Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta (2012)

Alkuteos: La vérité sur l’affaire Harry Quebert.

Suomentaja: Anna-Maija Viitanen (2014).

Kustantaja: Tammi.

Sivumäärä: 809.

Oma arvio: 4½/5.

Mistä minulle: ostin uutena.

Tiiliskivi kalliolla.
Kansi: Aki Suvanto. 

"Lukaisin" tämän paksukaisen viime keskiviikkona, kun osallistuin Keltaiselle maratonille. Tavoitteeni oli lukea puolimaratonin verran eli 12 tuntia, mutta 809 sivun parissa aikaa kului lopulta 16 tuntia. Kirja sai minut pauloihinsa heti ensi sivuilta, enkä halunnut pilata lukukokemusta liialla kiirehtimisellä. Aiemmin en ole kirjoittanut maratonkirjoista omaa postausta, mutta tällä kertaan poikkean linjastani. Maratonpostauksessa kirjoitin joitain ajatuksiani kirjasta, tosin hyvin lyhyesti. Nyt avaan niitä hieman lisää.

Päähenkilö on ensimmäisen kirjansa vuosi sitten julkaissut Marcus Goldman, joka tuskailee valkoisen paperin kammon kourissa: uusi romaani ei ota syntyäkseen. Hän hakee tukea kirjailija Harry Quebertistä, joka oli Marcuksen opettaja yliopistossa ja jonka uran huippuvuosista on jo aikaa. Marcus ja Harry ystävystyivät yliopistossa, ja Harry valmensi Marcusta kirjailijaksi.

Nyt Harry vuorostaan tarvitsee Marcusin apua: häntä syytetään vuosikymmeniä sitten kadonneen 15-vuotiaan Nolan murhasta. Marcus uskoo Harryn syyttömyyteen ja rientää tämän avuksi New Hampshireen ja alkaa selvitellä juttua... Avittaakseen oppi-isäänsä Marcus alkaa työstää Harrysta kirjaa nimeltä Harry Quebertin tapaus.

Kyseessä on siis kirja kirjailijasta, joka kirjoittaa kirjaa kirjailijasta. Plaah, sanoo moni, mutta jostakin ihmeen syystä jaksan innostua asetelmasta. Kirjailijan työssä on mystiikkaa, ja kirja-alaa koskevat pohdinnot kiinnostavat myös:

- - kirjapainotaidon ylevyyden maailmasta oli siirrytty 2000-luvun rahanhaalimisvimmaan, niin että kirja kirjoitettiin vain myyntiä ajatellen: kirjasta oli puhuttava jotta se myisi, ja jotta kirjasta puhuttaisiin, sille oli raivattava tilaa. jonka joku muu valtaisi, jollei sitä itse väkisin ottanut. Syö tai tule syödyksi.

Kirjan lyhyt ikä ja markkinoiden raadollisuus ovat realiteetteja, jotka kirjailijan on tiedostettava, vaikka lähtökohtana olisikin taiteellinen vapaus.

Marcusin selvitystyö johdattelee hänet uskomattoman rakkaustarinan ja mutkikkaan rikostarinan äärelle. Dicker ei ole säästellyt kirjan aineksia kasatessaan, sillä edellä mainittujen lisäksi mukana on useita aikatasoja, otteita Harryn ja Marcuksen kirjoista sekä tietenkin tukku pikkukaupungin henkilöitä. Kokonaisuus on kuitenkin kurottu taiten yhteen, eikä mikään tunnu ylimääräiseltä.

Kirja herätti talven ajan uinailleen haluni lukea John Irvingiä. Irvingin tuotannossa yksi toisteisista teemoista on paini, kun taas tässä nyrkkeillään. Ehkä tapahtumien sijainti vahvisti assosiaatiotani John Irvingiin, sillä kirjan tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltojen koilliskulmaan, New Hampshireen. Irving asuu osan vuodesta viereisessä osavaltiossa, Vermontissa. Maisema- ja pikkukaupunkikuvaukset toivat mieleeni myös yhden nuoruuden lempitv-sarjani Murhasta tuli totta (Murder she wrote), jossa päähenkilö ratkoo rikoksia mainelaisessa pikkukaupungissa ja kirjoittaa jännitysromaaneja. Kaikenlaista sitä pulpahteleekaan mieleen, kun viettää yhden päivän saman kirjan parissa!

Lukumaratonille tällainen juonivetoinen kirja on mielestäni oiva valinta: tapahtumia ja koukeroita riittää. Totuus Harry Quebertin tapauksesta on myös sopivan viihteellinen ja vetävä pidempään luku-urakkaan. Se sopii kesään ja lomaan, sillä onhan mukana rakkaustarina ja rikosjuonikin.

Positiiviset odotukset ja hyvä lukufiilis, johon auringolla oli osansa, saivat minut suhtautumaan kirjaan innolla, eikä tuo into ole vajaassa viikossa laantunut. Jos kirjaa kävisi läpi tiheämmällä kammalla, siitä löytäisi varmasti kritisoitavaakin. Nyt luin sitä ruusunpunaisin lasein ja olen yksinkertaisen tyytyväinen kirjan tarjoamaan lukunautintoon.

Nannan II puolikas lukumaraton: Keltainen maraton

Jälleen on aika uppoutua lukemiseen ihan toden teolla: aion viettää seuraavat noin 12 tuntia tiukasti kirja kädessä. On puolikkaan lukumaratonin aika!

Opuscolo-blogin Valkoisen kirahvin innoittamana tälle keltaiselle matkalla. Tämänkertainen maraton poikkeaa edellisistä kohdallani siinä, että nyt luen yhden tiiliskiven, en monta ohukaista kirjaa.

Maratonkirjani on paljon suitsutettu sveitsiläisen Joël Dickerin Totuus Harry Quebertin tapauksesta. Ostin kirjan omaksi, koska en malttanut jäädä kirjaston jonoon odottelemaan ja koska puolivakavissani kerään Tammen Keltaista kirjastoa.

Totuus Harry Quebertin tapauksesta on saanut rutkasti julkisuutta, ja siitä on kirjoitettu paljon blogeissakin. Kirjasta ovat ehtineet blogata esimerkiksi Katja, Norkku,  Amma, Emmin, Booksy ja Sonja. Silmäilin näitä arvioita, mutta kovin tarkkaan en muiden bloggaajien tekstejä vielä lukenut, etten tietäisi kirjasta etukäteen liikaa.

Silmäilyistä mieleeni jäi monia kuvailuja uppoutuneista lukuhetkistä ja luonnehdintoja hyvin kirjoitetusta ja mukaansa imaisevasta lukuromaanista. Yllätykselliseksikin kirjaa kuvailtiin. Moni mainitsi, että kirja on kepeä ja viihteellinen ja ihmetteli sen julkaisemista kunniakkaassa Keltaisessa kirjastossa. Mielenkiintoista – nyt lähden selvittämään, mitä minä tästä paksukaisesta pidän.

Tänään samaan aikaan maratonia tahkoavat tahoillaan ainakin Valkoinen kirahvi ja Suketus.

Kello on nyt klo 08:00 ja alan lukea. Luen noin 12 tuntia, tai kunnes kirja on luettu. Lukutahtini on tyypillisesti noin 60 sivua tunnissa, joten taukoineen urakka saattaa venähtää pidemmäksi. Päivitän tätä postausta ja blogini Facebook-sivua päivän mittaan fiiliksen mukaan. Tervetuloa seuraamaan maratonia!

* * *

Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta (2012)

Alkuteos: La vérité sur l’affaire Harry Quebert.

Suomentaja: Anna-Maija Viitanen (2014).

Kustantaja: Tammi.

Sivumäärä: 809.

Mistä minulle: ostin uutena.

 

* * *

Aikaa kulunut: 2 tuntia 30 minuuttia

Luettuja sivuja nyt: 120

Sää suosii maratoonaria: lähdin matkalle aamuauringon lempeydessä. Kaunis sää voi olla jollekulle haitta maratonilla, mutta minulle aurinko käy mainiosti. Maratoonaan mökillä, ja poutasäällä täällä on lukupaikkoja huomattavasti enemmän.

Alkumatka taittui aamukahvin voimalla. Nyt jatkan taas jokusen tunnin, sitten olisikin lounastauon paikka. Mitään erikoisherkkuja en maratonille pystynyt varaamaan, kun keksin osallistua koitokseen vasta eilen. Ja täältä saaresta ei noin vain kaupassa käydäkään. Niillä siis mennään, mitä kaapissa on. Onneksi olen saanut säästeltyä vähän karkkia tänne viikon puoliväliin saakka, joten lukunameja löytyy, jos alkaa urakka tympiä.

Ennen lukemisen aloittamista aamulla hieman huolin siitä, miten viihdyn koko päivän yhden kirjan kanssa. Mitä jos se on minusta ihan kuraa? Onneksi huoleni oli turha, sillä Dickerin teksti alkoi vetää heti ensimmäisiltä sivuilta.

Päähenkilö on ensimmäisen kirjansa vuosi sitten julkaissut Marcus Goldman, joka nyt tuskailee valkoisen paperin kammon kourissa: uusi romaani ei ota syntyäkseen. Jaksan innostua kirjailijasta kirjan päähenkilönä, vaikka monien mielestä se on aika kulunut asetelma. Toinen keskeinen henkilö on niin ikään kirjailija, Harry Quebert, joka oli Marcuksen opettaja yliopistossa ja jonka uran huippuvuosista on jo aikaa. Marcus ja Harry ystävystyivät yliopistossa, ja Harry valmensi Marcusia kirjailijaksi.

Nyt Harry vuorostaan tarvitsee Marcusin apua: häntä syytetään vuosikymmeniä sitten kadonneen 15-vuotiaan Nolan murhasta. Marcus uskoo Harryn syyttömyyteen ja rientää tämän avuksi New Hampshireen ja alkaa selvitellä juttua...

Luen kirjaa innolla. Se on jo saanut minut otteeseensa kuin jotkut Murakamin tai Irvingin teokset. Tästä on hyvä jatkaa!

* * *

Aikaa kulunut: 4 tuntia 30 minuuttia

Sivuja luettu: 241

Nyt jo uskallan sanoa, että tämä kirja oli nappivalinta maratonkirjaksi! Juoni koukuttaa, ja Dicker tiputtelee lukujen lopussa sellaisia cliffhangereita, että on pakko lukea vähän eteenpäin ja sitten vielä seuraava luku ja vielä seuraava...

En ole halunnut pitää hirmuista kiirettä, vaan olen välissä tiskannut ja jaloitellut koiran kanssa. Kirja on hyvä ja haluan nauttia siitä ilman kiireen tuntua. Olen myös viettänyt aikaa somessa ja seurannut muun muassa samaan aikaan maratoonaavien Valkoisen kirahvin ja Suketuksen taivalta.

Jos joku kirjaa lukematon ihmettelee tuota yllä olevaa kuvaa, niin kerrottakoon, että kirjassa luvut etenevät käänteisessä numerojärjestyksessä. Ensimmäinen luku oli 31 jne. Nyt vähän lounasta lautaselle ja sitten pian takaisin kirjan pariin. 

* * *

Aikaa kulunut: 8 tuntia 30 minuuttia

Sivuja luettu: 440

Ohhoh, tästähän kehkeytyi kunnon aurinkopäivä! Varjossa on 22 astetta, auringossa välillä jopa liian tukalaa. Onneksi pieni tuuli vilvoittaa, niin puolivarjossa on kiva loikoilla.

Kirjassa juoni monimutkaistuu vauhdilla: uusia epäilyjä syntyy ja ihmisistä paljastuu uusia puolia. Tasoja on monia, mutta näin yhtäjaksoisesti luettuna ne eivät pääse menemään sekaisin, kun koko tarina on tuoreessa muistissa.

Kirjaa on verrattu Twin Peaksiin, enkä minäkään ole välttynyt tältä assosiaatiolta. Mieleeni on tullut myös taannoinen tv-sarja Jälkiä jättämättä, jossa pohdittiin, kuka murhasi Rosie Larsenin. Pikkukaupungissa tapahtuu murha, ja sen selvittäminen nostaa esiin salattuja asioita.

Jatkan lueskelua ulkosalla, kun on näin hieno päivä. Illemmalla on varmaankin paettava hyttysiä sisätiloihin. En kyllä millään uskoisi, että olen lukenut jo yli 8 tuntia, niin nopeasti päivä on kulunut. Kahvikupposen voimalla urakka jatkuu!

* * *

Aikaa kulunut: 12 tuntia

Sivuja luettu: 607

Tuli puolikas lukumaraton juuri täyteen noin ajan puolesta, mutta jatkan sinnikkäästi lukemista. Kirjaa on vielä parisataa sivua jäljellä eikä lopun lukemista voi lykätä, niin jännäksi menee!

Täytyy ihmetellä, miten paljon Dicker on saanut mahdutettua tähän yhteen kirjaan, eikä aineksia ole silti liikaa. On rakkaustarinaa, rikostarinaa, ohjeita kirjoittamiseen, muistoja, nykyhetkeä, otteita kahdesta kirjasta ja mitä vielä unohdankaan. Kuulostaa hurjalta, mutta ihme kyllä toimii moitteettomasti.

Alan lämmittää saunaa tässä lukemisen ohessa. Ehkäpä tämän vuorokauden puolella alkaa lukumaratonini maalialue häämöttää :)

* * *

Aikaa kulunut: 16 tuntia

Sivuja luettu: 809

Tsempparikoira hyytyi alkuillasta, kohta myös maratoonari.

Maalissa ollaan! Vähän venähti tämän puolimaratonin pituus, mutta mihinkäs pakkolomalaisella kiire olisi :)

Luin lähes yhtäjaksoisesti aamukahdeksasta puolille öin, välillä tosin lepuuttelin silmiäni ja kastelin kukkia, tiskasin, saunoin...

Maraton oli onnistunut kirjan, sään, evästen, tsempparin ja fiiliksen puolesta. Takana on ihana, aurinkoinen lukupäivä. Nautin kirjasta joka sivulla. Nyt olen sen verran pökerryksissä lukemisesta, että säästän tarkemmat analyysit toiseen ajankohtaan. 

Kiitos koitostani seuranneille kannustuksesta! Mahtavaa, että olitte tukena!