Stanislaw Lem: Solaris

Stanislaw Lem: Solaris, suomentaja Matti Kannosto,  Kirjayhtymä 1981, sivumäärä 250.

Psykologi Kris Kelvin saapuu avaruusaluksella Maasta Solaris-planeetan läheiselle avaruusasemalle. Maasta on löydetty runsas sata vuotta sitten kaksoisaurinkoa kiertävä Solaris-planeetta, joka on musteen näköisen plasmameren peitossa. Maan ihmiset ovat olleet kiinnostuneita, onko planeetalla elämää. Tutkimuksia on tehty, mutta yhteyttä mihinkään älylliseen ei ole saatu. Planeetta on kuitenkin hyvin outo ja kiehtova. Solaris kiertää kaksoisaurinkoja, ja sen rata on epäsymmetrinen ja radan pitäisi muuttua epävakaaksi. Planeetan plasmameri "estää" kaikki  tutkimusyritykset.

Kelvinin tullessa asemalla pitäisi olla kolme tohtoria Shaut, Giberian ja Sartorius. Giberian on kuitenkin kuollut, Shaut on kauhuissaan ja Sartorius sekaisin. Kelvin tutkii aluksen ja Giberianin huoneessa musta nainen. Kelvinin huoneeseen ilmestyy nainen Harey, joka teki maasa kymmenen vuotta sitten itsemurhan. Kelvin arvelee olevansa hullu, mutta tutkii Hareytä, hänen ihonsa on liian nuorta ja tämä tietää uusia asioita. Kelvin lukitsee naisen rakettiin, jonka lähettää pois. Pian nainen on tullut takaisin.

Tiedemiestrio tajuaa olevansa vankeja. Matka maahan kestää puolitoista vuotta, he ovat yksin ja oudon planeetan ilmiöiden kuristamia. Päähenkilö Kelvin ei paljasta ajatuksiaan Hareylle, ja neuvottelee Shautin kanssa. Hän tutustuu raportiin, jossa on kirjattu ylös kuolemantapauksia, plasmameren purkauksia ja harhanäkyjä. Kelvin tutkii myös Hareyn verta, se ei näytä koostuvan molekyyleistä eikä atomeista, vaan neutriinoista ja valosta.

Kirjan teemat ovat Stanislaw Lemille tyypillisiä, ihminen tulee ja haluaa valloittaa avaruuden, levittää reviriään, ja arvojaan. Planeetalla on  mystinen voima, elämänmuoto, ihmiskunta kokee sen ongelmaksi ja uhaksi ja koettaa päästä siitä perille sen herraksi, valjastaa plasmameren energian. Näin ihmiskunta toimii, pitää päästä luonnon herraksi ja hyötyä siitä.

Stanislaw Lemin Solaris on hyvin ajankohtainen, moderni ja perustematiikaltaan iätön teos.

Jos haluat lukea kirjan, lopeta tähän, en tosin paljasta juonta, enkä lopputulosta, vaan pohdin kirjan teemoja ja hieman tapahtumiakin.

Kris Kelvin on ymmällään, ei erityisen peloissaan. Hän tajuaa pian, että Harey on hänen ajatustensa ilmentymä, joka alkaa elää omaa elämäänsä. Koska alkuperäinen Harey on päätynyt itsemurhaan, eivät uudessakaan hahmossa Hareyn kaikki ajatukset ole myönteisiä. Ajatusten kopio tarvitsee isäntäänsä. Kelvin opiskelee koko Solaris-projektin vaiheet. Tutkimus on ollut aluksi innokasta, mutta kun lopullista läpimurtoa ei ole saavutettu, siitä on tullut epäsuosittua, myös sen takia, että planeetasta ei ole voinut hyötyä mitenkään.

Ihmiskunnan historia ei ole maassa mairitteleva, ja varmasti se olisi avaruuden herrana vielä ongelmallisempi.  Sartorius suunnittelee antimateriaheittimen käyttöä, tuhoamaan plasmamerta. Snautilla on omat tuhosuunnitelmat, ja Kris haluaa olla entisen vaimon uuden ruumiillistuman kanssa. Näistä koostuu yhtälöryhmä, jolla ei ole onnellista ratkaisua.

Kirjan lopussa pohditaan myös jumaluutta, elämän syntymistä, evoluutiota ja jumalia, kirjan hienouteen kuuluu se, että kaikki jää auki, eikä oikeastaan mihinkään kysymyksiin anneta vastauksia. Meilläkään ei ole vastauksia galaksimme syntyyn, alkuräjähdykseen, pimeään aineeseen, toisiin universumeihin,  eikä kuoleman jälkeiseen elämään....

Vaikuttava teos.


*****
Stanislaw Lem (1921 - 2006) oli puolalainen kirjailija, joka on kuuluisin scifi-teoksistaan. Suomennettuja teoksia on 12, aiemmin bloggasin Voittamaton teoksesta, joka on minusta scifi kirjana voittamaton.

Stanislaw Lem: Voittamaton

Stanislaw Lemin  Voittamaton, Kirjayhtymä 1979, kuulunut yhtymän Scifisarjaan, 211 sivua, alkuteos Nietzwyciezony 1964 suomentaneet Päivi Paloposki ja Kirsti Siraste.

Stanislaw Lemin  Voittamaton on puolalaisscifiä vuodelta 1964. Teos on minusta mahtava. Kansi joka on Piotr Tomaszewskin kertoo asetelman. Voittamaton avaruusalus telakoituu Regis III planeetalle. Planeetalla on kaasukehä, jossa on 16% happea ja merissä elämää, mutta planeetan pinta on asumaton.

Aluksen 83 astronauttia on vaivutettu uneen, kun alus matkaa avaruudessa, heidät herätetään ennen laskeutumista (vrt. Avaruusseikkailu 2001, Avatar-filmi). Kun planeettaa tutkitaan, paljastuu outoja kuolleita rakennelmia, jotka hajoavat kuten Wall-E:n filmissä, muutakin yhteistä Wall-E:hen on, koska myös korjausroboteista puhutaan.

Itse asiassa kysymys on jännitysromaanista. Miehistö joutuu ratkomaan, mitä tapahtui aiemmin laskeutuneelle Kondor avaruusalukselle. Pelottavia kysymyksiä on paljon: miksi sen miehistö menetti järkensä. Ajatusluotaimella saadaan jäätyneen vainaan viime muistot, ja näky on karmea, samoin kun aluksen sisäosa. Kaikki vaikuttaa, että omat miehet olisivat aikaansaaneet tuhon. Aluksella on tiedemiehiä ja heistä tohtori Lauda kehittää teorian.

Teoriaa ja käytäntöä tarvitaan, sillä retkikunnille sattuu onnettomuuksia, ja pian antimateriaheitinkin on tehoton. Pelottavaa on, että kukaan ei tiedä, miksi retkikunnan jäseniltä nollautuu muisti, mitä ovat autiot kennokaupungit ja metallipisarat? Miesvahvuus hupenee 83:sta ajan kuluessa.

Mistä kärpäsistä kuolleiden viime muistot kertoivat.

Päähenkilöt Rohan ja Horpach joutuvat järjettömään elonjäämistaisteluun. Rohan kohtaa pilven ja...

Toivottavasti eivät juonipaljastukset ole liiallisia, mutta tällä planeetalla koneiden evoluutio on johtanut isompiin koneisiin, jotka ovat kuitenkin tuhoutuneet. Pienet älykiteet, kärpäset ovat alkaneet kehittyä, ja muodostavat tarvittaessa pilviä, pilvi yhdessä edustaa järkeä  ...

Vaikka kirja on pian 50 vuotta sitten kirjoitettu, luin sen mielelläni. Tekninen osuus ei ole niinkään vanhentunut, kuten joissain scifi-seikkailuissa. Siinä on objektiivista fiktiota  ja loogista kerrontaa. Kirja tapahtuu tulevaisuuden Linnunradalla, jossa on muutakin älyllistä elämää kuin ihmiset.

Kirjan teemoja on: ihmisen äly, evoluutio ja elonjääminen.

Kiinnostavaksi kirjan teki havainto koneiden evoluutiosta. Paljon energiaa tarvitsevat automaatit kuolivat sukupuuttoon, ja jäljelle jäivät pienet älykiteet, jotka tarpeen tullen saavat yhteyden toisiin, ja muodostavat pilviä ja joiden tuhoutuminen ei ollut ratkaisevaa. Yksin ne olivat pieniä kiteitä. Minusta internet ja muut verkostot toimivat samoin. Eli yhteyksiä on mutta niitä voidaan korvata toisilla, ei ole mitään massiivista keskuskonetta, joka hallitsisi kaikkea.

Lopussa älykidepilvi osoittaa inhimillisyyttä Rohanille.

Huikea kirja minun mielestäni.

*****
Stanislaw Lem (1921 - 2006)  oli wikipedian mukaan puolalainen kirjailija, jolla oli lääkärin koulutus, hänen tunnetuin teoksensa oli Voittamatonta edeltänyt Solaris. Hänen kirjojaan on käännetty 41 eri kielelle.