Agatha Christie: Kohtalon portti

Agatha Christie: Kohtalon portti, suomentanut Anna-Liisa Laine,  1973, WSOY 1983, sivumäärä 272.

Agatha Christie (1890 - 1976) kirjoitti vuonna  1922 ensimmäisen Tommy ja Tuppence seikkailun nimeltä Salainen vastustaja, se oli hauska ja hieman romanttinen kirja. Agatha Christie jatkoi vanhetessaan sarjaa, myös sankarit varttuivat. Tommy ja Tuppence menivät  naimisiin ensimmäisen tarinan lopussa. Myöhemmissä tarinoissa Tuppence sai kaksoset (Rikos yhdistää), ja pari adoptoi kolmannen lapsen teoksessa Salomonin tuomio. Tommyn ja Tuppencen avioliitto on onnellinen ja välittävä, sekä tasa-arvoinen. Tommy oli töissä valtion salaisessa palveluksessa, Tuppence oli mukana Kansainvälistä Etsivätoimistossaa ja oli erikoistehtävissä sodan aikana. Teoksessa Eipä aikaakaan niin voi kauhistus parivaljakko ratkaisee lapsen murhat.

Ajallisesti sarjan viimeisenä kirjana on Kohtalon portti, jossa Tommy ja Tuppence viettävät vanhuuden päiviään.  Kohtalon portti oli Agatha Christien (1890 - 1973) viimeinen kirja, jonka hän kirjoitti ja saattoi loppuun. Meno on varsin verkkaista, mutta jos on lukenut aiemmat Tommy ja Tuppencet, tämä on hyvä ja palkitseva teos.

Tommy ja Tuppence ovat vanhoja mutta eivät kovin raihnaisia. He muuttavat, ja pakkaavat uudessa talossa kirjoja. Talossa olevista kirjojen punaisista alleviivauksista selviää, että "Mary Jordan ei kuollut luonnollisesti. Se oli yksi meistä ...".  Tommy ja Tuppence alkavat pöyhiä tätä ensimmäisen maailmansodan aikaista tapausta, sillä ilmenee, että myös kirjan omistanut Alexander Parkinson oli kuollut 14-vuotiaana. Mary Jordania epäillään saksalaisagentiksi, ja kuolemantapaus liittyisi laivastosalaisuuksiin. Jordan on kuollut sormustinkukkien syöntiin, ja se olisi ollut "vahinko" ...
Tommyn ja Tuppencen ostama talo on ollut aikoinaan Salaisen palveluksen tarkkailussa. Keinuhevosesta löytyy kiintoisia asiakirjoja, ja kohta tulee kuumat paikat, Tuppencea ammutaan kerran ja yritetään myrkyttää. Tommyn ja Tuppencen lisäksi perheen Manchesterin terrieri Hannibal on aktiivinen ja pelastaa Tuppencen hengen puremalla murhaajaa kahdesti.
Mary Jordanin murha selviää. Mutta vaikka menneisyyden murhaajat ovat kuolleet, aatteet ovat ikuisia ja uuden aatteen nimissä suunnitellaan uusia hirmutekoja.Tässä viitataan bakteeriaseen suunnitteluun.
Kirjassa viitataan monta kertaa Iso-Britannian EEC-jäsenyyteen ja sen aiheuttamaan politikan muutokseen, tai kirjassa puhutaan yhteismarkkinoista. Yhdistymisen tarkoitus on oivallettu hyvin jo 1973 eli "on luotava sivistysmaiden liitto sivistyneine aatteineen ja sivistyneine uskomuksineen ja periaatteineen". s.172.
Tommyn ja Tuppencen tytär Deborah tulee käymään ja tuo mukanaan kolme mukavaa lastenlasta 15-vuotiaan Andrewin, 11-vuotiaan Janetin sekä 7-vuotiaan Rosalien.

Agatha Christien Kohtalon portti on viimeinen Damen kirjoittama dekkari ja Tommy ja Tuppence -tarina. Päättöteoksessa on hieman haikea tunnelma, mutta luotaa myös tulevaisuutta. Teoksessa liitytään EEC:hen, kun nyt britit ovat jo eronneet EU:sta.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

Agatha Christie: Eipä aikaakaan niin voi kauhistus

Agatha Christie: Eipä aikaakaan niin voi kauhistus, alkuteos: By the Pricking of My Thumbs, 1968, suomentanut Anna-Liisa Laine. WSOY 1975, sivumäärä 269.

Agatha Christie kirjoitti 1922 ensimmäisen Tommy ja Tuppence -seikkailun nimeltä Salainen vastustaja, se oli hauska, ja hieman romanttinen kirja, jonka lopussa pari avioitui.  Rikos yhdistää  (1929) koostui pienistä tarinoista mutta muodosti vakoilujännärin, pari sai kaksoset teoksen lopussa ja teoksessa Salomonin tuomio pari adoptoi orvoksi jääneen lapsen.

Agatha Christien Eipä aikaakaan niin voi kauhistus on sarjan neljäs osa, yhteensä Tommy ja Tuppence -teoksia julkaistiin viisi.  Agathan vanhetessa, myös Tommy ja Tuppence vanhenivat. Tommy ja Tuppence olivat hyvin moderni tasa-arvoinen pari, heidän avioliittonsa oli hyvin onnellinen, toisin kuin Agathalla itsellään. Nainen eli Tuppence on parin veturi, mutta Tommy pitää asiat raiteillaan ja on uskollinen ja rakastaa vaimoaan. Tommy on töissä valtion salaisessa palveluksessa. 

Tarinassa Tommy ja Tuppence ovat varttuneet (entisestään) ja menevät vanhainkotiin katsomaan Tommyn Ada-tätiä eli neiti Fanshawea. Tuppence tapaa samalla vanhainkodissa rouva Lancasterin, joka juo maitoa, puhuu kuolleista lapsista. Ada-täti kuolee luonnollisesti, ja rouva Lancaster on poistunut vanhainkodista. Ada-täti on saanut rouva Lancasterilta taulun. Tommy ja Tuppence alkavat etsiä taulussa olevaa taloa, jossa olettavat olevan kuolleita lapsia. Tuppence nuuskii, etsii ja häntä kopautetaan päähänkin ja lopussakin yritetään myrkyttää maidolla ja tappaa tikarilla.

Syyllinen ei todellakaan ole lapsirakas. Lapsia oli tapettu enemmänkin ja motiivina oli  ilmeisesti oma lapsettomuus, joka oli aiheutunut liian myöhäisestä tai itse tehdystä abortista. Lapsiin kohdistuvat rikokset olivat Christien 1960-luvun tuotannossa aika hallitsevia mainintoina tai tekoina esim Kurpitsajuhla. Tämä kirja ja siinä kuvattu naiivi pahuus on  minusta ahdistavaa.

Tästä on neiti Marple filmatisointi, joka oli minusta kirjaa huonompi. TV-toteutuksessa eniten haittasi se, että siitä oli otettu paras pois eli Tuppencen optimismi ja elämänilo sekä Tommyn ja Tuppencen lämmin välittäminen, yhteispeli ja -ymmärrys. 

Tuppence litki elokuvassa väkijuomia, Tommy oli jäykkä, häntä näytteli legendaarinen Anthony Andrews (s.1948) ja Tommysta oli tehty puiseva pömpöösinukke! Kuvan on alkunäytöstä, yhdistetty kuva ja teksti. Juoni meni kuin kirjassa, mutta neiti Marple on "pääosissa".

Sarja päättyy teokseen Kohtalon portti. Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

Agatha Christie: Salomonin tuomio

Agatha Christie: Salomonin tuomio, alkuteos N or M? 1941, suomentanut Irmeli Ruuska, WSOY 1988, Sivumäärä 251.

Agatha Christie (1890 - 1976)  kirjoitti uransa alkutaipaleella vuonna 1922 ensimmäisen Tommy ja Tuppence seikkailun nimeltä Salainen vastustaja, se oli hauska, ja hieman romanttinen kirja, jonka lopussa pari avioitui. Rikos yhdistää jatkoi sarjaa lyhyillä jutuilla, josta yhteensä tuli vakoilutarina, sen päätteeksi Tuppence sai kaksoset. Agatha kirjoitti sarjaa vanhetessaan, ja myös Tommy ja Tuppence vanhenivat. Tommy eli Thomas Beresford ja Prudence olivat hyvin moderni tasa-arvoinen pari, heidän avioliittonsa oli hyvin onnellinen. Nainen eli Tuppence on parin veturi, mutta Tommy pitää asiat raiteillaan, on uskollinen ja rakastaa vaimoaan. Tommy on töissä valtion salaisessa palveluksessa.

Tarina Salomonin tuomio tapahtuu toisen maailmansodan aikaan. Tommy ja Tuppence haluaisivat olla maalleen hyödyksi, mutta joutuvat pyörittelemään peukaloitaan kotona. Tommy pestataan rutiinihommiin Skotlantiin, ja Tuppence jää kotiin neulomaan. Todellisuudessa molemmat päätyvät "vakoilutehtävään" eri henkilöllisyyksin hotelliin, johon on tiedustelutietojen mukaan soluttautunut saksalainen viidennen kolonnan agentti N tai M. Kirjan nimi tulee tästä auton alle "jääneen" agentin viime korahdukseta N tai M. San Susie. Hotellin nimi on Sans Suchie ja siellä on "karikatyyrisiä" henkilöitä, joista yksi on saksalaisten agentti. Hotellissa ja sen läheisyydessä vaikuttavat hotellin johtaja Sheila Perenna, rouva O'Rourke, lihava nainen, jolla on (pienet) viikset, majuri Blechley, saksalainen kemisti Carl von Deinim, ikäneito Minton, rouva Sprot, jolla on mukanaan pieni lapsi, herra ja rouva Cayley sekä komentaja Haydock, myös Tommyn ja Tuppencen pomo Carter on lähistöllä useimmin onkimassa.

Tämä on minusta Tommyn ja Tuppencen paras tarina. Tarinan teemat ja miljöö ovat toisen maailmansodan alusta. Britanniaa tuntuu vaivaavan jopa saksalaismielisyys ja fasismi, myös pasifismi ja aseista kieltäytyminen mainitaan. Asia muuttui kun Winston Churchill valittiin pääministeriksi Chamberlainin erottua, Englanti joutui 1940 kestämään yksin Saksan aggression Ranskan kukistuttua.

Hotellin epäilyksiä täynnä oleva arki on humoristista. Molemmat Tommy ja Tuppence joutuvat liemeen, mutta selviävät. Meno on varsin vallatonta, mutta teoksen ydin on varsin murheellinen, josta seuraavassa analyysia.

Kirjan nimestä, sisältää rankkoja juonipaljastuksia
Kirjan nimi tulee Raamatun Salomonin tuomiosta. Salomonin tuomiota on avattu myös täällä jossa kuningas Salomon selvitti  riidan kahden naisen välillä lapsesta "uhkauksella halkaista lapsi". Naisten reaktiosta selviää, kumman lapsi todellisuudessa on.

Tässä Salomonin tuomiossa eräs päähenkilö eli Betty, pieni leikkivä lapsi "kaapataan". Rouva Sprot, joka väittää lasta omakseen, on kirjassa agentti ja lapsi on hänen rekvisiittaansa. Pikku-Bettyn puhetta ja leikkejä raportoidaan paljonkin. Lapsi ei puhu mitään englantilaisten ymmärtämää kieltä, kaikki laittavat sen nuoruudeen tiliin. Lapsen äiti on kuitenkin puolalainen. Oikea äiti ja lapsi saadaan ahdistetuksi jyrkänteelle. Eräs saksalaisten agentti ei uskalla ampua, sillä lapsi voisi kuolla. Sen sijaan rouva Sprot ampuu kylmästi äidin, sillä hänen pitää surmata oikea äiti, koska lapsi ei ole rotta Sprotin. Hän ei myöskään pelkää ampua lasta. Betty selviää, oikea äiti valitettavasti ei. Rouva Sprot saa ansionsa mukaan lopussa. Analysoimalla Salomonin tuomion luonteen, olisi rouva Sprotin petturuus tullut heti ilmi. Tuppence kylläkin viittaa Salomonin tuomioon, Tommylle pitää asia vääntää rautalangasta. Itse pääkonnat ja koukerot ovat muualla, myös lastenloruja ja lastenkirjoja käsitellään.

Betty on ollut kiintynyt Tuppenceen. Tommy ja Tuppence adoptoivat lopussa lapsen. Tommyllä ja Tuppencella on jo aiemmin kaksoset Derek ja Deborah. Kaksoset ovat tahollaan sodassa. Deborah on myös mukana juonessa.

Tommyn ja Tuppencen Salomonin tuomio on hauska, jännittävä ja traaginen laatudekkari.

Sarja jatkui vuonna 1968 dekkarilla: Eipä aikaakaan niin voi kauhistus
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

Agatha Christie: Rikos yhdistää

Agatha Christie: Rikos yhdistää, WSOY 2014, alkuteos Partners in Crime 1929 sivumäärä 291.

Agatha Christie kirjoitti 1922 ensimmäisen Tommy ja Tuppence -seikkailun nimeltä Salainen vastustaja, se oli hauska, ja hieman romanttinen kirja. Tämä jälkeen pari meni naimisiin. 

Tuppence on pitkästynyt kuuden vuoden avioliiton arkeen, ja haluaa seikkailua. Tommy on valtion salaisessa palveluksessa ja siitä kertoo teos Rikos yhdistää. Se on hauska kirja, samanhenkinen kuin Salainen vastustaja, mutta tässä teoksessa on viisitoista Tommy ja Tuppencen  lyhyttä kertomusta. Pari alkaa Tommyn esimiehen Carterin toiveesta pyörittää Kansainvälistä Etsivätoimistoa. Tommy esiintyy Theodore Bluntina ja Tuppence, joka on innostunut laajentamaan asiakaskuntaa, neiti Robinsonina. Koko kirja on hauska ja kiipelissäkin ollaan pilke silmäkulmassa. Carter haluaa käsiinsä toimistoon tulevat siniset kirjekuoret, joissa on venäläinen postimerkki. Kirjekuoressa on postimerkin alla numero 16. Ensimmäisestä sinisestä kirjeestä tulee jo vaikeuksia Tommylle ja Tuppencelle, kun valepoliisit saavat heidät satimeen. Tommy ja Tuppence höynäyttävät  näitä valepoliiseja, jotka ovat vakoilijakonnia, joiden verkoston Carter haluaa lukkojen taakse.

Parasta Tommy ja Tuppence tarinoissa on positiivinen ote.  Tommyn ja Tuppencen apuna häärää Albert. Ilmeisesti kaikilla on punertava tukka. Tarinoissa yhdet rakastavaiset saatetaan yhteen, kadonneen vaimon arvoitusta selvitetään. Helminauha, joka on piilotettu saippuan sisälle, löydetään. Viimeisessä tarinassa löydetään päävakoilija ja tämä "vakoilijoiden jakelukeskus" voidaan laittaa kiinni.

Agatha Christie on kirjoittanut kaikki tarinat siten, että tarinalla on esikuva muualta:

Alkuosassa kirjaa Tommy ja Tuppence pohtivat, pitäisikö kirjoittaa Arthur Conan Doylelle, siis Sherlock Holmesin kirjoittajalle ja myöhemmin he lukevat Baskervillen koiraa, ja sanovat välillä "rakas Watson". Tarinassa Nainen katoaa, Tommy ja Tuppence ratkaisevat  Gabriel Stavansonin vaimon katoamisen. Mies on ollut kaksi vuotta naparetkellä, ja saapuu aiemmin. Stavansson inhoaa lihavia naisia. Vaimo on pulskistunut miehen poissaolon aikana, ja on laihdutusklinikalla. Tommy ja Tuppence sanailevat, että "suorastaan säkenöivää rakas Watson". Tämä juttu jäljittelee Sherlock Holmes seikkailua Lady Frances Carfax katoaa. Holmes ja Watson seuraavat kadonnutta Lady Francesia ja syyllinen on huijarilähetyssaarnaaja, joka tyhjentää naisten pankkitilit. Lady Francesiä yritetään murhata sulkemalla hänet huumattuna ruumisarkkuun. Tommy ja Tuppence viittaavat myös kokaiiniin, jota Holmes ajoittain käyttää.

Kuninkaan leikkaaminen -juttu viittaa kirjailija Isabel Ostranderiin, jolla on salapoliisit Tommy McCarty ja Denis Riordan.

Pettämätön alibi -tarina on kunnianosoitus Freeman Wills Croftsille, ja hänen luomalleen poliisitarkastaja French -hahmolle

Agatha kujeilee itsensä kanssa. Kun pääkonna 16, otetaan kiinni, hän puhuu numero neljästä, joka viittaa hänen omaan teokseensa Neljä suurta. Jutussa todetaan lisäksi, että 16 on 4 potenssiin 2, ja
Tommy sanoo Tuppencelle "Mon ami" , Hastings aivan kuten Poirot ja puhutaan pienistä harmaista aivosoluista. Aiemmin hän puhuu Tuppencelle "mon amie" ja käytä pieniä harmaita aivosoluja.

Lisäksi viitataan halusta siirtyä kurpitsan viljelijäksi, kuten Hercule Poirot teki teoksessa Roger Acroydin murha.

Rosvoja on kiva ottaa kiinni, mutta lopussa Tuppence puhuu isommasta haasteesta eli 'meidän vauvastamme'. Tuppence saikin peräti kaksoset eli Derekin ja Deborahin.

Agatha Christie jatkoi aina toisinaan Tommyn ja Tuppencen seikkailuja, ja aviopari vanheni ajassa. Pariskunnassa Tuppence on moderni, itsenäinen nainen ja parin veturi, mutta Tommy pitää asiat raiteillaan.

Salomonin tuomio dekkarissa eletään toista maailmansotaa ja kaksikko yrittää paljastaa saksalaisen salaisen agentin hotellissa. Agentti on kaapannut lapsen rekvisiitakseen. Lopussa Tommy ja Tuppence adoptoivat lapsen, koska lapsen oikea äiti kuolee vakoilijan luodista.

Lapsiin liittyy myös dekkari Eipä aikaakaan niin voi kauhistus. Tämä seikkailu alkaa, kun Tommy ja Tuppence menevät vanhainkotiin katsomaan Tommyn Ada-tätiä eli neiti Fanshawea. Parivaljakko selvittää lapsimurhia. Rankka kirja.

Sarja jatkui Salomonin tuomiolla, ja Dekkarilla Eipä aikaakaan niin voi kauhistus. Ajallisesti viimeinen Tommy ja Tuppence -kirja on  Kohtalon portti, jossa Tommy ja Tuppence viettävät vanhuuden päiviään. Se on myös viimeinen Christien kirjoittama dekkari vuodelta 1973, Agatha Christie kuoli 12.1.1976.

*****
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

Matthew Bunson: The Complete Christie, An Agatha Christie Ensyclopedia

Matthew Bunson: The Complete Christie, An Agatha Christie Ensyclopedia, Gallery Books 2000, sivumäärä 454.

Tämä kirja porautuu Agatha Christien (1890 - 1976) kirjoittamiin kirjoihin ja on oikea ensyklopedia, eli kaikki on aakkosjärjestyksessä: teokset ja tarinoiden henkilöt. Aluksi on Agatha Christien elämäntarina pähkinänkuoressa. Agatha Christie syntyi Torquayssa 15.10.1890, perheen isä oli amerikkalainen liikemies, joka köyhtyi, kun Agatha oli 10-vuotias, ja menehtyi pian tämän jälkeen. Vuonna 1906 äiti lähetti Agathan viimeistelemään koulutuksensa Pariisiin. Ensimmäinen maailmansota syttyy, Agatha avioituu, saa lapsen, julkaisee ensimmäiset dekkarit, 1920-luvulla tulee vaikeuksia, ja ero.  Myöhemmin Agatha avioituu uudestaan ja on arkeologimiehensä kanssa Lähi-idässä, mikä on monen kirjan näyttämö.

Amerikkalainen Matthew Bunson (s. 1966) on tietokirjailija, ja historian professori, tämä on yksi hänen monista tietokirjoistaan, muttei varmasti huonoin. Hän on listannut kaikkien julkaisujen perustiedot, henkilöt, pääjuonen, mutta ei murhaajia, eikä motiiveja paljasteta.

Aakkosissa ensimmäinen kirja on The A.B.C. Murders, eli Aikataulukon arvoitus, se julkaistiin vuonna 1936, ja siinä Poirot ratkaisee arvoituksen, jossa aakkosten mukaan valitaan paikkakunta ja murhattava, lisäksi murhaaja varoitta Poirotia. Toinen esitelty teos on Agatha Christien salanimellä Mary Westmacott kirjoittama Absent in the Spring,  joka julkaistiin 1944,  siinä päähenkilö Joan Scudamore jumittuu autiomaahan junan hajottua, ja luotaa elämäänsä.

Näin käydään läpi kaikki teokset, joista tärkein oli varmaankin  Stylesin tapaus läpimurtoteos, jossa myrkytellään ja esitellään belgialainen Hercule Poirot. Agatha itse toimi sodan loppuaikana sairaalan apteekissa,ja  Torquayssa oli belgialaisia sotapakolaisia, josta hän  kehitti Hercule Poirot'n ja hänelle uskollisen ystävän Hastingsin, joka on vain kahdeksassa pitkässä jutussa, mutta monessa lyhyttarinassa. Tässä tietokirjassa Poirotin hahmoa on avattu kymmenen sivun verran, lisäksi kreivitär Vera Rossakoffia on esitelty varsin laajasti, vaikka hän esiintyy  lähinnä Neljässä suuressa, sekä Herculeen uroteoissa. Rossakoff on Poirot'n suuri ihastus. Neiti Marplea on esitelty viiden sivun verran.

Kaikki hahmot on esitelty, myös koira Bob, joka on dekkarissa Mykkä todistaja, Hastings pitää koirasta.

Hahmot on pääosin esitelty tarkasti. Ihmettelin, miksi Roger Ackroydin murhaa kommentoiva Caroline Sheppard on mainittu nuoreksi, kun minusta hän on sangen vanha, ja vanha vanhapiika, joka on vain kotona. Esiteltäessä Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä esiintyvä Egg eli Hermione Lytton Gore, väitetään hänen teeskentelevän rakkautta Sir Charlesiin, minusta hän oli hyvin ihastunut tähän.

Murhaajia ei paljasteta, mutta ne voi joskus päätellä jutun mitan ja sävyn perustella. Murhaajista yksi yllättävimmistä on dekkarissa Väärän vänkyrä talo iljettävin dekkarissa Ikiyö. Iljettäviä on useampikin, oikeastaan kaikki.

Tämän jälkeen on esitelty kaikki näytelmät, ja filmit. Agatha Christie esiintyi viimeisen kerran julkisuudessa vuonna 1974 Idän pikajunan arvoituksen "kutsuvierasnäytöksessä". Tässä versiossa Albert Finney esittää Poirot'a, filmissä on isoja tähtiä, kuten Lauren Bacall rouva Hubbardina, Ingrid Bergman Gretana, Jacqueline Bisset, Sean Connery, John Gielgud, Anthony Perkins, ja Vanessa Redgrave, ohjaaja oli Sidney Lumet. Filmin ennakkonäytöksessä oli Dame, mutta myös kuningatar Elizabeth II. Oscar-ehdokkuuksia satoi, ja Ingrid Bergman voitti naissivuosa-oscarin, muutenkin filmi oli menestys, palkintoja, ja yleisöä tuli. Vuonna 1978 filmattiin Kuolema Niilillä, siinä Peter Ustinov näytteli  Poirot'a, filmi oli myös tähtiä täynnä Bette Davis, Lois Chiles, Mia Farrow, Angela Lansbury, ja David Niven, elokuva ei kuitenkaan ollut yhtä iso menestys kuin Idän pikajunan arvoitus, mutta puvustuksesta tuli Oscar-pysti.

Lopussa on erilaisia listoja, kuten kaikki tarinat, missä on Hercule Poirot, neiti Marple, Tommy ja Tuppence, rouva Ariadne Oliver, tarkastaja Battle, eversti Race, Parker Pyne, Harley Quinn, komisario Japp sekä kapteeni Hastings.

Olen kerännyt itse alle bloggauksiani Agatha Christien dekkareista, lyhytjutuista, ja näytelmistä, Mary Westmacott -teokset.

Agatha Christien teokset ja bloggauspäivä 
Poirot
Poirot ja Hastings
Stylesin tapaus 1920, Poirot ja Hastings, blogattu 6.11.2014
Golfkentän murha 1923, Poirot ja Hastings, blogattu 17.6.2015
Neljä suurta 1927, Poirot ja Hastings blogattu 2.4.2015
Vaarallinen talo 1932, Poirot ja Hastings, blogattu 15.7.2015
Lordin kuolema 1933, Poirot ja Hastings, blogattu 5.3.2015
Aikataulukon arvoitus 1935 Poirot ja Hastings, blogattu 3.11.2013
Mykkä todistaja 1937, Poirot ja Hastings, blogattu 22.6.2015
Esirippu, Poirotin viimeinen juttu 1975, Poirot ja Hastings, blogattu 11.2.2014

Poirot
Roger Ackroydin murha 1926,  blogattu 25.12.2013
Sininen juna 1928,  blogattu 17.7.2015
Idän pikajunan arvoitus, 1934 Poirot, blogattu 24.11.2013
Lentävä kuolema 1935,  blogattu 6.6.2015
Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä 1935, blogattu 19.8.2015
Murha Mesopotamiassa 1936, , blogattu 29.7.2012
Kuolema Niilillä, 1937,  blogattu 8.8.2011
Hänet täytyy tappaa 1938,  blogattu 10.5.2015
Simeon Leen testamentti 1938,  blogattu 11.6.2014
Mabellen kahdet kasvot, 1940,  bloggauspäivä 28.2.2015
Teetä kolmelle 1940, blogattu 27.7.2015
Varjossa auringon alla 1941,  blogattu 1.9.2013
Viisi pientä possua 1943, blogattu 1.7.2015
Kohtalokas viikonloppu 1946,  blogattu 18.2.2015
Vuoksi ja luode 1948, blogattu 16.8. 2015
Hautajaisten jälkeen 1953, blogattu 14.8.2015
Neiti Lemon erehtyy 1955, blogattu 1.7.2015
Kissa kyyhkyslakassa 1959, blogattu 11.3.2015
Kellot 1963,  blogattu 11.8.2015

Poirot ja Ariadne Oliver
Kortit pöydällä 1936, Poirot, Ariadne Olivier, tarkastaja Battle, blogattu 21.7.2015
Rouva McGinty on kuollut 1952, blogattu 29.7.2015

Kuolleen miehen huvimaja 1956, blogattu 1.5.2015

(sekä Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus)

Kolmas tyttö 1966,  blogattu 7.7.2015
Kurpitsajuhla 1969,  blogattu 27.11.2014
Norsun muisti 1972,  blogattu 24.8. 2015

Neiti Marple jutut
Murha maalaiskylässä 1930, blogattu 11.11.2014
Kolmetoista 1932, novelleista koostuva kertomus, blogattu 18.9.2015
Ruumis kirjastossa 1942 blogattu 22.10.2015
Syyttävä sormi 1943, blogattu 13.8.2014

Kuolema ilmoittaa lehdessä 1950, blogattu 6.4.2012
Neiti Marplea ei petetä 1952, blogattu 8.9.2015
Salaperäiset rukiinjyvät 1953, blogattu 5.11.2015
Paddingtonista 16.50 1957, blogattu 16.9.2015
Tuijottava katse, 1962, blogattu 22.1.2015
Lomahotellin murhat 1964,  blogattu 9,12,2014
Bertramin hotellissa 1965, blogattu 17.11.2015
Neiti Marple koston jumalattarena, 1971,  blogattu 9,12,2014

Neiti Marplen viimeinen juttu , 1976 blogattu 19.2.2014

Tommy ja Tuppence -kirjat:
Salainen vastustaja 1922,
Rikos yhdistää, 1929 (1986)
Salomonin tuomio, 1941
Eipä aikaakaan niin voi kauhistus 1968
Kohtalon portti 1973.
Kaikista  bloggaus 19.10.2012

Chimney
Rakkauskirjeiden salaisuus 1925, tarkastaja Battle, blogattu 1.12.2013
Seitsemän kellon salaisuus 1929, tarkastaja Battle,  blogattu 1.12.2013

Ariadne Oliver
Totuus Hallavan hevosen majatalosta 1961, Ariadne Oliver, blogattu 6.8.2014

Dekkarit
Ruskeapukuinen mies 1924, blogattu 6.10.2015
Kuolema lähettää viestin, 1931, blogattu 4.12.2015
Askel tyhjyyteen 1933, blogattu 4.10.2015
Eikä yksikään pelastunut 1939, blogattu 4.4.2011

Neiti Pinkertonin salaisuus 1939, blogattu 29.9.2015
Kohti nollapistettä 1944, tarkastaja Battle, blogattu 12.4.2015
Helmeilevä kuolema 1945 blogattu 31.10.2015
Kaikki päättyy kuolemaan 1945, blogattu 29.9.2015
Väärän vänkyrä talo 1949, blogattu 13.9.2015
He tulivat Bagdadiin 1951, blogattu 9.12.2015

Määränpää tuntematon 1954, blogattu 11.12.2015

Syyttömyyden taakka 1958, blogattu 15.10.2015

Ikiyö 1967, blogattu 3.9.2014
Salaperäinen matkustaja 1970, blogattu 3.11.2015

Mary Westmacott -teokset
Mary Westmacott Giant's Bread, 1930
Mary Westmacott Unfinished Portrait, 1934
Mary Westmacott Absent in the Spring, 1944, blogattu 14.1.2015
Mary Westmacott The Rose and the Yewtree, 1948
Mary Westmacott A Daughter's a Daughter, 1952
Mary Westmacott The Burden, 1956.
Bloggaus kaikista 22.9.2015

Novellikokoelmat
Poirotin varhaiset jutut, 1924, blogattu 25.8.2015
Särkyneen peilin arvoitus (ja kolme muuta lyhyt juttua), 1937 blogattu 23.8.2015
Herkuleen urotyöt, myös nimellä Poirot parhaimmillaan, 1947, blogattu 21.8.2015
Seikkaileva jälkiruoka, 1960, blogattu 25.7.2015
Poirotin lyhyet jutut, 1974  blogattu 25.8.2015
Kirstun arvoitus, 1997, blogattu 25.7.2015

Herra Quin esittäytyy 1930. blogattu 8.10.2015
Kuoleman koira, 1933,  blogattu 28.10.2015
Agatha Christie: Listerdalen arvoitus 1934, blogattu 1.12.2015
Parker Pyne tietää kaiken, 1934, blogattu 10.112015
Hiirenloukku (1948) blogattu 20.9.2015
Toinen kutsu, 1991, blogattu 22.11.2015

Christien näytelmät kirjoittanut kirjoiksi Charles Osboune
Charles Osbourne: Hercule Poirot ja salainen kaava bloggaus 16.7.2015 
Charles Osbourne: Seitti, bloggaus 26.11.2015
Charles Osbourne: Odottamaton vieras, bloggaus 29.11.2015

Muuta aiheeseen liittyvää
David Suchet: Hercule Poirot ja minä, blogattu 31.8.2015
Jered Cade: Agatha Christie katoaa, blogattu  14.12.2015
John Curran: Agatha Christien murhasuunnitelmat ja salaiset muistikirjat, blogattu 20.12.2015

Agatha Christei: An Autobiography, blogattu 22.12.2015

Agatha Christie: Vanha hyvä aikani

Agatha Christie: Vanha hyvä aikani, An Autobiography 1977, suomentanut Antti Nuuttila, Wsoy 1978, sivumäärä 630.

Agatha Christien kirjoitti Vanha hyvä aikani -teoksen vuosina 1950 - 1965. Teos alkaa Irakissa Nimrudissa, missä Agatha Christie tai paremminkin Agatha Mallowan asuu (osan vuotta) toisen aviomiehensä Maxin kanssa.

 "Nimrud on Mosulin eteläpuolella ja se on muinainen assyyrilainen kaupunki, jonka historia ulottuu yli tuhat vuotta ajanlaskuamme aiempaan aikaan. Max Mallowan Agatha Christien toinen aviomies on kirjoittanut teoksen  Nimrud and its remains" koko "lainaus" on omaani.  (myös mahdolliset virheet).

Teoksen viimeiset sanat kirjoitetaan 1960-luvun  Bagdadissa, missä vaurastuminen on alkanut.

Agatha Christien (1890 - 1976) muistelmat alkavat kuitenkin onnellisesta varhaislapsuudesta, amerikkalainen Fred-isä eli koroillaan, Millerien perhe asusti Torquayssa. Äiti oli kotona, perheellä oli palvelijoita, joita arvostettiin. Erityisesti Agatha muistelee lämmöllä Nursieta, vanhaa lastenhoitajaansa. Viisivuotislahjaksi Agatha saa yorkshiren terrierin, jota kutsuu Tonyksi. Isosisko Madge lähtee kouluun, myöhemmin Madge avioituu  ja saa lapsen, johon Agatha kiintyy. Veli Monty aiheuttaa harmaita hiuksia perheelle, pestautuu buurisotaan ja viettää aikaa ja kuluttaa rahaa Afrikassa. Monty Agathan mukaan eli onnellisesti, mutta 'kommelluksia' oli jatkuvasti ja Monty kuoli sairaskohtaukseen, mutta onnellisena,

Ensimmäinen ikävä käänne tapahtui kun isänisän perintörahat olivat sulaneet USA:ssa huonoihin sijoituksiin ja kaiketi joku oli edes auttanut katastrofia. Taloudellisten tappioiden takia isä kuoli Agathan ollessa 11-vuotias. Kun Monty pestautui buurisotaan ja Madge oli naimisissa Agatha ja äiti elivät varsin säästeliästä elämää. USA:sta tuli lisää huonoja talousuutisia, sillä perhe eli koroillaan. Alkuun he vuokrasivat talonsa pois ja asuivat huokeammin hotellissa Ranskassa Paussa, missä Agatha lopulta oppii ranskaa. Hänet esiteltiin seurapiireille Kairossa, jossa oli huokeampi asua kuin Englannissa  eikä tarvinnut järjestää omia pippaloita. 

Agatha Miller tutustui Archibald Christieen ennen ensimmäistä maailmansotaa. Naimisiin mentiin ensimmäisellä lomalla sodasta. Lomat pyörivät huonosti, suunnilleen kerran vuodessa oli lomaa kolmesta päivästä viikkoon. Agatha toimi alkuun sairaanhoitajana, mutta sodan loppuaikana sairaalan apteekissa, jossa alkoi sommitella Stylesin tapausta. Torquayssa oli belgialaisia sotapakolaisia. Hän kehitti Hercule Poirot'n ja hänelle uskollisen Hastingsin. Agatha arvostaa tekstin mukaan eniten kahta ominaisuutta (ihmisessä) uskollisuutta ja  rohkeutta. Agatha saa sodan jälkeen tyttären Rosalindin, jolla puolestaan sai aikanaan pojan Matthewin.

Kirjailijan ura takkusi. Kustantajaa ei tahtonut löytyä ja Agathan saama kustannussopimus oli huono ja velvoitti huonoilla ehdoilla kirjoittamaan viisi kirjaa. Toinen kerta toden sanoi, Agatha Christie vaihtoi Collinsille ja kirjoitti loput kirjansa sinne.

Kirjaa Roger Ackroydin murhaa Christie käsittelee paljonkin. Idea oli loistava. Lisäksi syyllisen tiedonhaluinen vanhapiikasisko Caroline oli neiti Marplen esikuva. Nousua seurasi takaiskuja, äiti kuoli, aviomies oli Lontoossa löytänyt uuden naisystävän. Tätä vaihetta on Jered Cade avannut, bloggaus täällä.

Uusi alku löytyy Lähi-Idän matkoilta. Agatha Christie matkusti Idän pikajunalla ja muilla neuvoilla Bagdadiin. Hän tapaa Urissa kaivauksilla assistentti Max Mallowanin. Heidän tarinansa kehittymistä tarkastellaan ja Maxin kaivauksia 1930-luvulla Syyriassa ja muualla. Vanha hyvä aikani on hyvin tunnelmallinen ja hyvä kirja. Tämä bloggaus ei edes yritä avata sen sävyjä.

Toinen maailmansota muutti taas asetelman. Max ilmoittautui ensin kodinturvajoukkoihin ja myöhemmin sijoitettiin lähi-itään. Agatha Christie pestautuu taas (sotasairaalan)  apteekkiin, missä työskenteli sodan ajan. Agatha Christie kirjoitti ja julkaisi joitain teoksia sodan aikana mm. Westmacottina Yksinäinen kevät. Rosalindin mies ja Agathan tyttärenpojan Matthewin isä Hubert katoaa ja kaatuu sodassa. Sodan jälkeen tilanne on muuttunut, mutta olot vakiintuvat, Christie saa talonsa takaisin Amiraliteetin takavarikosta, tosin ylimääräisin miehistövessoin varustettuna ja huonokuntoisena. Kaikki on muuttunut, mutta elämä jatkuu, Verotus on yhä kireämpää, ja Christie havaitsee, että kannattaa julkaista vain yksi kirja vuodessa, koska kahdesta ei tienaa sen enempää.

Kaivauksetkin jatkuvat 1950-luvulla nyt enemmän Irakissa, jonne Christie tuntuu kotiutuvan, ja kuten hän kirjoittaa teoksen lopussa "Miten paljon olenkaan rakastanut tuota maailman kolkkaa. Rakastan sitä yhä. Ja tulen aina rakastamaan". 

*****

Kirjoistaan Agatha arvostaa Roger Ackroydin murhan  ideaa, ja dekkareista Väärän vänkyrän taloa, Syyttävää sormea sekä Syyttömyyden taakkaa. Sininen juna -dekkaria hän pitää huonoimpana. Agatha on ollut kiinnostunut junista ja matkustanut niissä. Hän on kiinnostunut myös taloista. Pienenä hänellä oli nukketalo, ja niissä huonekaluja ja lisäksi oli kaappi, mihin voi sommitella huoneita.

Agatha Christie oli hyvin arka. Hänen mukaanasa lapsille tehdään koulussa liian valmiina kaikki, oma-aloitteisuus puuttuu. Agathan mukaan "emme tarvinneet enempää piristäviä kuin rauhoittavia pillereitä", kuitenkin entisajan lapsilla ja ihmisillä oli  elämäniloa ja -uskoa. Ei Agathan kirjaa ilman 

Macbethia. Hän kirjoittaa olleensa katsomassa veljentyttärensä kanssa Macbethia.Molemmat olivat nauttineet esityksestä, hänen mukaansa Shakespeare pilataan koulun pakkoluvulla. 

Hän kirjoittaa sivulla 155 "Naisen asema on aikojen kuluessa muuttunut aikojen saatossa ratkaisevasti  huonompaan päin".  Luultavasti tämä on täysin vakavasti luettavissa niin kuin on kirjoitettu, sillä hän puhuu uudesta ajasta, jossa nainenkin saa raataa aamusta iltaan ja uusista velvollisuuksista. Agatha on arka ja on tuttujen ihmisten joukossa, hän kirjoittaa, että "Lilian Pirie on harvoja tapaamiani ihmisiä, joilla on todella kiinnostavia ajatuksia". Agatha oli itse nuori ja Lilian oli 75-vuotias pisteä mummeli, joka luki kirjoja seurasi näytelmiä ja hänellä oli niistä omia teräviä mielipiteitä.

Agatha Christien teokset ja bloggauspäivä
Poirot
Poirot ja Hastings
Stylesin tapaus 1920, blogattu 6.11.2014
Golfkentän murha 1923,  blogattu 17.6.2015
Neljä suurta 1927,  blogattu 2.4.2015
Vaarallinen talo 1932,  blogattu 15.7.2015
Lordin kuolema 1933,  blogattu 5.3.2015
Aikataulukon arvoitus 1935 blogattu 3.11.2013
Mykkä todistaja 1937,  blogattu 22.6.2015
Esirippu, Poirotin viimeinen juttu 1975,  blogattu 11.2.2014

Poirot
Roger Ackroydin murha 1926,  blogattu 25.12.2013
Sininen juna 1928,  blogattu 17.7.2015
Idän pikajunan arvoitus, 1934, blogattu 24.11.2013
Lentävä kuolema 1935,  blogattu 6.6.2015
Murhenäytelmä kolmessa näytöksessä 1935, blogattu 19.8.2015
Murha Mesopotamiassa 1936, , blogattu 29.7.2012
Kuolema Niilillä, 1937,  blogattu 8.8.2011
Hänet täytyy tappaa 1938,  blogattu 10.5.2015
Simeon Leen testamentti 1938,  blogattu 11.6.2014
Mabellen kahdet kasvot, 1940,  bloggauspäivä 28.2.2015
Teetä kolmelle 1940, blogattu 27.7.2015
Varjossa auringon alla 1941,  blogattu 1.9.2013
Viisi pientä possua 1943, blogattu 1.7.2015
Kohtalokas viikonloppu 1946,  blogattu 18.2.2015
Vuoksi ja luode 1948, blogattu 16.8. 2015
Hautajaisten jälkeen 1953, blogattu 14.8.2015
Neiti Lemon erehtyy 1955, blogattu 1.7.2015
Kissa kyyhkyslakassa 1959, blogattu 11.3.2015
Kellot 1963,  blogattu 11.8.2015

Poirot ja Ariadne Oliver
Kortit pöydällä 1936, Poirot, Ariadne Olivier, tarkastaja Battle, blogattu 21.7.2015
Rouva McGinty on kuollut 1952, blogattu 29.7.2015

Kuolleen miehen huvimaja 1956, blogattu 1.5.2015

(sekä Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus)

Kolmas tyttö 1966,  blogattu 7.7.2015
Kurpitsajuhla 1969,  blogattu 27.11.2014
Norsun muisti 1972,  blogattu 24.8. 2015

Neiti Marple jutut
Murha maalaiskylässä 1930, blogattu 11.11.2014
Kolmetoista 1932, novelleista koostuva kertomus, blogattu 18.9.2015
Ruumis kirjastossa 1942 blogattu 22.10.2015
Syyttävä sormi 1943, blogattu 13.8.2014

Kuolema ilmoittaa lehdessä 1950, blogattu 6.4.2012
Neiti Marplea ei petetä 1952, blogattu 8.9.2015
Salaperäiset rukiinjyvät 1953, blogattu 5.11.2015
Paddingtonista 16.50 1957, blogattu 16.9.2015
Tuijottava katse, 1962, blogattu 22.1.2015
Lomahotellin murhat 1964,  blogattu 9,12,2014
Bertramin hotellissa 1965, blogattu 17.11.2015
Neiti Marple koston jumalattarena, 1971,  blogattu 9,12,2014

Neiti Marplen viimeinen juttu, 1976 blogattu 19.2.2014

Tommy ja Tuppence -kirjat:
Salainen vastustaja 1922,
Rikos yhdistää, 1929 (1986)
Salomonin tuomio, 1941
Eipä aikaakaan niin voi kauhistus 1968
Kohtalon portti 1973.
Kaikista  bloggaus 19.10.2012

Chimney
Rakkauskirjeiden salaisuus 1925, tarkastaja Battle, blogattu 1.12.2013
Seitsemän kellon salaisuus 1929, tarkastaja Battle,  blogattu 1.12.2013

Ariadne Oliver
Totuus Hallavan hevosen majatalosta 1961, Ariadne Oliver, blogattu 6.8.2014

Dekkarit
Ruskeapukuinen mies 1924, blogattu 6.10.2015
Kuolema lähettää viestin, 1931, blogattu 4.12.2015
Askel tyhjyyteen 1933, blogattu 4.10.2015
Eikä yksikään pelastunut 1939, blogattu 4.4.2011

Neiti Pinkertonin salaisuus 1939, blogattu 29.9.2015
Kohti nollapistettä 1944, tarkastaja Battle, blogattu 12.4.2015
Helmeilevä kuolema 1945 blogattu 31.10.2015
Kaikki päättyy kuolemaan 1945, blogattu 29.9.2015
Väärän vänkyrä talo 1949, blogattu 13.9.2015
He tulivat Bagdadiin 1951, blogattu 9.12.2015

Määränpää tuntematon 1954, blogattu 11.12.2015

Syyttömyyden taakka 1958, blogattu 15.10.2015

Ikiyö 1967, blogattu 3.9.2014
Salaperäinen matkustaja 1970, blogattu 3.11.2015

Mary Westmacott -teokset
Mary Westmacott Giant's Bread, 1930
Mary Westmacott Unfinished Portrait, 1934
Mary Westmacott Absent in the Spring, 1944, blogattu 14.1.2015
Mary Westmacott The Rose and the Yewtree, 1948
Mary Westmacott A Daughter's a Daughter, 1952
Mary Westmacott The Burden, 1956.
Bloggaus kaikista 22.9.2015

Novellikokoelmat
Poirotin varhaiset jutut, 1924, blogattu 25.8.2015
Särkyneen peilin arvoitus (ja kolme muuta lyhyt juttua), 1937 blogattu 23.8.2015
Herkuleen urotyöt, myös nimellä Poirot parhaimmillaan, 1947, blogattu 21.8.2015
Seikkaileva jälkiruoka, 1960, blogattu 25.7.2015
Poirotin lyhyet jutut, 1974  blogattu 25.8.2015
Kirstun arvoitus, 1997, blogattu 25.7.2015

Herra Quin esittäytyy 1930. blogattu 8.10.2015
Kuoleman koira, 1933,  blogattu 28.10.2015
Agatha Christie: Listerdalen arvoitus 1934, blogattu 1.12.2015
Parker Pyne tietää kaiken, 1934, blogattu 10.112015
Hiirenloukku (1948) blogattu 20.9.2015
Toinen kutsu, 1991, blogattu 22.11.2015

Christien näytelmät kirjoittanut kirjoiksi Charles Osboune
Charles Osbourne: Hercule Poirot ja salainen kaava bloggaus 16.7.2015 
Charles Osbourne: Seitti, bloggaus 26.11.2015
Charles Osbourne: Odottamaton vieras, bloggaus 29.11.2015

Muuta aiheeseen liittyvää
David Suchet: Hercule Poirot ja minä, blogattu 31.8.2015
Jered Cade: Agatha Christie katoaa, blogattu  14.12.2015
John Curran: Agatha Christien murhasuunnitelmat ja salaiset muistikirjat, blogattu 20.12.2015
Matthew Bunson: An Complete Christie

John Curran: Agatha Christien murhasuunnitelmat ja salaiset muistikirjat

John Curran: Agatha Christien murhasuunnitelmat, Agatha Christie's Murder in the Making, 2011, suomentanut Risto Raitio, Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, 2011, sivumäärä 432 sivua

John Curranin Agatha Christien murhasuunnitelmat sisältää tiukkaa analyysia Agatha Christien (1890 - 1976) kirjojen murhasuunnitelmista. Curranin analysoi suunnitelmia teknisesti ja lisä on vuonna 2005 "löytyneet" Agatha Christien muistikirjat, joista on alla enemmän.

John Curranin Agatha Christien murhasuunnitelmat on varsin looginen, mutta vaihteleva ja mielenkiintoinen teos Agathan koko kirjallisesta urasta. Luin teoksen kokonaan vasta, kun olin uudestaan lukenut koko Christien tuotannon.

Mutta luku-urakkani aikana katsoin jonkin dekkarin jälkeen, jos Curran oli maininnut kirjan.

***
Sisältää teknisiä juonipaljastuksia
Esimerkki : Varjossa auringon alla.
Hakemistosta löytyi yhteensä kymmenen osumaa, ja viisi "murhasuunnitelmaa" tai piirrettä jota Agatha Christie on käyttänyt tai jota salapoliisiromaaneissa on yleisesti käytetty, näitä ovat:
1. Lavastettu riita. 
Tämä on sinänsä huvittava, koska dekkareissa tämä ei paljasta paljoakaan, sillä dekkarit ovat pullollaan lavastettuja ja oikeita riitoja. Valhetta ja totta puhutaan. Syyllinen ei tietenkään koskaan puhu totta itse murhasta.
2. Liittolaismurha
Tämä paljastaa jo paljon enemmän, kuka on ollut liitossa, sitä en paljasta, ja miten.
3. Epäluotettava kello
Tämäkään ei yksin paljasta, sillä jonkun alibi kaatuu.
4.Ilmeinen syyllinen
Tämäkään ei paljasta, mutta itse arvelin häntä melko varhaisessa vaiheessa
5. Lavastettu rikos
Kyseisessä teoksessa murhan todistaja ei näe oikeaa rikosta

Lavastettu rikos on varsin "yleinen", esimerkiksi teoksessa Kuolema Niilillä on minusta käytetty tätäkin, ja myös rikostapahtuma on samanlainen, minusta ei kovinkaan uskottava vaan aika uskomaton. Jos rikospaikasta olisi kuva syyllinen selviäisi helpommin.  Varjossa auringon alla -teoksessa  on myös usein käytetty juonenkäänne eli syytön luulee olevansa syyllinen ja alkaa toimia sen mukaan. Agatha Christiellä visaisimpien ongelmien takaa paljastuu usein ns. liittolaismurha, jossa parivaljakko tekee murhia, ja järjestelee alibeja, myös valehenkilöllisyys on yleistä. Nämä ovat molemmat tässä Varjossa auringon alla.

Tekniset juonipaljastukset loppuivat.
***
Curranin teos toimii siis oivana hakuteoksena, siinä on hyvä hakemisto, ja kattavat kirjalistat.

Kirjan alussa pohditaan salapoliisikirjallisuuden "sääntöjä". Eri kirjailijat ovat keksineet erilaisia sääntöjä, joita dekkarikirjailijan olisi noudatettava, kuten reilu peli, eli lukijan kuuluu saada tietää kaikki vihjeet, kuinka paljon saa siis lukijaa puijata.

Christien tuotanto on niin laajaa, että joitain sääntöjä on venytetty. Christiellä ei ole aina edes salapoliisia, tunnetuin teos on luonnollisesti Eikä yksikään pelastunut. Agatha Christiellä lapsi on muutaman kerran uhri ja kerran murhaajana. Poliisi on kerran murhaaja, ja kerran poliisiksi tekeytynyt henkilö. Kertoja on murhaaja, salapoliisi on murhaaja, ammattirikollinen ja liiga on murhaaja, palvelijakin on murhaajana, ei sentään suoraan hovimestari, mutta hovimestaria näyttelevä henkilö. Lisäksi uhrien ja murhaajien henkilöllisyyden takaa löytyy monesti yllätyksiä. Toisaalta Agatha Christiellä on hyvin perinteisiä dekkareita eli Kortit pöydällä, neljä epäiltyä, murha tehdään täysin avoimesti ja Poirot ratkaisee ongelman vain tarkastelemalla bridgetaulukkoa ja kuulustelemalla epäiltyjä.

John Curran luotaa kaikki Agatha Christien vuosikymmenet ja nostaa joitakin teoksia. Ensimmäiseltä eli 1920 -luvulta tietenkin Stylesin tapauksen. Stylesin tapauksen kirjoitusprosessia avataan paljonkin, kustannussopimusta, ja kirjassa on alkuperäinen Poirot'n rikoksen paljastus oikeussalissa, joka kohtaus kirjoitettiin kustantajan vaatimuksesta uudestaan. Rakkauskirjeiden salaisuutta on avattu myös, se  oli viimeinen ensimmäisen kustannussopimuksen teoksista. Sininen juna taas oli Agathan itsensä mukaan huonoin teos, minusta Vuoksi ja luode (1948), jota kirjassa ei edes käsitellä, on minusta huonompi. Sininen juna on ylläolevan luokittelunkin mukaan huono, sillä siinä on ammattirikollisia, lisäksi kirja on turhan raaka. Toisaalta siinä on neiti Grey, joka on St Mary Meadsista. Novellikokoelma neiti Marplen esitellyt Kolmetoista syntyi myös 1920-luvulla, vaikka ensimmäinen neiti Marple dekkari Murha maalaiskylässä. Tämän teoksen John Curran esittelee 1930-luvun kohdalla, joka oli eittämättä Agatha Christien uralla parasta aikaa.

1930-luku oli Agatha Christien kulta-aikaa, silloin ilmestyivät legendaariset Aikataulukon arvoitus, Idän Pikajunan arvoitus, sekä Eikä yksikään pelastunut. Curranin teoksessa on uusi tai aiempi versio Punainen varoitusmerkki -novellista eli Mies, joka tiesi.

1940-luvusta eniten palstatilaa saa Poirot'n viimeinen juttu Esirippu, myös loistava neiti Marple -seikkailu Ruumis kirjastossa saa perinpohjaisen käsittelyn. Tässä dekkarissa ruumiin löytöpaikka on mitä perinteisin, kunnianarvoisen talon kirjasto, mutta ruumis maalattu, platinanvaalea nuori neiti on mitä epätavallisin.

Agatha Christie sodan jälkeen höllensi julkaisutahtia ja keskittyi näytelmiin yhä enemmän. 1950-, 1960- sekä 1970-lukujen paras teos lienee Ikiyö, myös Totuus Hallavan hevosen majatalosta on laatu teos. Kohtalon portti on Curranin mukaan Christien viimeisin ja huonoin teos, myös Määränpää tuntematon, ja Salaperäinen matkustaja saa Curranilta huonot arviot.  Kuolema ilmoittaa lehdessä  saa sen sijaan hyvät arviot ja on hyvä dekkari.

*****

John Curran: Agatha Christien Salaiset muistikirjat, alkuteos Agatha Christie's Secret Notebooks, 2009, suomentanut Risto Raitio, Kustannusosakeyhtiö Paasilinna 2010, sivumäärä 494.

John Curran on kirjoittanut teoksen Agatha Christien salaiset muistikirjat ennen teosta Agatha Christien murhasuunnitelmat.

Agatha Christien salaiset muistikirjat pohjautuu nimensä mukaisesti Agatha Christien muistikirjoihin eikä kirjaa voi suositella kuin niille, jotka ovat jo lukeneet likipitäen koko Agatha Christien tuotannon läpi. Tämä ensimmäinen Curranin teos on täynnä intoa muistikirjojen "löytymisestä", eli ne saatiin Agatha Christien tyttärenpojalta Mathew Prichardilta marraskuussa 2005. Mathewin äiti ja Agatha Christien tytär Rosalind Hicks oli kuollut 2004.

Muistikirjat ovat ulkoasultaan suhteellisen tavanomaisia vihkoja (katso kuva, jonka olen ottanut kirjan sisäkannen kuvasta). Vihkoissa on useimmista Christien teoksista on merkintöjä, mutta suurimmista klassikoista kuten Roger Ackroydin murhasta ei ole muistikirjoja eikä merkintöjä eikä myöskään Idän Pikajunan arvoituksesta.

Agatha Christien muistikirjat -teos sen sijaan on täynnä intoa ja yksityiskohtia, se on jonkin verran jopa sekava kirja. Minusta Curranin toinen teos Agatha Christien murhasuunnitelmat on paljon selkeämpi.

Salaisissa muistikirjoissa on lisänä kaksi julkaisematonta Poirot-novellia ensimmäinen erilainen versio Kerberoksen kiinniotosta sekä Koiran pallon tapaus, josta on jalostunut dekkari Mykkä todistaja.

Curran hehkuttaa muistikirjojen ainutlaatuisuutta. Niitä on kaikkiaan 72 ja ne on myöhemmin numeroitu, mutta eivät ole mitenkään järjestyksessä Viisi pientä possua, sitä on luonnosteltu peräti 75 sivua. Käsiala ei ole aina ollut kovinkaan luettavaa. Tekstejä on osin sekaisin, ja muistikirjoissa voi olla esim. kauppalistoja seassa.

Ennen selvityksiä muistikirjoista on selvitetty The Detection Clubin toimintaa. Siihen kuului 1930-luvulla dekkarien kirjoittajia esimerkiksi Dorothy L. Sayers ja Freeman Wills Crofts.

Lisäksi on selitetty Ariadnen Oliverin hahmoa, Ariadne Oliver tuli Christien hahmona ensimmäisen kerran teokseen Kortit pöydällä, mutta oli loppupään Poirot-tarinoissa mukana miltei kaikissa, sekä oli ilman muita vakiohahmoja 1960-luvun helmessä Totuus Hallavan hevosen majatalosta.

Curran käsittelee Lasten lorujen mukaan kirjoitettuja teoksia tai missä murhakaava seuraa lasten lorua.

Näitä on ainakin (itsekin olen huomannut Agathan viehtyneen loruihin).
Eikä Yksikään pelastunut (Kymmenen pientä n-poikaa)
Rouva McQuinty on kuollut
Viisi pientä possua
Mabellen kahdet kasvot
Neiti Lemon erehtyy
Salaperäiset rukiinjyvät, joka perustuu laululoruun Song of Sixpence, johon perustuu myös novellit Neljäkolmatta mustarastasta sekä Laulu kuusipennisestä.

John Curran on teoksen sisäliepeen mukaan dublinilainen Christie-fani, joka on tuolloin valmistellut väitöskirjaa. John Curranin webbisivujen mukaan hän oli kaksitoista, kun hän luki ensimmäisen Christiensä Vaarallinen talo. Curranin lempikirja on Viisi pientä possua.

Curranin lempihahmo (kun ei oteta  huomioon Poirot'a eikä Marplea) on Ariadne Oliver,

******
Christie-tietäjä niin ikään eli bloggari hdcanis on blogannut
Agatha Christien murhasuunnitelmista täällä
ja salaisista muistikirjoista täällä.
Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

Jered Cade: Agatha Christie katoaa

Jered Cade: Agatha Christie katoaa, Agatha Christie and the Eleven Missing Days (1998 ja 2006), suomentanut Kimmo Paukku, Gummerus Loisto-pokkari 2008, sivumäärä 299.

Olen bloggaillut Agatha Christien (1890 - 1976) dekkareista, ja lukenut Agathan omat muistelmat elämästään(Bloggaus 27.12.2015).  Tämän tarinan päätapahtuma on Agathan katoaminen 3.12.1926 ja "löytyminen" 14.12.1926, josta on tänään kulunut 89 vuotta.Jered Cade on halunnut selvittää, mitä on tapahtunut ja miksi. Hän on käynyt paljon aineistoa läpi ja saanut eräät Agathan ystävät, tai paremminkin heidän lapsensa (Nan Wattsin tytär Judith Gardner yhtenä) avautumaan tai avaamaan "arkistoja". Katoamiseen liittyvät valokuvat sanomalehtien etusivuista auttavat ymmärtämään, kuinka isosta asiasta on kyse. Tässä kirjassa on myös Agatha Christien julkaisuluettelot ja muuta valaisevaa materiaalia.

Teos alkaa Agathan lapsuudesta, jota ympäröivät välittäminen ja vanhempien (Miller)  erinomainen avioliitto. Mutta Fred-isän sijoitukset sulivat, ja hän joutui etsimään töitä, huolet johtivat ennen aikaiseen kuolemaan. Millerit (siis Agathan äiti) joutuvat vuokraamaan Torquayn kotinsa.

Agathan isosisko Madge menee naimisiin Jimmy Wattsin kanssa, jonka sisaresta Nan Wattsista tuli Agathan ystävä. Aikanaan Agathakin menee kihloihin erään majurin kanssa, mutta sitten Archibald Christie ui kuvioihin. Äiti ei erityisesti pitänyt vävyehdokkaasta, mutta ensimmäinen maailmansota vauhditti asioita ja avioliitto solmittiin. Rosalind-tytär syntyi sodan jälkeen. Nan Watts oli mennyt tahollaan naimisiin ja Nanin tytär Judith oli Rosalindin ystävä. Sekä tämän teoksen että Agathan omien muistelmien mukaan Archibald ei erityisen hyvin olisi kestänyt sairautta tai vaikeutta, ja niitä oli sangen runsaasti 1920-luvulla. Agathan Monty veli ammuskeli asunnostaan kaikkea, mikä liikkui. Sodan jälkeen Agathan ensimmäinen kustannussopimus oli erittäin huono. Rahat olivat vähissä. Agathan äiti sairasteli ja kuoli alkuvuodesta 1926. Suurempi kysymys taustalla oli Archibaldin suhde toiseen naiseen, josta tiesi koko lähipiiri, mutta ei Agatha itse vaan Agatha piti naista ystävänään. Agatha uppoutui kirjoittamiseen. Agathan yksi parhaimmista kirjoista ilmestyi 1926 eli Roger Aykroydin murha. Tunsiko Archibald vielä kateuttakin? Joka tapauksessa avioliitto oli lopussa?!

Kun Archibald oli ilmoittanut vievänsä vihille Nancy Neelen, eikä saapunut kotiin 3.12.1926 Agatha nosti Morriksensa kytkimen. Morris löytyi hylättynä, ja "hylätty" Agatha oli kadonnut. Katoaminen alkoi elää omaa elämää, arvuuteltiin itsemurhan, murhan, suunnitellun katoamisen ja muistin menetyksen välillä. Lehtiotsikot kirkuivat, poliisit ja lehdet hiostivat Agathan aviomiestä, joka oli ollut kihlajaisissaan 3.12.1926.

Agatha löytyy Harrogate Hydro hotellista rouva Neelen nimellä 14.12.1926. Lehdistäö hiillostaa löytymisen jälkeen paria. Avioliitto on loppu, virallisesti tosin vasta 29.10.1928. Agatha Christie lähti pian löytymisensä jälkeen Kanarian saarille, jossa hän kirjoitti Sinisen junan loppuun. Sitä ennen julkaistiin Neljä suurta, molemmat ovat huonoja dekkareita, mutta myivät hyvin, Neljä Suurta 8500 kpl  ja Sininen Juna 7000 kpl.

Loppuosa kirjaa on yllätävän traagista. Jered Cade referoi Mary Westmacottien (Agatha Christien salanimi)  kirjojen traagisia juonia ja liimaa niitä Agathan avioliiton tapahtumiin. Hän yhdistää myöskin teoksen Määränpää tuntematon Agathan avioliiton päättymiseen, lisäksi novelli Harlekiinikuja mainitaan.

Avioeron jälkeen Agatha Christien meni naimisiin arkeologi Max Mallowanin kanssa. Cade väittää, että Maxila oli vuosien suhde Barbaraan (jätän sukunimen pois, mutta mainitaan alussa 42-vuotiaaksi ikäneidoksi). Agatha ei Caden mukaan halunnut toista eroa. Tästä Agatha ei hiisku omissa muistelmissaan sanaakaan, vaan kuvaa Maxia lämpimästi (minusta).  Cade antaa ymmärtää, että Agathan yksityiselämä olisi ollut sangen onnetonta ja elämä olisi ollut menetyksiä täynnä, Nancy Archien uusi vaimo kuoli vuonna 1958, Agatha Christien paras ystävä Nan kuoli  joulukuussa 1959 ja ensimmäinen aviomies Archie vuonna 1962. Cade myöskin kirjoittaa, että Maxilla ja Barbaralla olisi suhde jatkunut ja jatkunut ja vielä vaan jatkunut.

Suhtauduin skeptisesti Caden kirjaan, en väitä etteivätkö asiat olisivat totta, mutta tästä tulee apea olo, huono peruste epäillyksille? Toisaalta kirja on minusta tervetullut lisä. Se, mikä totuusarvo tässä on, en osaa sanoa enkä halua arvioida. Caden kanssa olen samaa mieltä siitä, että loppupään dekkareissa on Agathan omia käsityksiä ja ajatuksia maailman menosta, vaikka dekkarit eivät aina olleet muuten onnistuneita, paitsi Ikiyö.

Kaikkiin Agatha Christien dekkareihin löytyy linkit TÄÄLTÄ.

Agatha Christie: Määränpää tuntematon

Agatha Christie: Määränpää tuntematon, Destination Unknown 1954-1955, suomentanut Irmeli Ruuska, WSOY 1986, sivumäärä 249.

Agatha Christien Määränpää tuntematon on hänen tuotannossaan tyypillinen vakoilujännäri, jonka lopulliset kiemurat selviävät vasta päättöluvussa, sisältäen yllättävän murhamysteerin ratkaisunkin, tätä ennen kerronta on varsin hyvää monine henkilöineen. Tosin Agatha Christie -tietäjä John Curran pitää tätä huonoimpana Christie-tekeleenä.

Jännärin lähtökohtana on kuuluisan atomifyysikon Thomas Bettertonin katoaminen. Hän on keksinyt ZE-fission. Betterton on kadonnut jäljettömiin, kaipaamaan jäivät upouusi vaimo Olive ja eri maiden tiedustelupalvelut sekä kuolleen vaimon puolalainen serkku Boris Glydr. Onko katoaminen ollut vapaaehtoista? Missä Betterton on?

Olive Betterton joutuu Pohjois-Afrikassa lento-onnettomuuteen, jossa katoaa monia tiedemiehiä. Hän kuolee sairaalassa. Toisaalla Hilary Craven on kokenut kovia, ja yrittää nukahduttaa unilääkkeillä itsensä ikiuneen. Brittien tiedustelupalvelun agentti Jessop houkuttelee hänet luopumaan aikeestaan, mutta valitsemaan tehtävän, jonka onnistumistodennäköisyys on äärimmäisen pieni. Hänet asetetaan Olive Bettertoniksi ja syötiksi. Pian tapahtuu taas "lento-onnettomuus", joiden "uhrit" kuljetetaan autoilla jonnekin.  Juoni hajaantuu katoajiin ja etsijöihin sekä siihen, mikä on kaiken tarkoitus ja motiivi.

Yllä oleva on siis kirjan lähtökohta. Maaränpään tuntemattomuus on siis yksi kirjan ominaisuus. Kunnon agenttijännärin tapaan, käänteitä on riittävästi ja henkilöiden todellista minää ja tarkoitusperiä on vaikea hahmottaa. Yllätyksiä tapahtuu, muttei liiaksi.

Tätä jännäriä en avaa enemmän. Kansikuvakin voi tuntea oudolta, mutta leprasairaalan hoidokista lienee kysymys. Spitaaliparantola antaa mukavasti yksityisyyttä ja rauhaa.

Agatha Christie (1890 - 1976)  kirjoitti tämän He tulivat Bagdadiin -teoksen jälkeen. Määränpää tuntematon -tarina on julkaistu jatkokertomuksena 1952 - 1953, kun edellinen agenttitarina ilmestyi vuonna 1951. Agatha Christie -tuntija John Curran pitää tätä kirjaa epäuskottavana, ja lupaavasta alusta huolimatta heikkona. Minusta Curran voi olla oikeassa, se on lopulta makukysymys. Curran perustelee näkemystään kepeiden jaksojen puutteella. Tämä minusta poikkeaa edukseen juuri tässä asiassa. Näissä agenttijännäreissä on aika iso panokset ja vakavat teemat, minusta niihin on turha sekoittaa kepeyttä. Tosin Hilary Craven lähentyy lopussa erästä agenttia, joten he luultavasti fuusioivat yksityiselämänsä. Hilary Cravenin suostumista tehtävään myöskin kummastellaan. Minusta se on kuitenkin paremmin motivoitu kuin muissa Christien jännäreissä, joissa se on vain hetken päähänpisto tavalliselta köyhältä neidiltä. Hilary Craven sen sijaan on aikuinen nainen, jonka lapsi on kuollut ja takana se ja kipeä avioero. Minusta suunnitelma ei ole sen vähemmän uskottava kuin muiden jännärien epäuskottavilla marioneteilla. Jared Cade linkittää tämän Agathan oman avioeron kokemuksiin. Minusta päähenkilö on motivoitu erinomaisesti.

Kirjan teemojen yli-ihmisajatukset ja tiedemiesten kaappaminen olivat juonen rakennusmateriaalia monessa 1970-luvun elokuvassa, varsinkin James Bond filmeissä ehkä parhaiten filmissä Kuuraketti ja Rakastettuni.

Agatha Christien henkilökuvailut tapahtuvat osin mielikuvien kautta:
 ... nainen, joka näytti ankaralta pikkulasten opettajattarelta. Hänen hiuksensa olivat jokseenkin kammottavalla nutturalla, ja hänellä oli vahvoilta näyttävät nenälasit. s.139

(Mies) oli tumma, ja hänellä oli pienet, sotilaalliset viikset s.5
Sotilaalliset viikset ovat varsin yleinen määritelmä, lienee pienet lyhyet viikset?

Tämä oli pitkä jäykkäryhtinen mies iältään kolmissakymmenissä. Vaaleat hiukset olivat leikattu  mannermaiseen tapaan lyhyeksi. s.23

Minusta nämä toimivat, sillä ihmisellä tulee kuvailusta voimakas mielikuva.

Tämän kirjan tilasin Vaskikirjastoista, kesti jonkin aikaa ja ehdin ostaa sen huuto.netistäkin. Lopulta kirja tuli Ihoden kirjastosta.
Kaikkiin Agatha Christien kirjoihin löytyy linkki TÄÄLTÄ.