Teemamaana Saksa -haasteen loppuarvonta

Tammikuussa startatun Teemamaana Saksa -haasteen tarkoitus oli herättää kiinnostusta saksalaisen kielialueen kirjallisuuteen. Haasteen idea lähti siitä, että Saksa oli Helsingin Kirjamessujen 2013 teemamaa. Messut päättyivät tänään, ja viimeinen päivä blogata haasteeseen sopivista kirjoista oli viime keskiviikko.

Haasteen suorittajiksi ilmoittautui matkan varrella runsas joukko bloggaajia, ja ihastuttavan moni pääsi maaliin asti! Haasteen saivat suoritettua ja loppuarvontaan pääsivät:

Tarukirja -blogin Margit

• Wladimir Kaminer: Ryssändisko
• Peter Schneider: Parisuhteita
• Bertolt Brecht: Runoja 1914-1956
• Nele Neuhaus: Eine unbeliebte Frau
• Alfred Döblin: Berlin Alexanderplatz
• Doris Gercke: Kuolema kulkee puutarhassa
• Siegfried Lenz: Kiusattu
• Thomas Mann: Buddenbrookit

Kirjava kukko -blogin Velma

• Eva Ibbotson: Kazanin tähti
• Christine Nöstlinger: Neue Schulgeschichten vom Franz
• Walter Moers: Hurja matkahalki yön
• Kai Meyer: Jäinenvaltakunta
• Günter Grass: Mässingsmusik
• Angela Sommer-Bodenburg: Pikku Vampyyri luokkaretkellä

Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketus

• Jenny Erpenbeck: Vanhan lapsen tarina
• John Irving: Vapauttakaa karhut!
• Daniel Kehlmann: Maailman mittaajat
• Bernhard Schlink: Viikonloppu
• Siegfried Lenz: Kiusattu
• Ursula Poznanski: Vii5i

Hyönteisdokumentti -blogin hdcanis

• Johann Wolfgang von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
• Stefan Andres: Jumalan unelma
• Stefan Zweig: Ihmiskunnan tähtihetkiä 
• Hildegard Bingeniläinen: Hengähdä minussa Vihanta Henki

sheferijm-blogin Aino

• Marie Louise Fischer: Itsepäinen Isabella
• Sabine Kuegler: Viidakkolapsi
• Hans-Ulrich Horster: Lapsi 312
• Marie Louise Fischer: Kymppi juksauksessa
• Erich Kästner: Töpö ja Anton
• Eva Nöldeke: Jotka kyynelin kylvävät

Sinisen linnan kirjasto -blogin Maria

• Stefan Moster: Rakkaat toisilleen
• Leonid Tsypkin: Kesä Baden-Badenissa

Kirjainten virrassa -blogin Hanna*

• Annett Gröschner: Vappuaatto
• Heinrich Böll: Katharina Blumin menetetty maine
• Judith Schalansky: Kirahvin kaula

*Kirjainten virrassa -blogin Hanna ilmoittautui haasteeseen, mutta ei kuitannut haastetta suoritetuksi haastepostauksen kommenttiboksissa. Odotin tähän päivään asti, mutta koska ilmoitusta ei tullut, en voinut ottaa Hannaa arvontaan mukaan. Nämä Hannan lukemat kirjat poimin hänen blogistaan Saksa-tunnisteen alta.

Luin haasteen aikana seuraavat kirjat:

• J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
• Siegfried Lenz: Hetken hiljaisuus
• Ingo Schulze: Adam ja Evelyn
• Peter Handke: Riisuttu epäonni
• Peter Handke: Vasenkätinen nainen
• Wolfgang Herrndorf: Ladaromaani
• Wladimir Kaminer: Ryssändisko
• Sabine Kuegler: Viidakkolapsi
• Peter Handke: Jukeboksista

Haastetta varten luettiin ainakin runoja, klassikoita, nykykirjallisuutta ja lasten- ja nuortenkirjallisuutta. Kirjoja luettiin suomeksi ja saksaksi. Osallistujista hurjimman määrän kirjoja luki Tarukirja-blogin Margit: kahdeksan kirjaa! Siitä erityinen kunniamaininta!

Kahdella luetulla kirjalla sai siis loppuarvontaan yhden arpalipukkeen, neljällä kaksi ja kuudella tai useammalla luetulla kirjalla kolme lipuketta.

Arvonnan pääpalkinnoksi valitsin 30 euron lahjakortin Akateemiseen kirjakauppaan. Suoritin arvonnan perinteisellä lipukkeet ja hattu -metodilla Elli-koiran toimiessa virallisena valvojana.

Arpaonni suosi tällä kertaa Eniten minua kiinnostaa tie -blogin Suketusta, onneksi olkoon!

Suketus: laita minulle sähköpostia (nannankirjakimara (at) gmail.com) ja kerro osoitetietosi. Lahjakortti lähtee sitten postin mukana lähipäivinä!

Lopuksi kiitos vielä ihan kaikille haasteeseen osallistuneille! Saksalainen kirjallisuus on saanut mukavasti näkyvyyttä blogeissa, toivottavasti näin on myös jatkossa!

Haastemuistutus: vielä neljä päivää aikaa!

Nyt on loppukirin aika: Teemamaana Saksa -haaste umpeutuu tulevana keskiviikkona eli 23.10. Vielä on siis muutama päivä aikaa osallistua! Minimisuoritushan oli kaksi luettua ja blogattua kirjaa.

Haasteeseen ilmoittautumiset ja kuittaukset osallistumisista varsinaisen haastepostauksen kommenttilootaan TÄNNE. Sieltä löytyvät tarkat osallistumisohjeet, mutta pikaohje myös tässä:

1. Ilmoita osallistumisestasi haastepostauksen kommenttilaatikossa. Ilmoittautumiselle ei ole takarajaa.
2. Lue sinulle sopiva määrä haasteeseen soveltuvia kirjoja ja kirjoita niistä blogiisi 23.10.2013 mennessä.
3. Kuittaa haasteen suoritus viimeistään 23.10.2013 eli ilmoita haastepostauksen kommenttilaatikossa, kuinka monta kirjaa olet lukenut, jotta tiedän, ketkä ovat saaneet haasteen valmiiksi.

Arvonnan suoritan kirjamessuviikonlopun aikana eli viimeistään 27.10. Yllätyspalkinnon arvontaan saa yhdestä kolmeen lipuketta sen mukaan, kuinka monta Saksan lipun raitaa on ehtinyt saada kokoon. Yhden raidan saa kahdesta kirjasta jne.

Osallistuminen kannattaa:  haasteen suorituksesta on tullut vain muutama ilmoitus, joten nyt on hyvät mahdollisuudet palkintoihin!

Tsemppiä viime metreille, osallistukaa ahkerasti!

Nannan III lukumaraton: Blogistanian kesälukumaraton

Aloitan kesäisen lukumaratonini kello 15, ja urakka kestää seuraavat 24 tuntia. Tarkoitus on lukea vuorokaudessa niin paljon kuin ehdin ja jaksan. Raportoin maratonini etenemisestä tänne blogiin ja blogin Facebook-sivuille.

Olen kokeillut lukumaratonia kolme kertaa aiemmin: kaksi kertaa olen lukenut kokonaisen vuorokauden (I & II), kerran maratoonasin 12 tuntia. Aiemmat maratonit olen ajoittanut vapaapäiville oman mieleni mukaan, mutta tällä kertaa ajankohta oli sovittu tarkkaan etukäteen. Kyseessä on nimittäin kimppalukumaraton, jolle osallistuu yli 30 kirjabloggajaa saman vuorokauden aikana. (Kaikki osallistujat on listattu täällä.)

Yhteismaratonin löyhät säännöt ovat seuraavanlaiset:

1. Kaikki 24 tunnin aikana luettu kirjallisuus lasketaan mukaan maratoniin.

2. Aloittaa voi mihin kellonaikaan hyvänsä ja lukea haluamansa ajan ja määrän kuitenkin niin, että enimmäisaika on 24 tuntia. (Esim: aloitus 24.7. klo 18.00 -> lopetus 25.7. klo 18.00.) Näin siksi, että maratoonareilla on erilaisia elämäntilanteita, jotka halutaan ottaa huomioon. Tankkaus-, lepo- yms. taukoja saa pitää vapaasti, mutta ne lasketaan mukaan suoritusaikaan. 

3. Merkitään ylös luettu sivumäärä ja ilmoitetaan se julkisesti blogissa. 

4. Lukea saa mitä tahansa, missä ja miten tahansa! 

5. Lukumaratonista saa mielellään kirjoittaa blogiinsa etu- ja jälkikäteen ja varsinkin maratonin kuluessa. 

6. Lukumaratonin hastagina somessa on #lukumaraton.

Päätin pyhittää tämän maratonin saksalaiselle kirjallisuudelle. Emännöin Teemamaana Saksa -haastetta,  jonka tarkoitus on kannustaa tutustumaan saksalaiseen kirjallisuuteen. Haaste sai innoituksensa siitä, että Saksa on tämän vuoden Helsingin Kirjamessujen teemamaa. Haaste on edennyt minulla hieman hitaasti tähän mennessä, joten pieni lukupyrähdys on paikallaan!

Mutta nyt maratonkirjapinon kimppuun!  Pino on korkea, joten valinnanvaraa on. 

Pinosta löytyy romaaaneja, pienoisromaaneja, novellikokoelmia ja elämäkerta.

* * *

Peter Handke: Riisuttu epäonni (1972). Lurra Editions.

Alkuteos: Wunschloses Unglück. Suom. Arja Rinnekangas (2003).

Luettuja sivuja yhteensä: 119.

Aikaa kulunut yhteensä:  2 h  15 min.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Handken teoksia kasaantui maratonpinoon useita, ja aloitin vanhimmasta päästä. Alkuteos on ilmestynyt saksaksi jo 1972, mutta se on suomennettu vasta kymmenen vuotta sitten. Päätin tutustua Handkeen, koska hän on tulossa Helsingin Kirjamessuille syksyllä.

Riisuttu epäonni on pienoisromaani, jossa Handke käy läpi itsemurhan tehneen äitinsä elämää. Köyhyyttä, kurjuutta ja puutetta. Äidin vaiheita kuvataan realistisesti ja kaunistelematta. Vaiheikas elämä oli pitkään pyrkimistä johonkin, kunnes ajatusmaailma kääntyi siihen, että mitä kaikkea olisikaan voinut olla. Lopulta kaikki päättyi romahdukseen ja kuolemaan.

Lyhyydestään huolimatta tätä ei voi sanoa nopealukuiseksi, sillä lauserakenteet olivat usein sekavia. Välillä vaikka kuinka tankkasin ja tankkasin, niin en vain käsittänyt. Johtuuko sitten Handkesta vai suomennoksesta, en tiedä. Kirjasta olisi voinut poimia lukuisia sitaatteja, ehkä palaan niiden etsintään paremmalla ajalla.

Nyt hieman evästä lautaselle, ja sitten seuraavan kirjan valintaan!

 * * *

Peter Handke: Vasenkätinen nainen (1976). Weilin + Göös.

Alkuteos: Die linkshändige Frau. Suom. Outi Nyytäjä (1981).

Luettuja sivuja yhteensä: 212.

Aikaa kulunut yhteensä: 4 h.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

En antanut periksi Handkelle raskaan Riisutun epäonnen jälkeen, vaan tartuin uskaliaasti Vasenkätiseen naiseen. Kannatti!

Vasenkätinen nainen on ytimekäs kertomus avioerosta naisen näkökulmasta. Nainen haluaa eron, itsenäistyä ja pärjätä. Hän on päättänyt selviytyä, ja pitää päänsä muiden epäilyksiä uhmaten.

Toista kirjaa lukiessani keskityin paremmin kuin ensimmäisen kanssa. Lukeminen alkoi sujua paremmin ja tuntua rennommalta – ehkä aiempi Handke oli liian haastava maratonkirjaksi.

Nyt on aika siirtyä muiden kirjailijoiden teoksiin loppuillaksi, ehkäpä huomenna vielä jokunen lyhykäinen Handkelta.

* * *

Wolfgang Herrndorf: Ladaromaani (2010). Atena.

Alkuteos: Tschick. Suom. Heli Naski (2012).

Luettuja sivuja yhteensä: 483.

Aikaa kulunut yhteensä: 8 h 30 min.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Ladaromaani on hauska tarina 14-vuotiaasta berliiniläisestä pojasta, jolla on perusteinin murheet. Maik on koulutovereiden silmissä tylsä ja väritön, joten hän ei saa kutsuja kotibileisiin eivätkä tytöt juuri huomioi häntä. Kaukorakkaus ja omiin ongelmiinsa syventyneet vanhemmat jäytävät.

Maik päätyy koulun kesälomalla lähes absurdeja piirteitä saavalle autoseikkailulle koulun uuden pojan, Tschickin, kanssa. Vaaleansininen Lada kuljettaa poikia Saksan moottoriteillä ja maalaispitäjissä. Vauhtia ja vaaroja riittää.

Ladaromaanin huumori jaksoi naurattaa alusta loppuun saakka. Kieli on nuorten suuhun sopivaa, mutta ei teennäisellä tavalla.

Ilta on kääntymässä jo yöksi, mutta vielä riittää virtaa lukea. Nyt pieni happihyppely koiran kanssa, sitten vielä jotakin luettavaa ennen unitaukoa.

* * *

Wladimir Kaminer: Ryssändisko (2000). Sammakko.

Alkuteos: Russendisko. Suom. Vesa Suominen 2005.

Luettuja sivuja yhteensä: 640.

Aikaa kulunut yhteensä: 11 h 15 min.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Ryssändisko on tarinakokoelma, jossa kuvataan värikkäästi maahanmuuttajien arkea ja sopeutumista saksalaiseen yhteiskuntaan, erityisesti Berliiniin. Kaminerin tarinat kumpuavat hänen omista kokemuksistaan ja ystävien ja sukulaisten vaiheista. Kaminer muutti vuonna 1990 Berliiniin Venäjältä täysin ummikkona.

Kirjan takakannessa kuvaillaan Kamineria myötäeläväksi tarinankertojaksi, ja sitä hän todella on. Henkilökaarti on melkoinen, kun eri kansallisuudet, uskonnot, vakaumukset ja ammatit kohtaavat. Kahnauksia syntyy milloin naapurien, milloin virkavallan kanssa. 

Kaminerin Berliinissä mikään ei ole sitä, miltä aluksi näyttää. Turkkilaista ravintolaa pitävät bulgarialaiset, italialaista ravintolaa kreikkalaiset, eikä kreikkalaisessa ruokapaikassa tiskin takana ole kreikkalaisia…

Ja taas se iski: viiltävä Berliini-ikävä!

Huh, nyt on reilut 11 tuntia lukemista takana. Silmät alkavat väsyä sen verran, että on parempi pitää pienten yöunien mittainen tauko. Aamulla jatkuu!

* * *

Sabine Kuegler: Viidakkolapsi (2005). Helmi.

Alkuteos: Dschungelkind. Suom. Ilona Nykyri 2006.

Luettuja sivuja yhteensä: 970.

Aikaa kulunut yhteensä:  21 h 30 min.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Illalla aloittelin Viidakkolasta sängyssä, ja Kueglerin elämäkerta tuntui mielenkiintoiselta heti alusta alkaen. Jouduin kolmelta päättämään, että nyt nukun, jotta aamusta tulisi edes jotakin. Olen nimittäin mainio valvoja, mutta kehno herääjä. Kellot soivatkin mökissä jo seitsemältä, mutta vasta yhdeksän maissa oli voimia alkaa taas lukea.

Pienen viivytyksen jälkeen lukaisin Viidakkolapsen nopeasti. Kuegler kertoo lapsuudestaan Indonesian Länsi-Papuan saarella, viidakossa, jossa hän asui perheensä kanssa osana fayu-heimoa. Hänen vanhempansa olivat kielentutkijoita ja lähetyssaarnaajia ja tekivät työtä heimon parissa. Sabine ja hänen siskonsa ja veljensä suorittivat koulua kirjekurssilla, mutta elivät muuten kuin heimon lapset kiinteässä yhteydessä luontoon.

Länsimainen sivilisaatio on aarniometsässä asuville lapsille vieras ja kaukainen ja samalla kiinnostava. Kun Kuegler on teini-iässä, perhe asuu jonkin aikaa Saksassa ja Yhdysvalloissa, minkä jälkeen he taas palaavat viidakkoon. Viidakkoelämä näyttäytyy erilaisena paluun jälkeen. Aikuisuuden kynnyksellä sisarukset lähtevät viidakosta opiskelemaan: 17-vuotiaana Sabine lähtee Sveitsiin opiskelemaan, mikä on hänelle valtava kulttuurisokki. Lännessäkin on taisteltava selviytyäkseen, mutta toisin asein kuin viidakossa.

Tonnin raja lähestyy, ja vielä olisi pari tuntia aikaa lukea. Aurinko tuli esiin pilviharson takaa, joten taidan siirtyä loppuajaksi ulkosalle.

* * *

Peter Handke: Jukeboksista (1990). Lurra Editions.

Alkuteos: Versuch über die Jukebox. Suom. Markku Mannila (2005).

Luettuja sivuja yhteensä: 1090.

Aikaa kulunut yhteensä:  24 h.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Jukeboksista kertoo levyautomaatin ja elämän syvintä olemusta metsästävästä kirjailijasta. Eletään vuotta 1989, jolloin Euroopassa kuohuu. Mies matkustaa Espanjan vuoristoseudulla, suunnittelee jukebokseja käsittelevää esseetä ja muistelee samalla elämänsä levyautomaatteja.

Maalissa! Lukemista on nyt takana kokonainen vuorokausi, josta nukuin vajaat 6 tuntia. Aika kului todella ripeästi, ilman kelloa olisin varmaan lukea porskuttanut vielä jonkin kirjan :)

Lukumaratonista jäi jälleen positiivinen mieli. Väsymys oli ainoa urakkaa hankaloittava seikka. Muuten tankkaus onnistui ja puitteet olivat mitä otollisimmat.

Kiitos kaikille maratoniani täällä blogissa ja Facebookissa seuranneille! Ihanaa, kun oli kannustajia matkan varrella!

Maaliskuussa luettua

Tässä kuussa luin aika lailla saman verran kuin edellisessä. Osasta kirjoja sain blogitekstin aikaiseksi, mutta muutamasta tekstiä ei taaskaan tahtonut syntyä. Siksi on kiva koostaa kuukauden luetut aina näin kuun lopussa, jotta luetut kirjat eivät jää roikkumaan. Mitä pidempi aika lukemisesta kuluu, sitä vaikeammaksi kirjoittamisen aloittaminen tuntuu muuttuvan. Nyt huomaan, että Adichiesta ja Kyröstä olisi helpostikin voinut kirjoittaa oman bloggauksen, mutta menkööt nyt näin lyhykäisinä Schulzen kanssa:

Bloggaamattomat

Ingo Schulze: Adam ja Evelyn (2008) (335 s.)

Alkuteos: Adam und Evelyn. Suom. Jukka-Pekka Pajunen (2011).

Mistä minulle: ostin uutena.

Luin tämän joitakin viikkoja sitten lievissä kuumehöyryissä. Kirja ei ollut erityisen mieleenpainuva lukukokemus, mikä saattaa selittyä silloisella olotilalla. Näin jälkikäteen siitä on siis melko vaikea kirjoittaakaan. Muistiini palautuu eritasoisia käännekohtia, epävarmuutta, automatkailua. Paljon dialogia, paljon. Sietämättömän ärsyttävä Adam ja ilmapiiri kylmän sodan loppumetreillä: kuka on ilmiantaja, voiko ystäviinsäkään luottaa? 

Kirja jätti jälkeensä lähinnä vahvistuneen Berliini-ikävän.

* * *

Chimamanda Ngozi Adichie: Purppuranpunainen hibiskus (2003) (334 s.)

Alkuteos: Purple hibiskus. Suom. Kristiina Savikurki (2010).

Mistä minulle: ostin käytettynä.

Kuva: otava.fi

Aiemmin olen lukenut Adichielta Puolikas keltaista aurinkoa, joka oli ainutkertainen lukukokemus. Tämä Adichien esikoinen ei ollut minusta aivan yhtä loistokas, vaikka koskettava ja vavisuttava olikin. Dialogia elävöitetään igbonkielisillä sanoilla ja lausahduksilla, mistä pidin jo edellisessä lukemassani Adichiessa.

Tarinan päähenkilö ja kertoja on 15-vuotias nigerialainen tyttö Kambili, joka veljensä Jajan kanssa yrittää parhaansa mukaan elää isän asettamia sääntöjä noudattaen. Päivät kuluvat isän tekemää lukujärjestystä noudattaen pelon ilmapiirissä. Pelko on täysin aiheellista, sillä virheistä rangaistaan julmasti. 

Nigeriaa repivät poliittiset ristiriidat, ja kansalla on pulaa kaikesta. Kambilin perhe kuuluu hyväosaisiin, heiltä ei materiaa puutu. Vapautta heillä ei kuitenkaan ole, sillä isä tyrannisoi uskonnon varjolla perheen elämää. Vierailu Ifeoma-tädin luona on keskeinen käännekohta sisarusten elämässä, sillä siellä he pääsevät vapauden makuun. 

* * *

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja (2010) (3 t 4 min)

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kuva: wsoy.fi

Päähenkilö on kahdeksankymppinen mies, joka päättää alkaa päästää koko elämän aikana kertyneitä höyryjä ulos. Kimmokkeena tälle on se, että lääkäri kehotti syömään terveellisemmin ja hyötyliikkumaan, etteivät suonet tukkeudu ja sydän petä. Mies on varma, että kaikenlaiset tukkeumat ovat seurausta siitä, että hän on aiemmin vaiennut mielipiteistään. Niinpä hän ryhtyy purkamaan mielipahaansa yleisönosastokirjoituksiin, joista kirja koostuu. Kyllä paranevat arvot.

Mieli mustuu pankkiautomaatilla kuppaajien hitaudesta, uutisten loppukevennyksistä, halaamisesta ja 37 muusta asiasta. Ennen kaikki oli paremmin, ihmiset rehdimpiä ja asiat hoituivat sutjakammin. Nykyään kaikilla on kaikkea. Nykyihminen saa perustarpeensa tyydytetyksi niin vähällä vaivalla, että aikaa jää kaikenmaailman hömpötyksiin.

Änkyräjäärä hahmo ei ole mitenkään tuulesta temmattu: tällaisia vastarannankiiskiä löytyy varmasti monen sukulaisista tai tuttavista. Kyrön kehuttu kirja jaksoi naurattaa ehkä puoliväliin saakka. Sitten päähenkilön toinen puoli alkoi hahmottua. Kyseessä ei olekaan vain hersyvä huumorikirja, vaan myös kuvaus raakaan työntekoon tottuneen miehen yksinäisyydestä. Vaimo on vuodeosastolla, poika käy harvoin.

Lukija Antti Litja sopi rooliinsa mitä parhaiten. Litjan rouhean nariseva ääni korosti mielipahaa entisestään. Luin äsken WSOY:n sivuilta, että Mielensäpahoittaja onkin alkujaan kuunnelmasarja, ja tekstit on vasta myöhemmin koottu kirjaksi. Kustantajan sivuilla täällä pääsee kuuntelemaan näytteen kirjasta.

Blogatut

Sergei Dovlatov: Meikäläiset (1983). 154 s.

Augusten Burroughs: Juoksee saksien kanssa (2002). 260 s.

Anu Juvonen: Lähiöoksennus (2013). 225 s.

Håkan Nesser: Kim Novak ei uinut Genesaretin järvessä (1998). 262 s.

Pirkko Saisio: Lokikirja (2010). 4 h.

Maaliskuussa sivuja kertyi 1570 ja äänikirja-aikaa 7 tuntia 4 minuuttia. Tässä kuussa tuli tahkottua myös vihonviimeinen informaatiotutkimuksen tentti (tai siis tentit), joten jatkossa vapaaehtoiselle lukemiselle jäänee enemmän aikaa.

Haasteet edistyivät mukavasti. Avasin Venäjää valloittamaan -haasteen Dovlatovin Meikäläisillä. Teemamaana Saksa -haasteen kirjat karttuivat Schulzen myötä yhdellä. Lukudiplomiin luin Nesserin ja Adichien, joten ehkä sittenkin saan haasteen ajoissa kasaan. Se tosin edellyttää loppukiriä! Omasta hyllystä löytyivät kuukauden luetuista Adichie ja Schulze, joten Kirjavuori-haastekin otti askeleen eteenpäin.

Siegfried Lenz: Hetken hiljaisuus (2008)

Alkuteos: Schweigeminute

Suomentaja: Markku Mannila (2012).

Kustantaja: Gummerus.

Sivumäärä: 176.

Oma arvio: 3/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kuva: gummerus.fi
Kansi: Kathleen DiGrado

Lenzin teosta voisi kutsua pienoisromaaniksi väljän taiton ja sivumäärän vuoksi. Sen lukaisee kokonsa puolesta nopeasti. Kirjan perusvire on haikea ja utuinen, vaikka välillä paistaakin keskikesän aurinko.

Tarina lähtee liikkeelle koulun salissa pidettävästä muistotilaisuudesta. Kertojana toimiva Christian on 18-vuotias nuori mies, joka on juuri menettänyt paitsi englanninopettajansa myös suuren rakkautensa. Nuori opettaja Stella menehtyi veneonnettomuudessa, ja nyt Christianin ajatukset täyttyvät muistoista ja suuresta surusta.

Kaiken edellä mainitun voi lukea takakannesta, eli kirja ei lepää juonikuvioiden varassa. Hetken hiljaisuuden vahvuus on mielestäni sen rakenteessa. Tapahtuma-ajan ja näkökulman muutokset rytmittävät lukuihin jakamatonta tekstiä. Esimerkiksi alussa eletään muistotilaisuuden vaivaannuttavia hetkiä, joista Christianin ajatukset pakenevat takaumiin eli hänen Stellan yhteisiin hetkiin. Tarina alkaa sitten edetä molemmilla aikatasoilla. Kertoja-Christian osoittaa sanansa välillä menehtyneelle rakkaalleen, välillä hän puhuu tästä kolmannessa persoonassa.

Minä join kaksi olutta, ja yllättävää kyllä, myös Stella joi olutta. Toisinaan minusta tuntui, että sinä olit yksi meistä, meidän luokkatoverimme, sinä iloitsit siitä mistä mekin ja myös sinusta oli hauskaa katsella, kun joku meistä asetteli hattuja, taidokkaasti taittelemiaan paperihattuja joka puolella kököttävien täytettyjen merilintujen päähän.

Christian häilyy lapsuuden ja aikuisuuden välimaastossa. Yhtäältä hän on lapsellisen oloinen penätessään Stellalta etukäteen esseensä arvosanaa ja siinä, kuinka tärkeä tuo numero hänelle on. Myös Stellan antama palaute Christianin kirjoituksesta osoittaa, että hän ei ole kypsästi nähnyt asioiden kaikkia puolia. Naiiveja ovat myös Christianin haavee autiotupaan muuttamisesta rakastettunsa kanssa. 

Toisaalta Christian taas suhtautuu Stellan kuolemaan varsin kypsästi, jopa liian tyynesti. Voisi kuvitella, että ensirakkauden menettäminen – ja vielä kuoleman näkeminen – saisivat raivostumaan, purkamaan tunteita epäoikeudenmukaisuutta kohtaan rajustikin. Ehkä tunnemyrskyjen aika on sitten myöhemmin?

Lukiessani ihmettelin, miksi tekstiin on pitänyt jättää saksan tuntu. Pullover on käännetty pulloveriksi, ei villapaidaksi. Goethen Nuoren Wertherin kärsimyksissä sama kääntäjä on kääntänyt pianon (Klavier) klaveeriksi. Ihan mielenkiintoisia ratkaisuja, jotka kyllä hieman kummastuttavat, kun ei tiedä niiden perusteluja.

Toinen ihmetyksen aiheeni on se, että alkuteoksen nimeä ei mainita kirjassa muiden julkaisutietojen yhteydessä nimiösivun kääntöpuolella. Onkohan se jäänyt pois vahingossa? Vai onko tämä joku käytäntö? Tieto löytyy toki kustantajan sivuilta ja vaikkapa kirjastojen tietokannoista, mutta minusta ainaki sen "kuuluisi"  lukea myös itse kirjassa.

Lenziä on luettu jonkin verran blogeissa, esimerkiksi Lumiomenan Katja, Amma,  Ilselän Minna ja Lukutuulian Tuulia ovat tästä kirjoittaneet.

J. W. von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset (1774)

Alkuteos: Die Leiden des jungen Werthers.

Suomentaja: Markku Mannila (1992).

Kustantaja: Otava.

Sivumäärä: 205.

Oma arvio: 3/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: ? 

Aloitan Teemamaana Saksa -haasteeseen sopivien kirjojen lukemisen saksankielisen kirjallisuuden kiistatta keskeisestä klassikosta. Nuoren Wertherin kärsimykset on Johann Wolfgang von Goethen (1749–1832) läpimurtoteos ja Faustin kanssa varmasti nykyään tunnetuin.

Kyseessä on nuoren Wertherin epäonnisesta rakkaudesta kertova kirjeromaani, jonka kirjeet ajoittuvat toukokuulta 1771 aina joulukuulle 1772. Kirjeiden kirjoittaja Werther on selkeästi hyväosainen taiteilijanuorukainen: hänellä on esimerkiksi palvelija, eikä toimeentulosta tarvitse huolehtia. Werther lueskelee Homerosta, kuljeskelee luonnossa havaintoja tehden ja maailman menoa pohdiskellen. Aina välillä hän pysähtyy jonnekin maalaamaan tai kirjoittamaan.

Kaikissa kirjeissä ei ole selkeää tervehdystä eikä allekirjoitusta, mutta kirjoittaja puhuttelee vastaanottajaa usein nimeltä kirjeissään. Useimmat kirjeet voi tulkita osoitetuiksi Wertherin veljelle Wilhelmille.

Wertherin ajatukset täyttää yhä vain tiiviimmin Lotte, johon hän on palavasti rakastunut mutta jolla kuitenkin on jo sulhanen, Albert. Rakkaus ja tukahdutettu intohimo raastavat Wertheriä, ja juuri tunteidensa palosta hän tilittää veljelleen kirjeissä.

Wilhelm, mitä olisikaan maailma ilman rakkautta! Kuin taikalyhty ilman valoa! Tuskin ehdit tuoda lampun sisälle taloon, kun valkoisella seinällä jo hohtelevat värikkäät valot! Ja vaikka tuo kaikki ei olisikaan mitään, ei muuta kuin ohitse vilahtelevia harhakuvia, niin on kuitenkin onnellista seistä turmeltumattomana nuorukaisena niitä katselemassa, noita ihmenäkyjä ihastelemassa.

Rakastuneen maailma täytyy kauneudesta, hyvyydestä ja ilosta. Werther kieriskelee tunteissaan ja ruokkii hekumaansa vierailemalla Lotten luona lähes päivittäin. Auvo vaihtuu pikkuhiljaa tuskaan, sillä Lotte ei vastaa hänen tunteisiinsa.

Pitääkö tosiaan olla niin, että siitä, mikä tekee ihmisen onnelliseksi, tulee sittemmin myös hänen kärsimystensä lähde?

Yllätyin siitä, kuinka modernilta tämä 1700-luvulla kirjoitettu klassikko lopulta tuntui. Olin odottanut runomuotoista, korkealentoista ajatuksenjuoksua, joka menisi pahasti yli ymmärrykseni. Nyt hankalilta tuntuivat vain jotkin yli sivun mittaiset virkkeet, ja kieltämättä lukuisat huutomerkit, ajatusviivat ja voivottelut rasittivat lukemista.

Kenties (tämänkin) klassikon salaisuus on juuri siinä, että vaikka se on oman aikansa kuva ja tuotos, niin siinä on silti jotakin vahvasti ajatonta; nuoren ihmisen räiskyvä rakkaus, ehdottomuus, luonteenpiirteet, ihmissuhteet. Ja ehkä 1990-luvulta peräisin oleva suomennos on tuonut Goethen lähemmäs nykyihmistä – en sitten tiedä, miten aiemman suomennoksen eli Volter Kilven version vuodelta 1904 kanssa olisi käynyt.

Tästä klassikosta ovat bloganneet ainakin Morre ja ketjukolaaja.

Haaste: Teemamaana Saksa

Nannan kirjakimara täyttää tänään vuoden. Näin juhlapäivän kunniaksi julkaisen ensimmäisen haasteeni:

Teemamaana Saksa -haasteen tarkoitus on herättää kiinnostusta saksalaisen kielialueen kirjallisuuteen. Haasteen idea lähti yksinkertaisesti siitä, että Saksa on Helsingin Kirjamessujen 2013 teemamaa. Tuolloin messuille saapuu monia saksalaisia kirjailijoita, ja teemamaa on tyypillisesti vahvasti näkyvillä messuilla. Nyt onkin hyvä syy ja ajankohta sukeltaa tämän keskeisen eurooppalaisen kielialueen kirjallisuuteen, joka usein jää englantilaisen ja ranskalaisen kirjallisuuden jalkoihin.

Haasteessa kerätään leikkimielisesti raitoja Saksan lippuun. Haasteeseen voi osallistua minimissään kahdella luetulla ja blogatulla kirjalla: tällainen suoritus tuottaa ensimmäisen väriraidan. Toinen raita tulee seuraavista kahdesta, ja täyden lipun saa kuudella kirjalla. Haasteen päätyttyä arvon yllätyspalkinnon: jokaisesta raidasta saa loppuarvontaan yhden arvan lisää.

• Musta raita: kaksi kirjaa (yksi arpalipuke).
• Punainen raita: seuraavat kaksi kirjaa (yht. kaksi arpaa).
• Kullankeltainen raita: seuraavat kaksi kirjaa (yht. kolme arpaa).

Haasteeseen voi osallistua millä vain romaanilla, runokokoelmalla, sarjakuvateoksella tai näytelmällä, joka on alun perin kirjoitettu saksaksi, jonka kirjoittaja on kotoisin Saksasta, Itävallasta tai Sveitsistä tai jonka tapahtumat sijoittuvat kiinteästi saksankieliseen Eurooppaan. Tärkeintä on, että jokin linkki saksankieliseen Eurooppaan löytyy. Jokainen päättäköön itse, sopiiko kirja haasteeseen. Myös Itävallan ja Sveitsin saksankielinen kirjallisuus hyväksytään haastelukemistoon, sillä saksankielistä Eurooppaa ei kirjallisuudesta puhuttaessa liene mielekästä jaotella valtioiden rajojen mukaan. Kirjat voi lukea millä hyvänsä kielellä.

Aikaa haasteen suorittamiseen on Helsingin kirjamessuihin 2013 saakka. Messut ajoittuvat tänä vuonna lokakuun lopulla ajankohtaan 24.10.–27.10., joten haastekirjoista voi kirjoittaa omaan blogiinsa aina 23.10.2013 saakka. 

Päällekkäisyydet muiden haasteiden kanssa ovat sallittuja. Mukaan lasketaan vain tämän haastejulistuksen jälkeen luetut ja blogatut kirjat.

Jos haluat osallistua haasteeseen, tässä ohjeet kiteytettyinä. Helppoa kuin eins, zwei, drei!

1. Ilmoita osallistumisestasi tämän tekstin kommenttilaatikossa. Tässä vaiheessa sinun ei tarvitse tietää, kuinka monta raitaa lippuusi haluat. Ilmoittautumiselle ei ole takarajaa.
2. Lue sinulle sopiva määrä haasteeseen soveltuvia kirjoja ja kirjoita niistä blogiisi 23.10.2013 mennessä.
3. Kuittaa haasteen suoritus viimeistään 23.10.2013 eli ilmoita tämän tekstin kommenttilaatikossa, kuinka monta kirjaa olet lukenut, jotta tiedän, ketkä ovat saaneet haasteen valmiiksi. Arvonta ajoittuu kirjamessuviikonlopulle, ja kirjoitan siitä blogissani.

Tähän alle olen ryhmitellyt ja listannut joitakin esimerkkikirjailijoita ja heiltä esimerkkikirjoja. Jaottelut ovat omiani, eivätkä listat ole mitenkään kattavia. Mukana on esimerkkejä klassikoista, nobelisteista ja nykykirjallisuudesta. Voit hakea listoista inspiraatiota, mutta se ei ole pakollista.

1700–1800-lukujen kirjallisuutta

·         Johann Wolfgang von Goethe, 1710–1782 (Nuoren Wertherin kärsimykset, Faust, Noidan oppipoika)

·         Friedrich Schiller, 1759–1805 (Rosvot, Wilhelm Tell)

·         Heinrich Zschokke, 1771–1848 (Kultala)

·         Heinrich Heine, 1797–1856 (Laulujen kirja. Saksanmaa: Talvinen tarina, Herra von Schnabelewopskin muistelmat, Firenzen öitä, Romantiikan koulu)

1900-luku

·         Alfred Döblin, 1870–1957 (Berlin Alexanderplatz)

·         Franz Kafka, 1883–1924 (Oikeusjuttu, Linna, Amerikka)

·         Bertolt Brecht, 1898–1956 (Kolmen pennin ooppera, Setšuanin hyvä ihminen, Kerjäläisromaani)

·         Max Frisch, 1911– 1991 (Siniparta)

·         Friedrich Dürrenmatt, 1921–1990 (Oikeus, Tuomari ja hänen pyövelinsä)

·         Christa Wolf, 1929–2011 (Jaettu taivas, Erään naisen elämä, Kassandra, Häiriötapaus: Erään päivän uutisia, Kesänäytös, Medeia)

·         W. G. Sebald, 1944–2001 (Austerlitz, Vieraalla maalla: neljä kertomusta, Saturnuksen renkaat, Huimaus)

Saksaksi kirjoittaneita ja yhä kirjoittavia nobelisteja

·         Thomas Mann, 1875–1955 (Buddenbrookit, Kuolema Venetsiassa, Taikavuori)

·         Hermann Hesse, 1877–1962 (Gertrud, Siddharta, Arosusi, Narkissos ja Kultasuu, Lasihelmipeli)

·         Nelly Sachs, 1891–1970 (Israelin kärsimys)

·         Heinrich Böll, 1917–1985 (Ei sanonut sanaakaan, Nainen ryhmäkuvassa, Katharina Blumin menetetty maine)

·         Günter Grass, 1927– (Danzig-trilogia eli Peltirumpu, Kissa ja hiiri, Koiranvuosia)

·         Herta Müller, 1953– (Ihminen on iso fasaani, Sydäneläin, Hengityskeinu, Tänään en halunnut tavata itseäni)

Nykykirjailijoita

·         Martin Walser, 1927– (Tyrsky, Pakeneva hevonen, rakkauden tuolla puolen)

·         Peter Bichsel, 1935– (Lastentarinoita)

·         Bernhard Schlink, 1944– (Lukija, Viikonloppu)

·         Elfriede Jelinek, 1946– (Halu, Pianonsoittaja)

·         Ralf Rothmann, 1953– (Nuorta valoa)

·         Andrea Maria Schenkel, 1962– (Hiljainen kylä, Tapaus Kalteis)

·         Ingo Schulze, 1962– (Adam ja Evelyn)

·         Kathrin Gerlof, 1962– (Vaikeneminen)

·         Stefan Moster, 1964– (Nelikätisen soiton mahdollisuus)

·         Jenny Erpenbeck, 1967– (Vanhan lapsen tarina, Kodin ikävä)

·         Daniel Kehlmann, 1975– (Maine, Maailman mittaajat)

·         Helene Hegemann, 1992– (Aksolotli: yliajo)

Haasteen myötä voit siis intoutua tutustumaan esimerkiksi saksalaisiin nobelisteihin, tehdä tuttavuutta Goethen kanssa tai löytää uuden suosikkikirjailijan nykykirjailijoiden joukosta. Mahdollisuuksia on monia! Jo kahdella kirjalla pääset mukaan haasteeseen!

Jetzt geht’s los!

Haasteen kuvaa saa käyttää vapaasti.