Bloggaamattomat
Arto Paasilinna: Onnellinen mies (1976) (5 t 13 min)
WSOY, lukija Kauko Helovirta
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
 |
| Yksityiskohta kotelon kannesta. |
Arto Paasilinnan maine huumorikirjailijana on kiistämätön.
Kestosuosikki Paasilinna on kirjoittanut laajan tuotannon, johon on tätä ennen
ollut kajonnut. Eikä tarvitse kajota tämän jälkeenkään.
Onnellinen mies on siltainsinööri Akseli Jaatinen, joka
saapuu Kuusmäen kuntaan hoitamaan rakennusprojektia. Ulkopaikkakuntalaista
katsotaan karsaasti, juorut leviävät nopeasti. Pian kyläläisille selviää, että
insinööri onkin tullut jäädäkseen: sillan rakentaminen oli vain hänen
ensimmäinen projektinsa. Jaatinen on nopean toiminnan mies, ja kohta hän onkin
menestyvä yrittäjä, kunnallispoliitikko ja mitä vielä. Jaatisen suunnitelmat
toteutuvat soljuen, sillä hän osaa neuvokkaasti hyödyntää byrokratian
porsaanreiät ja ihmisten heikkoudet. Kaikki menee liian hyvin, liian kepeästi,
pahat saavat palkkansa.
Jaatisen menestys huvittaa ja kyläläisille on helppo
naureskella. Höhöttelyyn väsyy kuitenkin aika pian. Odotin jonkinlaista
käännettä, mutta turhaan. Tarina menee kuin juna eteenpäin yhä kiihtyvällä
vauhdilla, lopulta mennään jo absurdin puolelle. En viitsi spoilata, mutta
perhe-elämän kiemurat ovat jo huippuluokan farssi. Harmitonta, yksinkertaista
hauskaa.
* * *
Douglas Adams: Linnunradan käsikirja liftareille (1979) (2 t 27 min)
Alkuteos: The Hitchhiker's Guide to the Galaxy.
Yle Radioteatteri 1984 & 1985.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
 |
| Äänikirjan kansilehti. |
Suomennos ja dramatisointi: Pekka Markkula ; ohjaus: Lars Svedberg ; kuunnelmaksi toimittanut: Rauni Ranta. Rooleissa: Heikki Kinnunen, Pekka Autiovuori, Yrjö Järvinen,
Risto Mäkelä, Aila Svedberg, Martti Järvinen.
Adamsin Linnunradan
käsikirja liftareille on epäilemättä ollut tbr-listoillani kaikista
pisimpään, noin kuusitoista vuotta. Muistelen kuulleeni tästä ensimmäisen
kerran kuudennella luokalla, mutta en vain tullut aiemmin lukeneeksi.
Odottaminen kannatti, sillä hykertelin ja hohottelin antaumuksella äänikirjaa
kuunnellessani. En myöskään usko, että tämä olisi toiminut yhtä hyvin
12-vuotiaalle minulle.
Wikipedia kertoo, että Linnunradan
käsikirja liftareille oli alun perin tehty nimenomaan kuunnelmaksi. Aika
hauska sattuma, että tämä äänikirja osui käsiini töissä, ja ajattelin
kokeilevani, miten kulttikirja toimii
äänikirjana. Hah, nyt on sivistyksen suuria aukkoja taas paikattu!
Äänitys on 1980-luvulta, ja sen kyllä huomaa. Jotkin äänet
tulevat ylikovaa, ja toisista ei millään saa selvää, vaikka volyymit olisivat kaakossa.
Vaihtelevan äänentason vuoksi tämä ei siis ollut ihanteellisinta autossa
kuunneltavaksi.
Kirjan päähenkilö Arthur Dent ajautuu hullunkuriselle
reissulle ympäri galaksia. Matkallaan hän törmää Linnunradan käsikirjaan liftareille, joka on eräänlainen hakuteos.
Hakuteoksesta löytyy selitys kaikelle mahdolliselle ja mahdottomalle. Paitsi,
että mahdottomia asioita ei ole – jotkin asiat vain ovat epätodennäköisempiä
kuin toiset, jopa äärimmäisen epätodennäköisiä.
* * *
John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä (1937) (4 t 16 min)
Alkuteos: Of Mice and Men. Suom Jouko Linturi (1964).
Tammi, lukija Esko Salminen.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
 |
| Kuva: www.biography.com |
Heti alkuun olin hyvin skeptinen, miten jaksaisin kuunnella
Esko Salmista, sillä hän sorautti ärrää lukiessaan kirjan nimen. Olin juuri
edellisenä päivänä jättänyt kesken Muumipappa ja meri -äänikirjan, koska
ärsyynnyin niin suunnattomasti tavasta, jolla lukija Ahti Jokinen venkoili
Pikku Myyn repliikit. Onnekseni Salmisen
sorauttelu oli vain alkukankeutta tai jotakin muuta, sillä se ei haitannut enää
jatkossa.
Salminen osoittautui sen sijaan aivan mahtavaksi lukijaksi.
Hän sai Georgen ja Lennien hahmot eläviksi persooniksi kuitenkaan
ylinäyttelemättä. Silti nipotan jälleen äänen epätasaisuudesta: käsi sai koko
ajan olla volyymilla, kun välillä pauhasi ja välillä taas ei kuulunut juuri
mitään.
Kirjan päähenkilöt George ja Lennie ovat kierteleviä
työmiehiä 1930-luvun Yhdysvalloissa. George on voimiltaan heikompi, mutta
kaksikon aivot: Lenniellä taas on hidas ajatuksenjuoksu ja huono ulosanti. Lennielle
kaikkein tärkeintä ovat eläimet. Hän hellii mielellään hiiriä, kaneja ja
koiria. Työteko sujuu, mutta vapaa-ajalla syntyy ongelmia. Lennie kiihtyy
helposti eikä ymmärrä tekojensa seurauksia.
Blogatut
Huhtikuussa sivuja kertyi 765 ja äänikirja-aikaa 11 tuntia 56 minuuttia. Nautiskelin Knausgårdia puoli kuukautta, mikä näkyy vähäisenä
sivumääränä. Äänikirjoista on tullut vakituinen seuralainen työmatkoille.
Kuukauden löytö oli Steinbeck. Seuraavaksi tartun
työkaverini lempikirjaan Eedenistä itään. Paasilinnan sen sijaan jätän
vastaisuudessakin muille, samoin luulen käyvän Krohnille. Seuraavaa Knausgårdia
odottelen jo tuskaisena: ilmeisesti syyskuuhun asti pitää odotella kolmososan
suomennosta. Pahimpaan Knasu-himoon lainasin kolmosen ruotsiksi, mutta saa
nähdä, kuinka pitkälle intoni kantaa sen kanssa.
Toukokuussa alkaa mökkisesonki, mikä tietää lukemista
rakkaassa riipputuolissa ja sään salliessa jopa kalliolla tai laiturilla. Toukokuussa meinaan
rutistaa viisi puuttuvaa kirjaa lukudiplomista, kiirehän senkin kanssa lopulta
tuli!
Tämän pöhkön kirjanselkärunon myötä toivotan kaikille lukijoilleni hauskaa vappua! Iloitkaa keväästä!
