Hannu Salama: Se tavallinen tarina

Hannu Salama: Se tavallinen tarina, 1961 Otava, Seven 2003, sivumäärä 162.

Se tavallinen tarina on  Hannu Salaman esikoisteos, joka ei ole parhainta mutta ei huonointakaan Salamaa. Tarina kulkee pääosin ilman takaumia eteenpäin, Salamalle tyypillisesti tarina rönsyilee, mutta tavanomaista vähemmän.

Päähenkilö on  Eelin Salminen eli Eeli. Hänen tarinansa on hyvin ankea. "Eeli oli vanhin Jussin ja Johannan lapsista". Jussilla ja Johannalla on kuppa, jonka salaavat toisiltaan, mutta lapsia tulee lisää, ja niitä joutuu Eeli hoitamaan, ja pitämään huushollia. Palkaksi tulee huutoa ja selkäsaunoja. Ennen rippikoulua, on kesällä vieraalla piikomassa ja rippikoulun jälkeen lähtee usko mukanaan Tampereelle puuvillatehtaalle töihin. Eeli on vuokralla Amurissa puutalokorttelissa huoneessa ja yhteiskeittiössä. Alku on hankalaa, mutta kun neljä veljeä Santtu, Väinö, Arvo ja Tauno muuttavat Teiskosta Tampereelle, alkaa elämä olla merkityksellistä. Jopa kotona käydään laivalla, ja tuo käynti osoittautuu Eelille kohtalokkaaksi. Laivan kansimies Suliinin Kalle pyytää laivamatkalla (jota on paljonkin kuvattu)  Eeliä tansseihin. Tansseja Työväentalolla kuvataan paljon ja Eelin veljien ja kyläläisten touhuja, mutta vähemmän Eeliä ja Kallea, jotka eivät Työväentalolla edes tule, vaan Kalle kiksauttaa nopeasti Eeliä laivassa. Eeli on vastahakoinen, mutta luulee menevänsä naimisiin Kallen kanssa. Kalle kääntää vaan selkäänsä on hiljaa, ja hätistää Eelin pois. Kalle vonkaa Maijaa eli Kivelän Yten leskeä, jonka kanssa sitten harjoittakin haureutta. Myös Väinön touhuja kuvataan, kun äiti-Johanna tulee keittiöön "Väinö vetäytyy taaksepäin ja Ilona laski hameensa. Väinö ei kerinnyt piilottaa mitä esillä oli". s.92. Väinökään ei välitä Ilonasta, joka ei kylläkään kärsi tilanteesta.

Eeli palaa Tampereelle, ei saa yhteyttä Kalleen, mutta vimmaisena menee tapaamaan Kallea, joka kysyy: "Oletko sinä hullu vai tiine".s. 112. Alkuun Eeli on tiine, sitten Kalle antaa rahaa ja osoitteen puoskarille, tämän jälkeen Eeli tulee hulluksi ...

Myöhemmin Eeli joutuu mielisairaalaan, mistä hänet passitetaan kunnalliskotiin. Kunnalliskodissa vierailevat Santtu vaimonsa Marjatan kanssa sekä Väinö (ei siis Eelin vanhemmat)

Se tavallinen tarina on ankea. Ajankohtaansa nähden tarina sisältää paljon mainintoja "nee?ereistä", ovat olleet  tuolloin ehkä puheenaiheena. Tarinassa Eeli on uskonnollinen ja jää ilman vanhempiensa ja Kallen tukea. Häntä tukee Anna-täti, joka kuitenkaan ei esiinny kirjassa, mutta hänen kirjeitään Eeli lukee. Ne ovat hyvin uskonnollisia, teema, joka on useimmissa Salaman kirjoissa jossain muodossa.

Santun, Marjatan ja Väinön lähdöstä kunnalliskodista:

"Auto keinahteli koivukujaa myöten kuin suuri lulla, epätasaisesti kuin humalaisen tuutimana".

****
Hannu Salama (4.10.1936 - ) on legendaarinen suomalainen kirjailija. Vaikka Sala on syntynyt Kouvolassa, hän asui lapsuutensa ja nuoruutensa Tampereella. Tunnetuin hänen teoksistaan on Juhannustanssit, joka poiki myös Jumalan pilkkasyytteen ja tuomion, josta UKK presidenttinä hänet armahti, tosin tuomio oli ehdollinen.
Hannu Salama on lehtitietojen mukaan luvannut nähdä kansalaissodan 100-vuotispäivän. Sata vuotta sitten 27.1.1918  syntyi Suomen sisällissota, Vapaussota, Kansalaissota tai Kapina, niin kuin se tässä kirjassa mainitaan: "Simo oli itseopiskelija jonka isä oli kapinan jälkeen ammuttu paskatunkioon". ss. 77-78. Kapina päättyi valkoisten voittoon 15.5.1918. Salama kirjoittaa valkoisista lahtareina, ja punaisista työläisinä, tai niin ne tässäkin kirjassa mainitaan, ja on erikseen työväentalo, ja siellä tanssit, ja suojeluskuntien talo. Onneksi vuosisadassa ollaan eheydytty tästä asetelmasta.
Tämä on muuten poistojen ja muiden jälkeen tuhannes Jokken kirjanurkan postaus, aikaistin tätä bloggausta 15.5.2018:sta ja siirsin tähän, on Sala sen asenteellaan ansainnut.

Hannu Salama: Hakemisen riemu

Hannu Salama: Hakemisen riemu, Harri Salmisen luistelmia, Otava 2014, sivumäärä 205.

Hakemisen riemu on varsin tyypillinen Hannu Salaman myöhäistuotannon kirja. Kirjailijan alterego tässä teoksessa Harri Salminen pohtii oman elämänsä, perheensä ja sukunsa kipupisteitä, kirjailijan uraa, "vastustajia", samalla tulee ruodittua tai ainakin sohaistua kansalaissotaa, talvisodan syttymiseen vaikuttaneita olosuhteita, kekkosaikaa, nykypresidenttiä, ja EU-aikaakin, mutta paljon käytetään sivuja tähän Hannu Salaman "lempilapseen" eli Raamatun tiettyjen hahmojen ja kertomusten kaiveluun ja olemattomaksi todisteluun.

Alla olevassa Hesarin linkissä teos on arvioitu huonoksi. Minusta teos on Salaman elämän ja työn summaajana hyvä. Eräs kommentoija on maininnut Salaman jorisijaksi. Tässä teoksessa minusta Hannu Salama on hyvin rehellinen, avoin, itsekriittinen ja minusta uskottava. Itse pidän Juhannustansseista, joskaan en näistä hovioikeuden tuomitsemista kohdista. Salama pöyhii kirjassa aika ajoin tuomioon liittyviä seikkoja.  Mutta minusta Salama olisi voinut jättää tästä teoksesta nämä turhat tutkimukset Nasaretin tapahtumista. Luultavasti kukaan ei niitä lue tai pidä niitä mitenkään merkittävänä. Toisaalta Mihail Bulkakovin Saatana saapuu Moskovaan sisältää samanlaista tavaraa.

Hannu Salama (s.1936) on tuottelias kirjailija, josta ensimmäinen on Se tavallinen tarina.. Minusta Salama osaa kirjoittaa hyvin, mutta en ole täysin varma, haluaako hän. Minusta aineksia olisi ollut vaikka mihin. Jotkut nobelistitkin ovat minusta kielellisesti ja romaanien rakenteen puolesta kevyemmällä arsenaalilla liikenteessä. Salama kuitenkin jahnaa ja jorisee näitä samoja iänikuisia teemoja, joten saman vellin pyöritykseksi nämä minusta jäävät. Tässäkin oli näitä tippurijuttuja, mutta myös herkkiä ja haavoittavia kohtauksia lapsuudesta, joita en tähän kuitenkaan soveliaisuussyistä kirjaa, mutta ne ovat minusta ovelasti kätketty moniin turhiin sanapeitteisiin ja ilmaistu hyvin karkeasti.

Lopuksi nostan  luonnehdinnan Salaman itsestään : "Henkilökohtaisesti olen Kekkosen ajan sosialistisen realismin vastaisen kirjallisen rintaman alkuunsaattamana ollut koko ikäni valtion elätti, pummi siis, ja sitä en sattunut muistamaan Pro Finlandia -prenikasta kieltäytyessäni, en vaikka kiitollisuuden Isänmaata kohtaan pitäisi sinivalkoistaa koko apurahoilla tehtyä tuotantoani". s.177

Helsingin Sanomissa on kiteytetty tämä teos varsin hyvin TÄÄLLÄ.
Otavan sivujen Hannu Salama koonnin mukaan, herra Salama aikoo lahtareitten kiusaksi nähdä kansalaissodan satavuotispäivän, ja on julkaissut 2016 runokokoelman Hyvästi kirvesvarsi. Salaman asenteessa on jotakin josta pidän. Lokakuun neljäs päivä tätä vuotta Salama täyttää 80 vuotta.

Hannu Salama: Juhannustanssit

Hannu Salama:  Juhannustanssit Seven 2006 ja alkuperäisen sensuroimattoman kirjan toinen painos, sivumäärä 245, lukuja 11. Kansikuva on hieno ja kokkoakin kirjassa poltettiin, mutta vain hetken, metsääkin syttyi palamaan.

Hannu Salaman  Juhannustanssit on  kirjoitettu 1964 ja jonka perusteella Hannu Salama tuomittiin kolmen kuukauden ehdolliseen vankeuteen jumalanpilkasta ja teoksesta poistettiin eräitä kohtia. Myöhemmin presidentti Urho Kekkonen armahti Salaman. Miksi muuten Kekkonen armahti Salaman? Mikä motiivi Kekkosella on puuttua asiaan?  Ihmettelen, eihän ehdollisessa vankeustuomiossa olla vankilassa. Tässä on kyse rajanvedosta, kuinka paljon kirjoittaja voi kirjoittaa roolihahmonsa sanomaan.  Sensuroidut sivut ovat muurari Hiltusen "evankeliumia rienaavaa" hoentaa Paavolle, Paavon vastauksia ei ole sensuroitu, minusta hoenta on aika mautonta. (wikipediassa on ilmeisesti oikeat kohdat sivulta 139-142 ainakin miltei kokonaan, sensuroidussa versiossa on viite poistosta). Toisaalta ymmärrän molempia kantoja. Jos roolihenkilön voi laittaa sanomaan tai tekemään mitä vaan, silloin kaikki olisi sallittua, mutta pitää olla joku raja. Kirjasta julkaistiin sensuroitu versio, jonka luin ensin, mutta nykyisin on saatavissa sensuroimaton versio, jonka luin (kuvassa). Minusta Hiltusen kohdat eivät tue kirjan sanomaa, lähinnä vain provosoivat.

Juhannustanssit kertoo maaseudun juhannusjuhlista. Kirjassa on monta "päähenkilöä", joiden jokaisen juhannuskommelluksia seurataan, joten kuva juhannuksesta nivoutuu pala palalta kohti päätepistettä, joka on auto-onnettomuus.

Kirjan  tapahtumapaikka on pääosin maaseudun tanssilava ja sen ympäristö. Viinaa juodaan, tapellaan, tulen kanssa leikitään ja naisia vikitellään, pidemmällekin päästään, sitäkin kuvataan ja kännissä ajetaan, eli normijuhannus?

Tapahtuma-aika on juhannus 1960-luvulla, ja juuri juhannuksena avautuu monta patoa. Paavon kiinnostuksen kohde on oman velipuolensa vaimo. Paavo on isännän avioton lapsi ja suhteet velipuoleen ovat jännitteiset. Nainnin asteelle Paavo ei pääse, mutta kaupunkilaistunut Helena ajautuu naintipuuhiin. Paavo ja Helena edustavat ihmisiä, jotka ovat kaupunkilaistuneet, mutta juuret ovat maalla. Paavo ei kuitenkaan ole ollut hyväksytty yhteisössä, Helena puolestaan peittää asiallisen kuoren alle miehen nälkänsä.

Kirjassa on monia henkilöitä, esimerkiksi.

Lasse Raitala, linja-auton kuljettaja, yksi päähenkilöistä. Lassen silmin avataan kertomus ja päätetään, Lasse on kuudetta vuotta naimisissa, ja kasvattaa lasta, joka ei ole hänen, hänellä on naisystävä Raija, joka ehkä jättää hänet
Paavo Kenttäläinen, entinen paikkakuntalainen ja isätön poika, Pekan "velipuoli" ja Lassen kansakoulukaveri. Paavo on fil.yo ja on humanisti, siis opiskelijana
Pekka ja Kirsti, talollinen aviopari.

Muurari Matti "Masa" Hiltunen, rienaava "saarnaaja" ja Korpun veljesten kaveri, onnettomuuksissa kaataa veneen ja joutuu auto-onnettomuuteen, ollut YK-sotilaana Egyptissä

Vahtimestari "Pate" Helmelä, joka syrjähyppii ja hänellä on ollut suhde Paavon äidin kanssa ja monen muun kanssa. Helmelällä on muija. Helmelä on tutustunut Huckleberry Finnin seikkailuihin ja varsinkin sukuvihalukuun.

Helena, Lahtelan nuorempi tytär, asuu kaupungissa, talo maalla

Korpun veljekset: Risto ja Jussi Korppu, heillä on auto, ja ovat ajaneet aiemminkin Buickin pylvääseen, Risto opiskelee kauppakorkeassa

Sikavaaran Seppo, Paavo Kenttäläisen lapsuuden paras kaveri, ei esiinny kuin puheissa
Antti Lahtinen, nuori poika, jonka tyttöystävä (lähti mukaan tanssipaikalta) kuoli linja-autossa, Antin vatsa repesi.

Mäkelän Eppu, kartanon renki, Pässinen,  Immo "Ikuinen" , Ville, joka tappoi sorsan tanssilavalla, Raili laulaja, fonisti, kitaristi-Pekka, kännikala-Onni, Rudolf, Veijo ...

Juonitiivistelmä luku luvulta
I: Lassen linja-autokuskin toimia tarkastellaan. Paavo Kenttäläinen tulee kyytiin. Matka suuntautuu tansseihin.
II: Paavo saapuu tanssipaikalle, ja hän muistelee lapsuuttaan. Hän on isännän avioton lapsi. Velipuoli Pekka on paikkakunnalla tilallinen, naimisissa Kirstin kanssa.
III: Pekka ja Kirsti tulevat tanssipaikalle. Paavo tanssittaa Kirstiä. Kokko sytytetään, mutta rannan puut roihahtavat.
IV: Helena katuu, että on tullut maalle juhannukseksi, harkitsee talonsa myyntiä.. Helmelän osallistumista raittiusseura Väkevään ja Siweyden Turvan kokouksia käsitellään. Kirsitiina Sikavaara on ampunut Helmelää. Syynä lienee ollut Helmelän suhde Sikavaaran rouvaan. Korput ja Hiltunen pyörivät autonsa vieressä.
V: Antti Lahtinen puhuu tytön kanssa, Paavo ja Kirsti tanssivat taas, sopivat tapaamisen koivukujan päähän. Helmelä ja Helena menevät rantaan ja ovat sillai kahdesti. Helmelä kyselee Kirsitiinasta, joka on Helenan sukua. Raija raivoaa autossa Lasselle miesten "luonnosta" haluta vain sitä yhtä. Lasse avautuu ankeasta avioliitostaan, lapsia on liuta. Hän haluaisi olla Raijan kanssa naimisissa.
VI: Paavo puhuu Hiltusen kanssa, joka tarjoaa viinaa ja suoltaa rienaavaa saarnaansa ss 139-142, saarna tulee paloittain. Paavo pohtii motiivejaan Kirstin suhteen. Haluaa loukata velipuoltaan Pekkaa. Hiltunen tuo sorsan autoon. Ville niminen humalainen tappaa sorsan, jonka seurauksena, Paavo tappelee Villen kanssa ja saa ruhjeita. Kirsti unohtuu, eikä mitään tapahdu Paavon ja Kirstin välillä.
VII: Luvussa tarkastellaan bändin asioita, Railia, Pekkaa ja Onnia.
VIII: Tilanne nähdään Kirstin kannalta, Pekka on mustasukkainen. Hakkaa kotipihallaan Kirstin.  Lopulta Kirsti ei olut Paavon kanssa.
IX: Kerttu ja Pirkko menevät Korpun autoon, missä Hiltunenkin. Jussi ajaa ja muut kähmivät toisiaan. Lopulta hurjastellaan ja käännytään takaisin päin ja törmätään bussin kanssa. Onnettomuus on verinen, ja Korpun autosta selviää ehkä vain jompikumpi tytöistä. Paavo, Lasse ja Helena auttavat uhreja, sammuttavat tulipaloa.
X: Bändiläisten asioita, Raili ja Onni ja kumppanit setvivät välejään, minusta bändijuonihaara ei linkity teokseen.
XI: Paavo on Lassen kanssa "talleilla" ja pohtii tulevaisuuttaan ja Helenaa, joka on vanhapiika. Onko heillä yhteinen tulevaisuus? Aiemmin Paavo on ajatellut jättää tyttöystävänsä Helsingissä. Lasse paljastaa käyttävänsä piristeitä, jotta voi ajaa.

Juhannustanssit  -kirjassa on monta episodia, jotka osa nivoutuvat yhteen, osa taas ei, eli  kirjaa on hieman vaikea lukea ja tässä avata, kirja on kuin humalaisen juhannus. Esimerkiksi Siweyden Turvan yhteyttä tapahtumiin on vaikea käsittää muuta kuin Helmelän ja Kirsitiinan kohtaamisen vuoksi, joka taas linkittyy Helenaan. Vesilinnun tappaminen sensijaan, vaikka on hieman sekava tapahtumavyyhti, linkittyy Paavon päätökseen olla menemättä Korpun autoon, ja Paavo kiittääkin sorsaa elämästään. Muutama luku Railin toilailuja on hieman irrallinen..

Yhtä selkeää päähenkilöä ei ole, mutta Paavo ja Lasse sekä Helmelä että Helena ovat paljon esillä, myös Korppu ja Hiltunen. Paavon ja Helmelän taustat ovat ankeita, ja heidän juhannuspartnerinsa liittyvät ankeuden syihin. Helmelän ja Helenan välillä "se" tapahtuu (kahdesti) luonnossa, ja on alkuvoimainen kohtaus. Miehet esitetään varsin naturalistisesti, ja panemista, siitä puhumista ja törkeitä juttuja on riittämiin, luultavasti useimpien makuun liikaa. Ympäristön kuvaus on toistuvaa ja hyvin tarkkaa ja osuvaa. Tämä teos kuvaa 1960-luvun alun kesäisen maalaismaiseman naturalistisen tarkkaan ihmisineen, ja se on tämän kirjan hienous.

Teemoja on tietenkin monia, jotkin yllättäviäkin esim. maalta muutto, osa henkilöistä vain käymässä kotiseudulla opiskelevat Helsingissä, myös aviottoman lapsen asema maaseudulla, ilmeisempiä on juhannuksen vietto, viinajuonti ja "nainti". Olen lukenut kirjan kaksi kertaa molemmat versiot, ja molemmat kerrat ovat  olleet yllätyksellisiä.

Kirjassa on hyvää kerrontaa ja tiettyjä rivoja sanontoja, jotka Salama on jyräyttänyt paperille, ja osasta välähdyksen jälkeen kuului jyrinääkin. Nyt miltei puolenvuosisadan jälkeen kuminat ovat kaikonneet.

Esimerkkejä Juhannustanssit kirjan alapääsanastosta eli jumalanpilkka ei todella ole ainut kirjan rivous, joskin on luonnollisesti vakavampi, mutta tässä joitain näytteitä:
Samanlaisia rakoperseitä kaikki, s. 9
Saatuaan looraa s. 16 ja loora-asia pidemmässä muodossa s.204 pumpulipimslooraa
s.20 nai piikaa
Irmelin kanssa toimitun sukupuoliyhdynnän jälkeen s.31
Sanon minä, että sillekin nartulle saa muutaman markan maksaa joka sunkin kanssa lähtee s.35
Helmelä ... heitti rouvaa juuri laittamillaan saunanlauteilla ... He lempivät  navetanparvessa, saunanlauteilla, perunakuopassa, lehtimajassa,  ... ss64-65
Tähän lopetan lainaukset, joita tulee teoksessa vielä tarkemmin kuvattuina ja autenttisina otoksina , mutta lopuksi mainitsen että sivujen 123 - 124 mukaan Harjun Lillikään antanut kuin kahdelle Panssarirykmentille ja Hämeenlinnan Tarmolle. Näitä tosiaan riittää siis rivouksia ja yllättävissäkin kohdissa.

***
Hannu Salama on syntynyt vuonna 1936 Kouvolassa, mutta muuttanut ensin Tampereelle ja sittemmin Helsinkiin. Hannu Salaman esikoisteos vuodelta 1961 on nmeltään Se tavallinen tarina.