Asko Sahlberg: He

Asko Sahlberg: He, 2009,  Like 2014. Sivumäärä 120.

Asko Sahlbergin   He alkaa, kun Muonamies näkee Venäjän puolesta taistelleen  Henrik veljensä paluun Pietarista kotitilalle, jota pitää veli Erik. Poikien äiti emäntä hautoo raskaita ajatuksia, ja pelkää veljesvihaa. Kaikki odottavat veljesten yhteenottoa. Tilalla Anna pohtii suhdettaan Erikiin ja Henrikiin. Mauri on hintelä ja häntä kutsutaan serkuksi, mutta hän on mitätön palvelija.

Kaiken sanotaan alkaneen hevosesta (kansikuva!) . Henrik, joka on veljeksistä vanhempi, halusi hevosen, hevosen, joka oli varsana Janssonilla. Henrik teki työtä, mutta kaupassa tuli riitaa. Jansson palautti rahat, ja otti hevosen. Henrik lähti Suomen sodassa Venäjän keisarin joukkoihin, ja Erik Ruotsin kuninkaan puolelle. 

Mitä on tapahtunut taistelutantereella?

Romaani on lyhyt ja paljon kehuttu bloggareista Marjatta on pitänyt kovin, Hesari ja Wikipedia suitsuttavat.

Menneisyydestä alkaa ilmetä jännitteiden syyt, jotka seuraavaksi paljastan, eli kannattaa lopettaa tähän. 

Anna  on piehtaroinut Henrikin kanssa, Henrik on luopunut esikoisuudestaan, Erik on pelannut talonsa ja tiluksensa, Mauri on lunastanut velkakirjoja, ja sokerina pohjalla, Muonamies on veljesten isä. 

Minusta takakansiteksti lupaa liikaa, vaikka teos on hyvä, se ei nouse Shakespearen tasolle, ja kehut ovat minusta vailla pohjaa, 

Shakespearen Richard III:n tasolle on vaikea nousta.  Josephine Teyn Ajan tytär kästtelee myös Richard III:n mysteeriä. Tässä He-romaanissa ei ole mitään mysteeriä, vaan moukka-veljekset, joista toinen Henrik juo ja nai rahansa, ja Erik pelaa talonsa. Veljekset lähtevät häntä koipien välissä evakkoon tiluksiltaan, ja lopulta hevonenkin on vain kirjailijan keksintö, ei intohimojen syy eikä seuraus.

He on kehuttu ja suitsutettu Sahlbergin Shakespeareaa mukaileva tarina veljesvihasta. Suomessa kaikki on pienempää ja laimeampaa kuin Englannissa. Jännitteen nousu jää suutariksi, viha ei hurmetta tantereelle vuodata.

Asko Sahlberg (s. 1964) on suomalainen laatukirjailija, joka on asunut yli 20 vuotta Göteborgissa, hän on kirjoittanut Pimeys trilogian: Pimeän ääni, Hämärän jäljet ja Paluu pimeään.

Asko Sahlberg: Paluu pimeään

Asko Sahlberg: Paluu pimeään, ensi painos 2006, yhteisniteessä Pimeys Like 2014.

Asko Sahlbergin (s, 1964)  Paluu pimeään päättää Pimeys-trilogian jossa yksinäinen suomalaismies käy loputonta eksistentiaalista taisteluaan Göteborgissa. Minä muodossa kerrottu tarina solmii yhteen myös tarinoita edellisistä osista Pimeän ääni ja Hämärän jäljet

Romaanin alussa ei olla pimeässä vaan pikemminkin valossa, sillä kertoja on paljon puheissa ihmisten kanssa, ja monissa ystävyysverkostoissa mukana. Pimeä vaanii taustalla:

"Yöllä, pimeässä, kaupunki kääntyy ... Minä olen yö olen kaupunki. Pimeässä minusta tulee koominen ja hellämielinen, pimeässä olen tosi". s. 466

Tarvitsin surullisia kohtaloita, katveiden pikku tragedioita. Minun täytyy päästä haaskalle. Onneksi taivas jo tummui s. 474

Pala palalta kertojan siteet katkeavat.

Pimeän äänen iloluontoinen Karen, tanskalainen nainen, joka avausosassa antoi kertojalle vierihoitoa, palaa Götegorgiin, mutta löytää  naiskumppanin, Karen kirpoaa ulottumattomiin. Kertoja muistelee myös tunisialaista Nadyaa. Jakobsson, pimeitä töitä organsoiva suomalaismies, lähenee entisestään kertojaa, mutta kokee ennen aikaisen kuoleman. Ennenaikaisen kuoleman kokee myös naapurissa asuva juoppo herra Pettersson, jonka surutyössä kertoja on mukana. Rouva Petterssoninkin asuinpaikka vaihtuu kirjan loppusivuilla. Jessica naisystävä viillettää muualle, ja Sorrento-kuppila häipyy taakse. Työt freelance-toimittajana ja hoitolaitoksessa häivytettän taustalle, joka muuttuu pimeäksi. Kertojalla on tuntu että häntä seurataan, ja tämäkin asia loppuunkalutaan, ja pohditaan kertojan olemusta.

Kirjan anti on kertojan huomiot Göteborgin alamaailmasta, suomalaissiirtolaisista, ja Ruotsin kansankodista. Asko Sahlbergin kirjoittamaa tekstiä on vaikea kuvata, mutta helppo lukea.

Alla olevat huomiot eivät ole minun, eikä Sahlberg arvota niitä, mutta ne ovat kirjassa (eivät ole aivan suoria lainauksia):
Kertoja pitää itseään kotimaansa hylänneenä ja jonka nykyinen asuinmaa on pysyvästi vieras. Hänen mukaansa suomalaissiirtolaiset 1960-luvulla ovat muuttaneet tullakseen vauraiksi, ja tulevaisuutta varten, mutta jääneetkin elämään menneisyyteen. He elävät Suomi-suhteessaankin pysähtyneisyyden aikaa. Kertoja ei haluaisi tehdä juttua suomenkielen asemasta Ruotsista, koska ei koe sen olevan ongelma, eikä leimaudu suomalaisiin, hän ei halua tyrkyttää omia näkemyksiään, eikä halua vaivata vaikeuksillaan muita.
-Muukalaisvihaa, ja rasismia pohditaan. Kertoja toteaa, että avointa rasismia ei sallita, mutta tällöin haava ei parane, se oireilee. Kirjassa on lainaus, joka ehkä käsittelee tätä: "Vanhoja kunnon filmejä, joissa John Wayne harrastaa intiaaneja kohtaan ruotsalaista integraatiopolitiikkaa". s. 506.

Asko Sahlberg: Hämärän jäljet

Asko Sahlberg: Hämärän jäljet, ensimmäinen painos 2002, yhteisniteessä Pimeys Like 2014.

Asko Sahlbergin (s, 1964)  Hämärän jäljet on Pimeys-trilogian toinen osa. Trilogian antisankari on yksin asunnossaan Göteborgissa elävä suomalaismies. Avausosassa Pimeän ääni mies tunsi pimeässä etupäässä vihaa.

Viisi vuotta on kulunut ja mies asustaa vaatimattomasti rähjäisessä asuntohotellissa ja on sopeutunut - mutta siihen, että häntä ei tarvita missään, ja hän viihtyy hämärässä:
Minä pidän nykyään hämärästä...
Kaupungilla yö on jättänyt jälkeensä omat jälkensä, jotka hämärissä on siedettävissä. Asfaltilla, nurmikoilla puistojen hiekkakäytävillä: verilammikoita ja oksennusläiskiä, lasinsirpaleita ja roskia, siemennestettä ja virtsaa, öisten auto- onnettomuuksien ja liikuntakeskuksen merkkejä. ss. 210-211
Hämärässä, välitilassa, kaikki on on aitoa, kaikki on mahdollista, kaikki syntyy juuri nyt. s. 212

Mies on tottunut yksin-eloonsa ja eksistentiaalinen kriisi alkaa lientyä, kun mies  etsii kiinnekohtaa ihmisten tunteisiin lähibaari Sorrentossa. Sinne häntä ajaa myös äskeinen suomalaismiehen ampuma surmanlaukaus. Kerrostalossa hän tapailee ilman seksuaalista motiivia saman rapun Nadyaa. Miehen rahat on loppu, ja mies paiskii välillä Jakobssonin hämärähommissa, mutta pestautuu kehitysvammaisten hoitokotiin, jossa hoivaa etupäässä Sirpaa, aikuista suomenkielistä kehitysvammaista, Sirpaa, joka vanhempien eron jälkeen, on jätetty hoitokotiin.

Mies tapaa myös kirjailija Asko Sahlbergin juottolassa, joutuu kuunkasvoisen miehen seuraamaksi, ja todistaa myös kun Jakobsson joutuu liemeen velkoihin tähden.

Asko Sahlbergin tyyli on eksentiaalista. Sankari on turtunut, mutta sisimmässään hän välittää, mutta kerää raivoa itseensä ja purkausmaisesti yrittää ratkaista kaikki ongelmat Nadian kaltoinkohtelun, Sirpan hoitojärjestelyt, ja seuraajan motiivit. Sahlbergin Göteborg pukeutuu harmaaseen, rikkinäisessä maailmassa yksittäinen purkaus aikaansaa vain pieniä väreitä sameassa vedessä. Meedio messuaa: totuuksia ei ole, luopukaa vääristä tulkinnoista. 

Oma ajatus tähän: Jos ei ole totuutta, ei ole oikeita  eikä vääriä tulkintojakaan?

Hämärän jäljet on kurkotus pimeästä valoa kohti, mutta maailman rujous ei päästä valoa siivilöitymään kaduille, kuppiloihin ja koteihin. Pimeys kasvaa myös ihmisten sisältä ja sisälle päättöosassa Paluu pimeään.

Asko Sahlberg: Pimeän ääni

Asko Sahlberg: Pimeän ääni, ensimmäinen painos 2000, yhteisniteessä Pimeys Like 2014. Sivumäärä 195.

Asko Sahlbergin (s, 1964)  Pimeän ääni -romaanin "sankari" on yksin  asunnossaan katkeruuttaan kätkevä mies, jonka pimeyttä kasvattaa kykenemättömyys kertoa tunteistaan kanssaihmisille.  Ulkopuolisuuden tunne purkautuu ajoittain raivona.

Pimeys on kantava teema mutta myös sisäinen tunnemaailma.
"Pimeys oli sisälläni ja kasvoi ja työntyi ulos ja laajeni ja kattoi minut niin, että kelluin yön pimeydessä omassa pimeydessäni". s. 162.

Muistan halun tulla osaksi pimeää, sulautua siihen. Muistan miten kuvittelin, että pimeä pintti ihoni, kietoi minut pehmeään seittiinsä. s. 180

Pimeän ääni on tuskan huuto urbaanissa yksinäisyydessä.

****
Pimeän ääni -romaanin kertoja on suomalainen mies joka perhesuhteiden katkeamisen ja pettymyksen vuoksi muuttanut Göteborgiin. Göteborgin pimeä syksy ja kaupungin ankeat kadut ovat murhenäytelmän kulisseja. Päähenkilön erakoitumista hillitsevät setä ja suomalainen Jakobsson jolle päähenkilö paiskoo välistä pimeitä hommia. Miehen traagisen juurettomuuden syy ovat ongelmalliset naissuhteet. Herran yläkertaan muuttaa tanskalainen Karen, joka maksaa vuokransa luonnossa äveriäälle rakennuttajalle, mutta hakee nautintonsa alakerrasta kertojan luota. Kahvilassa päähenkilö tapaa mielenterveyskuntoutuja Annan. Kumpikin suhde on pääosin fyysinen ja suhteet epäonnistuvat rohkeuden ja kommunikaation puutteeseen.

Ympäristö näyttäytyy rujona, Göteborgin kaduilla on saastaa  ja siellä vaeltaa väkivaltaisia uusnatseja, ja myös kertoja kylvää kaunaisia ajatuksia kanssaihmisille ja purkaa patoutunutta vihaansa niille joiden katsoo olevan vastuussa naistensa pahaan oloon.

Pimeän ääni on rujo tuskanhuuto hämärässä ja  vimmainen kuvaus yksinäisen miehen kokemasta ulkopuolisuudesta, pimeistä ajatuksista ja niiden aiheuttamasta viimeisestä vihasta.

***

Pimeän ääni on avausosa Pimeys-trilogiaan, jonka seuraava osa on Hämärän jäljet ja päättöosa on Paluu pimeään.

He on myös Sahlbergin tuotantoa