Peter Handke: Suuri putous

Peter Handke: Suuri putous 1981, alkuteos Der Grosse Fall 2011, suomentanut  Arja Rinnekangas, Lurra Editions 2013, sivumäärä 192.

Peter Handken romaani Suuri putous kertoo nimettömäksi jäävän vanhemman miesnäyttelijän SIITÄ päivästä, "joka päättyi Suureen putoukseen". Näyttelijä vaeltaa kaupungin läpi mietiskellen koko päivän valmistautuessaan viimeiseen rooliinsa amok-juoksijana.

Mies herää ukkoseen ja salamiin, ja mies on yöpynyt nuoremman naisen lakanoissa. Nainen on lähtenyt töihin ja mies syö aamupalaa. Ilmenee, että miesnäyttelijän isä oli laatoittaja, ja opetti ammattinsa pojalleen. Suurella näyttelijällä on edelleen laatoittajan tavat. Näyttelijän ura on päätepisteessä, ja ura ollut tavanomainen: teatterista, elokuviin ja sitten motivaatio ja luomisvoima katoaa. Aamuvapinaa on. Näyttelijä on Yhdysvalloissa viimeisen roolinsa vuoksi, AMOK-juoksijaa pitää näytellä.

Suuri putous tarkastelee miesnäyttelijän tekemistä ja havaintoja. Mies tiskaa, imuroi, ja lähtee asunnosta, ja menee metsään, ja siellä Peter Handke tai hänen sankarinsa pohtii kuvitteellista Erehtymisluontopolkua: "Erehdyksen, erehdyksessä löytämisen arvoisena pidetyn, erehdyksen aiheuttajan perusteellinen tarkkailu erehdyksen sisäistämisen jälkeen. - Ja mitä oli odotettavissa sen kaltaisesta erehtymisen tarkkailusta? Eivätkö ne erheelliset asiat, koivun kaarna, kiilto - "kissankulta" -, herhiläispesä, hiirenharmaa, repaleinen, tarkemmin katsottuna olleetkin täysin arvottomia? Ei ne edustaisivat tiettyä arvoa. Se nopea hetki, joka seuraisi erehtymisen tunnistamista ... s.43 tässä vaiheessa moni muu lukija tajuaisi erehtyneensä, ja pistäisi kirjan kiinni. Lisäksi luulen kääntäjän erehtyneen, sillä koivussa on minusta tuohta - tai kaarnaa käytetään yleensä männyn ja kuusen kuoren eli "kaarnan" kuvaamisen, koivussa on  tuohta.

Miehen matka jatkuu metsässä, missä nähdään ja kuullaan räyhäävä mies, marjanpoimijoita ja sienestäjä. Matkalla kaupunkiin mies havannoi nuoria pareja, ja sitten  muistelee erästä naapuria, ja siitä tulee mieleen naapurisodat, jotka alkavat tavaroiden tuhoamisella.

Jotkut mieltävät Peter Handken vaikeaksi kirjailijaksi. Tässäkään ei yhtään ihmistä nimetä, mutta kuvauksissa käytetään filmivertauksia. Hahmoja kuvataan milloin Charlie Chaplinin elokuvien kautta, milloin Jacques Tatin. Puhutaan pelastumisesta ja uhrautumisesta, Clint Eastwoodilla, ja John Fordilla luodaan visuaalisia mielikuvia. Päähenkilön viimeinen osa on näytellä miehen amok-juoksu. Hän pohtii osaansa varten Robert de Niroa elokuvassa Taksikuski. Osasta on tuleva vimmaisempi kuin Travis Bicklen verinen juoksu?

Se kuinka osa onnistuu, ja miten juoksu maittaa jää epäselväksi, ja monimerkitykselliseksi, kuten Handkella usein. Lukeville ihmisille ei tarvitse kaikkea pureskella valmiiksi.

Ulla bloggasi tästä kirjasta näin.

Teemoja
Kirjassa on monia teemoja, mutta käsittelen vain yhtä, sitä kuinka vähän lähimmäinen pystyy vaikuttamaa toiseen ihmiseen. Näyttelijä kertoo, että nainen jonka luona hän yöpyi rakastaa tätä, mies ei rakasta vaimoa. Emme pysty vaikuttamaan toisen rakkauteen emme edes tekemällä hyvää tai pahaa.  Näyttelijän vaimo on kuollut, hän on ollut seikkailija, asiaan johon näyttelijä ei ole voinut vaikuttaa. Äidin jalanjäljissä porhaltaa poika, jonka isä aavistaa olevan vaikeuksissa. Poika on ollut Alaskassa. Isä lähettää paperikirjeen hänelle miksi? Miksi juuri "tänään". Suunnitteleeko mies omaa juoksuaan. Amok-juoksu on väkivaltainen, mutta juoksu voi tähdätä myös oman itse väkivaltaiseen loppuun? Kuinka vähän lähimmäiset pystyvät vaikuttamaan toisten pakkomielteen omaisiin tekoihin, oletuksiin maailman tilasta ja elämästä. Pidämme kiinni joistain käsityksistä.

Ote harhasta ei kirpoa edes suuren pudotuksen partaalla.

...
Hän seisoi, ja seisoi, ja seisoi. Kolmas nälkä, se  suuri nälkä
Oli aika aloittaa toinen rauhallinen juoksu.

Sen sijaan. Suuri Putous.

Great Falls Montana 2011.

****
Peter Handke (s. 6.12.1942) on itävaltalainen kirjailija, joka voitti vuoden 2019 Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Handkelta on suomennettu yhteensä 11 teosta. Handken isä on saksalainen sotilas ja pankkivirkailija ja äiti sloveeni vähemmistöä. Peter Handke asui vuodet 1944 - 1948 Berliinissä, ja siinä osassa, joka oli 1945 lähtien Neuvostoliiton valvonta-aluetta. Handke muutti sittemmin Itävaltaan. Olen blogannut Barnberättelse -teoksesta täällä.

Peter Handke: Barnberättelse

Peter Handke: Barnberättelse, Kindergeschichte 1981, ruotsintanut Margaretha Holmqvist, Bonnier 1984, sivumäärä 101.

En framtidstanke hos den uppväxande var att senare leva tillsammans med  ett barn... alkaa Peter Handken Lapsitarina -kirja. Teos kertoo lapsen syntymästä nimettömälle naiselle, ja miehelle joka ei ehdi synnytykseen. Miehen side lapseen muodostuu läheiseksi, muistoja tulee omasta lapsuudesta.  Handken kirjan kertoo lapsen ja isän suhteesta kymmenen vuoden ajalta, siinä ei ole juonenkäänteitä, eikä mitään normaali vauva-arkea imetyksineen, hampaiden saamisine, eikä kävelemisen opettelemisena, siinä on hienovireistä kerrontaa, mielenliikkeistä, siitä kun lapsi kasvaa vähitellen erilliseksi, leikit muuttuvat ja lapsi alkaa sosiaalistua. Nainen haihtuu taustalle, ja varmasti muuttaa pois. Myös isän ja lapsen elämään kuuluvat toistuvat muutot, uudet maisemat ja jopa uusi kieli. Koulun aloitus muuttaa lapsen asemaa ja isän ja lapsen suhdetta.

Kirjan kieli on ajoittain haastavaa, en pysty aistimaan ruotsiksi kaikkia vivahteita, mutta kouluun liittyy jotain tummaa, hahmotonta. Lapsi on erilainen, hän kokee myös syrjintää. Nimetön kirje, joka on osoitettu tytölle uhkaa kuolemalla. Mitään ei tapahdu, mutta tunnelma ei palaa arkiseksi tai huolettomaksi (tämä on minun tulkintani) ja  kerrontaa liittyy myös opettajan kuolema ja hautajaiset, sekä kesällä äidin luona asuminen.
Kirja kuitenkin päättyy siihen, että isän ja lapsen välillä on kuitenkin vahva side, vanhemman ja lapsen rakkaus, vaikka tämä ei juuri näin käännykään "förevigande kärlekens fullhet och varje lidelsefull lycka".

Olen itse kolmen lapsen isä, ja varsinkin kahden ensimmäisen lapsen alkuvuosissa olin mukana hyvin paljon, hoidin,leikin, mutta työasioiden vuoksi kolmannen lapsen vauva-ajassa en pystynyt olemaan kovinkaan paljon mukana kuormittavan työn vuoksi, sen huomaa kun lapset ovat isoja, pelkkä ilta-aika ei välttämättä riitä, joskin opettajana ollessani kesällä oli enemmän aikaa olla perheen kanssa. Kirjoitan tämän siksi, että Handke on saanut jotain kuvattua, mitä on lapsen ja isän välillä. Isähän ei synnytä, eikä imetä, mutta saa läsnäolollaan vahvan siteen lapseen.Yleensä lapsuuden kuvaus keskittyy vaipanvaihtoon, hampaiden puhkeamiseen, ja sukulaisten höösäykseen, ja vanhempien kiireeseen ja väsymykseen, ja lapsen sairasteluun, tässä oli tyystin toinen lähestymistapa.


Handken isä on saksalainen sotilas ja pankkivirkailija ja äiti sloveeni vähemmistöä. Peter Handke asui vuodet 1944 - 48 Berliinissä, ja siinä osassa, joka oli 1945 lähtien Neuvostoliiton valvonta-aluetta. Handke muutti sittemmin Itävaltaan. Handken äiti kuoli vuonna 1971.

****
Peter Handke (s. 6.12.1942) on itävaltalainen kirjailija, joka voitti vuoden 2019 Nobelin kirjallisuuspalkinnon. Handkelta on suomennettu yhteensä 11 teosta, mutta ei tätä.

Peter Handke on monipuolinen taiteilija, ja kirjoittanut myös runoja, joista yksi on  Lied Vom Kindsein eli Lapsuuden laulu, jossa on kymmenen säkeistöä, jokainen alkaa Als das Kind Kind war, kun lapsi oli lapsi .

Lied Vom Kindsein
Als das Kind Kind war,
ging es mit hängenden Armen,
wollte der Bach sei ein Fluß,
der Fluß sei ein Strom,
und diese Pfütze das Meer.

En osaa saksaakaan (enkä ruotsia, enkä edes suomea) kovinkaan hyvin, mutta ensimmäisen säkeistön ideana on, että lapsena lapsi haluaa, että virta on joki ... runo toistaa motttoa "kun lapsi on lapsi"  Runossa on samoja ideoita kuin kirjassa, eli miten lapsi tajuaa asioita, lapsi ei lapsena tajua olevansa lapsi, eikä hänellä ole erillisyyttä. Lapsella ei ole mielipiteitä, ei tapoja, eikä hän teeskentele. Kysymysten aika tulee "Warum bin ich ich und warum nicht du? " jossain vaiheessa lapsi tajuaa erillisyytensä. Miksi minä olen minä, enkä sinä?

Miksi minä olen bloggari, olen ihmetellyt sitä monesti? Ehkä sen takia, että saa toteuttaa itseään.