Rex Stout: Homicide Trinity

 

Rex Stout: Homicide Trinity, 1962, Bantam Books 8:s painos, 1983, sivumäärä 186. Novellikokoelma#12

Suomeksi otsikko lienee murhan kolminaisuus ja sisältää kolme Nero Wolfe tarinaa. Ensimmäinen on  Eeny Meeny Murder Mo, joka on sivuilla 1-62.

Tarinassa Nero Wolfe ratkaisee tavoiltaan poiketen murhan ilmaiseksi. Lakiyhtiön sihteeri Bertha Aaron (42 v) tulee huolineen vastaanotolle ja Wolfen apuri Archie Goodwin kuulee tarinan. Bertha Aaron oli nähnyt avioerojutun toisen osapuolen puhuvan lakiyhtiön nuoremman osakkaan kanssa. Hän ei kerro lakimiehen nimeä, ja nuorempia osakkaita on kolme Frank Edey, Milo Heydecjer ja Gregory Jett ja yksi vanhempi osakas Lamont Otis (75 v). Yritys edustaa miljonääri Morton Sorellia avioerokäräjillä, jossa rouva Rita Sorell vaatii siipaltaan 30 miljoonaa dollaria. Archie Goodwin käy puhumassa Wolfen kanssa poikkeuksellisesti kasvihuoneessa. Nero Wolfe ei halua osallistua avioerojuttuihin. Kun Archie palaa, on Bertha kuristettu Wolfen kravattiin, jossa on kastiketahra, mikä kirjan alussa oli iso ongelma.  Nero Wolfe päättää ratkaista murhan ilmaiseksi, ja kutsuu etsiväkolmikon Saul Panzerin, Fred Durkinin ja Orrie Catherin töihin. Nero Wolfe tajuaa turkimusten jälkeen  kuka on murhaaja, jota kuulustelee lopussa, ja kertoo murhaajan tekemistä virheistä.

Toinen tarina on nimeltään Death of a Demon sivuilla 63 -125 = 62 sivua, Demonin kuolema
On tammikuu ja Lucy Hazen, saapuu Nero Wolfen toimistoon saamaan opastusta. Lucylla, joka on rouva Barry Hazen, on ongelma, kaksivuotisen avioliiton eväät on syöty, pariskunta asuu eri makuuhuoneissa, ja rouva haluaa eron, jota ei tule saamaan. Hän pelkää miestään ja haluaisi ampua tämän. Hänellä on ase mukana, jonka Archie Goodwin ottaa talteen. Barry Hazen on ollut Lucyn (kuolleen) isän Titus Postelin asiakkaan Jules Khouryn sihteeri. Nero Wolfe ottaa Lucyn orkideakierrokselle, jonka jälkeen Lucy lähtee ja ase jää Archielle, joka kuulee radiosta, että Barry Hazen on ammuttu. Poliisi pidättää Lucyn, koska Lucyn aseeen kaliberi on sama kuin murha-aseen. Nero Wolfe alkaa tutkia murhaa ja antaa Lucyn käyttöön lakimiehensä Nathaniel Parkerin. Parker on yksi niistä kahdeksasta henkilöstä, joiden kanssa Nero Wolfe kättelee.

Tutkinnassa päähuomioon saavat päivälliset, jotka olivat päivää ennen murhaa, siellä olivat paikalla leskirouva Victor Oliver, rouva Henry Lewis Talbot, pankkiirin vaimo, Theodore Weed, Ambrose Perdis laivanvarustaja ja keksijä Jules Khoury. Barry Hazen hoitaa PR-asioita, ja päivällisillä olleet ovat hänen asiakkaitaan. Todellisuudessa Barry Hazen oli nilkki, joka kiristi "asiakkaitaan". Nero Wolfe ratkaisee tapauksen nopeasti 36 tunnissa ja samalla hän kertoo, että myös Lucyn isä murhattiin ja tekijä oli sama.

Counterfeit for Murder, (= väärennetty murhaa varten) on kolmas ja viimenen juttu.

Nero Wolfe on päivittäisellä aamuisella orkideahetkellä. Ovikello soi ja Nero Wolfen oikea käsi Archie Goodwin avaa oven. Nainen pyytää päästä sisälle toteamalla "Look , Buster, I'm no Eskimo, Let the lady in." s. 128. 

Neiti Hattie Annis omistaa täyshoitolan, huoneita hän vuokraa nuorille näyttelijöille ja alalle pyrkiville, Hattien isällä oli ollut teatteri.  Neiti arvaa Archien ajatukset ja sanoo, että hän on ollut hemaiseva 30 vuotta sitten. Hän haluaa tavata Nero Wolfen, joka on orkideojen luona. Neiti lupaa palata myöhemmin ja jättää paketin. 

Seuraavaksi ovelle tulee täyshoitolan asukki Tammy Baxter, joka kyselee Hattieta, sillä hän ei poistu rähjäisestä asunnostaan täysihoitolastaan. Tammy  lähtee ja Hattie palaa, mutta on huonossa kunnossa. Auto on töytäissyt häntä. Hän tointuu Nero Wolfen kokin Fritz Brennerin tarjottua kahvia. Hattie on löytänyt siivotessaan paketin, jossa on paljon kaksikymppisiä. 

Tarinan alkutahdit ovat nämä. Nero Wolfen luona piipahtaa myös valtiovarainministeriön tutkija, hän tutkii rahan väärentämistä. Seuraavaksi Tammy Baxter murhataan, ja teosta epäillään täyshoitolan asukkaita.

Nero Wolfe ratkaisee ongelman, ja väärentäjä on myös murhaaja, joka vastannee tarinan nimeä.

Sujuva tarina, jossa Nero Wolfe odottaa "orkideametsästäjältä" orkideoja Venezuelasta.

Tämä oli ensimmäinen lukemani englanninkielinen Nero Wolfe kirja, sen jälkeen ostin lisää englanninkielisiä novellikokoelmia huuto.netistä, amazonista ja adlibriksestä, joista olen jo bloggannutkin. Kieli on minulle hankalaa, sillä kertoja Archie Goodwin käyttää värikästä kieltä, paljon kiertoilmauksia, ja tekstissä on paljon ironiaa ja huumoria, mikä tietenkin on tarinan suola. 

Nero Wolfe tarinoita (pitkät ja lyhyet) on kaiken kaikkiaan 73, joista yksi ilmestyi Rex Stoutin kuoleman jälkeen. Se on kuitenkin jo julkaistujen tarinoiden toisia versioita, joita Stout ei julkaissut. Mainittu eepos saa bloggauksensa 2.4.2025 eli Sarja on loppumetreillä, raha ja kielitaito ei riitä koko sarjan hankkimiseen ja bloggaamuseen.

Novellikokoelmat

1. Black Orchids 1942
2. Not Quite Dead Enough, 1944. suomennettu Ei aivan tarpeeksi kuollut, Jännityksen mestarit 61.
3. Trouble in Triplicate 1949
4. Three Doors to Death / Door to Death 1950
5. Curtains for Three 1951
6. Triple Jeopardy 1952
7. Three Men Out 1954
8. Three Witnesses 1956

9. Three For the Chair, 1957,  suomennettu Liian monta etsivää, Jännityksen mestarit 67.
10. And Four to Go / (also called  Crime and Again) 1958
11. Three at Wolfe's Door 1960
12. Homicide Trinity 1962
13. Trio for Blunt Instruments 1964
14. Death Times Three 1985

Rex Stout: Three at Wolfe's door

 

Rex Stout: Three at Wolfe's door 1960, Bantam Crime Line 1995, sivumäärä 228. Novellikokoelma#11.

Teoksessa on kirjailija Margaret Maronin (1939-2021) esipuhe. Maron luki pienenä Rex Stoutia mutta muitakin esim Dorothy L. Sawyersia. Hän ihmettelee Nero Wolfen kielitietoisuutta, Wolfe lukee Meriam-Websterin sanakirjaa (teoksessa Viimeinen siirto), kun hänen äidinkielensä on luultavasti serbo-kroatia. Hän pohtii olisiko Nero Wolfe Sherlock Holmesin ja Irene Adlerin lapsi. Goodwin on erottamaton osa Nero Wolfea, Wolfe tarvitsee enemmän Goodwinia, kuin Poirot tarvitsee Hastingsia Tai Sherlock Holmes Watsonia.

Niteessä on kolme tarinaa: Poison a la Carte, Method Three for Murder, ja The Rodeo Murder.

1. Poison a la Carte, julkaistu 1960, sivuilla 1-72
Kymmenen aristologia kokoontuvat kulinarismin merkeissä vuosittain aprillipäivänä 1.4, joka on gastronomi Jean-Anthelme Brillat-Savarinin (1.4.1755 -2.2.1826) merkkipäivä. Miljonääri ja orkideaharrastaja Lewis Hewitt haluaa "lainata" Nero Wolfelta sveitsiläisen keittiömestarin  Fritz Brennerin.  Nero Wolfe osallistuu ruokailutapahtumaan, jottei Brenner pety, ja siksi mukana on myös Nero Wolfen oikeakäsi Archie Goodwin. Syöjiä on 12, keittiössä ahertaa kokkeja, Nero Wolfen lähipiiristä myös Rustermanin henkilökuntaa: hovimestari Felix Courbet  ja kokki Zoltan Mahany. Tilaisuus on laivanvarustaja Benjamin Schriverin luona 1.4.1958. Naisia on palkattu tarjoilemaan, heillä on roomalaistyyppiset tunikat (he ovat "hebejä", hebe on nuoruuden jumala ja naiset on koltuissaan, nämä hebet ovat  näyttelijöitä, jotka on toimittanut näyttelijöiden välitysfirma, kun tarjoilijat kompastelivat kolttuihin). 

Pöytä on joka tapauksessa katettu, ja ruokalajeja on monta, viinilasejakin on seitsemän. Fritz on loihtinut blinejä, joiden päällä on kaviaaria ja hapankermaa. Wolfen ja Goodwinin välissä oleva Vincent Pyle tulee huonovointiseksi, ja paikalle kutsutaan lääkäri. Muut jatkavat syömistä (vihreän) kilpikonnan liemellä, fasaanipaistilla, ja lopuksi siemaillaan kahvia ja konjakkia ja sikariakin on tarjolla. Pyle voi entistä huonommin, ja Nero Wolfe päättelee, että hänet on myrkytetty arsenikilla. (Tilanne on samanlainen kuin dekkarissa Viimeinen siirto, missä shakkinero Jerin myrkytetään kaakaolla, jossa oli arsenikkia).
Wolfe alkaa tutkia murhaa järjestelmällisesti. Pyle on Broadwaylla näytelmien tuottaja, muut ruokailijat ovat myös isokenkäisiä, lisäksi on keittiöhenkilökunta ja naiset, jotka tarjoilivat ruuat. Ongelma että kukaan ei tunnusta tarjoilleensa Pylelle ja Pyle oli jo saanut lautasensa. Nero Wolfe ei saa ratkaistua murhaajaa paikan päällä, vaan tarkastaja Cramer ottaa ohjakset, mutta Archie tekee kenttätyötä ja joutuu pidätetyksi. Rustermanin henkilökunta ja Fritz haluavat syyllisen selville, jotta Rustermanin maine ei menisi (tilaisuutta ei siis järjestetty ravintolassa vaan laivanvarustajan lukaalissa). Nero Wolfe järjestää ansan  johon syyllinen lankeaa, ratkaiseva todistusaineisto saadaan keskustelussa, joka välittyy  sisäpuhelimella toiseen huoneeseen, jossa on poliisista Stebbins ja Archie Goodwin, joka pikakirjoittaa keskustelun ylös. Lisäksi murhaaja yrittää myrkyttää anjovis-spagettia.

Tämä dekkari paljastaa Fritz Brenneristä enemmän kuin muut yhteensä. Brennerille on iso kynnys mennä muualle kokkailemaan, ja hän kokee myrkytyksen ruuasta erittäin raskaana. Aluksi meno on kepeää, kun Archie kerää juhlatarjoilijoita heidän nimensä ja puhelinnumerot mahdollisten treffien sopimiseksi. (Juonipaljastus: murhan motiivi on se, että Pyle vei mielellään nuoria näyttelijän alkuja kattohuoneistoonsa ja "meni loppuun asti" = kirjan ilmaus asiasta,siksi syyllinen on yksi 12 naisesta).

2. Method Three for Murder, ss 72-150, julkaistu 1960.
Archie Goodwin tulistuu, kun Nero Wolfe ei ota asiakasta vastaan jonka kanssa Archie on sopinut tapaamisesta. Hän eroaa välittömästi Nero Wolfen palveluksesta. Ulos mennessään hän tapaa Mira Holtin, joka on tulossa Nero Wolfen luo, mutta tyytyy Archie Goodwinin apuun. He sopivat 50 dollarin maksusta, että Archie Goodwin  antaa neuvon Holtin ongelmaan. Mira Holtin selitys on vuolas ja epälooginen. Hän selittää, että ystävänsä on taksikuski ja puhuu ruumiista. Lisäksi hän puhuu, onko naistaksikuskina vaarallista olla ja että New Yorkissa on 93 naistaksikuskia. Archie tarkastaa kadulla seisovan taksin takakontin poliisin tullessa paikalla. Takakontissa on nuori nainen puukotettuna. Asiaa ruvetaan puimaan kadulla, mihin Nero Wolfekin tulee ja lupaa ottaa Archien asiakkaakseen 25 dollarin summalla. Holt valehtelee poliisille ...
Asian lähtökohta selviää. Mira Holt on malli, ja oli lainannut malliystävättärensä Judith Bramin taksia ajaakseen miehensä Waldo Kearnsin luo. Holt ja Kearns asuvat erossa. Waldo Kearns seurustelee Phoebe Ardenin kanssa, kun taas Mira tuntee vetoa ukkomies Gilbert Irvingiä kohtaan.  Waldo Kearns ei halua avioeroa, sillä hän ei halua naimisiin Phoeben kanssa. Puukotettu nainen on juuri Phoebe Arden.
Nero Wolfe selvittää murhan. Tarinan lopussa Archie menee treffeille Judith Bramin kanssa, ja  Mira menee Renoon hakemaan avioeroa. Archie palaa Nero Wolfen palvelukseen.

3. The Rodeo Murder. 1961, ss 151 -226
Lily Rowanin kattohuoneistossa 1400 dollarin arvoisen maton päällä on sahapukki, jonka päällä on satula, jonka köysikilpailun paras cowboy saa palkinnoksi.  Lilyllä on ranchi Montanassa, jossa hän on kesäisin (kuten dekkarissa Kesävieraan kuolema, kerrotaan. Dekkarissa Harry Greve oli vangittu murhasta, mutta syyttömänä vapautui. Cal Barrow mainitsee Greven olevan hänen ystävän, myös Archie tuntee hänet). 

Kilpailijat ovat cowboy-tuttuja Montanasta. Paikalla on kansainvälisen rodeokiertueen omistaja Wade Eisler, promoottori Roger Dunning, joka juontaa kilpailun.Kisaan osallistuvat Mel  Fox, Carl Barrow, Harvey Greve, Lopez ja Holcomp. Greve voittaa pääpalkinnon satulan hopeaniiteillä ja Lily joka lahjoitti palkinnon, antaa vielä poskisuudelmat. Greve on ollut 3 vuotta Lilyn ranchilla työnjohtajana. Carl Barrow joutui käyttämään lainaköyttä,  hänen köysivyyhtinsä on kadonnut.

Köysi löytyy Wade Eislerin kaulan ympäri, mies on murhattu. Cal Barrow pidätetään. Motiivina voi olla se, että Eisler oli vienyt naisen hotellihuoneeseen ja käpälöinyt tätä, hän ei ole muutenkaan suosittu kaveri. Tarkastaja Cramer pelmahtaa Nero Wolfen luo, ja myös Carlin morsian Laura Jay, joka haluaa tavata Archie Goodwinin. Laura väittää tappaneensa Eislerin.
Nero Wolfe joka selvittää asiaa Lilyn pyynnöstä, kertoo lopulta vuolaasti ensin, ketkä eivät ole syyllisiä, ja lopulta kuka on murhaaja ja miksi.
Laura, joka ihastuu  Archieen, menee kuitenkin naimisiin Calin kanssa, ja Greve suuntaa Lilyn tilalle.
Dekkarissa on aika liuta epäiltyjä, ja vyyhdin selvittämiseen Nero Wolfe käyttää Fred Durkinia ja Saul Panzeriakin.

Novellikokoelmat

1. Black Orchids 1942
2. Not Quite Dead Enough, 1944. suomennettu Ei aivan tarpeeksi kuollut, Jännityksen mestarit 61.
3. Trouble in Triplicate 1949
4. Three Doors to Death / Door to Death 1950
5. Curtains for Three 1951
6. Triple Jeopardy 1952
7. Three Men Out 1954
8. Three Witnesses 1956

9. Three For the Chair, 1957,  suomennettu Liian monta etsivää, Jännityksen mestarit 67.
10. And Four to Go / (also called  Crime and Again) 1958
11. Three at Wolfe's Door 1960
12. Homicide Trinity 1962
13. Trio for Blunt Instruments 1964
14. Death Times Three 1985
****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Dekkareiden lisäksi Nero Wolfe tarinoita julkaistiin noin 70-100-sivuisina, ja niitä on koottu novellikokoelmiin, joista (vain) kaksi on suomennettu.

Rex Stout: And Four to Go

 

Rex Stout: And Four to Go 1958, Bantam books 1992, sivumäärä 224. Novellikokoelma #10

Rex Stoutin Nero Wolfe -kokoelma And Four to Go sisältää juhlapäivätarinat Christmas Party, Easter Party ja  Fourth of July Picnic sekä tarinan Murder is no Joke. Teoksessa on kirjailija  Jane Haddamin (1951-2019) alkusanat, jossa hän kertoo, että Rex Stout oli toiminut pankkiirina. Tästä en löytänyt vahvistusta, mutta Stout lisenssoi koulujen säästösysteemin. Haddamin mielestä Stout oli nero. Stout oli mies, kuten Nero Wolfe ja Archie Goodwin. Haddam kertoo ottaneensa naisetsivä hahmoonsa piirteitä Archie Goodwinista.

Christmas Party (1957) sivumäärä 70.
Nero Wolfe ilmoittaa apulaiselleen Archie Goodwinille, että haluaa perjantaina miljonäärin ja orkeideakasvattaja Lewis Hewitin luo Long Islandille, koska tämän vieraana on Englannin paras orkideojen risteyttäjä Thompson. Archie purnaa, hän on ilmoittanut omasta menostaan jo alkuviikolla. Archie on luvannut morsiamelleen Margot Dickeylle, että hän osallistuu Dickeyn työpaikan Bottweilin firman joulujuhliin 21.12.1957.  Archiella on näyttää avioliittolupa. Nero Wolfe mainitsee Lily Rowanin ilman vastakaikua. Perjantaina Nero Wolfe suuntaa Long Islandille, ja kun Archie menee juhliin. 

Myös Nero Wolfe tuntee Bottweilin, kun tämä palkkasi Wolfen muutamia kuukausia sitten. 

Ulkona sataa lunta. Margot Dickey työskentelee Kurt Bottweilin yrityksessä. Botweilin juhlissa ovat yrityksestä liiketoimintajohtaja Alfred Kiernan, Emil Hatch, toimiston vastaanotosta Cherry Quon, leskirouva Perry Porter Jerome poikansa Leon kanssa, joka on nuori playboy, joka tuhlaa äitinsä rahoja, rahoja joita myös Bottweillin yritys tarvitsee, rouvalla ja Bottweililla on suhde? Juhlissa Joulupukki on baarimikkona. Jengi siemailee drinkkejä ja puhelee. Margot ei halua naimisiin Archien kanssa (vaan Bottweilin kanssa). Avioliittolupa on revitty. Maljojen aika. Muut juovat shamppanjaa ja Bottweill Pernodia. Bottweill kaatuu ja hänen suustaan tulee vaahtoa. Pernodissa on ollut syanidia. Bottweill on murhattu. Joulupukista on jäljellä vain rekvisiitta.

###

Tämä on yllättävä juttu, en paljasta murhaajaa enkä motiivia, mutta eräitä muita seikkoja. Joulupukki oli Nero Wolfe, joka otti hatkat, koska ei halunnut olla paikalla, kun poliisi tulee paikalle. Nero Wolfella oli omat motiivinsa olla läsnä, jotka liittyvät Archien suhteeseen, Nero Wolfe aavisti, että avioliittolupaus ei ole aito. Tosin Archie Goodwin tiesi sen, koska Margot kertoi sen Archielle. Margotin motiivi oli saada Bottweill sitoutumaan häneen, sillä Bottweilillä oli ilmeisesti sutinaa muidenkin kanssa.  Rouva Jerome oli antanut Bottweilille (tai sijoittanut yritykseen) peräti 500 000 dollaria! Bottweill sutinoi lesken kanssa mutta oli iskenyt silmänsä myös Cherry Quoniin, joka väittää olevansa neitsyt. Aikamoinen vyyhti, jonka selvittelyyn osallistuu myös Saul Panzer.

Koska Archie Goodwin hoitaa Nero Wolfen käytännön asiat, niin Archie aliarvioi Nero Wolfen kyvyt tarvittaessa ottaa myös käytännön asiat hallintaan. 

Nero Wolfea yritetään kiristää ja hänelle yritetään syöttää pajunköyttä, kuka murhaaja on. Wolfe välttää ansat. Kiintoisa tarina.

###

Easter Parade (1957) 49 sivua.
Nero Wolfe on kateellinen, koska miljonääri Millard Bynoe on onnistunut huhujen mukaan risteyttämään vaaleanpunaisen Vanda-orkidean. Hän ei usko tapahtunutta ja pyytää palvelusta Archie Goodwiniltä. (Wolfe ilmoittaa että voi pyytää palvelusta vain neljältä henkilöltä, joista Archie on yksi, Orrie Cather sen sijaan ei ole yksi, joten päättelen, että Saul Panzer ja Fred Durkin ovat kaksi, mutta neljäs jää minulle arvioitukseksi, Marko Vuckic tai tohtori  Vollmer on neljäs?).

Rouva Bynoe pitää New Yorkin Pääsiäisparaatissa orkideaa vaatteissaan. Archie palkkaa Tabbyn pöllimään kukan. Archie menee itse valokuvaamaan tilaisuutta, jos kukkaa ei saada. Pölliminen lopulta onnistuu, kun rouva lyyhistyy maahan.

Myöhemmin ilmenee, että rouva on kuollut. Tabby "vaatii" turvapaikkaa ja on 10 dollarin päiväpalkkaa vastaan Nero Wolfen luona täysihoidossa syöden ja pelaillen pool-bijardia, joskin Nero Wolfe selvittää murhan ripeästi.

Kyse on stryktiinistä, joka on annettu neulalla (en kerro tarkemmin). Todisteet Nero Wolfe saa Archie Goodwinin ottamista valokuvista.

Murhan jälkeen tarkastaja Cramer tulee räyhäämään Wolfen Kivilinnaan. Cramer on päätellyt oikein, että Archie Goodwin ei ollut sattumalta paikalla, ja että Wolfella on yhteys myös orkidean katoamiseen. Millard Bynoe haluaa palkata Nero Wolfen,  apupoikana hänellä on säätiön asiamies Henry Frimm, joka epäilee murhasta valokuvaaja Iris Innesiä, vaikka paikalla oli liuta muita kuvaajia Joseph Herrick, Augustus Pizzi ja Alan Geiss. Fromm ja Innes olivat aiemmin sutinoineet keskenään, mutta eronneet, Innes kantoi Frimmin mukaan kaunaa rouva Bynoelle. Millar Bynoen motiivi on puhdistaa vaimonsa maine ja sen saa tehdä Nero Wolfe.

Fourth of July Picnic 1957, 50 sivua.
Ravintolatyöntekijöiden ammattiliitto (paikallinen PAM) pitää Itsenäisyyspäivänä (heinäkuun neljäs) piknikin Long Islandilla ulkona niityllä. Osallistujia on tuhansia. Nero Wolfen vanhin ja paras ystävä Marko Vuckic (kuoli kirjassa Mustan Vuoren varjossa) testamenttasi Rustermanin ravintolan omistuksensa  henkilökunnalle, jota johtaa Felix. Nero Wolfe on kuitenkin ravintolan "asiamies", joka viime kädessä siunaa henkilöstön ratkaisut. Nero Wolfe on tilaisuuden kunniapuhujana. Yksi motiivi on se, että hänen kokkiaan Fritz Brenneriä, joka avustaa joskus Rustermanissa, ei houkutella liittoon.

Archie Goodwin kuskaa autolla Nero Wolfen paikalle, jossa Flora Korby järjestelee tilaisuutta, hänen isänsä James Korby on liiton puheenjohtaja. Juhlien pääorganisaattori Phil Holt on huonovointinen ja makaa yhdessä teltassa, lääkäri epäilee syötyjä etanoita vaivojen syyksi.

Wolfe ja Archie odottavat Wolfen vuoroa puhua, James Korby aloittaa puheet sitten ravintola Churchillin kastikekokki Paul Rago, sitten viinin ja ruuan maahantuoja H. L. Griffin ja tv-esiintyjä Dick Veter  ennen Wolfen vuoroa. Archie havaitsee puheiden aikana, että Phil Holt on kuollut, tapettu veitsellä. Wolfe haluaisi kotiin, koska poliisi tulee kuulustelemaan kaikkia eikä Wolfe halua olla muuta kuin kotilinnassaan. Wolfe päättää kuitenkin puhua Archien kerrottua, että poliisi kuulee Wolfea joka tapauksessa. Flora Korby näkee ruumiin ja alkaa huutaa. Archie on kuulustellut paikalla seissyttä Anna Banauta. Annan mies on Zollerin ravintolavastaava. Kuten arvata saattaa piirisyyttäjä on Wolfen ja Archien kimpussa, mutta he pääsevät kotiinsa, mutta vangitsemisen uhka on ilmassa (todisteiden salaamisesta). Nero Wolfe turvautuu Saul Panzerin apuun ja loppuselvittelyt käydään Panzerin asunnossa, jonne Nero Wolfe ja Archie Goodwin ovat livahtaneet. Syyllinen lankeaa Wolfen ansaan. Jutussa annetaan ymmärtää, että Panzer on poikamies, joissain kirjoissa puhutaan hänen vaimostaan ja joissain myös lapsista.

Murder is no Joke, 1958, sivumäärä 52.
Nero Wolfen luo tulee "huolestunut"  Flora Gallant. Hän on muuttanut Ranskasta 1937 Yhdysvaltoihin. Hänen veljensä vaatesuunnittelija muutti maahan 1945 vaihtaen nimensä Alec Gallantiksi ja löi itsensä läpi syysmallistolla 1953. Flora kuvailee Alecia poikamieheksi, joka ymmärtää naiskauneutta,ja on tähti. Yritys on laajentunut ja avainhenkilöitä ovat Carl Drew, Anita Prince ja Emmy Thorne. Yrityksellä menee tai meni hyvin, Noin vuosi sitten firmaan tuli Bianca Voss, jolle Alec teki ilmaiseksi upean puvun. Seuraavaksi Bianca saa huoneen firmasta ja nyt hän työntää nokkansa jokaiseen asiaan. Bianca pyytää Wolfea tuhoamaan Biancan. Bianca on tullut Euroopasta, mutta ei ole ranskalainen aksentista päätellen, eikä  hänkään esiinny omalla  nimellään. Onko hän laittomasti maassa? Flora tarjoaa 100 dollaria, josta Nero Wolfelle jää tuloveron jälkeen 60 dollaria, jos Nero Wolfe soittaa Biancalle. Flora pyörittää  numeroon,ja Bianca on toimistolla, jonne Flora soittaa. Kuuluu puhetta, törmäys ja korinaa. Archie soittaa Gallatin firmaan ystävänä ja sanoo  Carl Drewille olevansa John H. Watson. (Tohtori Watson!). Bianca on tapettu, lyöty paperipainolla päähän.

Seuraavana päivänä lehdessä on juttu Bianca Vossin murhasta, mutta myös muotiliikkeen asiakkaan ja mannekiinin näyttelijä Sarah Yaren itsemurhasta.

Wolfe selvittää syyllisen molempiin murhiin. Taustalla on Ranskan vastarintaliikettä, petosta jotka ovat vain osittaismotiiveja. 

Tämä Murder is no Joke on hyvä lyhyt juttu.

Viihdyttävä kokoelma.

*****

Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Dekkareiden (33) lisäksi Nero Wolfe tarinoita julkaistiin noin 70-100-sivuisina, ja niitä on koottu novellikokoelmiin, joista (vain) kaksi on suomennettu, mutta niitäoli neljätoista, joista alla lista.

Novellikokoelmat

1. Black Orchids 1942
2. Not Quite Dead Enough, 1944. suomennettu Ei aivan tarpeeksi kuollut, Jännityksen mestarit 61.
3. Trouble in Triplicate 1949
4. Three Doors to Death / Door to Death 1950

5. Curtains for Three 1951
6. Triple Jeopardy 1952
7. Three Men Out 1954
8. Three Witnesses 1956
9. Three For the Chair, 1957 Liian monta etsivää, Jännityksen mestarit 67.
10. And Four to Go  1958
11. Three at Wolfe's Door 1960
12. Homicide Trinity 1962
13. Trio for Blunt Instruments 1964
14. Death Times Three 1985

Rex Stout: Liian monta etsivää

 

Rex Stout: Liian monta etsivää, alkuteos Three For The Chair 1955, 1956, suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom, Book Studio 1992, sivumäärä 253. Kansi Pirkko Valtonen. Novellikokoelma#9.

Tässä kokoelmassa on kolme noin 85-sivuisia Nero Wolfe -juttua: Ikkuna kuolemaan, Taimenet todistavat sekä  Liian monta etsivää.

Ikkuna kuolemaan, alkuteos  A Window for Death julkaistu 1956

Tarinassa viisikymppinen oppikoulun englanninopettajien esihenkilö David R. Fyfe saapuu Nero Wolfen luo. Kauan poissa ollut Davidin veli Bertram on palannut ja tavannut sisaruksiaan Davidia, Paulia, Louisea ja tämän miestä. Bertram kuolee kuitenkin yllättäen keuhkokuumeeseen, kuten hänen isänsä 20 vuotta aiemmin. Bertram on löytänyt ison uraaniesiintymän, joka Bertramin kuoleman sattuessa jää sopimuksen mukaan yhtiökumppani Johnny Arrowin haltuun. David R. Fyfe haluaa selvittää, onko veljensä kuolema ollut luonnollinen.

Nero Wolfe selvittää molemmat murhat, ja pystyy todistamaan, miten Bertramin murha on suoritettu.

Tämä on tekotavaltaan erikoinen ja liittyy ajankohdan pakkausmenetelmään. Jäätelöä pakattiin hiilihappojäähän. Nero Wolfe saa muhkean shekin.

Taimenet todistavat alkuteos Immune to Murder 1957

Nero Wolfe ja Archie Goodwin matkustavat öljypohatta O.V. Braganin metsästysmajalle, jonne on kutsuttu suurlähettiläs Theodore Kelefy. Kelefyllä on nuori hehkeä vaimo Adria. Paikalla on myös  Yhdysvaltain apulaisulkoministeri David M. Leesio, Kelefyn apuri Spiros Papps, ja Davidin vaimo Sally sekä öljyn porausoikeuksia kärkkyvä James Arthur Ferris. Wolfen tehtävänä on valmistaa Goodwinin kanssa taimenta, ja muut miehet Braganin johdolla menevät kalastamaan purotaimenta heti aamusta. Kun Archie menee kalastamaan, hän saa taimenia ja näköhavainnon retkottavasta Leesiosta, joka on lisäksi hengetön ja päässä on vammoja. 

Tekijän Nero Wolfe päättelee suomalaisen nimen mukaisesti taimenista. Englantilainen nimi vihjaa taas, kuka tekijä on.

Liian monta etsivää, alkuteos Too Many Detectives 1956

Vuonna 1956 kuullaan New Yorkin osavaltion etsiviä laittomasta puhelinkuuntelusta. Osavaltion pääkaupungissa Albanyssa heitä on seitsemän Wolfen ja Goodwinin lisäksi Steve Amsel, Theodolinda "Dol" Bonner, Harland Ide, Jay Kerr ja Sally Colt. 

Heitä kuulustelee Albert Hyatt. Nero Wolfen asiakas on harhauttanut tätä, mies, joka esittäytyi Otis Rossiksi halusi oman puhelimensa kuuntelua itse. Ongelma oli että Otis Rossin puhelinta kuunneltiin mutta Wolfen asiakas oli huijari, ei Otis Ross vaan Donahue, jonka Hyatt on kuskannut  Albanyyn todistajaksi, mutta Donahue löytyy kuristettuna. Nero Wolfe ja Goodwin pidätetään epäiltyinä. 

Yksityisetsivät  yhdistävät voimansa ja etsivät tukea Nero Wolfen murhateorialle. Lopulta 48 etsivää saa todisteet kasaan, joten syyllisen kannalta oli liian monta etsivää.

Tässä murhan motiivi on laiton avustustoiminta tai sen peittely, mihin liittyivät Donahuen valeasiakkuudetkin ja laittomat puhelinkuuntelut.

Kokoelma on onnistunut, tarinat olivat riittävän pitkiä ja yllättäviä.

****

Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Dekkareiden lisäksi Nero Wolfe tarinoita julkaistiin noin 70-100-sivuisina, ja niitä on koottu novellikokoelmiin, joista (vain) kaksi on suomennettu.

Novellikokoelmat

1. Black Orchids 1942
2. Not Quite Dead Enough, 1944. suomennettu Ei aivan tarpeeksi kuollut, Jännityksen mestarit 61.
3. Trouble in Triplicate 1949
4. Three Doors to Death / Door to Death 1950
5. Curtains for Three 1951
6. Triple Jeopardy 1952
7. Three Men Out 1954
8. Three Witnesses 1956

9. Three For the Chair, 1957,  suomennettu Liian monta etsivää, Jännityksen mestarit 67.
10. And Four to Go / (also called  Crime and Again) 1958
11. Three at Wolfe's Door 1960
12. Homicide Trinity 1962
13. Trio for Blunt Instruments 1964
14. Death Times Three 1985

Rex Stout: Three Witnesses

 

Rex Stout: Three Witnesses, 1956, Bantam 1994, sivumäärä 206.

Rex Stoutin lyhyt dekkari -kokoelma Kolme todistajaa ilmestyi vuonna 1956, eikä sitä ole suomennettu. Tuttuun tapaan siinä on kolme noin 70 sivuista juttua: The Next Witness (Seuraava todistaja), When a Man Murders (Kun mies murhaa) ja Die Like a Dog (Kuole kuin koira).

Niteessä on kirjailija Susan Conantin (s. 1946) alkusanat, joissa hän toteaa, että Rex Stoutin teksteistä pitävät niin miehet kuin naiset. Hän huomauttaa kuitenkin (jonka itsekin olen huomannut), että naiset ovat usein näissä tarinoissa manipuloivia, neuroottisia, valheellisia tai  "tyhjiä", (minusta myöskään miehiä ei ole idealisoitu, vaan heidätkin on esitelty vikoineen ja Archie kuvaa myös  heitä ironisesti). Se ei kuitenkaan poista Rex Stoutin tekstin lumoa.  Rex Stout kuvaa myös Nero Wolfen misogyniaa tai Wolfe pelkää naisia, ei inhoa, Nero Wolfe seurustelee mieluiten orkideoijen kanssa ja tapaa vapaa-ajalla vain muutamaa ystävää eli suhtautuu penseästi ihmisiin yleensä, hän ei oikeastaan koskaan kättele ihmisiä, mutta pöyhii multaa kasvihuoneilla. Archie Goodwin kuvaa ihmisiä värikkäästi ja usein siis ironisesti ja Archie kuvaa naisia kohteena ja (nykymittapuun mukaan) on sovinistinen. Conant käsittelee lisäksi viimeisen novellin koira-asiaa. Hän lisäksi toteaa, että Nero Wolfe -dekkareissa on paljon kadonneita ammatteja, kuten puhelinvaihteenhoitajia.

The Next Witness julkaistu 1955 nimellä  The Last Witness, sivumäärä 72.
Yksityisetsivä Nero Wolfe ja hänen apurinsa Archie Goodwin ovat oikeudessa, johon heidät on haastettu, koska syytetty oli yrittänyt palkata Nero Wolfea siinä onnistumatta. Oikeussalissa syyttäjä Irving Mandelbaum hiostaa todistajia jo kolmatta päivää. Leonard Ashea syytetään Marie Willisin murhasta. Todistusvuorossa on Clyde Bagby. Bagbylla on vaimonsa kanssa on puhelinvastaaja-firma, jossa todellisuudessa salakuunnellaan puhelimia. Mandelbaum kiskoo kertomuksen Bagbyltä, eli Leonard Ashe on laittanut kotipuhelimensa kuunteluun ja pyytänyt, että Bagbyn työntekijä Marie Willis raportoi hänelle päivittäin. Ashe halusi kuunnella vaimonsa Robina Keanen puheluja. Marie Willis on uhannut kertoa kuuntelusta suoraan Robina Keanelle ja sitten  Marie Willis murhattiin. Ashe on houkuteltu paikalle.

Nero Wolfe epäilee, ettei Ashe ole syyllinen ja lähtee Archien kanssa oikeussalista tutkimaan Bagbyn Answersin toimitiloja ja haastattelemaan henkilökuntaa. Poikkeavaa on se, että Nero Wolfe lähti omin jaloin itse tutkimaan asioita. Nero Wolfe ja Archie Goodwin eivät voi mennä kotiinsa, sillä Wolfe oli haastettu todistajiksi ja he poistuivat luvatta oikeudenistunnosta. 

Nero Wolfe ihmettelee Bagbyn yrityksen toimipisteen sisustusta, van Gogh killuu seinällä.  Nero Wolfe haastattelee Bagbyn työntekijöistä Helen Weltzia Alice Hartia ja Bella Velardia ja Marie Willisin poikaystävää (?) Guy Ungeria, joka löytyy Helen Welzin luota....

Wolfe ja Goodwin turvautuvat Saul Panzerin apuun ja Saul majoittaa heidät yöksi.

Wolfe saapuu vapaaehtoisesti oikeuteen, jossa Corbett on tuomarina, Mandelbaum syyttäjänä ja Donovan puolustusasianajajana. Nero Wolfe pidätetään mutta hän todistaa ja onnistuu todistuksellaan vakuuttamaan,  että Ashe on syytön (ja kertoo mistä syyllistä pitää etsiä). Virkistävää vaihtelua tämä oikeussali-draama Nero Wolfe -tarinoihin.

Tässä dekkarissa teemana on puhelimien kuuntelu ja sitä kautta informaation saanti, eli se on tarinan kehikko.

When a Man Murders, julkaistu ensimmäisen kerran 1954, sivumäärä 69.
Nero Wolfen luo saapuu pariskunta, joka on pinteessä. Pariskunnan nainen Caroline selittää, etteivät he ole naimisissa. sillä hänen Korean sodassa kadonnut ja kuolleeksi julistettu miehensä Sidney Karnow on palannut. Caroline on ennättänyt mennä naimisiin Paul Aubryn kanssa 6 kuukautta ja neljää päivää sitten. Caroline oli perinyt puolet Karnow'n pesästä eli miltei miljoonan, jolla automyyjä Paul oli ostanut autokaupan. Nyt Paul esittää sopimusta Karnown kanssa, jossa paketissa olisi avioero ilman elatusapua, ja autokauppa siirtyisi Karnow'lle ja loput rahat noin puoli miljoonaa. Caroline oli 19-vuotias mennessään naimisiin, mies oli kirjoittanut vain muutaman kerran. Karnow oli liittynyt armeijaan vapaaehtoisesti  joutunut vangiksi, mutta on nyt New Yorkissa ja hotelli Churchillissa. Archie menee susiparin kanssa hotelliin, jossa löytää Karnow'n ammuttuna armeijan revolverilla. Trio palaa Nero Wolfen luo, jonne saapuu Purley Stebbins murharyhmästä. Kun Paul Aubry pidätetään epäiltynä, Caroline palkkaa Nero Wolfen. Nero Wolfe alkaa tutkia Karnow'n sukulaisia: Savageja ja Horneja, jotka olivat perineet puolet ja Karnow'n lakimiestä Jim Beebeä.

Ratkaisuun päästään osin Saul Panzerin avulla. Kaikki liittyy testamenttiin.

Die like a Dog julkaistu 1954, sivumäärä 66.
Sataa. Archie Goodwin on palauttamassa sadetakkia ja hakemassa omaansa, Richard Meegan on ottanut epähuomiossa Archien uuden samanvärisen sadetakin. Archie näkee Meeganin talon edessä kaksi poliisiautoa ja  musta märkä koira tulee hänen luokseen. Archie näkee murharyhmän Stebbinsin ja lähtee kotiin, kun tuuli lennättää hänen hattunsa ajotielle. Labradorinnoutaja tuo Archielle hatun takaisin ja Archie tuo koiran asunnolle. Nero Wolfe vihjaa, että koira pitäisi viedä pois asunnosta. Archie vetoaa, että Fritzillä on kilpikonnia, Theodore Horstmannilla papukaijoja ja Wolfella orkideat. Nero Wolfe analysoi Labradorinnoutajan kalloa ja aivoja. Nero Wolfe kertoo, että hänellä oli sekarotuinen koira Montenegrossa lapsena. Achie tajuaa, että Nero Wolfe pitää koirista! Wolfe leikkii kärttyistä ja ristii koiran Jetiksi. Archie aikoo ilmoittaa koirasta, ehkä sen omistaja on kuollut, joutunut vankilaan tai kadonnut. Wolfe vaahtoaa koirista, jotka olivat lemmikkejä jo tuhansia vuosia ennen ajanlaskun alkua. Jetillä on hyvät tavat.

Tarkastaja Cramer saapuu, hän kertoo, että koira oli murhatun miehen Philip Kampfin. Aamuinen vieras Richard Meegan asuu samassa talossa. Crameria kiinnostaa yhteensattumat ja vaatii selitystä, miksi Meegan oli Wolfen luona. Cramer haluaa myös koiran. Meegan halusi löytää vaimonsa, eikä Nero Wolfe haluaa puuttua ihmisten avio-ongelmiin.

Talossa on muitakin asukkaita talonmies Jerry Åland,  taiteilija Ross Chaffee, lakimies  Victor Talento. Talento tapaa neiti Jewel Jonesia ...

Nero Wolfe kutsuu lopussa joukkion kotiinsa. Murhasta on kulunut 20 tuntia. Myös tarkastaja Cramer soittaa ovikelloa tulee kuuntelemaan yhdessä Purley Stebbinsin kanssa. Wolfe nimeää murhaajan ja kertoo miksi koira seurasi Archieta. (Koira seurasi itse asiassa sadetakkia ei Archieta).

****

Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Dekkareiden lisäksi Nero Wolfe tarinoita julkaistiin noin 70-100-sivuisina, ja niitä on koottu novellikokoelmiin, joista (vain) kaksi on suomennettu.

Novellikokoelmat

1. Black Orchids 1942
2. Not Quite Dead Enough, 1944. suomennettu Ei aivan tarpeeksi kuollut, Jännityksen mestarit 61.
3. Trouble in Triplicate 1949
4. Three Doors to Death / Door to Death 1950
5. Curtains for Three 1951
6. Triple Jeopardy 1952
7. Three Men Out 1954
8. Three Witnesses 1956

9. Three For the Chair, 1957,  suomennettu Liian monta etsivää, Jännityksen mestarit 67.
10. And Four to Go / (also called  Crime and Again) 1958
11. Three at Wolfe's Door 1960
12. Homicide Trinity 1962
13. Trio for Blunt Instruments 1964
14. Death Times Three 1985

​

Rex Stout: Three doors to death

 

Rex Stout: Three Doors to Death, julkaistu kirjana ensimmäisen kerran vuonna 1950. Tämä on vuoden 1995 pokkaripainos (tai sen lisäpainos), sivumäärä 222. Nero Wolfe novellikokoelma #4.

Teokseen on johdannon kirjoittanut Jonathan Kellerman (s. 1949), joka on julkaissut Yhdysvalloissa dekkareita, joissa  psykologi Alex Delaware auttaa poliisia.  Kellermann kehuu Rex Stoutin Nero Wolfe dekkareiden tyyliä, rytmiä, fraaseja ja ironiaa.

Nero Wolfen oikeakäsi ja dekkareiden kertoja etsivä Archie Goodwin toteaa esipuheessaan, että nämä kolme tarinaa ovat poikkeuksellisia, koska palkkio näyttelee sivuroolia.

Nero Wolfen -novellikokoelmissa on yleensä kolme 70-sivuista tarinaa, niin tässäkin,

Man Alive (Mies elossa) 1948
Ensimmäinen tarina on Man Alive. Nero Wolfe on ostanut uuden auton, Cadillacin, Archie on ainoa talossa, joka ajaa autoa, Nero Wolfe on aika harvoin kyydissä, koska ei halua poistua asunnostaan, jossa syö kulinaristisia pöperöitä ja ihailee orkideoija, sekä ratkoo rikoksia, jolla rahoittaa nautintonsa (pöperöt ja orkideat).

Vastaanotolle tulee parikymppinen hemaiseva 21-vuotias Cynthia Nieder. Hän on töissä kuuluisassa Daumeryn ja Niederin muotitalossa, jota poikamiestaloudessa (Archie Goodwin, Nero Wolfe, Fritz Brenner ja Theodore Horstmann) ei tunnisteta. Daumery ja Niederin muotitaloa ovat vaivanneet kuolemantapaukset: itsemurhat ja onnettomuudet. Myös Cynthia Niederin setä Paul Nieder on kadonnut Yellowstonen geysiriin. Hänellä on ollut suhde liikekumppaninsa vaimoon Helen Daumeryyn, joka on kuollut ratsastusonnettomuudessa. Herra Jean Daumery on tehnyt itsemurhan ja sitten Paul-setä on kadonnut. Cynthian ongelma on se, että hän on nähnyt muotinäytöksen katsomossa Paul-sedän naamioituneena. Wolfe käynnistää tutkinnan, joka on aivan alkukuopissaan, kun tarkastaja Cramer tulee Nero Wolfen luo kertomaan, että Cynthia Niederiä epäillään hänen "jo kerran kuolleen" setänsä Paulin murhasta. Paulin ruumis on löytynyt, ja Cynthia on pääepäilty. Tarina itsessään ei ole minusta kovinkaan hyvä, mutta puksuttaa loppuunsa. Wolfe eikä Archie Goodwin eivät laskuta Cynthiaa, joka menee lopussa naimisiin. Tarinan suolaksi jäävät eräät Archien luonnehdinnat etenkin naisista, lunnehdinnat ovat jopa nykymittapuun mukaan hyvän maun rajoissa. (Joskaan en tiedä miten sanojen merkitys on USA:ssa muuttunut 75 vuodessa, Rex Stout käyttää Archien kohdalla hyvin värikästä kieltä, mikä on koko dekkareiden suola).

Omit Flowers (Jätä kukat pois)1948
Archie Goodwin, joka on tarinoiden kertoja ja Nero Wolfen apuri, kirjoittaa, että tämä on Nero Wolfen hienoimpia juttuja, vaikka Nero Wolfe ei saanut tästä palkkioksi ropoakaan.

Nero Wolfe on Rustermannin ravintolassa, jonka omistaa Nero Wolfen lähin ystävä ja lapsuuden kaveri Marko Vuckic. Keittiömestari Marko Vuckicin yksi oppi-isistä oli ranskalainen  Victor Pompa, joka on kuulu kastikekokki, nykyisin jo 68-vuotias ja on vangittuna murhasta. Vuckic pyytää apua Wolfelta. 

Victor Pompa on ollut vastuussa Ambrosia-ravintolaketjun pyörittämisestä. Ketjun on perustanut H. R. Landy on kuollut paiskittuaan liikaa töitä. Leskirouva Landy on avioitunut Floyd Whittenin kanssa. Pompa on lähdössä firmasta ja perehdyttää Whitteniä. Heillä on erimielisyyksiä. Floyd Whitten löydetään kuolleen Whittenin perheasunnosta yksi Pompan keittiöveitsistä selässään. Pompa vangitaan.

Rouva Whittenilla on neljä lasta pojat  Jerome (33 v) kiinteistövälittäjä, Mortimer (31 v) radioshow-mies, tyttäret Eve (27 v) ja , Phoebe (24 v), joka on valmistunut Vassarista. Evellä on aviomies Daniel Bahr. Kaikki edellä mainitut olivat läsnä murhan tapahtuessa, syömässä ja antavat toisilleen alibit. 

Nero Wolfe alkaa tutkia ponnekkaasti murhaa, hän haluaa tavata perheen kokonaisuudessaan. Archie toimii ja perhe tulee Wolfen hiekkalinnaan,Wolfe kuulee, pohtii ja ratkaisee. Omit Flowers liittyy herra Whittenin hautajaisilmoitukseen, eli hautajaisiin ei haluta tuotavan kukkia. Marko Vuckic esiintyy vielä 1954 julkaistussa dekkarissa Mustan vuoren varjossa.

Door to Death (Ovi kuolemaan) 1949
Nero Wolfe on poistunut asunnostaan Archien kanssa, koska Wolfen orkideahoitajan Thedore Horstmaanin äiti on sairastunut äkisti, ja Theodore on matkustanut kiireesti Illinoisiin. Koska 10 000 orkideaa on vailla hoitajaa ja puolustajaa, Nero Wolfe matkustaa Westchesteriin (nykyään New Yorkin rikasta esikaupunkialuetta) ja aikoo palkata Andrew Krasickin omiin kasvihuoneisiin. Nero Wolfe puhuu Kraciskin kanssa orkidean hoidosta ja teoksen alku sisältää paljon kuvailua orkidean kasvatuksesta.

Kasvihuoneen ovella on kyltti, jossa lukee Danger, Don't Enter, Door to Death. Enteellinen kyltti, sillä kasvihuoneesta löytyy kuollut nainen, joka paljastuu rouva Pitcairnin sairaanhoitajaksi Dini Laueriksi. 

Huushollissa on hovimestari nimeltään  Neil Imbrie, perheenpää Joseph G. Pitcairn ja myös perheen aikamiespoika Donald Pitcairn asuu talossa.
Nero Wolfe tutkii ja ratkaisee murhan motiivin ja tekijän, ja saa Andrew'n hoivaamaan orkideoitaan (mutta ei siis rahaa).

****

Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Dekkareiden lisäksi Nero Wolfe tarinoita julkaistiin noin 70-100-sivuisina, ja niitä on koottu novellikokoelmiin, joista (vain) kaksi on suomennettu.

Novellikokoelmat

1. Black Orchids 1942
2. Not Quite Dead Enough, 1944. suomennettu Ei aivan tarpeeksi kuollut, Jännityksen mestarit 61.
3. Trouble in Triplicate 1949
4. Three Doors to Death / Door to Death 1950
5. Curtains for Three 1951
6. Triple Jeopardy 1952
7. Three Men Out 1954
8. Three Witnesses 1956

9. Three For the Chair, 1957,  suomennettu Liian monta etsivää, Jännityksen mestarit 67.
10. And Four to Go / (also called  Crime and Again) 1958
11. Three at Wolfe's Door 1960
12. Homicide Trinity 1962
13. Trio for Blunt Instruments 1964
14. Death Times Three 1985

Rex Stout: Trouble in Triplicate

 

Rex Stout: Trouble in Triplicate 1949, Bantam Books 1993, sivumäärä 228. Nero Wolfe novellikokoelma #3.

Kirjan alussa on kirjailija Randy Russelin (s. 1954) esipuhe, jossa Russell väittää, että useimmat lukijat jäävät kolmesta Nero Wolfe -tarinasta koukkuun. Russell toteaa Nero Wolfe ja hänen juoksupoikansa Archie Goodwin täydentävät toisiaan, hän vertaa heidän yhteiseloaan kivilinnassa avioliittoon. Russell on kirjoittanut Ghost-sarjaa, jota ei ole suomennettu.

Nero Wolfe -niteessä on kolme tarinaa: Before I die, Help Wanted Male ja Instead of Evidence

Before I die (Ennen kuin kuolen) tarina on sivuilla 1- 76. Julkaistu vuonna 1947.
Nero Wolfe kärsii ja on kärttyinen. Sodan jälkeen säännöstellään lihaa. Gangsteripomo Dazy Perrit tulee Nero Wolfen luo. Perrit pehmittää Nero Wolfea antamalla  puhelinnumeron, mistä voi tiedustella lihaa. Dazy Perritillä on ongelma, häntä kiristetään ja väittää, että kiristäjä on hänen tyttärensä. Dazy Perrit on ollut naimisissa, hänen vaimonsa kuoli, kun tytär oli 2-vuotias, pian Dazy sai kolmen vuoden vankeustuomion, jolloin hänen siteensä tyttöön katkesivat. Perrit haluaa, että kiristys lakkaa, eikä tyttären salaisuus paljastu. Juttu on mutkikas, ja ruumiita tulee monta, mutta tarina kesto on vuorokauden verran.
Perrit löysi tuomionsa jälkeen tyttärensä, muttei halua tämän tietävän, että hänen isänsä on gangsteripomo. Lisäksi Dazy ei halua kilpailijoidensa tietävän, että hänellä on tytär, joka on jo kuitenkin hänen pahimman kilpailijansa Thumbs Meekerin tiedossa. Perritin vastaus oli roudata nuori nainen kattohuoneistoonsa ja sanoa  että hän on Perritin tytär. Juttu on mutkikas, mutta valetytär, joka oli kiristäjä ja myös Perrit ammutaan.
Nero Wolfe selvittää murhaajan. 
Oikea tytär ihailee Wolfen orkideoita ja lounastaa Archie Goodwinin kanssa. Tarinassa murhaaja alkaa panetella Wolfea: you'll eat this, you fat, lying, son-of-the-bitch. Kun Wolfe on kertonut, mistä hän sai syyllisen kiinni, murhaaja alkaa ampua myös Wolfen luona ja Saul Panzer joutuu ampumaan hänet.
Rikollinen jäi kiinni väittäessään lukevansa lakia huippucollegessa. Nero Wolfe kysyy häneltä yksinkertaisen kysymyksen, jonka alan opiskelijatkin tietäisivät!

Help Wanted, Male (Apua tarvitaan mies) sivuilla 77 - 151, julkaistu 1945.
Archie Goodwin on armeijan palveluksessa tarinan tapahtumavuonna 1945, mutta on ilman univormua Nero Wolfen luona. Myös esikunnassa palveleva Ben Jensen saapuu Nero Wolfen Kivilinnaan näyttämään  uhkauskirjettä, jossa lukee:"Tulet kuolemaan, tulen näkemään sen". Nero Wolfe sanoo, että viimeisen runsaan 10 vuoden aikana on saanut yli 100 tappouhkausta.  Nero Wolfe sanoo, ettei voi auttaa tällaisessa tapauksessa.  Ben Jensen löytyy seuraavana aamuna ammuttuna, myös hänen henkivartijansa Doyle on ammuttu. 

Poliisista Cramer tulee Wolfen luo ja käy kuumana. Hän vaahtoaa,  että  vuosia on takana tusina, ja Nero Wolfe on valehdellut poliisille  miljoona kertaa.
Nero Wolfe saa myös nimettömän uhkauksen. Hän tajuaa, että hän oli ollut Jensenin kanssa passittamassa kapteeni Peter Rootia sotaoikeuteen, jossa tämä sai kolmen vuoden tuomion. Rootin (entinen) morsian Jane Geer puhuu Archie Goodwinin kanssa. Majuri Emil Jensen, joka on Ben Jensenin poika, ilmaantuu Wolfen alakertaan. Wolfe ei suostu tapaamaan heitä. Kun Archie on  Washingtonissa, hän näkee lehdessä ilmoituksen, jossa Wolfe etsii miestä, 45-55-vuotiasta, jonka paino on 260-270  paunaa (125 kg), ja pituus  5 jalkaa ja 11 tuumaa (176 cm) vyötärö ei suurempi kuin 48.  Tästä novellin nimi. Help Wanted Male (lehti-ilmoituksen otsikkona Wanted a Man)
Ilmoituksen tarkoitus on löytää mies kaksoisnolennoksi. Herra Hackett niminen kaveri ottaa pestin vastaan 100 dollarin päiväpalkalla.... 
Tarinassa Nero Wolfe on murhaajan tähtäimessä, mutta selviää.

Instead  of Evidence  (Todisteiden sijaan) sivuilla 153 - 223, julkaistu ensimmäisen kerran 1946.
Herra Poor lupaa maksaa 5000 dollaria, jotta Nero Wolfe antaa tiedot poliisille, jos tulee murhatuksi. Poor murhataan räjähtävällä sikarilla. Wolfe käynnistää tutkinnan, joka vie yllättävään lopputulokseen.

Lokakuisena tiistaina Nero Wolfen luo kipittävät herra ja rouva Eugene R. Poor. Herra on vanhahko, mutta rouva, kuten Archie ovat alle nelikymppisiä (ja Archien mukaan rouva on hemaiseva?). Ongelma on se, että Conroy Blaney aikoo murhata Eugene R. Poorin, tai niin pariskunta väittää. Nero Wolfella näitä tappouhkailuja on piisannut, eikä hän ota näitä asiakkaikseen, (koska ei halua poistua talosta?)

Teoksen kaikki tarinat ovat kaikki hyviä, mutta niistä ,iltei kokonaan puuttuu pitkien dekkareiden huulenheitto ja Archien ja Nero Wolfen keskinäinen "avioliittodialogi" ja verkkainen juonen kehittely. Toisaalta tässä ilmenee Nero Wolfen pituus, paino ja ikä. Nero Wolfe pysyy koko sarjan iättömänä, kuten naisista aina innostuva Archie Goodwin, joka mainitsee olleensa lastentarhassa Ohiossa, jossa Eugene-niminen mies varasti häneltä karkkia.

****

Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Dekkareiden lisäksi Nero Wolfe tarinoita julkaistiin noin 70-100-sivuisina, ja niitä on koottu novellikokoelmiin, joista (vain) kaksi on suomennettu.

Novellikokoelmat

1. Black Orchids 1942
2. Not Quite Dead Enough, 1944. suomennettu Ei aivan tarpeeksi kuollut, Jännityksen mestarit 61.
3. Trouble in Triplicate 1949
4. Three Doors to Death / Door to Death 1950
5. Curtains for Three 1951
6. Triple Jeopardy 1952
7. Three Men Out 1954
8. Three Witnesses 1956

9. Three For the Chair, 1957,  suomennettu Liian monta etsivää, Jännityksen mestarit 67.
10. And Four to Go / (also called  Crime and Again) 1958
11. Three at Wolfe's Door 1960
12. Homicide Trinity 1962
13. Trio for Blunt Instruments 1964
14. Death Times Three 1985

Rex Stout: Ei aivan tarpeeksi kuollut

 

Rex Stout:  Ei aivan tarpeeksi kuollut, alkuteos Not Quite Dead Enough, 1944, suomentanut Päivi Kalenius, Jännityksen mestarit Book Studio 1992, sivumäärä 189. Kannen kuva Kari T. Leppänen, novellikokoelma#2.

Teoksen sisältämät dekkarit Ei aivan tarpeeksi kuollut ja Ansa on julkaistu toisen maailmansodan aikana, Archie Goodwin on molemmissa tarinoissa sotapalvelussa esikunnassa, hän on sotilasarvoltaan majuri. Ehkä paras anti on Archien kerronnassa, joka irvii monia asioita.

Ei aivan tarpeeksi kuollut  alkuteos Not Quite Dead Enough 1942, ilmestynyt kirjana 1944.
Archie on armeijan esikunnassa majurina eletään toista maailmansotaa. Nero Wolfe ei ota kenraali Fyfeltä tehtäviä vastaan. Archie Goodwin saa tehtäväksi taivutella Nero Wolfe ottamaan kenraalilta tehtävän vastaan, aikaa on kaksi viikkoa ja Archie suuntaa lentäen New Yorkiin. Archien "heila" Lily Rowan on hankkiutunut samaan lentokoneeseen kuin Goodwin. Hänkin on yrittänyt saada Wolfea tutkimaan ystävänsä Ann Amoryn tilannetta. Turhaan. Goodwinin saapuessa Wolfen asuntoon, kaikki on toisin. Wolfe kuntoilee, hän on lopettanut oluen juonnin, edes orkideat eivät kiinnosta. Nero Wolfe aikoo mennä rintamalle, kuten ensimmäisessäkin maailmansodassa. 
Goodwin haluaa herättää Nero Wolfen aivot. Archie alkaa tutkia Ann Amoryn asiaa. Annilla on kyyhkysiä häkissä pitävä poikaystävä Roy Douglas. Arvokkain lintu kyyhky Dusky-Diana on Sion-Stassart ja se osallistuu kilpailuihin. Samassa talossa asuvat myös Annin isoäiti 89-vuotias Pearl O. Chack, Leon Furey ja atleettinen neiti Leeds, jonka äiti kuoli hiljattain 87-vuotiaana. Rouvat Leeds ja Chack ovat olleet yli 50 vuotta riidoissa, toinen syöttää oravia, toinen kyyhkyjä. Archie pyytää Annia "treffeille", jonka Lily tulkitsee väärin. Seuraaviksi Ann Amory kuristetaan. Lily ja Archie ovat epäiltyjä, mutta luonnollisesti syyttömiä. Murhan ratkaisee "aivonsa herättänyt" Nero Wolfe. Teon motiivina on aiemman rikoksen eli rouva Leedsin murhan peittely. Archie onnistuu päätehtävässään, joka on Wolfen palauttaminen "yksityisetsiväksi". Juonipaljastus älä lue, vanhan rouvan murhan motiivina oli tämän aikomus lopettaa kyyhkyslakka.

Ansa 1944 Booby Trap.

Archie on edelleen armeijassa ja Nero Wolfe tarjoaa armeijalle palveluksiaan eikä ota rahakkaita sopimuksia. Nero Wolfe syö Fritzin tekemää  ruokaa, raaka-aineet ovat kupongeilla ostettuja, joita armeijasta saa. Wolfella ei ole edelleenkään aikaa orkideoille. Tämä kuvaa sota-aikaa, ja tarina on sodan aikana julkaistu. 

Itse mysteeri tapahtuu armeijan esikunnassa, jonne on saapunut nimetön "paljastuskirje", jossa syytetään esikuntaa patenttien vuotamisesta (jos yritys tarjoaa sodan vuoksi patentoitua tuotetta armeijalle, niin sieltä se vuodetaan kilpailevalle yritykselle). Jutussa on kaksi kuolemantapausta, jotka on lavastettu toinen itsemurhaksi ja toinen onnettomuudeksi.

Nero Wolfe saa selville syyllisen, ja hiillostaa tämän "henkilökohtaiseen ratkaisuun", jotta armeijan ja tekijän  maine säilyisi hyvänä.

Toisen maailmansodan aikana Rex Stout ei julkaissut pitkiä juttuja (Yhdysvallat liittyi virallisesti sotaan 8.12.1941 ja Japani antautui 15.8.1945).

Archien kerronta hauskaa, mutta itse tarinat olivat aika tasapaksuja.  Archien silmää ilahduttaa naiskersantti Dorothea Bruce, jonka kanssa treffeileekin. Tässä tarinassa ei ole Lily Rowania mustasukkailemassa.

****

Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Dekkareiden lisäksi Nero Wolfe tarinoita julkaistiin noin 70-100-sivuisina, ja niitä on koottu novellikokoelmiin, joista (vain) kaksi on suomennettu.

Novellikokoelmat

1. Black Orchids 1942
2. Not Quite Dead Enough, 1944. suomennettu Ei aivan tarpeeksi kuollut, Jännityksen mestarit 61.
3. Trouble in Triplicate 1949
4. Three Doors to Death / Door to Death 1950
5. Curtains for Three 1951
6. Triple Jeopardy 1952
7. Three Men Out 1954
8. Three Witnesses 1956

9. Three For the Chair, 1957,  suomennettu Liian monta etsivää, Jännityksen mestarit 67.
10. And Four to Go / (also called  Crime and Again) 1958
11. Three at Wolfe's Door 1960
12. Homicide Trinity 1962
13. Trio for Blunt Instruments 1964
14. Death Times Three 1985

Rex Stout: Black orchids

 

Rex Stout: Black Orchids 1942, Bantam Books. sivumäärä 192. Nero Wolfe novellikokoelma #1

Rex Stoutin lyhyistä jutuista koostuvia Nero Wolfe kokoelmia on 14, lista on bloggauksen lopussa. Niistä vain kaksi on suomennettu. Bloggaan jatkossa suomennetuista kokoelmista ja noin kymmenestä englanninkielisestä kokoelmasta, jotka olen tilannut netin kautta.

Teoksessa on Lawrence Blockin (s. 1938) alkupuhe. Hänen erään kirjasarjansa päähenkilö Chip Harrison ottaa leipiinsä Leo Haigin, joka ruokkii trooppisia kaloja ja ihailee Nero Wolfea. Lawrence Block analysoi nimeä Rex Stout. Rex on latinaa ja tarkoittaa kuningasta, Stout tarkoittaa lihavaa. 

Mustat orkideat on siis ensimmäinen julkaistu Nero Wolfe kokoelma, jossa on kaksi pitkää novellia. Tätä ei ole suomennettu ja varsinkin ensimmäisen novellin kieli oli minulle hyvin vaikeaa, koska murha tapahtuu kukkanäyttelyssä ja tarinassa käsitellään kukkien kasvatusta, kasvitauteja ja näyttelyjä yleensäkin. 

Black Orchids -juttu on 103-sivuinen.
Nero Wolfe on patistanut apulaisensa Archie Goodwinin kukkanäyttelyyn. Orkideakasvattaja ja miljonääri Lewis Hewitt on saanut risteytyksen tuloksena mustia orkideoija (joita oikeasti ei ole olemassa, mutta on mielikuvituksessa kuten James Bond filmissä Kuuraketti).  Hewitillä on  kolme mustaa orkideaa, myös Nero Wolfe haluaa mustan. Näyttely on Rucker & Dillin järjestämä. Archie Goodwin on lääpällään naisjuontajaan Anne Tracyyn. Hän pitää W.G Dilliä Annen esimiestä tulevan vaimonsa pomona. 

Nero Wolfekin saapuu paikalla, ja sinä päivänä miesjuontaja Harry Gould löytyy ammuttuna. Epäilykset kohdistuvat Gouldin paikalla olevaan tyttöystävään Rose Lasheriin. Näyttelyalue on ollut hullunmylly, mutta Nero Wolfe selvittää murhan ja niin, että hän saa mustia orkideoja. Murha on tehty monimutkaisesti ja pistoolin laukaisuun on käytetty Hewitin kävelykeppiä. (Hewitt on syytön). Wolfe kertoo ratkaisun lopussa, mutta hämää ensin.

Murhan motiivi on kiristys, ja liittyy kasvitautiin nimeltä Kurume yellow, joka on kuvitteellinen, murhaaja oli levittänyt kasvitautia tahallaan.

Toinen pitkä novelli on nimeltään  Cordially invited to meet death (Lämpimästi kutsuttu kohtaamaan kuolema), sivumäärä 90.

Tarinan alussa esitellään Bess Huddlestone, joka järjestää juhlia ja tapahtumia. Bess oli soittanut kaksi vuotta sitten Nero Wolfelle ja pyytänyt Neroa murhapeliin. Nero Wolfe kieltäytyi, olisi ollut Nero Wolfen mukaan kuin pyytäisi Napoleonia leikkimään tinasotilailla. Muutenkin Nero Wolfe lähtee ulos syömään vain Rustermanin ravintolaan tai huippukokin pöperöitä maistelemaan ystävän luo.

Kaksi vuotta on kulunut, on elokuu ja kuumaa sisälläkin kun ilmastointi on rikki. Bess Huddlestone kääntyy Nero Wolfen puoleen, hänellä on huolia, joku yrittää tuhota hänet. Hänen asiakkaansa ystävät ovat saaneet nimettömiä kirjeitä, joissa on paljastuksia, esimerkiksi rouva Jervis Horrocksin kirjeessä luki: "miksi tohtori Brady määräsi tyttärellenne vääriä lääkeitä, kysykää Bess  Huddlestonilta". s. 106. Tällä tavoin yritetään pilata Bessin bisnes. Nero Wolfe ottaa tehtävän vastaan, ja selviää, että kirjeet on kirjoitettu Bessin yrityksen kirjoituskoneilla. Bessin lähipiirissä on sihteeri Janet Nichols, avustaja Maryella Timms, veli kemisti Daniel Huddlestone, Larry Huddlestone veljenpoika sekä Alan Brady lääkäri.

Tutkimukset alkavat ja niiden kuluessa Bess saa lasinsirusta haavan ja kuolee jäykkäkouristukseen. Nero Wolfe tajuaa, se on murha, jonka hän loppuosassa selvittää ja kertoo laveasti, kuka on syyllinen ja miksi, mutta alustaa paljastusta hiostamalla koko lähipiiriä, sillä he ovat kaikki valehdelleet tai salanneet tosiasioita Wolfelta.

Bessillä oli lemmikkisimpanssi, ja muita eksoottisia lemmikkejä. Nero Wolfe lähettää hautajaisiin mustia orkideoija, eli se sopii hyvin kirjan teemaan.

****

Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Dekkareiden lisäksi Nero Wolfe tarinoita julkaistiin noin 70-100-sivuisina, ja niitä on koottu novellikokoelmiin, joista (vain) kaksi on suomennettu.

Novellikokoelmat

1. Black Orchids 1942
2. Not Quite Dead Enough, 1944. suomennettu Ei aivan tarpeeksi kuollut, Jännityksen mestarit 61.
3. Trouble in Triplicate 1949
4. Three Doors to Death / Door to Death 1950
5. Curtains for Three 1951
6. Triple Jeopardy 1952
7. Three Men Out 1954
8. Three Witnesses 1956

9. Three For the Chair, 1957,  suomennettu Liian monta etsivää, Jännityksen mestarit 67.
10. And Four to Go / (also called  Crime and Again) 1958
11. Three at Wolfe's Door 1960
12. Homicide Trinity 1962
13. Trio for Blunt Instruments 1964
14. Death Times Three 1985

Rex Stout: Nero Wolfen viimeinen juttu

 

Rex Stout: Nero Wolfen viimeinen juttu, alkuteos A Family Affair, 1975. Suomentaja Kalevi Nyytäjä, SaPo 409, WSOY 1997, sivumäärä 198. Nero Wolfe #33

Nero Wolfen viimeinen juttu on myös viimeinen Rex Stoutin (1886 – 1975) julkaisema kokonainen dekkari, se ilmestyi toukokuussa 1975, kun Stout kuoli lokakuussa 1975. Teos on kirjoitettu varmuudella 1973-1975, koska puhutaan öljyn säästämisestä, inflaatiosta ja keskustelujen painopiste on Watergate-skandaalissa ja puhutaan Nixonin erosta ja virkasyytteistä.

Kirja alkaa suoraan murhalla 29.10.1974 klo 1.24. Ravintola Rustermanin tarjoilija Pierre Ducos, tulee yöllä kello 00.50 Nero Wolfen asuntoon ja vaikeroi, että "minut tapetaan". Archie Goodwin majoittaa Pierren taloon. Kuuluu räjähdys, Pierre on kuollut. Kuoleman aiheutti sikariputkiloon asennettu pienoispommi.

Aamulla Nero Wolfe keskittää tarmonsa murhan selvittämiseen. Tämä on perheasia. Hänelle ei siis makseta tutkimuksista, hän suuntaa Rustermanin ravintolaan, joka oli hänen lapsuuden ystävänsä Marko Vuckicin perustama ja Nero Wolfe käy säännöllisesti syömässä ravintolassa. Archie ottaa osan tutkimuksista hoitaakseen ja menee Pierren kotiin etsimään paperilappua, jonka Pierre oli saanut haltuunsa. Pierren elämä on ollut tasaista, ainoa havainto on Pierren uhkapelaaminen ja mahdolliset pelivelat. Tutkimuksissa selviää, että Pierren murha liittyy muutama päivä aiemmin tapahtuneeseen elektronikkatehtaan toimitusjohtaja Bassetin murhaan. Bassett oli erityisen kiinnostunut (ja närkästynyt) Watergate-skandaalista ja Nixonista, joista hän puhui seurueen kanssa. 

Nero Wolfe hälyttää tutkimuksiin etsivä trion Fred Durkin, Saul Panzer sekä Orrie Catherin, jotka jututtavat asianosaisia. Tarkastaja Cramer kyllästyy Nero Wolfen hiljaisuuteen murhatutkimusten kuulusteluissa ja pidättää sekä Nero Wolfen että Archie Goodwinin, jotka pääsevät parin vuorokauden päästä vapaaksi takuita vastaan. Aiemmin heidän yksityisetsivän lupansa on otettu pois. Tutkimuksia se ei haittaa, koska heillä ei ole asiakasta.

Tapahtuu kolmaskin murha, ennenkuin murhaaja saadaan kiinni. Teos on alkupään dekkareihin verrattuna apea ja tumma, mutta se on päättöosaksi hyvä.

Rex Stout päättää tyylillä  Nero Wolfe -sarjan dekkarilla Neron Wolfen  viimeinen juttu, tarkastelen alla myös dekkarin englanninkielistä nimeä A Family Affair. 

Pidempi oppimäärä
Nero Wolfe on erityisen järkyttynyt, että murha tapahtui hänen asunnossaan. Hän pitää sitä perheasiana. Archie Goodwin tapailee edelleen Lily Rowania, joka tuntee Bassetin vaimon, joka oli kansasilainen nuori tanssijatyttö. Bassett oli jo 68-vuotias. Wolfe tutkii apulaisineen sekä seuruetta että Pierren perhettä. Ratkaisevaksi todisteeksi osoittautuu paperilappu, jonka Pierre sai Rustermanin ravintolasssa haltuunsa. Sitä sekä poliisit että etsivät yrittävät löytää Pierren asunnosta, jossa asuvat Pieren tytär, isä ja palvelijatar. Watergate liittyy Bassettiin niin, että hänen yrityksensä on erikoistunut myös "nauhoituksiin". Lopulta Watergaten motiivi murhaan jää ohueksi, kun murhaajan yllättävyys paljastuu.

Älä lue eteenpäin, jos et halua juonipaljastuksia. 

Tässä puhutaan perheasiasta. Nero Wolfen lähipiiriä ovat trio "sihteeri"  Archie Goodwin, joka hoitaa tutkimuksia ja Wolfen talousasiat, Wolfen orkideoijen hoitaja Theodore Horstmann ja kokki Fritz Brenner. Talo kuuluu kotirauhan piiriin. Tutkimuksiin hälytetään paikalle trio: Fred Durkin, Saul Panzer sekä Orrie Cather.  Rusterman on hyvin tärkeä, Nero Wolfen lapsuuden ystävä Marko Vuckic perusti ravintolan, ja hänen kuolemansa jälkeen Nero Wolfe hoiti ravintolaa. Murhat siis tulivat liian lähelle Nero Wolfea. Pierrellä oli pelivelkoja, joten hän yritti kiristää paperilapulla, jossa oli murhaajan nimi. Murhaajan motiivi tai yksi niistä oli saada Archie Goodwinin paikka. Kirjassa on paljon juonittelua jopa Kummisedän tapaan, lopulta mätä omena paljastuu...

Sarja päättyy tilanteessa, jossa Nero Wolfen ja Archie Goodwinin yksityisetsiväluvat ovat hyllyllä. He odottavat yhdessä päätöstä niiden vapauttamisesta. Muuten rauha on palannut, mutta epäluottamus aina aiheuttaa epävarmuutta.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luin ja bloggasin  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, seuraavaksi tulee bloggauksia kahdesta suomeksi käännetystä  novellikokoelmasta ja muutamista englanninkielisistä, mitkä olen itselleni ostanut.

Rex Stout: Kuolema pöytälaatikossa

 

Rex Stout:  Kuolema pöytälaatikossa, alkuteos Please Pass the Guilt, 1973 Suomentaja Kalevi Nyytäjä, WSOY 1997, Sapo 404, sivumäärä 194. Nero Wolfe #32

Rex Stoutin dekkari Kuolema pöytälaatikossa on maestron toiseksi viimeinen Nero Wolfe -sarjassa. Tarina alkaa toukokuussa 1969, jolloin Nero Wolfen uskollinen apuri Archie Goodwin tuskailee Nero Wolfen tyhjentyvän pankkitilin vuoksi. Juttuja on ollut harvakseltaan. Nero Wolfe ottaa rahapulassa "valmennukseen" henkilön, joka on ollut terapiassa, eikä se ollut auttanut. Tämä esiintyy salanimellä Ron Seaver. Heppu luulee, että hänen kätensä olisivat veressä eli puhuu Lady Macbeth syndroomasta. Henkilö on oikeasti Kenneth Meer, CAN-yhtiön (Continental Air Network) henkilöstöpäällikkö. Yrityksessä on tapahtunut 20.5.1969 murha. Peter J. Odell on kuollut pommiräjähdyksessä apulaisjohtaja  Amory Browningin huoneessa, kun Odell avasi alalaatikon, jossa oli viskipullo, josta Browning otti joka iltapäivä viskinaukut.

Archie Goodwin ajattelee Nero Wolfen pankkitiliä, ja saa kuin saakin Odellin kipakalta leskeltä rahakkaan toimeksiannon. Poliisilla ei ole kykyä ratkaista murhaa, mutta myös Nero Wolfen tutkimukset ovat loppuun asti jumissa. Hän palauttaa 100 000 dollarin shekin rouva Odellille ja sovitaan että osa rahasta on vinkkipalkkio. Lopulta murhaaja selviää uuden tutkintanäkökulman, Nero Wolfen päättelyn ja ansan avulla. Syyllinen  pidätetään.

Kuolema pöytälaatikossa on laatudekkari, mutta Nero Wolfe -sarjassa aika vaisu teos, joskin kirjassa on loistava (mutta pieni) pala baseballseura New York Metsin historiaa.

Pidempi oppimäärä

Continental Air Networkin ihmissuhdeverkostot ovat täysin sekaisin. Ensinnäkin firmassa taistellaan pääjohtajan paikasta. Odell ja Browning ovat tyrkyllä pestiin pääjohtaja Cass R. Abbotin jälkeen, joka on eläköitymässä. Rouva Madeleine Odell on upporikas, hän omistaa pelkästään osakkeina 70-80 miljoonaa dollaria ja on CAN:n merkittävä omistaja. Hän on rikas perijätär, joka haluaa miehensä etenevän. Hän tunnustaa, että hänen yksityissihteerinsä Charlotte Haber on hankkinut nestemäistä LSD:tä, jota Odell laittoi Browningin pulloon, jotta tämä munaisi itsensä johtokunnan kokouksessa. Silvia Venner on sihteeri, kuten Helen Lugos, jolla on suhde Browningiin, jota taas rouva Browning ei hyväksy. Suhteet ovat solmussa, lisäksi kaikilla epäillyillä on ollut motiivi ja tilaisuus.

Teoksessa  etsiväkolmikko Saul Panzer, Fred Durkin ja Orrie Cather puuhaa apuna. Archie Goodwin seuraa baseballia, pelaa Saul Panzerin luona torstaisin pokeria ja syöttää Rustermanissa Lon Cohenia, Gazetten rikostoimittajaa, jolta saa tietoja. Archie heilastelee Lily Rowan kanssa. Archie ajaa Lilyn maaseutuasunnolle Wolfen omistamalla Heronilla, joka oli uusi-seelantilainen urheiluauto. Archie ei juo olutta kuten Nero Wolfe, vaan hän juo maitoa.

Kirjassa katsotaan baseballia väri-tv:stä, jossa on jo  kaukosäädin (keksittiin 1955). Peliä selostaa Ralph Kiner (1922-2014), joka pelasi baseballia 1946-1955 ja toimi selostajana sen jälkeen, hänet valittiin Baseballin Hall of Fameen 1975. New York Metsin pelaajista mainitaan  Ed Kvanepool pelasi Metsissä (1962-1979), jatkossa suluissa on aika jolloin pelaaja pelasi Metsissä; Cleon Jones (1963, 1965-1975), Tommy Agee (1962-1973), Jerry Grote (1966-1975), Bud Harelson (1965-1977) ja Ed Charles (1967-1969). Archie Goodwin katsoo aina, jos pystyy, Metsin pelit ja tv:stä myös vieraspelit. Nero Wolfe (tai ehkä Archie) on ostanut 922 dollarin nauhurin, jolla nauhoitetaan keskustelut Nero Wolfen huoneessa, (pikakirjoitus jää pois ja ehkä myös kirjalliset raportit, tehtäviä, mitä Archie teki alkupään dekkareissa.). 

Rex Stoutin tekstistä ilmenee, että Orrie Catherilla on hankaluuksia tulla toimeen tiimissä. Kinastelee Archien kanssa, pettää vaimoaan ja muutakin kitkaa on.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luen ja bloggaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

Rex Stout: Kesävieraan kuolema

 

Rex Stout: Kesävieraan kuolema alkuteos, Death of a Dude, 1969, suomentaja Kalevi Nyytäjä, WSOY 1996, Sapo 400, sivumäärä 251. Nero Wolfe #31.

Rex Stoutin kirjoittama kolmanneksi viimeinen Nero Wolfe dekkari Kesävieraan kuolema tapahtuu Lily Rowanin karjatilalla Montanassa Lame Horsessa, missä Archie Goodwin viettää aikaa kesällä 1968.  Lilyn karjanostaja Harvey Greve on epäiltynä ja pidätettynä kesävieras Philip Brodelin murhasta. Brodell on ammuttu metsässä, mitä Montanassa on paljon. Brodellia on ammuttu ensin takaapäin olkapäähän ja sitten edestäpäin kaulaan. Greve pidätettiin siksi, että Brodel oli edellisenä kesänä kuherellut Brodellin tyttären Alman kanssa, ja nyt Brodellilla on avioton lapsenlapsi. Lisäksi Greve on puhunut tappavansa Brodellin. Archie Goodwin tutkii murhaa Lilyn toiveesta, mutta ei pääse eteenpäin, hän on ulkopuolinen, kaupunkilainen. Kirjoitettuaan Nero Wolfelle ottaakseen lomaa Archie saakin apua, itse Nero Wolfe saapuu kapsäkkeineen paikalle,  Nero Wolfe vetoaa syyttäjään, että hän saisi mahdollisuuden tutkia murhaa. Murhatutkinta ei ole helppo sekä Archie että Wolfe pidätetään toinen on putkassa ja toinen kotiarestissa. Motiivi murhaan paljastuu, ja Nero Wolfe selvittää tämänkin murhan.

Pidempi oppimäärä
Lily Rowan ja Archie Goodwin tapasivat kuudennessa dekkarissa Caesar on kuollut peräti 30 vuotta sitten. Henkilöt pysyvät sarjassa iättöminä tai eivät juurikaan vanhene. Lily Rowan on rikas  perijätär, isänsä on ansainnut omaisuutensa rakentamalla New Yorkin viemärijärjestelmän. Lily Rowanilla on laaja tuttavapiiri, ja hän rahoittaa näytelmiä. Lilyn vieraana  Montanassa karjatilalla on kirjailija Wade Worthy, joka kirjoittaa Lilyn isästä elämänkertaa ja nuori näyttelijätär Diana Kadany.

Montanan osavaltio on Yhdysvaltain pohjoisosassa Kanadan rajaa vastaan, Idaho, Pohjois ja Etelä Dakota ja Wyoming ovat myös rajanaapureita. Osavaltiossa asuu nykyisinkin alle miljoonaa asukasta, pääkaupungissa Helenassa asuu  vain noin 30 000 asukasta. Dekkarissa mainitussa (kuvitteellisessa) Timberburgissa asuu kirjan mukaan 7463 asukasta. Lame Horse on myös kuvitteellinen paikka, sen sijaan Montanassa on paikka nimeltä Lame Deer. 

Murha tapahtuu 25.7.1968. Paikallinen seriffi Morley Haight tutkii laiskanlaisesti murhaa. Hänen poikansa Gilbert on ollut pihkassa Almaan. Seriffi inhoaa murhasta epäiltyä Harvey Greveä.

Nero Wolfe saa syyttäjä Jessupilta tutkintaluvan. Wolfe kuulee kesävieraita ja Goodwin hiostaa Haighteja, poika selittää alibiaan, mutta isä-seriffi pillastuu täysin Archien kysymyksestä.  

Ratkaisu löytyy kuitenkin sinnikkäistä tutkimuksista, joiden kuluessa tapahtuu lisämurha, ja kuten yllä kerroin Archie pidätetään ja heitetään tyrmään, Nero Wolfe asetetaan kotiarestiin. Kuitenkin Saul Panzer jatkaa tutkimuksia. Ensin selviää motiivi ja lopulta murhaaja. 

Rex Stoutin Kesävieraan kuolema tarjoaa Nero Wolfelle mahdollisuuden vierailla Montanan metsissä ja valmistaa taimenta oman reseptinsä mukaan, hän saa selville myös murhaajan. Rex Stout onnistui pitämään sarjan korkeatasoisena loppuun asti.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luen ja bloggaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

Nero Wolfe teki taimenta lyhyt jutussa Taimenet todistavat, jossa hän taimenien tuoreudesta päätteli murhaajan, tarinassa hän myös poistui New Yorkista, kuten eräissä muissakin ruuan takia dekkarissa Liian monta kokkia.

Rex Stout: Isätön tyttö

 

Rex Stout: Isätön tyttö, alkuteos The Father Hunt, 1968, suomentaja Kalevi Nyytäjä, Sapo 395,  WSOY 1996, sivumäärä 244. Nero Wolfe #30.

Rex Stoutin dekkarissa Isätön tyttö etsitään Amy Denovon isää. 

Tarina alkaa kun Nero Wolfen oikea käsi Archie Goodwin  ja hänen upporikas ja itsenäinen heilansa Lily Rowan tulevat kotiin New Yorkin Metsin ottelusta.  Lilyn luona on Smithin Collegesta valmistunut 22-vuotias Amy Denovo, joka kerää materiaalia Lilyn isästä, jotta herra Rowanin elämänkerta saadaan kirjoitettua. Amy haluaa palkata Archie Goodwinin selvittämään kuka Amy Denovon isä on. Amyn äiti oli vaihtanut nimeään Elinor Denovoksi, ja oli joutunut yliajetuksi keväällä. Yliajo on selvittämättä, tekijä pakeni paikalta ja auto oli varastettu. Archie sanoo, että ei voi ottaa tehtävää vastaan, koska hän työskentelee Nero Wolfelle, jolla on lisäksi kalliit taksat. Raha ei ole ongelma, sillä Amyn äiti Elinor Denovo on saanut rahaa 1000 $ säännöllisesti kuukausittain, joten asunnossa on seteleitä 264 000 dollaria.

Nero Wolfe ottaa tehtävän vastaan, ja Archie alkaa selvittää rahojen alkuperää. Tutkimukset pusketaan loppuun asti, ja konna saadaan satimeen, lisäksi rahojen alkuperä, isä ja murha selviävät.

Isätön tyttö on laadukas dekkari, mutta ei ole aivan Nero Wolfe -sarjan parhaita.

Pidempi oppimäärä

Ajankohta on helppo päätellä. Archie Goodwin on onnensa kukkuloilla, New York Mets on peitonnut baseballissa  Los Angeles Giantsin ja hän puhuu Tommy Davisista. Tommy Davis (1939-2022)  edusti Metsejä vain kaudella 1967, kun tarina alkaa on elokuu, ja tutkimuksiin vierähtää muutamia viikkoja. Yliajo on tapahtunut siten 26.5.1967. Tuomio harkitusta murhasta annetaan tammikuussa 1968.

Amy Denovo on valmistunut Smithin Collegesta, joka on Massachusettsissä, perustettu 1871, ja oli ainakin tuolloin (ehkä vieläkin) naisille tarkoitettu College. 

Amy Denovo on syntynyt 12.4.1945. 

Lily Rowan on palkannut Amyn 100 $:n viikkopalkalla järjestelemään materiaalia Lilyn isästä kirjaprojektia varten, tästä lisää seuraavassa osassa Kesävieraan kuolema. Lilyn isä rikastui rakentamisella, hän rakensi New Yorkin viemärijärjestelmän. 

Elinor Denovo oli vaihtanut nimensä, hänen alkuperäinen nimi oli Carlotta Vaughn. Denovo on "latinaa" de novo, tarkoittaa uudelleen, eli äiti oli aloittanut elämänsä uudestaan, kun tuli raskaaksi ja sai aviottoman lapsen.

Tutkimukset alkavat. Archie rankkaa etsiväkolmikon Panzer, Durkin ja Cathrin tähän järjestykseen. Saul Panzer saa tässäkin vastuullisimmat tehtävät ja on paras kolmikosta, Durkin on uskollinen ja sinnikäs, Orrie Cather turhamainen.

Nero Wolfe avaa olutpullojaan Marko Vuckickin antamalla kultaisella kruunukorkin avaajalla. Nero Wolfen lapsuuden ystävä Marko Vuckic murhattiin seikkailussa Mustan vuoren varjossa. Nero Wolfe on orkideakasvattaja Lewis Hewittin luona ja saa häneltä harvinaisia risteymiä.

Fritzillä Nero Wolfen yksityiskokilla on 294 keittokirjaa.

Archie Goodwin pyytää  naapuri tohtori Vollmerilta näkemystä miesten hedelmättömyydestä. Archie hakee tietoa myös Gazetten toimittaja Lon Cohenilta

Kun Nero Wolfe tutkii, kuka on Elinorin isä, tarkastaja Cramer ja ylikonstaapeli Stebbins tutkivat kuka ajoi Elinorin äidin kuoliaaksi.

Sujuva dekkari, josta puuttuu huumori ja lennokkuus, mutta jonka luki mielellään.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini, luen ja bloggaan  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa.

Rex Stout: Murha makuuhuoneessa

 

Rex Stout: Murha makuuhuoneessa, alkuteos Death of a Doxy, 1966, suomentaja Hilkka Pekkanen,  Sapo 282, WSOY 1983, sivumäärä 218. Nero Wolfe #29.

Rex Stoutin Nero Wolfe sarjan 29:s dekkari Murha makuuhuoneessa alkaa ruumiin löytymisestä:

Nero Wolfen apuri Archie Goodwin  on Orrie Catherin pyynnöstä katsastamassa Isabell Kerrin asuntoa, mutta löytää naisen makuuhuoneesta kuolleena, häntä on isketty tuhkakupilla päähän. Archie Goodwin ilmoittaa asiasta Orrielle. Sitten ruumiin "löytää" vainajan sisar Stella Fleming, joka on matematiikan opettaja Barry Flemingin vaimo. Murha pääsee Timesin etusivulle ja Orrie Cather pidätetään.

Nero Wolfe päättää etsiä murhaajan ja aloittaa tutkimukset. Nathaniel Parker, Wolfen lakimies, puolustaa Orrieta. Nero Wolfe puskee monivaiheiset tutkimukset maaliin, ja Orrie pääsee vapaaksi.

Rex Stoutin Murha makuuhuoneessa  on laadukas Nero Wolfe dekkari.

Pidempi oppimäärä

Orrie Cather on ulkonäöstään tarkka etsivä, joka tekee usein töitä Nero Wolfelle yhdessä Saul Panzerin ja Fred Durkinin kanssa. Nero Wolfe kutsuukin kaksikon Panzer-Durkin paikalle tekemään kenttätöitä yhdessä Archie Goodwinin kanssa. Saul Panzer on hyvä  ja terävä etsivä, pituutta on 170 cm ja painoa 60 kg, hänellä on iso nenä ja ruosteenvärinen tukka. Yleensä Saulille maksetaan 10 dollaria tunti, mutta tämän Saul on luvannut tehdä  ilmaiseksi. Saul uskoo Orrien viattomuuteen.

Fred Durkin on 178 cm pitkä, ja painaa 80 kg, hän on kalju ja roteva. Fredillä on vaimo ja neljä lasta ja saa Wolfelta 8 taalaa tunnilta. Orriekin saa vapaana ollessaan 8 dollaria tunnilta, mutta Nero Wolfe rankkaa Saulin ja Fredin paremmiksi kuin Orrie, jota kohtaan ei tunne kiintymystä, mutta Orrie on ollut pitkään töissä ja Wolfen oman arvon tunne pakottaa hänet tutkimaan tapausta. Orrie ymmärtää tämän.  "hänen on pakko vaikka minä olen vain minä, enhän minä ole hänen Archie Goodwininsä".

Nero Wolfe kuulee ensin Archie Goodwiniä, joka tietää Orrien suunnitelleen häitä lentoemäntä Jill Hardyn kanssa. Entinen revyy-tyttö Isabel Kerr halusi myös naimisiin Orrien kanssa ja väitti odottavansa Orrien lasta. Isabelin ystävä on revyy-tyttö Julie Jaquette. Isabelin elatuksen maksoi joku mies. Kuka?  Isabel Kerriä on tapaillut myös Federal Holding Corporationin pääjohtaja Avery Ballou, joka esiintyy myös dekkarissa Isätön tyttö. Avery Balloun vaimo on irlanninsusikoiria kasvattava paljon rahaa perinyt Minerva tai lyhyemmin Minna. Avery Ballou väittää, että häntä on kiristetty, eikä edelleenkään halua, että suhde Kerriin paljastuu. Hän tarjoaa rahaa Wolfelle vaikenemisesta, mutta Wolfe kieltäytyy.

Orrie pysyy vangittuna, sillä poliisin mukaan Kerrin päiväkirjassa on raskauttavia merkintöjä. Orrien kihlattu Pan Amin lentoemäntä Jill Hardy suostuu tulemaan Wolfen asuntoon kuultavaksi, hän tarrautuu Goodwiniin ja luikkii piiloon, kun poliisi saapastelee asuntoon. Stella Fleming vaikuttaa epätasapainoiselta, hän kynsii suuttuessaan, Archie saa osansa naisen raivosta. Stellan mies opettaa matematiikkaa Henry Hudson collegessa. Tutkimukset jauhavat eteenpäin. Kuultaessa perhelääkäri

Theodore Gammia lääkäri haukkuu Nero Wolfea "olette kammottavan ylipainoinen", Nero Wolfe kuittaa 35-40 kg ja kyllä kuolema kaiken korjaa. Ballou epäilee Catheria kiristäjäksi, jonka nimi viittaa filosofi Thales Miletolaiseen. 

Nero Wolfe  näkee valheiden läpi totuuden ja kätilöi ratkaisun, jossa totuus murhasta paljastuu, mutta Avery Balloun salaisuus säilyy, josta porho on kiitollinen.

Archie Goodwin on baseball-seura New York Metsin kannattaja. Tämä seikkailu tapahtuu alkuvuonna 1966. Archie pohtii kahta pelaajaa Willey Mays'ia ja Sandy Koufaxia, kumpikaan ei pelannut tuolloin Metsissä. Pelaajista Willie Mays (s. 1931) pelasi 1966 San Francisco Giantsissa lyöden 505 juoksua. Mays pelasi Metsissä  myhemmin eli vuonna 1972 ja oli valmentajana 1973-1979. Sandy Koufax (s. 1935), joka on syntynyt New Yorkissa, mutta pelasi kuitenkin Los Angeles Dodgersissa.

*****
Rex Stoutin (1886 - 1975) Nero Wolfe -dekkareista täällä, lisäksi siellä on linkit bloggauksiini. Olen lukenut  kaikki julkaistut suomenkielelle käännetyt 33 dekkaria, ja 2 novellikokoelmaa ja bloggaukset on ohjelmoitu valmiiksi.