Kustantaja: Otava.
Sivumäärä: 80.
Oma arvio: 5/5.
Mistä minulle: lainasin kirjastosta.
 |
| Maria Jotuni noin vuonna 1918. Kuva: Museovirasto / kuvaus Atelier Nyblin |
Jotunin
novellikokoelman Rakkautta novellit
ovat lyhyehköjä kirjeitä, monologeja, dialogeja ja satunnaisten kohtaamisten
kuvauksia. Novelleissa kuvataan erilaisia naiskohtaloita ja naisen asemaa muuttuvassa yhteiskunnassa ja arjessa, ja ne rakentuvat usein jonkin elämän solmukohdan ympärille. Henkilöiden taustoja ei sen suuremmin selitellä,
vaan lyhyestä tekstistä lukijan pääteltäviksi jäävät niin henkilöiden koko
historia kuin nykyinen tilannekin. Kun kerrotaan kovin vähän, vain palasia
sieltä täältä, lukijan mielenkiinto pysyy tiiviisti yllä.
Novellikokoelman nimi Rakkautta
voisi antaa olettaa, että käsillä on kokoelmallinen rakkausnovelleja, mutta näin
ei kuitenkaan ole. Novelleissa avioon ei astuta rakkaudesta vaan
jokin hyöty mielessä: avioliitto
on kaupankäyntiä ja tunteet kauppatavaraa. Hyvin toimeentuleva mies turvaa novellien maailmassa naisen elämän. Tällainen
laskelmointi tulee ilmi esimerkiksi kokoelman
nimikkonovellissa, jossa nainen kertoo ystävälleen aikeistaan avioitua kauppiaan
kanssa. Kauppias on varakas, ja nainen tarvitsee rahoja reumaattisten
jalkojensa hoitoon. Nainen toteaa, että mieheen kyllä ajan pitkään tottuu ja
että hän antaa myös vapaasti rahoja – – sitäkin sopii sanoa rakkaudeksi.
Tilanteen
niin vaatiessa tunteet siis kylmetetään ja ajatellaan järjellä. Kokoelman nimikkonovellissa
kosintakeskustelu on kuin kauppaehtojen läpikäymistä, ei rakkaudentunnustuksia.
Rakkautta on novellin maailmassa se, että nainen ei vaadi palkkaa kotitöistä ja
se, että mies antaa vapaasti naiselle rahaa. Molemmat saavat jotakin.
Naiset
selviytyvät novelleissa elämässään monesti neuvokkuutensa ja oveluutensa avulla.
He keksivät selviytymiskeinoja ja taistelevat ongelmia vastaan.
Huonosta taloudellisesta tilanteensa voi selviytyä menemällä rahakkaisiin
naimisiin tai tienaamalla toisten epäonnisen tilanteen avulla, kuten Matami
Röhelin toimii samannimisessä novellissa. Ja jos avioliitto on onneton, voi
onnen löytää rakastajattaren sylistä.
Luin novellikokoelman Otavan koostamasta Jotunin Valituista teoksista vuodelta 2001. Aiemmin olen lukenut sen
koosteesta Novelleja ja muuta proosaa I,
johon esipuheen on kirjoittanut Irmeli Niemi. Tuosta esipuheesta käy ilmi, että Rakkautta herätti ilmestyttyään kohua, koska siinä kuvataan naisen
seksuaalisuutta 1900-luvun alun näkökulmasta rohkeasti. Siinä missä aviomiehet
ovat usein puolisoilleen vain harmittava paha tai pakko, etsitään romantiikkaa,
läheisyyttä ja vaihtelua tavalliseen elämään rakastajilta. Ajalle yleisen
näkemyksen mukaan naisen tulisi tukahduttaa tunteensa, mutta Jotuni tuo esille
naisten haluja ja tarpeita, eikä seksuaalisuus ole enää vain
maskuliinista.
Pidän
kokoelmasta eniten siksi, että novellien naiset eivät surkuttele kohtaloitaan
ja tilanteitaan, vaan tunnustavat tosiasiat ja toimivat edukseen parhaalla
mahdollisella tavalla. Nainen on Rakkautta-kokoelmassa
nousemassa tasavahvaksi miehen rinnalle, mutta joutuu edelleen alistumaan
yhteiskunnan ja yhteisön moraalinäkemyksiin ja siinä samalla pettymään
rakkaudessa. Vaikka naiset edelleen avioituvat, koska mentävä on, puhuvat he
tästä epäkohdasta eli valinnanvapauden puutteesta, mikä enteilee muutosta.
Vaikka olen lukenut tämän novellikokoelman useaan otteeseen,
ei sitä omasta hyllystäni löydy. Niinpä jos jollakulla sattuu pyörimään
kirjahyllyssä SKS:n klassikkosarjan yhteisnide Suhteita/Rakkautta ja haluaa hieroa siitä kauppaa, niin yhteyttä voi
ottaa: nannankirjakimara (at) gmail.com. Mieluusti nimittäin haluaisin tämän SKS:n loppuunmyydyn
version omaan hyllyni :)
