Luen aina välillä kehittäviä kirjoja, jotka usein ovat rapakon takaa. Teoksista voi saada hyviä ideoita, ja ne ovat helppolukuisia.
Scott W Ventrellan Menesty myönteisen ajattelun avulla -teoksen mitta on 223 sivua ja se alkaa myönteisyyden merkkimiehen Norman Vincent Pealen lesken Ruthin kirjoittamin alkusanoin.
Sitten käydään lävitse ajatusketjuja ATT: ajatus, tunne, toiminta sekä UATT, jossa U merkitsee uskomusta. Rajoittaviin uskomuksiin perehdytään, eli ei kannata ajatella, että "minulla ei ole matikkapäätä, kun isälläkään ei ole", tämä ei ollut teoksesta, siellä on muita. Kirjassa on siis hyviä ajatuksia ja siten myös tulee hyvä tunne, ja toimintaa. Teoksessa ketju on tietenkin käyttäytymisen kuvausta, eli negatiiviset ajatukset aiheuttavat huonon tunteen. Kirjassa löytyy myös tapoja hahmottaa omaa käyttäytymistään. Sitten luetellaan positiivisen henkilön ominaisuuksia, niitä ovat esimerkiksi: aitous, kärsivällisyys, innostuneisuus, ... Teoksen motivaatio-osa on minusta liian amerikkalainen, sillä positiivisen ajattelun voimaa perustellaan liike-elämästä saatavilla kassavirroilla, sitten päästään YMTRA:an ja visualisointeihin, jota kuulemma huippu-urheilijat harrastavat. Kun kahdeksan kaveria starttiviivalla ovat kotiläksynsä tehneet, kuitenkin vain yksi voi voittaa.
Scott W Ventrellan Menesty myönteisen ajattelun avulla -teoksen mitta on 223 sivua ja se alkaa myönteisyyden merkkimiehen Norman Vincent Pealen lesken Ruthin kirjoittamin alkusanoin.
Sitten käydään lävitse ajatusketjuja ATT: ajatus, tunne, toiminta sekä UATT, jossa U merkitsee uskomusta. Rajoittaviin uskomuksiin perehdytään, eli ei kannata ajatella, että "minulla ei ole matikkapäätä, kun isälläkään ei ole", tämä ei ollut teoksesta, siellä on muita. Kirjassa on siis hyviä ajatuksia ja siten myös tulee hyvä tunne, ja toimintaa. Teoksessa ketju on tietenkin käyttäytymisen kuvausta, eli negatiiviset ajatukset aiheuttavat huonon tunteen. Kirjassa löytyy myös tapoja hahmottaa omaa käyttäytymistään. Sitten luetellaan positiivisen henkilön ominaisuuksia, niitä ovat esimerkiksi: aitous, kärsivällisyys, innostuneisuus, ... Teoksen motivaatio-osa on minusta liian amerikkalainen, sillä positiivisen ajattelun voimaa perustellaan liike-elämästä saatavilla kassavirroilla, sitten päästään YMTRA:an ja visualisointeihin, jota kuulemma huippu-urheilijat harrastavat. Kun kahdeksan kaveria starttiviivalla ovat kotiläksynsä tehneet, kuitenkin vain yksi voi voittaa.
Ajattelen useimmista asioista mielestäni realistisesti ja positiivisestikin, mutta omana heikkoutenani on kärsimättömyys, joka ilmenee esimerkiksi kirjoitusvirheinä. Paukutan nytkin tekstiä suoraan näytölle vaikka kannattaisi kirjoittaa se ensin wordiin, jossa näkyisi simppelit kirjoitusvirheet. Tähänkin ongelmaan annetaan vinkkejä, joita en vielä siis ole sisäistänyt :)
Liika positiivisuuskin on pahasta. Toisaalta yksikin negatiivinen märisijä saa enemmän tuhoa aikaan, kun pari tusinaa positiivista henkilöä hyvää. Perusteeton positiivisuus ei kanna, mutta on se aina parempaa kuin perusteeton negatiivisuus. Oikea positiivinen mielenlaatu tuo lisäksi itseluottamusta ja kärsivällisyyttä.
Sain keväällä muovipussin, jossa oli monta elämän ohjekirjaa. Luin jo keväällä Dale Carnegien: Miten saan ystäviä, menestystä, ja vaikutusvaltaa. Teos oli hieman vanhanaikainen ja soveltuu varmasti paremmin Amerikkaan, mutta oikein sisäistettynä moni huomio sopii varmasti Suomeenkin, sen verran hyvin Dale takutti ohjeita, joita oli esimerkiksi muistaa toisen etunimi, ja saada toinen luulemaan, että ehdotus oli hänen, kannustaa toisen pienintäkin edistymistä ja monia muita, jotka voit käydä netistä lukemassa. Carnegie on sitä mieltä, että alitajunta ei tiedä, onko tapaus todellinen vai kuviteltu, joten "kuvittelemalla" tilanteita voidaan saada hyvää harjoitusta. Tässä teoksessa monesta asiasta tulee liian valmis resepti, joten tulokset eivät ehkä ole toivottuja. Luulen, että ohjeita on helpompi soveltaa ihmisiin, joita näkee muutamia kertoja ja hankaliin tilanteisiin, arkipäivässä kannattaa luovia joskus vain vaistolla?
Minusta näiden ohjekirjojen lukeminen ja elämänohjeiden opettelu voi jättää varjoonsa oikean elämisen. Monesta mokasta on tullut menestys, ja nämä mokat olisi jäänyt väliin, jos olisi vain tankannut ohjeita. Virheitä ei saa pelätä. Ventrellakin mainitsee, mikä ero on ajatella, "olen epäonnistunut kolme kertaa", kuin ajattelisi "epäonnistun kaikessa".
Toinen ongelma on siinä, että kuten Venterella ja Dale antavat ymmärtää, ihmisen pitää sisäistää ja uskoa itse siihen, mitä tekee. Toiset ihmiset huomaavat aikanaan, jos toinen ei ole aito.
Kolmanneksi, miksi venyttää omaa pinnaansa tilanteessa, jossa huomaa, että toinen ryssii, ei siinä kannata mennä kertomaan epäsuorasti epäonnistumisesta, kannattaa joko pitää mölyt mahassa, tai kertoa asia suoraan.
Jenkki-tv-sarjojen innoittamana katsoin Ihmemaan Ozin (lainasin kirjastosta), useassa amerikkalaisessa teoksessa myös tässä Ventrellan viitataan tähän Oz-klassikkoon ja sen teemoihin. Ventrella sivulla 62 pohtii Dorythyn huomiota, että Ozin taikuri on "huono ihminen", ja taikurin vastakommentti on, "olen vain huono taikuri". Amerikkalaisille tämä -"hyvä ihminen" juttu - on tärkeää, kuten tässäkin teoksessa. Suomessa minusta vähemmän mietitään asiaa, vaikka täällä "hyviä ihmisiä" on paljon, ehkä vain hiljaisempia.
Ventrellan kanssa olen samaa mieltä, että lapsi on positiivinen, kun hän opettelee kävelemään, vaikka kaatuisi sata kertaa niin yhtä kertaa enemmän noustaan ylös ja lopulta kävellään. Ihailen tätä lapsen uskoa, että oppii kävelemään tai pyöräilemään, ja sitä tervettä uhoa "meidän isi on paras isi", ja "meidän äiti tekee maailman parasta ruokaa", tässähän lapsi ei arvostele muita, kertoo vain "universaaliksi" uskomansa totuuden. (Ehkä karkasi vähän lapasesta, olisi pitänyt naputtaa vain wordiin ja oikolukea ;)
-
Luin samassa muovipussillisessa saamaani 1950-luvun Karumon ja Järven kirjoittamaa Miehen kirjaa, jossa on annettu MIEHELLE etiketti-, pukeutumis-, ateriointi-, ja sikaari- ja drinkkiohjeita. Aterialla on esimerkiksi tärkeä huomata, että jos isäntäväki alkaa tarjota teetä, pitää osata lähteä kotiin, tätä en tiennyt.
Teoksessa kerrotaan myös kihlajaisista, mutta sitä ennen kerrotaan lyhyesti seurustelun aloittamisesta. En oikein tiennyt, olivatko kirjoittajat aivan vakavissaan, luultavasti eivät, rivit joko naurattavat tai raivostuttavat, siinä puhutaan "naisen kaksinaisesta luonteesta": olla suurin ihanuus tai sitten ei, laitan tähän sanatarkan sitaatin, kun ehdin.
s. 70 "MIES ja NAINEN
On koolla ryhmä järkeviä miehiä. Joukkoon astuu kaunis nainen. Ja niin on hullujenhuone valmis. Näin sanoo muuan ajattelija. Ilmeisesti aivan oikein .... Miten päästä tuttavuuteen oudon naisen kanssa, joka on jo ehtinyt vaikuttaa mieheen sähköistävästi? Mies ei voi itse astua lumoojattaren luo ja esittäytyä. Hänen on etsittävä tuttava, joka tuntee" ....
Lopuksi kyllä hyvä ohje. s.71 "Miten voi valloittaa naisen sydämen? Keinoja on monia - miltei yhtä monta kuin maailmassa on miehiä "....
Mutta on teoksessa muitakin hyviäkin ohjeita esim. miehen luonteenpiirteet 152-153: täsmällisyys, rehtiys, anteeksipyyntö, ja tämä kohta alkaa "Mies ei puhu pahaa toisista, kaikkein vähiten poissaolevista. Huonoa tai ala-arvoista ei silti tarvitse eikä saa hyväksyä. Silti on pystyttävä oikeutetutkin arvostelut esittämään positiivisella tavalla" ..
--
Luultavasti kaikki lukijat ovat siirtyneet muille www-sivuille, mutta Ventrellan havainto siitä. että perfektionismi on pahasta, on minusta oikea. Hieromalla liikaa jotain pikku nyanssia ei monesti saavuteta työmäärään nähden yhtä paljon, ja jos asettaa riman liian korkealle, pettyy, ja Ventrellan mukaan voi masentuakin.