Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eskelinen Martta. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Eskelinen Martta. Näytä kaikki tekstit

torstai 22. marraskuuta 2012

Elizabeth Gaskell: Cranfordin naiset

Elisabeth Gaskellin Cranfordin naiset on älykäs kuvaus pienen kylän naispiireistä, teos on julkaistu vuosina 1851-1853 jatkokertomuksena, alkukielisen teoksen nimi on Cranford. Otava on painanut teoksen 1963 222 sivun mittaan, ja käännös on Martta Eskelisen.

Kirjan alku on jo paljon puhuva: Heti alkuun on sanottava, että Cranford on amatsoonien valtakunta; kaikki talot, joiden vuokra ylittää määrätyn kynnyksen ovat naisten hallinnassa. Mikäli aviopari sattuu asettumaan kaupunkiin miehinen osapuoli häviää jollakin tavalla; ... Käännös on hyvää, koska alkuperäinen gutenbergistä kuuluu näin "In the first place, Cranford is in possession of the Amazons; all the holders of houses above a certain rent are women.  If a married couple come to settle in the town, somehow the gentleman disappears;"
Cranfordin yhteisö on siis naisvetoinen, toisten tavat tiedetään ja tunnetaan. Vierailut, vastavierailut, seurapiiripuheet ja kielletyt aiheet ovat eettinen koodi, joita valvoo muutama ikipirteä ikäneito. Näihin piireihin pääsevät myös naislesket. Koska kyse on pienestä yhteisöstä, ulkopuolinen maailma tai sen sisään heittämät henkilöt ravistelevat kulisseja, ja tapahtuu kuolemantapauksia, rakastumisia, naimiisiinmenoja, eli vanhapiika voi päästä avioliiton auvoon, toimettomia tai eläköityneitä upseereja tarvitaan, mutta myös vararikko koetaan ja paljon muuta.

Teoksessa on runsaasti kirjallisia viitteitä: Dickensin Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit, Shakespeare ja monia muita. Jatkokertomuksena julkaisu on näkyvissä piristävällä tavalla romaanissa. Esimerkiksi luvut yksi ja kaksi muodostavat kokonaisen kertomuksen, missä esitellään Cranford, ja sen asujaimistoa. Paikalle saapuu köyhä kapteeni kahden vanhapiikatyttärensä kanssa. Kapteeni ja vanhempi sairaalloinen ikäneito kuolevat, ja nuorempi hymykuopallinen neiti purjehtii avioliiton tyyneen satamaan, ja saa vielä tytönkin. Tämä lyhyt juonikuvio on selitetty kahdessa ensimmäisessä luvussa ja noin 25 sivussa kätkeytyen vierailujen taakse, ja jännitteisen seurapiirikoodin vekkien väliin. Seuraavassa kahdessa luvussa eräs toinen ikäneito -sisarensa ja moraalinsa vartijan kuoltua- vierailee nuoruuden rakkautensa donquijotemaisen vanhapoikamaanviljelijän luona Kyseisellä Thomas Holbrookilla on 26 lehmää nimettyinä aakkosten eri kirjaimien mukaan ja, Thomasin kirjallinen tietämys sisältää Shakespearea, Byronia ja Goethea, ja jonka kirjavalinta perustuu omaan makuun, eikä klassikkoasemaan ja joka maku sisältää vain runoutta ja kauhukertomuksia . Seuraavaksi luetaan kirkkoherran ja hänen tulevan vaimonsa "rakkauskirjeitä", ja selviää, että morsian haluaa kapiot avioituakseen, ja morsiamen kirjeet "todistivat neitoiän turhamaisuuden katoamista sydämestä äidinrakkauksen tieltä".

Minä-kertoja on kylässä vieraileva -ilmeisesti neiti-ihminen, jonka tarkkoja sulkakynän piirtoja on hauska ja viihdyttävä lukea. Kerrontatyyli on samantapainen kuin James Herriotin teoksissa, sillä kylän ihmisten tarinoissa luodataan myös menneeseen ja tulevaan, ja mukana on aito välittäminen, mutta myös tukahduttavat ennakkoluulot. Kirjan rakenteesta näkyy alkuperäinen julkaisutapa jatkokertomuksena, kirja on kuitenkin ehyt, ja varsin ohut, mutta tiivis hieno klassikkoteos.

Yhteisön jäseniä ovat neiti Pole ("napa"), kirkkoherran ikäneidot Deborah ja Matilda Jenkyns, joilla on kadonnut veli Peter, kapteeni Brown ja hänen ikäneitotyttärensä, ja Jessietytär, kapteeni on köyhähkö kuten rouva Forrester, mutta rouva Jamieson on varoisssaan, kuten lady Glenmirekin ja leskirouva Fidz-Adams, Thomas Holbrook on poikamies, ja Mattyn heila nuoruusvuosilta, Majuri Gordon, lääkäri Hoggins, neiti Pole, ja kertoja, jonka nimi mainitaan kerran on Mary Smith, jonka isä on asianajaja ….
***

Vanhoissa kirjeissä viitataan Napoleon Bonaparten aiheuttamaan pelkoon, ja valmistaudutaan Napoleonin maihinnousuun. Pariisin matkaa paheksutaan, lisäksi varkaat leimataan ehkä ranskalaisiksi. Romaanissa on vain latinankielisiä lainauksia, joita ei ole käännetty. "BB non videt omnia" on luultavasti klassikkojen ahmijoille tuttu, mutta ei ehkä kaikille. Itse en osaa ranskaa lainkaan, mutta tämän osasin, lienee "BB ei näe kaikkea". Eräs kirkkoherra kirjoittaa vaimolleen kirjeissä korkealentoista tekstiä pääosin latinaksi, jota vaimo luulee hepreaksi, mutta osaa kyllä teurastaa sian kun mies palajaa kotiinsa.

***
Lopuksi hieno oivallus heti kirjan alusta... pitkähkö lainaus sallittaneen
Rouva Forrester piti kutsut nukketalon kokoisessa asunnossaan... (on siis köyhä ja palvelija on hieman taitamaton)... ellei hänen emäntänsä olisi auttanut kulissien takana, emännästä joka nyt istui juhlallisena muka tietämättä millaisia kakkuja saisimme teen kera, vaikka hän tiesi ja me tiesimme, että hän tiesi meidän tietävän ja me tiesimme että hän tiesi meidän tietävän, että hänellä oli ollut kiire aamupäivä, kun hän oli leiponut teeleipää ja sokerikakkua.

Sama alkukielisenä

"if she had not been assisted in private by her mistress, who now sat in state, pretending not to know what cakes were sent up, though she knew, and we knew, and she knew that we knew, and we knew that she knew that we knew, she had been busy all the morning making tea-bread and sponge-cakes".

Tätä verbaalia ilotulitusta on hieno lukea, kiitos Elizbeth Gaskell sekä myös suomentaja Martta Eskelinen.
***
Wikipediassa on selostus kirjan pohjalta tehdystä tv-sarjasta, joka on ollut ilmeisen hyvin tehty ja suosittu, itse en ole nähnyt sarjaa. Kirja on kulkeutunut meille, eikä sitä oltu luettu kertaakaan, nyt on.

*******