi paranee, mutta epävarmuus säilyy ja jatkuu, sota-aikana raha menettää arvonsa, joten vain kiinteällä omaisuudella ja maalla on merkitystä.
***
Ensimmäinen maailmansota ja jääkäriliike Linnalla
Maailmansodan syttyminen noteerataan Linnan teoksessa, mutta ei Ruotsin roolia, eikä Saksan, kuten Wegeliuksella. Linna kuitenkin nostaa Ilmari Salpakarin jääkäriksi lähdön isoksi kysymykseksi. Ilmarin opinnot eivät etene, on motivaatio-ongelmia. Helmikuussa 1915 hän kertoo lähtevänsä Ruotsiin ja tarvitsevansa rahaa. Hän tunnustaa vanhemmilleen menevänsä Saksaan neljän viikon upseerikurssille, ja olevansa siten valtionpetturi, muttei maanpetturi. Tie on valmis, passia ja ohjeita myöten. Ilmarin mukaan lopullinen "päämäärä on tietysti kapina"  ... "nuo pirut on ajatettava helvettinsä viimeiseen nurkkaan". Luultavasti Ilmari tarkoittaa venäläisiä.

Ilmari osaa olla myös kylän nuorten kanssa, ja hän olisi voinut olla Aunen lapsen isä, tosin puolenkymmenen muun tavoin. Ilmarissa asuu levottomuus, Linna kuvaa hänen tyytymättömyyttään pieniin ympyröihin...

Tapahtumat etenevät ... Venäjällä on helmikuun vallankumous 1917, ja Suomessa on lakkoja kesällä ja työväestön liikehdintää, isoja vastakkainasettelua, uudet vaalit, kuohuntaa, lisää epäluuloja, lisää kuohuntaa  .. lokakuun vallankumous, sisällissota alkaa

Ilmari saapuu ...

Tästä jääkärien saapumisesta en kirjaa mitään, sillä Wegeliuskaan ei tee sitä.
***
Linnan trilogian päätösosassa kuvataan kansan kahtiajakoa sekä 1920-luvulla ja 1930-luvulla, kun Routaa ja Rautaa -teossarja on ilmestynyt. Ilmari on rykmentissä jääkäriupseerina, ja arvostelee kotona "plootuvuoren" armahduksia kipakasti. Plootuvuorella hän kuvaa presidentti K.J Ståhlbergiä, jota kyyditettiinkin myöhemmin. Ilmarin ja hänen äidin hahmossa tuodaan tätä sosialistikammoa esiin, se tulee ilmi tekstissä monin tavoin. Ensimmäinen on nämä armahdukset, toinen on suojelukuntapatsaan pystytys, tämän jälkeen esitetään Ilmarin haaveita sotilasdiktatuurista ja Ilmarin mielipidettä tai väitettä, että porvarienemmistöinen eduskunta tekisi vasemmistomyönteistä politiikkaa.
Pentinkulman kansakoulussa puhaltavat oikeistotuulet, kun nuori kansakoulunopettaja Pentti Rautajärvi voimisteluttaa lapsia, opettaa vapaussodan historiaa ja laulattaa lapsia oikeistolauluin. Rautajärvi on uuspohjalainen ja Ellenin hengenheimolainen.
Wegeliuksen kirjasarjan viimeiset osat ovat kuvauksia Pohjanmaalta, mikä on ollut aina ja myös silloin vankkaa vapaussodan veteraanien tukiseutua. Siellä on kuitenkin monesta syystä ollut toisentyyppinen tilanne.

Linnan hahmoista Rautajärvi on seuraavaa mieltä: "Lapualaiset tarjoavat apua hallitukselle kommunismin nujertamisessa, mutta ellei hallitus tiedä tehtäväänsä, niin kansa osaa käyttää nyrkkiään. Miksi teidän poikannekin puolustaa kommunisteja vaikka kommunistit parjaavat häntä missä ikinä voivat? Sellainen nöyräselkäisyys ei sovi suomalaiselle"   ... edelleen kylällä järjestetään tilaisuuksia, joihin kutsutaan "Isänmaallisia kansalaisia",  joille "Valkoisen Suomen perintö on pyhä" ...

Rautajärvi on mukana lapualaisten toiminnassa ja hakkaavat laittomasti vasemmistolaisia yhdessä Päkin ja muiden kanssa. Pahin oli Linnan sankarin Kivivuoren Jannen kyyditys ja hakkaaminen. Näin on tapahtunut Suomen historiassa vuosina 1929-1932.

Nämä Linnan teoksesta poimitut havainnot, vaikka ovatkin vain kaunokirjallisia kertovat osan siitä todellisuudesta, joka Suomessa vallitsi 1930-luvun Suomessa.

***
Kommentoida saa,  totean vain lopussa, että en ole tuomari, olen vertaillut vain teosten sisältöä.

Olen mielestäni isänmaallinen ainakin armeijan käynyt, kannatan arvoja, jotka ovat Suomen tasavallan perustuslaissa ja kulkevat nimellä perusoikeudet, siinä taataan jokaiselle suomalaiselle ja maassa laillisesti oleskelevalle ulkomaalaiselle: oikeus elämään ja henkilökohtainen koskemattomuus, oikeus yksityisyyteen, sananvapaus, sosiaaliturva, kielelliset oikeudet, uskonnonvapaus, liikkumisvapaus lisäksi vielä monia muita ja sen me suomalaiset olemme ne yhdessä saavuttaneet ja ylläpidämme niitä joka päivä.

Itsenäisyys on kaikkein tärkein asia kansakunnalle.

Karl Albert Wegelius: Routaa ja Rautaa

K A Wegelius: Routaa ja Rautaa, osa 1 Tornion etappi

K.A Wegelius Routaa ja Rautaa, Peräpohjolassa ja Kainuussa jääkäriliikkeen vuosina suoritettu itsenäisyystyö, on viisiosainen kirjasarja, joka on kokonaisuudessaan päätynyt meille. Kirjasarja on varsin painava, yhteispaino on 3,9 kg. Painatukseen kuuluu karttojakin, ja ensimmäisen kirjan mitta on "vain" 288 sivua, mutta teos on jo varsin raskas painoltaan, eli painotekninen ratkaisu on ollut poikkeava. 

Seuraavat huomiot ovat Wegeliuksen tekstistä. Poliittisia tulkintoja en tee. On huomattavaa, että teosten pääpaino on ensimmäisen sortokauden ja maailmansodan aikana, ei siis vapaussodassa tai kansalaissodassa eikä veljessodassa, joskin kirjasarja on kirjoitettu kun tämä yksi sota oli koettu, ja kansa jaettu. 

Näissä kirjoissa kansaa ei tässä suhteessa ole jaettu, toiminnan lähtökohta on ensimmäinen sortokausi. Edvard Iston maalaus on mustavalkoisena kuvana ensimmäisillä sivuilla, siinä kotka on Suomi-neidon kimpussa, jolla on kädessään lakikirja. Myöhemmissä kirjoissa nousee esiin myös kutsuntalakko 1902, mutta teosten pääpaino on kuitenkin Jääkäriliikkeen käytännön organisoinnissa, eli miten miehiä on siirretty Ruotsiin ja takaisin. Reitistä Saksaan ei ole kirjassa tietoa, lisäksi on paikkakuntien tilanteesta ja osallistuneista henkilöistä runsaasti tietoa, henkilöiden nimet ja kuvat ovat...
K.A Wegelius: Routaa ja Rautaa, osa 1: Tornion etappi, kuvia ja karttoja, WSOY, 1926

Johdannossa historiaa ja historian tapahtumia. Tulkintatapa ilmenee lähinnä siten, mitä nostetaan esille, ja miten. s.17 puhutaan raakalaisvaltiosta, Routavuosilla tarkoitetaan passiivisen vastarinnan aikaa 1900-luvun alussa (luultavasti), Eugen Schaumaniista todetaan, että "teki ikimuistoisen tekonsa" s.24, ja edellisellä sivulla on hieman laajemmin Schaumannin motiiveista. Voimaliiton toimintaa esitellään, ja myös järjestön Konni Zilliacus. Kuten ylempää siis selviää kyse on ensimmäisen sortokauden aikaisista tapauksista. Teossarja kuvaa passiivisen vastarinnan, joskin pääpaino on kuvata niitä, jotka myöhemmin pyrkivät vaikuttamaan tapahtumiin aktiivisesti.

Teoksen pääpaino on kuitenkin Tornion etapin esittelyssä ensimmäisen maailmansodan aikana. Tornion historiaa avataan sen verran, että 1809 jäi osa suomalaisalueista "rajan taa". Torniossa mainitaan kasvaneen routaliikkeen oraasta, muokataan maaperää tuleviin otteluihin, "sortajan riehunnasta ei mitään välitetty". Pääpaino oli Torniossa rajan ylitys Ruotsiin ja sieltä reitti Saksaan koulutukseen. Tilanne ei ollut helppo, sillä "Haaparannassa venäläisten kätyreitä", puhutaan miinavyöhykkeestä, tiedustelutyöstä , puhutaan kotitarkastuksia tekevästä miehestä, joka näytteli "aivan selkärangattoman osan". Tässä teoksessa mainitaan monia henkilöitä, mutta päähenkilönä on jääkärimajuri Eero Heickell, joka joutui pakenemaan Ruotsiin, kävi Saksassa ja palasi Ruotsiin. Teoksen aluksi on Eino Leinon runo, ainoastaan teossarjan kolmas osa on ilman alkurunoa.

K.A Wegelius: Routaa ja Rautaa osa 2: Kemin etappi. WSOY 1927, 386 sivua liitteineen 420 sivua.

A.V Koskimiehen runo (Kemi, Ounas, Oulu ja Ii ..) avaa teoksen, sitten esitellään lyhyesti Kemin historia. Kemi on perustettu 1869, ja vuonna 1910 teoksen mukaan Kemissä on ollut 2222 asukasta. Seuraavaksi esitellään vuoden 1905 tapahtumia, missä Suomen aktiivinen vastustuspuolue "rantautui" Kemiin, ja kuvaillaan aseiden salakuljetusta. Teoksessa on monien henkilöiden kuvia ja henkilötietoja sivulla 80 esitellään tuttu Eero Kuussaari, joka oli edellisessä osassa vielä nimellä Heickell. Teoksen alkupuolella kuvataan maailmansodan alkuaikoja, toiveita, että Venäjä kumoaisi poikkeuslait, sekä jääkäriliikkeen historiaa ...

Liitteitä on todella paljon. Kemistä kuten ykköskirjassa Torniosta on asemakaavapiirustus, joitain muita karttoja ja reittejä merellä. Kirjan liitteissä on paljon "kirjeitä", "jäljennöksiä viranomais"kirjeistä" sekä valaisevat taulukot "Kemistä ja sen ympäristöltä lähteneistä jääkäreistä (nimi, toimi, lähtö, paluu ja tieto kattumisesta, jos kaatui), taulukon päivämäärät ovat vuosilta 1915-1917 ja merkille pantavaa on lähtijöiden ammatit: maalari, ylioppilas, työmies, maanviljelijä, liikemies, kauppiaan poika, talonomistajan poika, muurari, merimies ... eli en näe tässä erityistä luokkajakoa, eli 45:stä lähtijästä työmiehiksi kokoomataulukossa on luokiteltu 18 ja käsityöläisiksi 9, siis yli puolet. Saksassa heistä kaatui 6.
***

Lähtijät vaikuttavat minusta "ihan tavallisilta nuorilta". Kirjasarja minusta nostaa jaon suhteessa itsenäisyyteen, suhteessa sortokauden keinoihin ja myöntyvyyteen, ei sitä, mitä yhteiskuntaluokkaa nuorukainen on edustanut, kuten sisällinsodan aikana oli 1918. Pitää muistaa, että tilanne on ollut varsin vaikeaselkoinen ennen vuotta 1917, sillä venäläisiä aktivisteja (esim. bolsevikkeja) on ollut ulkomailla, joten jännitteitä on ollut kaikilla puolin ja kaikilta tahoilta, näissä kuvioissa erilaiset yhteistyökuviot ovat voineet olla mahdollisia, en tiedä, en ole historioitsija. Sen kuitenkin tiedän, että Venäjällä oli kaksi vallankumousta vuonna 1917. Toisaalta pitää myös tarkastella tilannetta jo ensimmäisestä sortokaudesta lähtien tai jopa fennomaaniajoista 1800-luvun loppupuolelta. Mutta annetaan arvo tälle, jos näitä tarinoita ei olisi kerätty silloin talteen, olisivat ne iäksi unohtuneet, kenties? Vertaan tätä teos sarjaa myös Linnan trilogiaan TÄÄLLÄ.
***

K.A Wegelius Routaa ja Rautaa osa 3: Oulu ja sen ympäristö, Tervolan ja Muurolan etapit, Rovaniemi, Haaparanta, Tornionjoki-laakso, Tornion- ja Kemijoen välinen kaira. WSOY 1929, 424 sivua liitteineen 497 sivua.

Johdannossa kiitetään kustantajaa ja paikallisen suojeluskuntapiirin piiripäällikköä tiedonkeruun onnistumisesta. Luultavasti kaksi ensimmäistä osaa ovat siivittäneet työtä, sillä myöhemmissä osissa on enemmän valokuvia, karttoja ja etenkin liitteitä. Tässä osassa palataan toiminnan erääseen alkusyyhyn eli Routa-aikaan ja 1901 asevelvollisuusasetukseen, joka johti esimerkiksi kutsuntalakkoon sekä aseiden siirtelyyn että kätkemiseen. Tässä tasapainoillaan määritelmilläkin " jyrkän passiivisen vastarinnan mies ... hyvin lähellä selvien aktiivistien ryhmää" (rehtori Rosendalista on kyse*), osuvasti määritelty, paljon on historiaa, henkilöitä, värväystä ja maanpakolaisuuttakin...

Tekstistä siis vähemmän huomioita, mutta liitteet ovat taas hyvin mielenkiintoisia. Listassa on 91 nimeä Saksaan lähteneistä jääkäreistä, virkamiehiä, ylioppilaita ja koululaisia on ollut heistä 13, työmiehiä 35 ja ammattityömiehiä 15 sekä maanviljelijöitä 16, pääjoukon mukana on palannut 36 ja Saksassa kaatui 3. En tiedä, mitä tarkoittaa maanviljelijä, onko ollut kartanon poika, vai torpparin poika. Liitteissä on myös Oulun lääninvankilan "asiakirjoja", pidätyksen syitä, ja onko vapautettu kuulustelujen jälkeen, liitteistä olen ollut lukevinani, että kuvernööri antanut pidätyskäskyn, ja irtolaisuus on eräs pidätysperuste. Jokainen voi tehdä johtopäätöksiä näistä, onko näissä ollut värväreitä vai etappimiehiä, en osaa sanoa. Luultavasti tästä on historioitsijoilla paljonkin tietoa, tätä kirjasarjaa on myynnissä huuto.netissa ja nettiantikvariaateissa, ja luultavasti Jääkäriliikettä on tutkittu paljonkin. Omia sukulaisia ei ole ollut jääkäriliikkeessä, ainoa side jääkärisanaan on se, että voitin armeija aikana äänitteen, jossa on Sibeliuksen Jääkärinmarssi.

Liitteistä selviää myös se, että (Helsingin) yliopiston v.t kansleri oli erottanut ylioppilaita, koska olivat jääneet pois 1903 kutsunnoista. Tämän seurauksena asiasta oli jätetty (paheksuva ja perusteltu) lausunto, josta syystä "oli seurauksena, että professorit R.A Wrede ja Th. Homén karkoitettiin Venäjälle" s.439. .

K.A Wegelius Routaa ja Rautaa osa Osa 4 : Kajaanin etappi, Kuopion ja Iisalmen seudut, Jääkäreitä liikkeellä Kainuussa. WSOY 1931, 394 sivua, liitteineen 426 sivua.
Teos alkaa Eino Leinon runolla: "Nouse Suomeni, suurena, rynnistäen ..." Alkukiitosten jälkeen väliotsikko "Kajaanin etappi", jonka aluksi Otto Mannisen runo, joka alkaa "Niin on ollut, niin on vasta:/ aina Suomen syöjät syö! ... Tämän teoksen lukijalle -osassa minulle selvisi K.A:n arvoitus. Wegeliuksen etunimet olivat Karl Albert.

"Kainuulaiset, tämä hämäräperäinen ja tarunsekainen suomalainen heimo asui jo kahdeksannella vuosisadalla Pohjanmaan rantamailla ..." 

Wegelius kertoo, että Pähkinäsaaren rauhassa suuren osan maata olisi pitänyt "kuulua itäisten naapuriemme vaikutuspiiriin, mutta Ruotsin taholta -kuten tunnettua tätä rajaa ei milloinkaan noudattettu" Kajaaninlinnan rakennustyöt aloitettiin jo 1604, mutta valmiina se oli vasta 1666 ...

Wegelius teksti on toisinaan kuvailevaakin "Korpi on synkkää ja ikisalo hämärää, sen salaiset silmät seuraavat erämiehen jokaista askelta" .. 

Tämän jälkeen Wegelius siirtyy vuoteen 1915 ja Kajaanin etapin järjestäytymiseen, ja kuvailee kaupunkia, raatihuoneesta on kuvakin. Wegelius kirjoittaa maailmansodasta "Venäjän tappio merkitsi meille voittoa". s.24.

Urho Kekkonen oli oppikoululainen Kajaanissa, ja hän haaveili myös asiasta (lähde bloggaamani teos). Yhtään Kekkosta ei kirjassa minusta mainita, eikä Kekkonen ulkomaille lähtenytkään.
***
Wegelius kirjoittaa muutakin, jota en tähän listaa, koska pidän enemmän todellisten henkilöiden toimien kuvailusta. Tämä on kirjoitettu seitsemäntoista vuotta myöhemmin, ja sodan ja Suomen kohtalo oli tiedossa, mutta sisällissotaan Wegelius ei lainkaan tässä kuvailussaan viittaa, mikä on teoksen vahvuus näin jälkeenpäin.***

Seuraavassa paloja, jotka ole poiminut tekstistä, jokainen voi miettiä mitä tarkoittaa:

Teoksen mukaan 1914 Helsingin ylioppilaspiireissä suunniteltiin nopeaa upseerikoulutusta. Joululomalla levitettiin tietoa, Saksa oli näissä piireissä Suomen kannalta liittolainen. Naisylioppilaitakin värvättiin (paljonko oli naisylioppilaita yliopistossa???).

Tornion ja Kemin kautta kulki valtaväylä Saksaan, joka 6.1.1916 tukkeutui, painetta tuli Merenkurkkuun. s.42, ja seuraavalla sivulla 28.8.1915 Kuninkaallisen Preussilaisen jääkäripataljoonan eli Suomalaisen Jääkäripataljoonan perustamismääräys.

Venäjän (maaliskuun) vallankumouksen jälkeen Kajaanin ja Kuopion välille muodostui yhteys. Teoksessa luetellaan Kuopion jääkärit. Siirtymisestä selitetään perusperiaatteet,: matkaohjeet, matkarahat, varusteet ja jonkin verran etapeista kuten siirtymisestä.

Pakotarinoitakin kerrotaan, mainitaan sotavankien siirtyminen Venäjältä Ruotsiin, mutta pääpaino on kertomus Elja Rihtniemen (primus inter pares) paosta.
***
K.A Wegelius: Routaa ja Rautaa osa Osa 5 : Vaasan lääniin lukeutuvalla Keski- ja Etelä-Pohjanmaalla jääkäriliikkeen vuosina suoritettu itsenäisyystyö ynnä Uumajan etappi. WSOY 1933, 481 sivua, liitteineen 515 sivua. 

Kirjan sisäkannessa on mainos: "suuremmoinen sarjateos itsenäisyystaistelumme valmistelusta säilyttää ikuisiksi ajoiksi muistoon sankarallisten jääkärien ja tuhansien uhrautuvaisten kansalaisten suurteot"  
"Teossarjaan kuuluu seitsemän nidettä"
Aseveljet ... kaksi osaa (näitä minulla ei ole, jos jollain on blogatkaa, se on "kahden nuoren jääkärin sankarisatu")
Routaa ja rautaa   ... viisi osaa

Tekstiosuus alkaa Otto Mannisen runolla, sen jälkeen Etelä-Pohjanmaan kuvailua. Johdannossa kerrotaan, että Antti Isotalo (ei HÄN, vaan kaimansa) esitti toiveen, että Etelä-Pohjanmaan jääkäriliikkeen muistot kerättäisiin. K A Wegeliuksen mukaan teokset ovat saaneet lämmintä vastakaikua ... joskus on huomautettu epätasaisuuksista.

Viidennessä osassa Routaa ja rautaa käsitellään itsenäisyysajatuksen heräämistä Etelä-Pohjanmaalla, värväystä, on listat lähteneistä ja takaisin tulleista jääkäreistä, täällä enemmistö on minusta maanviljelijöitä, esim. selviää, että Vaasasta lähteneistä 65 palasi jääkärinä, Alahärmästä 43 ja Kortesjärveltä 39. Puhutaan Uumajan etapista. Hienoa, että nämä on kerätty talteen, enemmän tämä merkitsee heille, jotka ovat olleet toiminnassa, mutta on hyvä dokumentti myös jälkipolville.
Teossarja päättyy  paatoksellisiin loppusanoihin
"Tätä jaloa muistoa ja näiden suurten tekojen saavutuksia suomalainen, sinä mies ja nainen, nouseva polvi, hoida ja vaali ...
***

Kirjaidea on hieno, hieno toteutus ja loistava kunnianosoitus jääkäriliikkeelle. Itsenäisyyttä ylistetään. Tarkastelu on Pohjanlahden rannikolta, osin sisämaasta.
***
Piipitän vain pieniä muttia väliin, eli lämmin vastaanotto on tullut lukijoilta, väitetään alkupuheissa, osa kansasta ehkä ei ole lukenut teossarjaa, osa kansasta oli hiljaa nuoli haavojaan, varsin juuri 1930-luvun alussa, vaikkei jääkärien takia, mutta kansalaissodan jälkimaininkien, tässä puhutaan vapaussodasta, sama sota, syyttömät kärsivät eniten, sitten siviilit ja totuuskin jossain vaiheessa hämärtyi kiihkon tieltä. Asiaa eristää pian vuosisata. Kansa on eheytynyt, historia on tarkastellut tilanteet ja jokainen voi lukea, mitä on tapahtunut ja miksi.
***
Kirjasarjassa on hyvää se, että tarkastelu loppuu vuoteen 1917, kirjasarjassa ei ole yhtään mainintaa punaisista, ei veljessodasta eli kansan kahtiajako on tyystin jätetty vaille huomiota. Ei ole lainkaan torpparikysymystä, ei sosialismia, tiukasti vaan itsenäisyysajatusta ja jääkäriksi lähtöä. Tiukka rajaus on erittäin hyvä asia. Enkä halua muttailullani ottaa mitään pois näistä sankariteoista, jotka itsenäisyyden kannalta ovat olleet tärkeitä ehkä ratkaisevia. 
***
Historian kokonaiskuvaan tätä "sarjateosta" ei kuitenkaan ole asetettu, eikä aikakauden haavoja ole huomioitu. Kritiikkiä ei esitetä, toista näkökulmaa kansasta ei yksinkertaisesti ole, eikä tässä pidä ollakaan vastus on ollut ulkona ei sisällä.

Olen blogannut myös Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogiasta, joten tasapaino ehkä säilyy tässä blogissa. Trilogia nostaa torppari-kysymyksen käytännön tasolla esiin. Ellen Salpakari on innokas fennomaani, jonka toimintaa varsin kirpeästi on tarkasteltu, ja hän on minusta kaksinaamainen henkilö, eli puhuu hyvää kansasta ja raivaamisesta, mutta ottaa tai käskee miehensä ottamaan Jussin raivaaman maan, parhaan osan itselleen. Poikansa Ilmarin toimia myös tarkastellaan, hän lähti jääkäriksi vuonna 1915 ja palasi takaisin.

Routavuosia ja jääkäriksi lähtöä olen tarkastellut myös täällä, silloin lähteenä on ollut Täällä Pohjantähden alla -teos
***


* Mauno Rosendal on päässyt V A Koskenniemen runoonkin, postaus täällä.