Aino-Maria Savolainen & Katja Jalkanen: Linnasta humisevalle harjulle: 50 parasta kirjaa (2014)

Kustantaja: Avain.

Sivumäärä: 260.

Oma arvio: 4½/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansi: ?

Linnasta humisevalle harjulle: 50 parasta kirjaa -kirjan taustalla on Kirjakantti-kirjallisuustapahtumaa varten syksyllä 2013 järjestetty äänestys, jossa kirjabloggaajat äänestivät mielestään kaikkien aikojen parasta kirjaa. Ensin lukijat ehdottivat kirjoja äänestykseen, ja sitten näistä yli 500 kirjasta äänestettiin voittajaa. Aino-Maria Savolainen ja Katja Jalkanen ovat koonneet äänestyksessä parhaiten pärjänneet kirjaksi. Kirjoittajat ovat kirjabloggaajia: Savolainen kirjoittaa Amman lukuhetki -blogia, Jalkanen on Lumiomena-blogin pitäjä.

Teos sisältää 50 lukuvinkkiä tai muistinvirkistyksenä toimivaa tekstiä riippuen siitä, paljon on ehtinyt näitä suosikkikirjoja lukea. Napakat kirja-artikkelit koostuvat ilmestymistiedoista, lainauksesta ja sisällön kuvailusta. Teksteissä esitellään myös tietoja kirjailijasta ja teoksen vastaanotosta. Jokaisessa artikkelissa on lisäksi annettu ehdotus, kenelle kirja voisi sopia. Esimerkiksi klassikko Pikku Prinssiä suositellaan "lapsille, aikuisille, lapsenmielisille aikuisille, aikuisenmielisille lapsille".

50 parhaan kirjan joukkoon on päässyt niin klassikoita kuin nykykirjallisuuttakin. Noin kolmannes esitellyistä kirjoista on kotimaisia, loput ovat käännöskirjallisuutta. Mukana on myös lastenkirjallisuutta, kuten Tove Janssonin ja Astrid Lindgrenin tuotantoa.

Listahullulle kirja on mannaa. Rakastan erilaisia kirjalistauksia, joten laitan pikapuoliin tämänkin listan blogini sivulle "Palkitut". Tähän mennessä olen lukenut kirjassa esitellyistä kirjoista noin puolet. Kirjan innoittamana olen lähiaikoina lukenut Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin ja Siri Hustvedtin Kaikki mitä rakastin (vielä bloggaamatta). Lisäksi olen lainannut kirjastosta Astrid Lindgrenin kirjoja, jotka odottelevat lukuvuoroaan. Nuo kirjat ovat toki olleet lukulistallani jo aiemmin, mutta kirja antoi viimeisen sysäyksen tarttua niihin.

Luin kirjaa yhteensä parisen kuukautta; yhden kirjaesittelyn silloin, toisen tällöin. Usein luin varsinaisen iltalukemisen jälkeen vielä yhden lyhykäisen esittelytekstin ja nukahdinkin lukuisia kertoja ajatellen, miten monta hyvää kirjaa sitä onkaan vielä lukematta! Kirjan tarkoituksellisen hidas lukeminen toi mieleeni lapsuuden 365 iltasatua -nimisen kirjan, jossa oli lyhyehkö satu vuoden jokaiselle illalle. Yksi ei kyllä yleensä riittänyt, vaan halusin kuulla useamman.

Kirjaan oli jäänyt harmillisen monta oikolukuvirhettä, jotka pistivät silmään. Ehkä harras lukutapa teki minusta tässä suhteessa kriittisen. Mielestäni esiteltyjen kirjojen nimet olisi voitu aina kirjoittaa kursiivilla, se olisi selkeyttänyt tekstiä monissa kohdissa. Nyt teosten nimet on kirjoitettu kursiivilla vain ensimaininnoissa.

Lukemani kirja oli lainassa kirjastosta, mutta voisin hyvin hankkia tämän myös omaan hyllyyn. Näihin kirjaesittelyihin tulisi varmasti palattua myöhemmin.

Katja Jalkanen & Hanna Pudas: Rivien välissä (2013)

Kustantaja: Avain.

Sivumäärä: 168.

Oma arvio: 4/5.

Mistä minulle: lainasin kirjastosta.

Kansikuva: Kira Leskinen.

Rivien välissä: kirjablogikirja kurkistaa kirjablogien rivien väleihin ja tekee tilannekatsauksen kotimaisiin kirjallisuuteen keskittyviin blogeihin. Kirjan kirjoittajat Katja Jalkanen ja Hanna Pudas ovat bloggaajakollegoja, joiden blogeja (Lumiomena ja Kirjainten virrassa) olen seurannut vuosikausia. Oikeastaan Hannan blogi oli yksi niistä blogeista, jotka innostivat minua niin, että päädyin perustamaan Kirjakimaran. Vaikken kirjailijoita henkilökohtaisesti tunnekaan, tuntuvat he silti jollakin tapaa tutuilta. Näistä syistä johtuen kirjan pisteyttäminen on vaikeaa ja tuntuu oudolta, mutta päädyin nyt antamaan sille nelosen. Seuraavaksi perusteluni.

Kirja on asiallinen, kompakti ja havainnollistava esitys kirjabloggaamisesta. Kirjassa käydään läpi kirjabloggaamisen historiaa, ominaispiirteitä, yhteisöllisyyttä ja hieman tulevaisuuttakin. Se on ehdottomasti jokaisen omasta blogista haaveilevan tai muuten vain blogeista kiinnostuneen perusteos.

Typografialtaan ja kieleltään teos on minusta helposti lähestyttävä. Kirja on taiten kirjoitettu, joskin kiinnitin huomiota toistoon. Tämä on makuasia: olen tietokirjan lukijana herkkä toistolle, kun taas joidenkin mielestä tietokirjassa sitä pitää olla jonkin verran. Yhtä lukijaa se helpottaa, toista se ärsyttää. Pienikin toisteisuus pistää silmään, jos kirjan lukee yhdeltä istumalta, kuten tein.

Pidempään bloganneille kirja tuskin tuo hirmuisesti uutta tietoa. Sen sijaan selkeästi jäsennetty kirja voi auttaa kokeneitakin bloggaajia selkiyttämään ajatuksiaan niinkin laveasta asiasta kuin bloggaaminen. Kirjan äärellä voi hyvin myös pohtia itseään bloggaajana, miettiä omia ratkaisujaan ja kenties vaikka bloginsa linjauksia. Näin huomasin ainakin itse tekeväni.

Kirjaa lukiessani päätin kirjoittaa bloggaajaesittelyni jälleen uusiksi. Olen vastikään saanut lukijahistoriani ensimmäiset arvostelukappaleet, joten ainakin arvostelukappalelinjausta tulee korjata. Samoin heräsi taas into tehdä jotakin blogin ulkoasulle. Katsotaan, milloin on aikaa toteuttaa nämä suunnitelmat...

Oma bloggaajahistoriani yltää vain vajaan kahden vuoden taakse, mutta siinä ajassa olen käytännössä oppinut monia Blogistanian kirjoittamattomia sääntöjä, joihin kirja tutustuttaa. Tiedän esimerkiksi, että minun pitäisi olla aktiivisempi kommentoija muissa blogeissa, jotta omia tekstejäni kommentoitaisiin enemmän. Olen myös tietoinen siitä, että tasainen bloggaustahti nostattaa seuraajalukuja. Kaikesta huolimatta tunnustan olevani laiska kommentoija ja että blogitauot saattavat vaihtelevista syistä johtuen venyä viikkojen mittaisiksi.

Valtaosa kirjabloggaajista pitää blogia harrastuksenaan, samoin minä. Blogi on "vain" harrastus, ja sellaisena haluan siihen suhtautua. Tietoisesti yritän välttää sitä, että ottaisin paineita Kirjakimaran pitämisestä. Se elää ja kehittyy omalla painollaan. Olen kokopäivätöissä ja haluan harrastaa muutakin, joten aina ei ole aikaa blogille. Ja aina ei yksinkertaisesti vain huvita. Koska käytän töissä paljon konetta, ei työpäivän jälkeen välttämättä tee enää mieli notkua ruudun ääressä.

Nannan kirjakimaran kävijämäärät ovat varsin pieniä moniin muihin kirjablogeihin verrattuna, mutta olen tyytyväinen jokaisesta lukijasta ja kommentoijasta, joka sivuillani käväisee. Otin kuluvan kuukauden alussa käyttööni Google Analyticsin, joten pääsen jonkin ajan kuluttua tarkastelemaan blogini (piskuisia) tilastoja tarkemmin. Mielenkiintoista!

Rivien välissä nostaa esille bloggaamisen yhteisöllisyyden, mitä ei voi ohittaa blogeista puhuttaessa. Vaikka en ole erityisen aktiivinen bloggaaja, saati bloggaaja-aktiivi, niin silti tunnen kuuluvani bloggaajien joukkoon. On ollut hienoa olla mukana esimerkiksi viimeaikaisissa kampanjoissa. Kirjabloggaajat keräsivät lukemalla rahaa Suomen pakolaisavun lukutaitokampanjalle huimat 1415 euroa! Pakolaisavun tiedote tarkentaa kerätyn summan vaikutuksia seuraavasti:

Pakolaisavun hankkeita tukee ulkoministeriö, jonka tuessa on 15 prosentin omavastuuosuus. Kirjabloggarikampanjan tuotolla katetaan tätä omavastuuosuutta, joten tämän kerätyn summaan lisätään vielä 85 prosenttia ministeriön hanketukea. Näin ollen kampanja tarkoittaa 9433 euroa kohdemaihimme lukutaitotyöhön. Tällä saadaan jo hirmuisen paljon aikaiseksi. Jo pelkästään 1415 euolla voimme tarjota yhdeksän kuukauden lukutaitokoulutuksen 27 pakolaiselle ja paluumuuttajalle. Keräyksen ja ulkoministeriön yhteissummalla tuo koulutettavien määrä kasvaa jo 181 ihmiseen. Lukutaidon vaikutukset ovat myös hyvin laajat. Koska opetamme nuoria ja aikuisia, on opetuksen aiheet valittu opiskelijoiden arjesta. Näin he saavat luku- ja laskutaidon ohella myös paljon tietoa, joka helpottaa heidän jokapäiväistä elämäänsä. Lukutaitokoulutuksen käyneet kertovat opiskelun vaikuttaneen itsetuntoon, sadon ja hygienian paranemiseen, yhteisön toimivuuteen ja yhtenäisyyteen sekä perheriitojen vähenemiseen ja lasten koulunkäynnin lisääntymiseen. Kaikki tämä muutos saa alkunsa niinkin pienestä kuin lukutaidosta.

Hieno kampanja, jonka tulokset yllättivät ainakin minut! Mahtavaa!

Toinen kirjabloggaajien voimannäyte oli Helsingin Sanomien sadan suosikkikirjan lukeminen syyskuun aikana. Nämä sata tuoretta blogiarviota suomalaisten suosikkikirjoista on listattu Hannan blogissa täällä. Tempauksesta uutisoi ainakin Nyt.fi.

Rivien välissä on luettu ja arvioitu kymmenissä kirjablogeissa; muiden arviot löytyvät helposti Googlesta.