Rosa Liksom: Yhden yön pysäkki. Novelleja. Best Seller, Wsoy

Yhden yön pysäkki. Novelleja. Best Seller, Wsoy

Rosa Liksom (Anni Ylävaara, taiteilija)  on syntynyt Ylitorniossa 7.1.1958, ja on taiteilija, joka julkaisi vuonna 1985 novellikokoelman Yhden yön pysäkki  ja hän oli silloin 27-vuotias.

Yhden yön pysäkin nimettömät novellit on jaettu neljään kategoriaan: ” Steissi, kaivopiha, steissi”. ”Euroopan eteisaula” , 67 astetta pohjoista leveyttä”, sekä ”Neljä variaatiota”. 

”Stadilaisnuorista” kertova ” Steissi, kaivopiha, steissi” sisältää yhdeksän lyhyehköä novellia. Kerronta tapahtuu myös lähiöissä tai radanvarressa Puistolassa, Käpylässä, mutta toisessa novellissa on sanatrio on steissi, kaivopiha, steissi.
Minusta stadilaisnuorisonovellit ovat  hieman ilkeitä, mutta niiden ehkä ajatellaan naurattavan jotakuta. Minua eivät, koska novelleissa haisteltiin liimaa, paneskeltiin penkeillä, otettiin aborttia, jouduttiin putkaan, ja oltiin suljetulla, ja kaikki "stadinslangilla", jota skrivaa lapinlikka. Novelleissa on kyllä paljon hyvääkin, mutta kerronta on jotenkin turruttavaa. Ne ovat yleensä minäkerrontaa, mutta ensimmäinen liimaputken pyromaanilapsijuttu on kaikkitietävän kertojan kerrontaa. Yhteistä on stiletti, monella on juuri tämä esine. Siirtymät novelleista toiseen ovat erittäin hyvin toteutettuja: putkasta siirrytään seuraavaksi sairaalan eristykseen, ja jotenkin luulossa on, että putkateema jatkuu. Sama pätee joissain muissa tarinoissa. Tästä ehdoton plussa, ja tietenkin rohkeudesta kirjoittaa näin. Vanhempien kanssa "sopimuksen" tekevä juttu on ehkä viileydestään huolimatta kaiken karsein, pedanttius ei aina ole hyvästä.

”Euroopan eteisaula” vie lukijan seitsemän novellin voimin Moskovaan, Kööpenhaminaan ja jopa Espanjaan.  Liksomille tuttuihin paikkoihin. Tässäkin pätee samat teemat, mutta näissä novelleissa kuvataan enemmän adjektiivein ympäristöä ja henkilöitä ja myös ruokaa. Novelleissa ei ole minäkerrontaa. Kadulla lojuvalta kuolleelta otetaan korvakorua, on miestanssijoiden välistä läheisyyttä, on tosimiesten matkakokemus, joka on ehkä tarina, jonka ymmärrän, on jotenkin niin suomalaista votkaturismia.

”67 astetta pohjoista leveyttä”, kertoo seitsemästi pohjoisen kylmistä pakkastalvista pirtin ja navetan välissä. Murteen käyttö on näissä erityisen hyvää ja elinympäristön kuvaus on osuvaa, mutta aiheet ja ihmiskohtalot ovat ankeimmistakin ankeita, vain viimeinen peräkammarin poika juttu on empaattinen kuvaus pojan tavasta elää peräkammarissa, lukea, käydä metsätöissä ja juoda viinaa kaverinsa kanssa. Toivoa antaa eräs etelän mökkiläinen, joka on kiinnostunut tarinan minästä, muuta hän ei valitettavasti annakaan. Koska päähenkilön ainoat naiskokemukset ovat umpihumalassa, jonkun toisen miehen vaimon kanssa, mutta sentään pirtissä, eikä umpihangessa. Muut tarinat kertovat itsemurhista, veljen ja siskon liian tiiviistä yhteisasumisesta, perhepainajaisesta, eli näissä miltei joka novellissa on avainsanoja: navetta, niskat nurin, pirtti ja pakkanen. Useassa tarinassa lisäksi puhutaan valitettavasti myös itsensä hirttämisestä tai tehdään se.  Ensimmäisessä tarinassa se jää yritykseksi, mutta mies toteaa vaimosta "Kyllä piti käyä saatanan huono tuuri, että tommonen akka sattu kätheen jäähmään. Ei toimi ylä- eikä alapää" s.97.

Ihmiselon kuvaus on liian negatiivista, ja varmasti on kipukohtia, mutta kun jokaisessa novellissa on samat ongelmat, välillä kaikkitietävän kertojan kertomana, ja välillä minä-kertojan silmin. Juttu missä tapahtumia tarkastellaan lapsen silmin on kuvottava. Perheen vieraana ollut ukko (lieneekö isovanhempi ei jutussa selviä), mutta ilman syytä kesken kaiken katkaisee perheen kissalta niskan ja heittää sängyn alle ja kukaan ei reagoi. Perheen barbeilla leikkivä pikkutyttö löytää kissan ja laskikuoppaan heittää. Éräässä jutussa koira mennään ampumaan, sitten on näitä köysikiikkujuttuja, ja näitä sisaruusjuttuja, ja juttu jossa on vanha mies ja 15-vuotias tyttö, vaikka jotain jätetään arveluiden varaan, vihjeet rutsaan ovat liian selvät.

”Neljä variaatiota” on nimensä mukaan neljän novellin kooste teemana tapaamiset. Ensimmäisessä suurkaupungin kadulla tavataan, seuraavaksi nainen tapaa itsensä, seuraavassa 35-vuotias nainen tapaa 12-vuotiaan pojan, ja lopuksi vanhempi nainen kohtaa pojan. Näitä novelleja nitoo yhteen jonkin näköinen eroottinen lataus, joskin alle 16-vuotiaita ei saisi olla näiden lukijoina, vaikka asiat jätetään vihjeiden varaan.

Kaunokirjallisuus on tapa tarkastella maailmaa, ja saada lukija kokemaan tunteita. Tässä mielessä teos on mitä loistavin. Lukiessani koin maailman, jolle olen ollut sokea, enkä halua sitä nähdäkään. Tunsin lähinnä helpotusta, että oma elämäni on siedettävää, ja epäilystä ja kyllä myös henkistä kuvotusta. Jollekin tämä voi olla silmiä aukovaa ja jollekin ehkä kykyä käsitellä kokemuksia, eli myönnän, että varmasti nämä elementit löytyvät elämästä, mutta maailmassa on myös paljon hyvää ja kaunista. Vaikka olen realisti-pessimisti, yritän parantaa maailmaa, tai ainakin olla huonontamatta sitä ja arvostan optimismia. Novellien stadinslangi oli säälittävää, kirjassa oli sesese-kieltä, eli kaikki kolmannet persoonat olivat se taikka ne, nämä ovat novellien heikkoudet. Vahvuudet ovat napakkuus, rohkeus ja siirtymät.

Rosa Liksom on opiskellut Helsingissä, Kööpenhaminassa ja Moskovassa. Yhden yön pysäkki on saanut J.H Erkon  palkinnon, parhaasta esikoisteoksesta, palkinto jaettiin kahteen osaan. 1985 sai palkinnon myös Boris Verho teoksellaan Varastossa aina palaa valo.

Vuonna 2015 eli 30 vuotta myöhemmin Rosa Liksom on tunnustettu kirjailija, koska 2011 hän sai Finlandiapalkinnon teoksellaan Hytti nro 6, jossa Neuvostoliiton läpi Mongoliaan junaillaan. Turun kirjamessuilla 2015 Rosa Liksom sanoi, että nuorena ei lukenut kirjoja juuri lainkaan, mutta sittemmin senkin edestä. Juuri Hytti no 6:teen lukitodella paljon. En henkilökohtaisesti pitänyt kirjasta, mutta myönnän, että se on laadukas ja hyvä.

Rosa Liksom, lik som rosa kuin vaaleanpunainen tai kuin ruusu, piikkejä täynnä. Joskin on Rosallakin tässä hetkensä, hän maalaa outoja tuokiokuvia kuten s. 66 "oli maanisen kirkas keväinen lauantaiaamu", s.80 "Koko aamuyön riehui ukonilma kuin ydinsota", s 113 Sitä (lunta) satoi isoina laattoina taivaasta ... itse asiassa stadilaisnovelleissa henkilöt, slangi ja angsti ovat päällä, Euroopan eteisaulassa ympäristön ja henkilöiden kuvailua on enemmän. Kun leveysasteita on 67 on useimmin pakkanen, vilu, navetta ja suvun väärä sisäänlämpiäminen. Neljässä variaatiossa lopetetaan sesese-kieli ja puhutaan pojasta ja tytöstä ja toinen sivun novelli menee ilman subjektia pääosin pelkällä predikaatilla s.136 " makaa reidet tiukasti yhteen puristettuina ... vetää peiton kasvoille  .. hengittää hitaasti ... tuijottaa maailmankaikkeutta ..."  

Teos: Novellikokoelma, jaettu neljään osaan, nimettömiä lyhyitä ja ehyitä novelleja.
Motiivit: Nuoruuden ahdistus, irrallisuus, väärä sisäänpäinlämpenevyys, pakkanen, kylmä, eroottinen epävarmuus
Nimi: Monet tarinat kestivät yli yön, mutta nimi silti sopiva, koska osassa kyse ehkä juuri yhden yön pysäkistä ainakin symbolisessa mielessä
Kansi: Retrourbaanikansalainen, minusta sopii kirjan teemaan,
Teema: Nuorurbaani uhittelu, ja pimeän pohjoisen pirtin pelokkuus, ja kaupunkilaisen kiinnittyminen kompleksiseen kontekstiin ;)

Mikä teoksesta minusta puuttui: vanhempien huoli ja välittäminen lapsista, oikea tsemppihenki, ja tasa-arvoiset suhteet.
--

Juhana Henrikki Erkko (1849-1906) oli runoilija.
Kirja oli kirjastosta.

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase

Anna-Leena Härkönen: Häräntappoase, Seven 2008, ensimmäinen painos Otava 1984. Sivumäärä 316 ja lukuja 26.

Anna-Leena Härkönen (s. 1965)  on kirjoittanut esikoisteoksensa Häräntappoaseen 17-vuotiaana vuonna 1984. Se voitti esikoiskirjasta myönnetyn J.H Erkon -palkinnon.

Juonitiivistelmä
Kirja Häräntappoase on nuorisokirja ja siinä on ”puhekieltä”, esimerkiksi teos alkaa näin:

”Me istuttiin juuri matikan tunnilla ja ulkona oli kevät. Sisällä ei ollu. Mä vilkasin kelloa ja hikoilin”.

Minäkertoja Allu eli Alpo Korva on vaasalaiskoululainen, joka joutuu kesäksi sukulaisten maatilalle Torvenkylään. Allu on eräänlainen kovis ja minusta kiusaa esimerkiksi Pietarsaaresta Torvenkylään saapunutta sukulaispoikaansa Pasi Rutasta. Maalla nimittäin tarvitaan apua Takkisten tilalla, koska isäntä Svantella on ”syväntauti”. Svanten vaimo Lahja on mukava duracell-mummo, mutta poika Touko on hieman -”omituinen”.

Vaasassa henkilöinä esitellään kaveri Taala ja luonnonsuojelija, jota Alpo kutsuu Pulunkesyttäjäksi. Äiti ja äidin uusi mies Pekka, josta Allu ei tietenkään pidä. Allu joutuu sopeutumaan ensin pakkoreissuun Torvenkylään ja sopeuduttuaan myös pakkoreissuun takaisin, kun äiti lähtee Mallorcalle*.

Allu on sekä tupakoitsija että myös viinanjuoja. Hänen viinapäänsä on heikko. Lisäksi Allu on kännissä väkivaltainen, lyö Rutaselta nenän niskaan, kun on ensin ärsyttänyt hänet käymään kimppuun. Allulla tuntuu olevan joka ihmisestä joku ihme lempinimi tai muuten kaveri vain kiusaa, eli sankariksi ei ihan puhtoinen, nuoret ovat tällaisia. Torvenkylässä Allulla on Kertun (Kerttu Hurme) kanssa vispilänkauppaa, joita Kertun äiti Anni parhaansa mukaan yrittää estää. Kerttu minusta vaikuttaa myös hieman tasapainottomalta, kaikkine ihmekysymyksineen.

Torvenkylän muut nuoret vaikuttavat ihan tervehenkisiltä kuten esimerkiksi Kertun kaveri Vuokko. Minusta Rutanen on pohjimmiltaan ihan ok-tyyppi, vaikka se peitetään Allun kettuilun alle.

Juoni kiitää eteenpäin, ja lopulta "se" tapahtuu Allun ja Kertun välillä, mutta tarina ei lopukaan siihen, vaan Kertun tulevaisuus jää täysin auki, Allun matka käy kohti kaupunkia, äiti kutsuu poikansa kotiin. Allu on äitinsä oikkujen orja.

Kerronta on minäkerrontaa Allun ”kynästä”. Tarinassa on sekä Allun muistelua että unia, mutta pääosin asiat etenevät Allun kertomana tapahtumajärjestyksessä. Henkilöt on minusta hyvin kuvattu, tervehenkisiä maalaisia kuten Svante ja Lahja, osin kylän väki kyttää nuorisoa, mutta niihän se aina on. Tapahtumia ei paljon ole, vaan tekstissä on "dialogia" siis jengi puhuu keskenään, myös väkijuomia maistellaan, ja nitroa haetaan ja ambulanssia soitetaan.

Miljöö on kaupunki ja maaseutu. Tapahtumapaikka on Vaasa ja Torvenkylä. Saunassa on muutama avaintapahtuma, ja siellä taidettiin kirjan nimikin ensimmäisen kerran mainita. Häräntappoase muutaman kerran mainittiin Heinäpellolla ja navetassa ahkeroidaan, ja kylän raitilla ollaan. Aikaa vietetään myös ”aitassa”. Voi miettiä, että ei ollut Allulla helppoa, mutta Kertulla vasta vaikeaa olikin. Se, mitä Allun ja Kertun välillä tapahtuu vaikuttaa varmasti enemmän vielä tyttöön. Sitten kun Allu lähti pois, miten kävi Kertun. Allu sen sijaan tuntuu selviytyjältä.

Teema tai teemoina on nuoruus, ihastuminen, eka kerta, nuoruuden ahdistus, itsensä etsiminen, kasvaminen

Luulin kirjan olevan laimea 1980-luvun (tapahtuma-aika!) kuvaus maitolaiturilta, ennen kännykkää ja internettiä. Kuitenkin teoksessa on elämänmaku ja nuoruuden angstit pinnassa. En tiedä keneen Anna-Leena Härkönen on omia ajatuksiaan kirjoittanut Alluun vai Kerttuun vai ei kehenkään. Eikä Rutasellakaan helppoa ole, ei Allu erityisen helppo kaveri ollut, eikä myöskään reilu. Rutanen on loppupelissä reilumpi kuin Allu. Haluatko itse kaverin, joka kettuilee koko ajan, ja vetää turpaan?

Minusta kirjan kansikuva on niin outo, että se kääntyi eduksi. Kirjan sisällön tuntien olisi vaikeaa tehdä muunlaista kantta, voihan kanteen ajatella nimittäin Alpon ja Kertun. Alpon maskuliinisuus kuvastuu härkänä ja Kertulla naisella pienet enkelin siivet.

Hyvä kirja.

***
Häräntappoase on esitetty Yle-TV2:lla sarjana ja ion Areenassa täällä..

Kirjan alku ja loppu oli siirrettu Turkuun, siis Vaasasta Turkuun! Legendaarista lemmenparia näyttelee Santeri Kinnunen ja Outi Alanen, mutta myös Antti Majanlahti (Rutanen) oli mukana, kuten Maija-Liisa Majanlahti (Lahja), Risto Salmi (Svante), kaiken kaikkiaan hyvä sarja.

***21.1.2013***
2007 Ylioppilaskirjoituksissa Härkösen Häräntappoase-kirjasta on ollut katkelma, missä on Pulunkesyttäjä (lempinimi on Allun keksintöä ja kaveri on vaihtoehtoihminen ja luonnonsuojelija), ja pitää verrata hänen asennettaan luonnonsuojelussa Kai Lehtisen (näyttelijä esim. Raid ...) asenteeseen (romaanissa muuten mainitaan, että yks Lehtisen Kai laitettiin tonttuveljeksi Alpolle tuskin oli "Raid" Lehtinen)). 

Lisäksi eräässä tehtävässä pitää analysoida Anna-Leena Härkösen  keinoja luoda puhekielisyyttä. 
Tämä on varsin helppo: mä, tonne, sanoista puuttuu lopusta kirjaimia, kirosanoja kuten jumalauta ...
Vaikein kysymys on eittämättä kysymys siitä, minkälaisen käsityksen saa Alpo Korvasta romaani-katkelman perusteella.

Lainaus tai katkelma kokeessa alkaa kolmannen luvun alusta, mutta yo-tehtävässä on vain tämä kohta
"Mä törmäsin pulunkesyttäjään ku vispasin keskustassa koulun jälkeen. Mä olin melkein ajaa sen yli eikä siitä kyllä maailma ois murtunu vaikka niin ois käynykki. Renkaat vaan vikis ku mä suistuin sivuun .... Ahaa Alpo Korva! se mölähti -Ahaa itse pulunkesyttäjä! mä huusin  
lainaus alkaa sivulta 33 ja päättyy sivulle 37 sanoihin tukehduttaa sinut lätkillään, Alpo Korvalle on kerrottu että maailma tuhoutuu, jota Alpo ei jaksa.

Lätkät liittyvät poliittisten nuorten painamiin lätkiin. Katkelma on siksi vaikea, että jos on lukenut teoksen, katkelma on irrallinen, mutta kuvaa Alpon herkkää puolta. Pinnaltaan Alpo on kova, polttaa tupakkaa, ei välitä Pulunkesyttäjän rauhan pyöräilystä ja luontohommista, on ajaa Pulunkesyttäjän päälle ja vähättelee tapahtumaa. Mutta analysoi, ahdistuuko Alpo tupakoinnin lomassa? Alpon sukunimi on Korva, ja hän on pelkkänä korvana, muuten leuat louskuvat, ja Alpo kuvittelee olevansa hyvinkin vitsikäs. Toisaalta Alpo tuntuu kadehtivan Pulunkesyttäjän suhdetta Anjaan tässä katkelmassa. Koko teoksen kannalta Pulunkesyttäjällä ei ole liiemmin merkitystä, mutta katkelman avaamisessa on vaikeutensa, minkälainen Alpo on tai kuvataan olevan tämän perusteella. Minusta Korva on pinnalta kova, tupakoiva, näsäviisas nuori, mutta Korvan sisin on höllyvän epävarmaa, hän halajaa parisuhdetta, kiinnikettä naiseen, tai ainakin, sitä mitä hän luulee parisuhteessa saavansa ja on telkkä-irvailustaan huolimatta kiinnostunut myös luonnosta.

Häräntappoaseen uuden pokkaripainoksen kansi. Talikko ja sydän ja viittaus Alluun ja Kerttuun.

S.E Hinton:Me kolme ja jengi

S.E Hinton: Me kolme ja jengi, Otava 1977 viides painos, alkuteos The Outsiders 1967, suomentanut Marja Leskinen, sivumäärä 196.

"Kun mä tulin pimeestä leffasta ulos kirkkaaseen auringonpaisteeseen, mulla ei ollu mielessä kuin kaksi asiaa, Paul Newman ja kyyti himaan". Näin alkaa teos Me kolme ja jengi  ja myös päättyy. Sivujen välissä on tarina jengisotineen ja kuolemantapauksineen.

Teoksen päähenkilöt: Ponyboy Curtis, kirjan alussa 14-vuotias, hänellä on 17-vuotias isoveli Sodapop ja vielä vanhempi eli 20-vuotias veli Darrel eli Darry Curtis.
Yllämainittu orpotrio on Rasvis-jengissä yhdessä Steve Randlen, Dallas "Dally" Winstonin,  Two-Bit Matthewsin ja Johnny Caden kanssa. Toinen päähenkilö on Johnny, joka on heiveröinen ja pieni poika, vaikka on jo kuusitoista.  Tim ja Curly Shepard ovat rasvisten puolella  Snobijengissä dallaa ainakin Randy Anderson ja Robert "Bob" Sheldon.

Juoni lyhyesti tiivistelmä
Tarinan alussa snobbarit hyökkäävät leffasta tulevan Ponyboyn kimppuun ja yrittävät veitsillä leikata tämän tukkaa, mutta nirhaisevat kasvoja. Darry tulee apuun. Samalla Ponyboy, joka on teoksen minäkertoja esittelee jenginsä. Rasvikset ovat köyhempiä kuin snobijengi, joka kulkee hienoilla autoilla. Sodapop ja Steve ovat töissä huoltoasemalla. Sodapop on lätkässä Sandyyn, tyttöjä mainitaan muitakin  Sylvia ja Evie. Ponyboy on lukumiehiä ja lukee koulussa Dickensin Loistavaa tulevaisuutta. Kovinkaan loistava tulevaisuus ei hänelle ole, sillä Rasvis-jengi harvenee kirjan edetessä, ja maalle tulee asiaa, ei siksi, että maalla olisi mukavaa, mutta turvallisempaa.
Johnny ja Ponyboy ovat jälleen leffassa, kun tutustuvat Cherryyn ja Marciaan... kuluu neljä kuukautta, niin snobbarit hakkaavat Johnnyn henkihieveriin, ja mikä raukkamaisinta taas porukalla. Erään leffareissun jälkeen Cherry ja Marcia hengaavat rasvisten kanssa. Ponyboy joutuu riitaan Darrelin kanssa, ja he menevät puistoon Johnnyn kanssa. Snobbarit yllättävät kaksikon ja painavat Ponyboyn pään suihkulähteeseen. Johnny puukottaa Bobin. On tätä ennen sanonut jo, ettei kestä enempää ja vihjaillut itsemurhasta. Johnny ja Ponyboy karkaavat maaseudulle Vindrixvilleen ja siellä kirkkoon Dallasin ohjeiden mukaan. Kun Dallas tulee kirkkoon ja lähtevät Jay Mountainille, kirkko syttyy palamaan. Kolmikko pelastaa kirkossa olevia lapsia. Johnny loukkaantuu pahoin hänen selkänsä katkeaa. Ponyboy palaa kotiin, mutta lehtijuttujen vuoksi on pelkoa heidän laittamisesta poikakotiin. Ponyboy ja Two-Bit puhuvat Randy Andersonin kanssa, joka kehuu Ponyboyta lasten pelastamisesta, ja sanoo, ettei tule tappelemaan, hän on ollut Johnnyn tappaman Bobin paras kaveri. Randyn mukaan Bobin vanhemmat eivät koskaan sanoneet Bobille EI. He siis olivat rajattoman vapauden kannalla, joka Bobin kohdalla oli rasvisten hakkaamista. Johnny puolestaan viruu sairaalassa selkä murskana, hän ei koskaan pysty kävelemään ja kuolee. Dallas hajoaa ja lähtee sairaalasta.
Seuraa snobbareiden ja rasvisten tappelu, Rasvikset voittavat ja veljekset, myös Darry on ollut tappelemassa, menevät kotiin. Ponyboyn painajainen sen sijaan jatkuu. Dallas Winston ryöstää sekatavarakaupan ja pakenee. Ponyboy näkee, kun poliisit ampuvat hänet.
Bobin kuolemantapauksen johdosta Ponyboy joutuu oikeudenkäyntiin, (pojilla on tv, sillä katsonut Perry Masonia, on tosin myös kirjoina) jonka jälkeen saa jäädä kotiin ei joudu poikakotiin. Kodissa on riitaa, mutta Ponyboy huomaa, että Sandy jätti Sodapopin, joten muillakin on vaikeaa ja Ponyboy tokenee ja yrittää tsempata itseään. Sodapopille tärkeä Mikkihiiri-hevonen myytiin, tätä ja rodeovaihetta selostetaan myös.

Johnny on lähettänyt jäähyväiskirjeen Ponyboylle, jonka Ponyboy saa lopussa. Johnny ei selvinnyt, eikä Dally, mitä Johnny ei tiennyt. Ponyboy selviää kirjoittamalla (muka englannin aine) tämän tarinan, siksi loppu on tarinan alku.

Minusta tämä oli hyvä kirja. Juoni on koskettava ja ennalta arvaamaton, tässä on monia opettavia teemoja. Köyhän orvon osa on Amerikassa ankea. Minusta kirjan teemat ovat yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus, joka altistaa nuoret ongelmakäytökseen, toisaalta köyhyys joka kärjistää, rasvikset nimittävät tätä "säälikää - olosuhteiden - uhreja -skeidaksi".  Toisaalta kirjassa tuomitaan vanhempien rajaton kasvatus. Tärkeä teema on myös nuoruuden hauras kasvu, ja sen kipeät ongelmat ja jengitappelut, kaveruus, sankaruus  ja kuolema ja vaikeuksien kautta voittoon -asenne, vaikka sen skeidan läpi.

Kirjan kieli sen puhekielisyydestä huolimatta on vanhahtavaa, puhutaan parkkeerauspaikasta esimerkiksi, 1960-luvulla "landeel ovat voinee funtsii sanaa rööki, jota Ponyboy polttaa paljo sekä sanoi hima, skeida, fatsi, mutsi ja faija, mut nehän delas jo aiemmi"

Me kolme ja jengi -teos on monesti uudelleen painettu, ja kansikuva on nykyisin tämän näköinen, siinä meistä kolmesta näkyy varjot, kun yläkuvassa kaikki kolme ovat saman keltaisen paidan sisällä, ja pojilla päässä liina, jonka välistä roikkuu tukka, se rasvainen.

Teos tapahtuu USA:n länsirannikolla 1960-luvulla. Kovinkaan realistisena en toimintaa pidä. On tämä kuitenkin paljon parempi kuin samaisen S.E Hintonin Olimme kuin veljet -keitos,  jossa Curly Shepard ja Ponyboy Curtis ovat sivuhahmoina.

S.E Hinton on Susan Eloise Hinton. Kirjailija on siis nainen, joka on syntynyt vuonna 1948.

Hintonin Taistelukalan bloggaus on TÄÄLLÄ.

*****

Johnny ja Ponyboy lukevat kirkossa Tuulen viemää -kirjaa ja pelaavat pokeria.
Tuulen viemää on Hintonin kirjassa tärkeä, koska Johnny ja Ponyboy lukevat Tuulen viemää ensin Vindrixvillessä, sitten molemmat erikseen. Two Bit ostaa uuden painoksen kirkossa palaneen tilalle Johnnylle sairaalaan. Johnny "testamenttaa" sen Ponyboylle. Ponyboy tuntuu ihailevan etelän miehiä. Tämä on todella outoa ja kummallista, sillä sisällissodassa juuri rikkaat plantaasin omistajat olivat etelän puolella, miksi Ponyboy ja Johnny samastuvat etelän miesten elämäntapaan ja arvoihin, eikä pohjoisen vapauteen ja orjuuden kieltämiseen. Tuulen viemää -teoksen sankaritar on Scarlett O'Hara, joka halveksii eniten valkoista roskaväkeä, siis juuri kuin snobit halveksivat valkoiseksi roskaväeksi kutsumiaan rasviksia.
Todella outoa!!!

*****
2014: Katsoin Me kolme ja jengi -elokuvan eli Outsiders, jonka on ohjannut Francis Ford Coppola, joka on ohjannut myös Kummisedän ja Ilmestyskirja Nyt elokuvat.

Elokuva meni pitkälti kirjan juonen mukaan, myös Tuulen viemää oli lukusessa. Merkittäväksi elokuvan tekee näyttelijäkaarti eli rasviksia näyttelevät C. Thomas Howell Ponyboyta, Sodapopia Rob Lowe, Matt Dillon Dallasia, Patrick Swayze Darrelia, Emilio Estevaz Two-Bitia sekä Tom Cruise näyttelee Steveä. Jopa kirjailija itse eli S.E Hinton on mukana, hän on näyttelijälistaan mukaan sairaanhoitajana. IMDb:n mukaan hän on syntynyt 1948 Tulsassa Oklahomassa ja on ollut mukana näyttelijänä myös Taistelukalassa, joka perustuu myös hänen romaaniinsa ja filmi on niin ikään Francis Ford Coppolan ohjaama.

Christina Nord Wahldenin Liian lyhyt hame

Christina Nord Wahldenin Liian lyhyt hame on eräiden yläkoulujen kahdeksannen luokan pakollinen lukukirja, olen lukenut kirjastossa teoksen!

Kaivoin perustiedot googlesta hakusanoilla: Liian lyhyt hame? Kirjoittaja on ruotsalainen toimittaja Christina Nord Wahlden (s.1965),  ja löytyi juoni (joten tämä ei paljasta siitä sen enempää), teema ja nimen selitys. Lukukerran jälkeen totesin, että googlen tiedot olivat valitettavan oikein  eli tyttö raiskataan, extrarankka kirja, mutta juoni ei ole olennainen vaan miten siitä raiskauksesta selviydytään ja jos tämä estää yhdenkin vastaavan tapahtuman niin teoksella on paikkansa...

Miksi yläkoulun lukukirjat ovat liian usein tällaisia?  Liika on aina liikaa kerronnassakin, tässä on se vika, että on nuorille liikaa yksityiskohtia, eli teko tapahtuu kahdesti ja toisen kerran vielä ..., sitten asia käsitellään poliisin ja lääkärin näkökulmasta aika yksityiskohtaisesti ja sitä vatkataan kaikilta puolin, kun tulee sukupuolitautikin ja parsimista ja kaikkea ja pahin on ympäristön suhtautuminen, tämähän on tarkoitettu asian kokeneille aikuisille, ei minusta lapsille eikä nuorille, kirjanhan on kirjoittanut ruotsalainen rikostoimittaja.

--Juonipaljastus---

Kaiken kauimpana kohtaavat taivas ja meri. … Näin näkee maiseman päähenkilö eli Myran. Hän katselee maisemaa katolta, maatilan katolta. Hän on mennyt kesäksi maatilalle pois Tukholmasta. Hän katselee maatalon pojan puuhia, kun hän tulee hevoskärryjen kanssa...

Pian kerronnassa otetaan  takauma Tukholmaan, jossa traumat kerrotaan, ja millä tavalla koulubileiden jälkeen raiskaus tapahtui, tutkimukset, oikeudenkäynti... Liian lyhyt hame on punainen, mutta se ei saa olla yllyke mihinkään, tärkeää teemaa siis tarkastellaan.

Kirja on äärimmäisen hyvin kirjoitettu, aihe on minusta liian rankka yläkoululaiselle tai ainakin yksityiskohtia on kerrottu liikaa ja liian moneen kertaan. Toisaalta kirja on varmaan puhutteleva niille, joilla on kokemuksia puolin tai toisin ja varmasti estää tapauksia.

Se kirjassa on hyvin esitetty, mikä parantaa traumoista (jos parantaa edes sekään): aika ja ymmärrys. Myranin (päähenkilö) annetaan istua Saran katolla ja kelata, ja olla maatilalla, ja työ on terapiaa. Aikaa, empatiaa ja ymmärrystä, kun omassa koulussa saa vaan vinoilua, virnuilua ja vähättelyä sekä syyllistämistä.

Kirjan pahikset ovat tietenkin raiskauksen tehneet Uffe ja Bergström, mutta ensin mainittu enemmän, mutta teon jälkeen kiusaajat tekevät todella lisätuhoa, joiden tietoa teosta tietenkin raiskaajakaksikko kartutti valheellisesti. Uffen koko nimi on muuten Ulf Hämäläinen ja toinen raiskaaja on Tjornbjörn Bergström. Uffen äidillä on muuten vielä suomalainen seuralainen.

Hyvikset ovat asianajaja, kaverin Cillan äiti, Sara, Svinto ja tietenkin teon traumatisoima Myran, hänessä ei  ole ollut eikä ole mitään vikaa, eikä hame ollut liian lyhyt.

Parantamisen varaa olisi Myranin äidissä, kyllä asioihin pitää tarttua ja viedä eteenpäin.

Eli hyvin kirjoitettu kirja ikävästä aiheesta aikuisille, ei siis koululaisille eikä alle 18-vuotiaille, vinkkinä lukuohjelmia laativille ja koulujen kirjanhankkijoille. Minusta koulukirjoissa ei pidä esitellä esim. viiltelyä, joka sekin vielä oli kirjassa, nämä asiat pitää käsitellä ammattilaisen kanssa läpi vaikka terveystiedossa ja lakitiedon tunnilla, mutta ei näin omaehtoisesti. Nykyään tarjotaan de-briefingejä, tai jotain purkutilanteita trauman kokeneille. Ihmettelen. Kirjasta voi joltain mennä vaikka yöunet, ja onko debriefingia tarjolla yläkoulun puolesta: ei ole. Vanhempien kannattaisi lukea myös nämä kirjat, tietää asioista enemmän ja osaavat kotibileisiin ja koulunpäättäjäisjuhliin suhtautua. Hyvät vanhemmat ymmärtävät ja kuuntelevat, Myranin äiti ei pystynyt kumpaankaan

Loppukaneettina voisi todeta, että kirjalla on paikkansa, jos se lisää yleistä hyväksymistä rikoksen uhreille ja suhtautumisesta sukupuolista väkivaltaa kokeneille, ja estäisi näitä ikäviä tapahtumia.

Olen naiivi, mutta minusta maailma olisi parempi päihteettömänä.

Ruotsinkielisessä laitoksessa on hyvää se, että puhutaan lyhyestä hameesta (kort kjol), eli ei lähdetä syyllistelemään, kuvassa on puolet kasvoista   ja ehkä punaista hametta, etsin netistä kuvan.

--

Sofi Oksanen on kirjoittanut myös samannimisen kirjan (bloggaus). 

Nietos, Intro, Riffi ja Fade out Hämeen-Anttila Virpi ja Maria

Virpi ja Maria Hämeen-Anttila: Nietos: Intro, sivumäärä 333.

Nietos teoksen osassa Introssa on 333 sivun verran koulu-bänditouhua on vuonna 2007 julkaistussa nuorten kirjassa, jossa toinen kirjoittaja on nuori!



-Voi sisältää juonipaljatustuksia-

Kristian (Vaara) muuttaa vanhempien avioeron vuoksi Lontoosta Keravalle äidin kanssa, joka on taiteilija. Kristianilla on ollut Lontoossa bändi: Angelic Circus. Kokoaa vapaaehtoisen musiikin porukoista bändin, jonka nimeksi tulee Nietos, joka on siis kinos, ja espanjaksi lastenlapset.Laitan juonesta hieman enemmän, kun on monta osaa ja tämä on vasta ensimmäinen.

Bändissä ja takakannessakin

Kristian säveltää, soittaa kitaraa,

Aino, laulu, ja hänen veli Antti
Aleksi, toinen kitaristi, "ei osaa sinejä", mutta asuu hienossa talossa

Timo, köyhä basisti, asuu "äidin ja sisarusten kanssa" 

Siiri, sanoittaa laulut, soittaa kosketinsoittimia
Milla: rumpali, eläinten ystävä
--myöhemmin--
Sara: Aleksin riparifrendi
Jykä: Tuottaja
Marco: tuottaja

Kristian käy Riippalan yhteiskoulun 8 a:ta, kun bändi kootaan. Ekat treenit, eka keikka jne, myös vastoinkäymisiä. Koulun opettajat Otso musan ope, Matroona äikän ope kannustavat alkutaipaleella. Kristian kelaa vanhaa Lontoon bändiään Angelic Circuitia, jossa rivijäsen ja frendejään Ericiä ja Mikea. Koululatuja tallataan, Kiasmassa käydään, biletystä, Aleksi ja Kristian tappelevat, sopivat, Milla ja Timo kävelevät kotiin näkevät juopon, selviää, että Timon isällekin soppa maittaa ...Timon isä tulee ottamaan matsin Timon kanssa, sinänsä traagista. Eka keikka, ja tarina päättyy kesälomaan, suositan kyllä lukemista, varsin helppolukuinen.

Kirjassa on minusta  aluksi huonoa se, että siinä on liikaa päähenkilöitä, ja luulisin bänditouhussa luulisi olevat enemmän kiihkoa, intoa ja rosoa, joten aika "pullantuoksuinen" kirja. Nyt kun olen lukenut kaikki kirjat, niin päähenkilöillä on käyttöä, mutta joku jää aina hieman paitsioon, varsinkin tässä ensimmäisessä osassa.

Minusta on hyvä nuorten kirja :)

-


Omistamani kirjat, ykkösosa oli kirjastosta

Riffi on Nietos -kirjasarjan kakkososa, jossa ovat Keravan kaverukset pääosissa.

Kerava on pääradan varrella, olen joskus pyöräillyt sinne Koivukylästä, mutta itse kirjaan. Kirja alkaa asioiden kertaamisella. Nosturin keikka meni huonosti, ja jengi kelaa kaikkea. Tarinan edetessä selviää kaikkea mm. Kristian ollut Lontoossa ja Angelic Circus on siirtynyt enkelikuoroon, ja joutunut tekemään tilaa "Levottomille jaloille", eli My restless feet -bändille. Siiri harrastaa joogaa, Milla tanssia ... ja bändi touhu etenee ..., mutta tarinan edetessä, henkilöiden "paljous" on voimavara, koska on monta näkökulmaa. Ysiluokan lukio- ja amisvalinnat käydään läpi, ei pojat ainakaan näin puhu asioistaan. Minusta tämä on kaiken kaikkiaan hyvää luettavaa, pojat ovat pullantuoksuisia ja tytöt lähentelevät enkeleitä, jos kaikki ihmiset olisivat tällaisia, maailma olisi parempi paikka, mutta ehkä tylsä.

Teokset ovat saaneet netissäkin paljon hyvää palautetta, ja on niissä tosi paljon hyvääkin, esim. opon tuntien kuvaamista. Eivät kaikki halua paljastaa tulevaisuuden suunnitelmiaan koko luokalle. Myökin äidinkielen opettajien tapa lukea toisten kirjoituksia on opetusmenetelmä, jota en ole koskaan ymmärtänyt.

Yksi kohta, joka kuvaa esimerkiksi Ainoa :

Riffi s.123 "Täydet ääliötkin vetelivät kokeista kutosia ja seiskoja", no kyse oli Yhteiskuntaopista, joka on ysiluokan aine.

Samassa kirjassa Kristian vie demon linja-autolla Keravalta Stadiin, itse olisin käyttänyt junaa. Kun Ainon kanssa menevät levy-yhtiöön matkustavat metrolla Herttoniemeen, mutta talo pitää katsastaa, eli minne demo alun alkaen vietiinkään :)

Sivulla 222 kerrotaan, että Aleksi derivoi yhtälöitä siinä kuin muutkin. Yläkoulussa ei derivoida, lukion pitkän ja yleisen  matematiikan kursseista sen verran, että  derivointi tulee vasta lukion toisella, eikä yhtälöitä derivoida, ne ratkaistaan. Funktioita derivoidaan jonkun muuttujan suhteen esimerkiksi f(x) = xlnx, tämän voi derivoida x:n suhteen, ja tulee f '(x)= lnx +1 (jos nyt meni oikein)

Henkilöistä selviää lisää, eli samat soittajat on mukana.
Käydään Peijas-Rekolan sairaalassakin, ja nyt on Rekolan asema uutisissa, joten hieman maamerkkejä, missä seikkaillaan eli Vantaalla lähellä Koivukylän juna-asemaa. Itse asiassa minulle hyvinkin tuttuja maamerkkejä, olen asunut Koivukylässä. Millan pitää saada tasapaino syömisen ja liikunnan suhteen, tärkeä teema. Pitää syödä ja nukkua, tärkeämpiä kuin juoda ja kukkua.
--
Fade out on viimeisin tuotos Nietos -kirjasarjassa. Bänditouhu etenee, lukio ja amis on alkanut, vaikka on juhlaa on myös arkea ja arkihuolia. Tästä en viitsi kirjoittaa muuta kuin, että jos olet tänne asti päässyt, tykkäät kirjoista. Bändissä tapahtuu muutosta, ja tuottajiakin esitellään, ja seukkaavia pareja. Pullantuoksuisuus jatkuu ja sellainen kyllä tämä tästä henki, ihan kunniotettava asenne.

Se täytyy sanoa, että kirjat ovat helppolukuisia ja jotenkin harmittoman huolettomia. Ongelmat ovat kuitenkin käsityskyvyn rajoissa ratkaistavissa ja ratkotaankin.

Kirjoissa on kieltämättä positiivinen pohjavire tällainen tyttöjen "pertsakilu" -henki, vaikka muutama poikakin on mukana  :)

Kari Hotakainen: Näytän hyvältä ilman paitaa

Kansi voisi esittää kaveria, joka näyttää hyvältä ilman paitaa

Kari Hotakaisen Näytän hyvältä ilman paitaa on 111 sivun mittainen novellikokoelma, jonka seitsemäntoista tarinaa porautuu nuorten kasvuympäristöön. Kokoelma on  julkaistu vuonna 2001. Novelleissa on se hyvä puoli, että huonoimmankin jutun lukeminen kestää vain vähän aikaa.

Kun kyse on Hotakaisesta, jutut eivät ole huonoja, jos nimittäin pitää Hotakaisen huumorista. Kyse on nuorten kirjasta, jonka on kirjoittanut aikuinen ja se näkyy sekä hyvänä että huonona, harvemmin tosin nuoret kirjoittavat nuorille :)

Rakenne on nuorille sopiva, lyhyitä hauskoja novelleja, välillä sivun mittainen ”koneella kirjoitettu runollinen tutkielma nuorista”, ja tyhjiä sivuja. Teoksen kertoja voi olla Pete eli Ilari Purontakanen, joissain on minäkertoja. Yhdistävä tekijä on slangi, pääosin viihdytään Korson ja Puistolan maisemissa. Novellin päähenkilö taitaa olla joka kerta poika, paitsi kerran isä. Nuorten ongelmia käsitelty huumorilla tai "huumorilla", tässä voi mennä sarkastisen ironian kyyniseen koukkuun.

Teos alkaa Ilari Purontakasen tylytyksellä. Hän on vaihtanut nimensä Peteksi. Ilarin se työns Parkanon roskikseen. Parkano onkin yks’ mesta Korson ja Puistolan lisäks’. Pete kertoo, että saatte 17 tarinaa  .. olla samanlainen selvin päin Suomessa, sitä ei Pyykkö ja se Kyttä-TV:n Pelli tajua.

Toosa- novelli tarinoi tv-riippuvaisesta nuoresta Latesta, 15 v Vantaan Korsosta, jolle säämimmi oli iskenyt silmää. Lea Saukkonen (meteorologi) ja säätiedotukset kiinnostavat hieman liikaa.

Koukussa Jusa diilaa kamaa: kahvia: irtokarkkeja: vanhuksia koukutetaan kahviin, eskarilaiset ovat  koukussa sokeriin, jäätelöön ja muroihin. Pertsa ja Kilu (Riikkilän?) ostavat puoli kiloa karkkia, lahjoo rehtorinkin asiat kun ovat aina neuvottelukysymyksiä. Aikansa tienattuaan pääsee katkaisuun, Nutipääjärven rannalle. Jusa rakastuu Janitaan, joka on koukussa Urpo Martikaiseen ..

Usein iltaisin menen peilin eteen ja katselen itseäni.  s.25 ”Silmät ovat siniset, toinen tosin musta, koska Late ei lainannut tyttöystäväänsä” …Nuori on kokonaisuus, jossa 20 muuttujaa, ikä sukupuoli, asuinpaikka, koulu … vanhemmat, isä- ja äitipuolet eli tokahimasysteemit  s25-26..Kertoja sanoo näyttävänsä hyvältä ilman paitaa.

Aina aamuisin. Aina aamuisin, kun minulla ei ole muuta tekemistä niin totean, ”näytän hyvältä ilman paitaa” (s.107). .. Aikuiset ei osaa vanheta tyylikkäästi, korvis killuun, poninhäntä,  yrittävät miellyttää nuoria.  Toivon, että vanhana naavakorvana voin sanoa, että ”näytän hyvältä ilman nuoruutta” s.110

Helsingin juhlaviikot mentiin Peran kanssa keskustaan putsaavat aikuisia, ja ovat kuumina, kun joiltain saa rahat liian helposti, ei tarvii rehkii niiden eteen…

Elokuun yössä Urpo piipittää. Vellu on taajamatyöläinen, joka kerää tavaroita ja rahaa urpoilta, jotka notkuvat, on sitä mieltä, että keskiluokan täytyy käyttää taksia. Vellu harrastaa myös sukututkimusta.

Keski-Euroopan mäkiviikko Kun mä olin neljä putosin likakaivoon, ja kerronta jatkuu, jonnekin aina pudotaan. …

Kouvolan maatalousnäyttelyssä käydään, silitetään lehmää. Kertoja kuvittelee … lue itse!

Suomen etäisät värikuvina kertoo Kalen, Pirin, Pertsan ja Kilun isät elää yksin, syövät väärin avioeroisien asuvan Parkanossa ja kasvavat erilleen,  lasten tapaamista esim. hotellissa, kun äidit asuvat yksikseen. ”Nuorten pitäisi olla järjissään, kun vanhemmat ei ole” (s.53). Tämä minusta oli hauska novelli, ja hieman surullinen.

Huumeeton elämä kertoo malliperheen seesteisestä elämästä, joka on liian seesteistä kaikkine valistuksineen.

Löytö. Poika löytää ”äidin” Keskuspuistossa. Molemmat ovat rapajuoppoja. Mirja on merkonomi joutunut työttömäksi. Perustevat kioskin Pohjois-Haagaan  ..s 64 ”ainoa ero entiseen on, ettemme käytä alkoholia, vaan myymme sitä”

Vanhuus. Mä haluisin olla erilainen nuori, en nössönnössö (s.69), muut ovat  nuorin isä, Jyrkkis on narkkis (s.70) .. muutti elämäntavat, kuoli, taivaseen, juttelee kimmojen kanssa.

Catch and release. Tässä isä vie pojan Lapin matkalle, … lue itse mitä, henkilökohtaisesti en pitänyt, tässä käännettiin roolit sekaisin?

Mikään ei ole niin likaista kuin mielikuvitus. Radanvarret spreijataan.. Sitten öisin maalatut talot, jotta Jaren faijan puhdistusfirma sais duunia ja pysytään poissa kaduilta. Kyynistä!

Minkä kanssa vietän loppuelämäni. Kertojalla tulee näppylä, joka kasvaa isoihin mittoihin. Sitä voi kiittää, että tuntee erilaisuuden.

Pizzeria 2037. Uussuomalaiset pyörittävät pizzeriaa, pizzoja 35:lla ei vaihtoehdolla, ja ongelmia tulee, kun ottavat eiralaisia valkoisia töihin. Uussuomalaisilta vaaditaan loputonta ymmärrystä kalpeille helsinkiläisille. Tämä oli hyvä novelli, ajatus oli minusta suvaitsevaisuutta lisäävä.

Mitä meidän pitäisi tehdä ton Mikan suhteen Mika on ollut kriminaali jo pennusta. Päiväkodissa pölli jo kura-asuja, .., nyt työllistää poliisit, sossut… jutun juju on siinä, että kysyjä on Mikan faija :).

Suositan lukemista ja saanut aikoinaan Topelius-palkinnonkin, eli hyvä nuorten kirja, ja sopii aikuisellekin.

 Näytän hyvältä ilman paitaa  puolustaa nuoria ja isiä omassa sarkastisessa salakaavussaan. Yksitoista yllätystä lähiön luusereista. Sivistynyt Hotakainen viljelee sarkasmiaan, kuin konsanaan talonpoika vainioillaan leipäviljaa. Hotakainen lappaa lähiön luuserien laumasta luomulannoitteet lätinöilleen.

Ei huonoin kirja :)

Mikael Niemi: Kirkon piru

Mikael Niemi: Kirkon piru,  alkuteos Kyrkdjävulen 1994, suomentanut Tuula Kojo, SCHILDTS 2002, sivumäärä 233.

Varoitus: Juonitiivistelmä voi sisältää juonipaljastuksia

Juoni lyhyesti ja henkilöt
Kirkonpiru on maaginen kauhutarina, jonka tapahtumapaikka on Pajala, Pohjois-Ruotsissa. On olemassa paha kivi, joka on löydetty 1930-luvulla. Tapahtumat kuitenkin alkavat seiskaluokkalaisten kirkkokäynnistä. Historianopettaja Hirvi näyttää kirkossa "pirun", joka on hapertunut patsas, tai jotain muuta. Simon koskee siihen, ja on seuraavana päivänä sairas. Hirvi on pahoinvoiva luokassa ja oksentaa jonkun olion ja joutuu sairaalaan. Kirjan päähenkilö Matti Vanhakoski näkee olion. Hän menee Jupukkavuorelle, josta löytää pieniä könttejä, joista alkaa muodostuu karvaisia olentoja, jotka karttavat valoa. Matti on sulkenut ne pulloon. Hän näyttää niitä sijaisopettaja Billylle, joka selittää fossiileista, Matti tajuaa, että olennot ovat pahoja.

Matti on suomalaista sukua Pajalassa, hän ei kuitenkaan osaa suomea, monikin kehottaa häntä opettelemaan. Tobbe ja Fransi kiusaavat Mattia koulussa nimittelevät pieruksi, ja yrittävät repiä Matin housuja pois. Matti saa klönttipullosta voimaa vastustaa kiusaajia. Matti kertoo pullosta myös
 Malinille, tyttöystävälleen. Simon Matin ystävä on sairastunut koskettaessaan kirkossa ollutta "pirua", sekä Matti että Simon näkevät outoja unia. Opettaja Hirvi kuolee Uumajassa, Matti on saanut soiton Kreikasta, että pitää etsiä punainen laatikko. Kirja on maaginen kauhutarina, soittaja on ollut kuollut Hirvi. Matti menee Hirven asuntoon, Simon ja Malin joutuu odottamaan ulkona. Matti joutuu tappamaan puukollaan pikkupiruja puukolla (katso kirjan kansikuvaa). Hän ottaa punaisen laatikon ja Hirven laskelmia, ja listauksia  päivämääristä, eräs on 14.12.1906.

Matti saa selville, että Anders Gammelfors, hänen isoisänsä veli oli 1930-luvulla löytänyt pahan kiven Kreikasta ja kuollut. Pahasta kivestä tulee pahoja olentoja. Tarina menee yhä oudommaksi. Matti syö saunassa jäljelle jääneen ötökän ja kotona ulostaa olion, nyt kiltin ja uskollisen, jolle antaa nimen Otso.

Matin suomalainen Bertha-täti sanoo, että kivi on turvassa hänen kaivossaan. Matti, Malin ja Simon tutkivat, mitä on tapahtunut 14.12.1906 ja silloin on pudonnut meteoriitti Muonionalustaan (oikeasti tuolloin putosi meteoriitti ei ehkä juuri 14.12, mutta 1906,  toinen osa löydettiin vuonna 1946). Matti puhuu suomenkielisten sukulaistensa kanssa, lentävät oliot seuraavat häntä, mutta ne pelkäävät hänen puukkoaan. Hiljalleen pahan kiven salaisuus alkaa selvitä. Se ovat pahan voimat takoneet, hyvät ovat lähettäneet sen avaruuteen, josta se on singonnut takaisin. Kiveä ei voi hävittää, mutta sillä on vartija. Simon on nähnyt, missä kivi on. Tobbe ja Fransi saavat Simonilta tietää kiven olinpaikan, se on kirkossa olevan hahmon sisällä. Opettaja Billy selittää Matille, olevansa tuleva kiven vartija ja on kovin kiinnostunut kivestä. Matti haluaa selvittää Bertan kaivon salaisuuden, hän laskeutuu sinne, ja menee sen läpi. Matin luullaan kuolleen, ja hänelle pidetään muistotilaisuus, jonne hän saapuu. Matti selittää ystävilleen saaneensa vastauksia. Syyskuun 30:s päivä on tulossa komeetta, jonka sisällä on valo-olento, jonka pahat haluavat tuhota. Taistelu tai tuleminen tapahtuu Jupukkavuorella. Matti, Malin ja Simon menevät puolustamaan maailmaa pahaa vastaan aseinaan Matin puukko, ja Otso, joka on maaginen karhu. Billy tulee raivoamaan, ja paljastaa itsensä, hän on todellisuudessa paha "örkki", myös Tobbe ja Fransi ovat pahan pauloissa. Jupukkavuorella pahan joukot käyvät hyvien kimppuun, mutta kolmikkoa suojaa jonkin näköinen kupla. Komeetta tulee ja Billy ja örkkilauma käy taistoon. Hyvä voittaa pahan. Matti sipuloi puukolla pahoja, ja myös komeetan hyvä henki voittaa Billyn. Lisäksi Otso kasvaa tosikarhuksi, ja taistelun jälkeen poistuu metsään.

Koulu jatkuu normaalisti, paitsi että Tobbe ja Fransi muuttuvat kilteiksi. Loppukohtauksessa Matti saunoo vanhan miehen Heikin kanssa, hän on nykyinen kiven vartija. Heikin loppuviisaus on seuraava: "Maasta voima ja vitusta väki!"

Kirkon piru on vauhdikas seikkailu ja jos pitää huimista jutuista, voi pitää tästäkin. Ehkä hieman liian pitkälle maagiseen maailmaan mennään ..

Suomen kielestä ja kirjan teema
Matti ei osaa suomea, eikä hänen vanhempansa ole sitä opettaneet. Hänen isänsä mukaan he asuvat Ruotsissa, ja silloin puhutaan ruotsia. Matti menee vapaaehtoiseen ruotsin ryhmään. Hänellä on käsitys, että suomen kielessä on voimaa. Ruotsin opettajan mukaan Tornionjokilaaksossa puhuttiin suomea ennen kuin ruotsalaiset tulivat. "Mutta ruotsalaiset olivat vahvoja ja heillä oli valta, ja he pakottivat meidät opettelemaan heidän kielensä". s.116.

Kirjassa nousee yhä uudestaan teemaksi se, että tunnistetaan ja tunnustetaan omat juuret, eli suomalaisuus, ja puhutaan suomea (kirjassa puhutaan myös vastaavaa saamen kielestä). Anders Gammelfors on ruotsinnos nimestä Vanhakoski. Suomen kieleen viitataan siis monesti ja sen maagisuuteen. Suomi on vahva kieli, valitettavan harva sitä vain puhuu aionakin alle 10 miljoonaa. Kaikki kielet ovat tärkeitä.

Mikael Niemen  Populäärimusiikkia Vittulanjänkältä on blogattu täällä

Tuija Lehtinen: Siivet varpaiden välissä

Tuija Lehtinen: Siivet varpaiden välissä, Otava 1989, kolmas painos 2011,  sivumäärä 237.

Päähenkilöt: Tinni eli Timo Apila, 16-vuotias poika, Riitta-äiti, Signe-täti, Putte, Boss (=Martti), Muska, Kymmenottelija, Ella, Mauri Mykkänen äidin "poikakaveri", Kristiina (Maurin veljen tytär, Tinnin ikäinen), sekalaista jengiä kuten Tikua ja Takua, Vippiä ja muuta viipeltäjää.
Tapahtumapaikka: ensin maaseutu ja sitten Vantaa, lopussa Kainuu.
Teema: Kasvaminen, selviäminen ja nuoruuden kipeys. Siivet varpaiden välissä on keskeinen. Tinni luulee, ettei selviydy ja että hänellä on siivet varpaiden välissä. Hän kuitenkin räpiköi, mutta selviytyy. Kaikki muut eivät selviydy. Signe-täti antaa Tinnille aikuisen mallin, ja se myös kantaa sekä Tinniä että myös äitiä, vaikka Signe kuolee, aivan loppuun asti Signe on Tinnin ajatuksissa mukana.

----Juonipaljastuksia---
Tinni on avioton lapsi. Tinnin äiti on tarjoilija, jolla on ollut suhde hotelliasiakkaan kanssa. Tinni ja äiti asuivat  Signe-tädin luona. Signe on Tinnin isoäidin sisko. Tinni tuntee syntyneensä siivet varpaiden välissä, huonoissa merkeissä.
Signe on naimaton ompelija ja elättää perhettä, mutta halvaantuu ja kuolee. Tinni ja äiti muuttavat Signen perinnön turvin maalta Vantaalle kerrostalon yhdeksänteen kerrokseen Tinnin rippijuhlien jälkeen. Lähiössä on jengi, jonka johtaja on Boss, ja jota Tinni katselee aluksi kauempaa, mutta pian ostarilla lähempääkin. Koulukavereista Ella eli Juha "Ella" Eronen asuu lähimpänä. Tinni kuvaa kaveria repalesilmäksi, Ella on sympaattinen kaveri, mutta hajalla. Ostariporukassa on mukana Bossin lisäksi, kymmenottelija, joka havittelee Muskaa Bossin siskoa. Kymmenottelija on väkivaltainen ja hakkaa Tinnin. Tinnin äiti löytää eronneen Ladallaan ajavan 38-vuotiaan eronneen Mauri Mykkäsen, jonka kanssa seurustelee. Tinni on ihastunut Muskaan. Mutta Tinni seurustelee korvikkeeksi Sarin kanssa. Sari on asiallinen tyttö, mutta Tinni jättää hänet ja tapailee myöhemmin Muskaa. Suhde ja 'sekin' tapahtuu Muskan ehdoilla. Muskalla on koira Leo, ja Tinnillä on kilpikonna Iines. Muskalla on myös A.Kivi ja tapa antaa korviksia. Ella on Tinnin kaveri. Hän seurustelee Eeva-Liisan kanssa, mutta Ella on outo, ja jää yksin, Eeva-Liisa jättää. Ellalla on kummia matkoja milloin Moskovaan milloin Tukholmaan. Boss on jättänyt Piritan. Boss antaa Tinnille korvakorun.

Maalta tuttu Putte pyörähtää Vantaallekin, joskaan ei Tinni Puten kanssa sillä lailla seurustele. Putte hakataan. Hakkaajana on kymmenottelija, karski amiskaveri, sen sijaan Boss on erilainen kuin päältä näyttää, onkohan kiinnostunut tyttöystävästään Piritasta lainkaan? Miksi antaa korviksen Tinnille, ja kuka oli Mikki, jolla korvis oli. Bossin ja Kymmenottelijan "suuntautumisesta" vihjaillaan. Boss kutsuu Tinninkin lumileirille, mutta Muska kertoo, että Boss pitää pojista. Boss lähtee lopussa Ruotsiin. Ella se sijaan lähtee lentoon melkein, eli hyppää parvekkeelta ja kuolee ...

Monessa kohtaa Tinni ajattelee Signen opetusten kautta. Äitinsä on luuseri. Äiti tarjoilee ravintolassa (kunniallinen ammatti), mutta ottaa kotona napanderia ja vetää röökiä, mutta Signen opetukset ovat äidinkin takaraivossa, ja ehkä saa elämänhallinnan rekkamies Maurin kainalossa. Tinni on landelta ja sinne poistuu, Mauri vie uusioperheensä Kainuuseen.

Kirja hiihtää näitä tuttuja nuorten kirjojen latuja: äidillä on kaupungissa uusi poikaystävä, maalla ei ollut. Nuoriso tappelee kaduilla, uusien ja vanhojen seurustelusuhteiden takia tulee turpaan, päihteitä käytellään, ja loppuhuipentumana porukkaa on entistä vähemmän, koska parvekkeelta hypitään alas. Kirjassa on aivan liikaa henkilöitä, tapahtumia ja ankeutta. Kirjan teksti kosiskelee nuoria slangilla ja koviksilla, Tinnillä menee lujaa ja muilla lujempaa. Minusta slangi ei ihan väänny, tupakat, päihteet ja ysiluokkalaisten kaljanvedot lähinnä tympivät, Muskan ja Tinnin suhde oli minusta epärealistinen. Minusta kirjan asenteet eivät ole nykypäivää, enkä usko että olivat edes vuonna 1989 mitenkään realistisia. Minusta tämä ei ole Vantaata, jossa asuin silloin, tosin en ollut ysiluokalla. Tämä on teennäinen teinitarina, johon on ympätty kaikki mahdolliset kliseet, minusta tälle kirjalle pitäisi asettaa jopa ikäraja K16.

Kirjan teemaankin saatiin liian varhaisessa vaiheessa selvitys, tämä juttu sanotaan ainakin kolme kertaa, joten Tuija Lehtinen taitaa ainakin toiston voiman, jos on siivet varpaiden välissä eipä lennä pitkälle...

Tästä kirjasta en syttynyt, mutta yläkoulukategoriassa siinä keskivälissä -ei paras,  ei huonoin -, toisaalta kyllä joku kehui kirjaa hyväksikin, mahtoiko olla itse lukenut? Tuskin.

*****
Lainaus s.47
"Olkkari, joka oli mutsin makkari samalla, oli sen kotona ollessa täynnä tupakansavua. Vaikka mä joskus poltin itekin, niin liika oli liikaa"
Tästä selviää, että Tinni on minäkertoja. Äiti ei ole kovinkaan tiukka kasvattaja, ja polttaa kotona. Aiemmin Tinni on pyytänyt päästä itsepuolustuskurssille. Äidin mielestä se on tarpeetonta, sillä ei pidä mennä Espalle yöllä. Vantaan lähiössä asuneena ja myös Espalla yöllä kävelleenä turpaan saanti on yhtä todennäköistä lähiössä kuin Espallakin. Minusta Vantaasta ei annettu superhyvää kuvaa, minusta Vantaa, vaikka muutin sieltä pois, on ok-mesta. Vantaan Koivukylässä asuin kerrostalossa sen ylimmässä kerroksessa (muistaakseni 13. kerros), mutta parveketta ei onneksi ollut, mutta hyvät näköalat sieltä oli Keravan suuntaan, ja joskus oli hissi ja käytävän valot rikki. Ellan tyttökaveri Eeva-Liisa on "prinsessa", joka asuu Kauniaisissa.

Katsoin netistä Tuija Lehtinen on syntynyt 1954, eli ollut 35-vuotias, kun julkaissut tämän, joka on neljäs nuorten romaaninsa, muuten Lehtinen on ollut todella tuottelias. Vaikka Tuija Lehtinen on syntynyt Helsingissä ja asuu Espoossa, hän on kirjoittanut Kuopiossa ylioppilaaksi, ja opiskellut Oulussa ja kirjoittaa Vantaasta.

Aino Kontula: Ei eläinkokeita, käyttäkää mopoja! Oppilaan päiväkirja

Aino Kontula: Ei eläinkokeita, käyttäkää mopoja! Oppilaan päiväkirja, Ajatus kirjat 2007, sivumäärä 222. 

Luin Aino Kontulan kirjan  Ei eläinkokeita, käyttäkää mopoja! Oppilaan päiväkirja. Kontula on raisiolaisen emeritiusopettaja. Teos oli helppolukuinen,  mielestäni sangen sarkastinen, mutta asiallinen ja aika koskettavakin, sopii luettavaksi yläkoulun aloittaville ja heidän vanhemmilleen.

Teos on siis oppilaan päiväkirja seiskaluokasta eli mopovuodesta. 

Päähenkilö on arka ja sympaattinen Niko Nyyssönen, joka on kiltti luuseri, hän on 145 cm pitkä ja painaa 40 kg ja häntä haukutaan pätkäksi, hukkaputkeksi ja klonkuksi, koska ontuu. jolla on kovis-isoveli Robert. Katkeroitunut yksinhuoltajaäiti naukkailee eikä anna lapsia tapaamisiin isälle. Äiti juhlii, Robert rötöstelee ja Niko joutuu selviytymään yksin. Naapurissa asuu rouvat Kirkunen ja Kurkanen. Niko käy isoa yläkoulua ”Tyrannosaurusta”. 

Lauseet ovat lyhyitä, ajatukset iskevät perille.

Tapahtuma-aika
Elokuusta 2000 - elokuuhun 2001, tämä ilmenee siitä että on elokuussa 2000 upposi Kursk sukellusvene, syyskuussa pidettiin Sydneyn olympiakisat, jossa Arsi Harju nappasi kultaa kuulantyönnössä tuloksella 21,29, Häkkinen jää toiseksi F1-sarjassa, Lahdessa hiihdon MM-kisoissa 2001 on Hemohes-käryt.

Juoni
Kerronta alkaa prologilla yläasteesta Tyrannosauruksesta, jonne Niko Nyyssönen menee ja päätyy 7 i-luokalle. Päiväkirjan omaisesti tarkastellaan koko lukuvuosi ja epilogissa Niko, joka selviää, aloittaa kasiluokkaa. Seiska-luokka on tuskien taivalta. Kotona äiti juopottelee, Robert rötöstelee, joten Niko ei saa edes syötävää. Alakerran rouvat tuovat ruokaa ja Niko syö koulussa. Hän on koulukiusattu, ja ainoa kaveri on satakiloinen maahanmuuttaja "Kepappi", joka on asiallinen kaveri. Koulua käydään, on kokeita, sählätään. Nikoa kiusataan ja Kepappia nimitellään. Äiti alkaa käydä risteilyillä ja pubissa. Isä saa tapaamisoikeuden, jota äiti yrittää vesittää. Kevät ei ole onnellinen. Rötöstelevä Robert pakenee autolla poliiseja ja joutuu teholle. Äiti joutuu hoitoon. Koulua yritetään polttaa. Eräs oppilas joutuu Pohjanmaalla, eräällä on syöpä. 
Kirjan päätös antaa myös toivoa, Nikon isä tulee kotiin kokkailemaan ja lupaa hoitaa Nikon jalankin kuntoon. Kasvanut Niko on valmis aloittamaan kasin.

Kännykät tuntuivat jo silloin olevan ongelma. Lainaus sivulta.22 "Luokanvalvoja Kurki takavarikoi Riina Rinzu Mäen kännykän päivähoitoon, koska Rinzu oli yrittänyt soittaa oppitunnilla Tiina Tinzu Vuorelle, joka istui hänen vieressään". Asiaan palataan sivulla 94: "Rinzu ja Tinzu eivät ehtineet kouluun ... seisoskelivat kauppaoppilaitoksen kulmalla  ... molemmat puhuivat innokkaasti kännykkään. Toisilleen?"


Henkilöt
Perhe ja naapurit
Niko Nyyssönen, 145 senttinen selviytyjä
Robert Nyyssönen pikku rikollinen ja luuseri, hänelle valitettavasti käy huonosti.
Rouva Nyyssönen, hermoheikko, viinaa naukkaileva äiti, joutuu hoitoon. Kehuskelee sairaudella 3098X:llä, katsoin, että se on traumaperäinen stressihäiriö.
Isä Matti Nyyssönen, ottaa vastuun
Rouva Kirkunen ja Kurkanen, naapureja.
Koulun henkilökuntaa, sukunimet ovat "lintuja":
Lehtori Kurki 7i:n luokanvalvoja, rehtori Haukka, biologian lehtori Ilves, lehtorit Hyyppä, Räyskä (=iso tiira), Teeri ja Sipi, joka opettaa uskontoa sekä Kalle Sorsa, opo Kuikka ja voimistelun opettaja Rastas.

7i:n oppilaita (i:tä haukutaan imbesilleiksi)
Marko Mörgö Lahtinen, kouluhaluton lintsari.
Nita Missi Hohtamo, haluaa hiusmalliksi, sairastuu ehkä leukemiaan ja päätyy sairaalaan.
Riina Rinzu Mäki, luokan "pissis"
Tiina Tinzu Vuori, luokan toinen pissis
Sirja Zimuli Saarinen, kuutamolla "näkee harhoja", yrittää polttaa koulun.
Jussi Muussi Järvi
Johanna Pilleri Peltonen, pummaa opettajilta buranaa, joutuu  Pohjanmaalle.
Metsämarja Manzikka Aho, luokan priimus, äo 141 tähtäin Harvard.
Mikko Ylömummo Aaltonen, jääkiekkoilija, tavoite NHL
Aki Anaali Haapa, on aloitteleva muusikko
Kai Kaakeli Koivu, on edellisen bändikaveri
Aleksi Axu Saari, kumma kaveri, ihmeellistä vessakäytöstä
Aleksi Rolexi Kari, luokan rikkain kaveri, käy Karibialla, Luxorissa, Floridassa ja Thaimaassa, on silti luokan toiseksi paras.
Elina Elza Puro, on suurimman osan vapaa-ajastaa hevostalleilla
Zdravko Zdradzick, luokkatoverit haukkuvat Kepapiksi, asiallinen kaveri, joka on Niko Nyyssösen ainoa koulukaveri.

Niko kerää listaa asioista, joita ei tiedä, tietämättömyyslistassa on asioita 21:een asti, numero 18 on kahteen kertaan eli Hovi ja Impulssin siirto. Muita ovat järjestyksessä: Ekosysteemi, sadisti, kasvien hengitys, ruska, Aleksis Kivi ja hänen tuotantonsa, seurustelu toisen sukupuolen kanssa, sen asenne, isän tapaamisen malli, Päätalo ja Pahkasika (Kalle Päätalo kuoli vuonna 2000 ja Pahkasika päätettiin lopettaa), lippuamiraali, proosa, harkinta-aika, portaali, opettajan kannustuslisä, hemohessi, mobiilisisältö, hovi, impulssin siirto, Omertan laki, pykäläpankki, sekä Gaussin käyrät.

Kirja oli minusta suhteellisen realistinen, mutta yhdellä luokalla ei ehkä tapahdu näin paljoa vuoden aikana, koulussa ehkä. Loppuratkaisut olivat minusta liian dramaattisia.

***
Aino Kontulan (s. 1941) teoksesta Rexi on homo ja opettajat on hullui! olen blogannut TÄÄLLÄ. Siinä on sama idea tarkastella yhtä kouluvuotta, siinä näkökulma on opettajan.

Jukka Parkkinen: Onnenpoika ja pelienkeli

Jukka Parkkinen: Onnenpoika ja pelienkeli, wsoy, 2000 toinen painos, Sivumäärä on 188, lukuja 21.

Tapahtumapaikka: Kaupunki, nykyaika
Henkilöt on Mika Porttila on 15-vuotias koululainen, Minna edellisen sisko, toimistotyöläinen äiti, edustaja-isä, Mikki ja hänen Taimi-mummonsa, rappioalkoholisti ja hyväksikäyttäjä Aaro, Lasse Nurminen tietokonekauppayrittäjä, opettajia, kavereita ja Tomi Nykänen ja Noora
Teema: Päihteettä paras; paha, pahempi, perheväkivalta. Koita pysyä pinnalla, vaikka kaverit uppoavat. Nämä eivät kyllä tulleet mieleen, kun kirjaa luin, mutta jälkeenpäin.
Uskottavuus: Onko uskottavaa, että hemmo heiluu peliautomaateilla ja pelaa, ja ravivetää, ihmetyttää tällaiset nykäset ja noorat? Kyllä jossain vaiheessa voi heilua häkki, jos ovat yli 15-vuotiaita, muuten odottaa koulukoti tai muu vastaava.
Kansi: Kuvaa omalla tavallaan kirjan tapahtumia, markka sopii peliautomaattiin. Kuningatar-korttia ihmettelen, miksi sen kaverina on V eli ilmeisesti korttipakan jätkä (=sotilas). Mikki on myös kuvassa.

Minusta Jukka Parkkisen  Onnenpoika ja pelienkeli alkoi ihan mukavasti Mika Porttila tekee kirjallisuusesitelmää, ja katsoo netistä pelikertoimia, ja chatteja, hankkiutuu Nurmisen firmaan asentamaan monitoreja (=näyttö), menee pelaamaan linja-autoaseman baariin. Juonikudelma on alkuun hyvä, mutta teos kääntyy niinkuin moni muukin koulun "pakkokirja" ankeisiin ahdistaviin alakuloihin. Onnenpoika saa pelienkelin kanssa kirjassa voittoja, muuta onnea pelienkelillä ei ole eikä tule.

Päähenkilö on siis  Mika Porttila on 15-vuotias, joka käy yläkoulua. Mikalla on fillari ja tietokone, ja hän tekee opettaja-Mäkiselle kirjallisuusesseetä. Rahapeliretkillään hän "tutustuu" Mikkiin, josta kuoriutuu jotain muuta kuin aluksi luuli. Mikki asuu mummon tykönä, ja kirjassa selviää miksi. Taimi-mummo kuuluu kertomuksen hyviksiin, mutta ei saa Aaro-poikaansa kuriin. Taimilla on monen tonnin maksut maksamatta ja haastava elämäntilanne, kun hulttio-Aaro ottaa kaikki rahat ja ryyppää. Mika yrittää raapia rahaa kasaan, koska tajuaa, että Mikin eno Aaro vie kaikki Taimin rahat ja tekee vielä pahempaakin, lopussa tuhoaa Mikin seestymisen alun ja tappaa tämän henkisesti. Mikki on erityiskoulussa ja sielu on pahasti haavoilla.

Päihteitä, pahoinpitelyä, pahoinvointia, siinä mausteripaukset tähänkin kirjaan ja jotenkin tuntuu tapahtuuko tällaista, ja pitääkö siitä kertoa, oli kirjassa hyvääkin, eli Mika Porttila jotenkin koitti laittaa hanskaan tilanteensa. Kävi töissä, ei koukuttunut ruohoporukkaan. Ruohoneiti Noora ja Nykänen niminen roolihahmo joutuvat vaikeuksiin, mutta Mika saa velat kuitattua. Mutta miten, pelaamalla Mikin kanssa automaattipelejä, ravivetoa, eli annetaanko tässä hyvää mallia. Kirjan loppuratkaisu on aivan liian rankka yläkouluikäisille.

En väitä, ettäkö kirja olisi kokonaan huono, hyvin kirjoitettu, looginen, ehkä uskottavakin, ja koskettava, mutta en yksinkertaisesti pidä tällaisista kirjoista, koska Mikin kohtalo oli liian kova. Muutenkin Mikki oli tarinan ulkohenkilö, ja Mikin menneisyyden hahmot (haamut) vaan mainitaan lopussa ja tulevaisuuden tumma taival.

Kirjassa yrittää olla jotain sisäpiiri-huumoria, puhutaan Väkilannan (Apulanta) levyn polttamisesta ja muistaakseni teoksesta Lohkon  Kaupungin sinisilmäisin Lyyli tai sinne päin. ATK-opettajan lempinimi on Weepee, WP=WordPerfect tooosi vaanha tekstinkäsittelyohjelma ja on viruksen tekoa, ja minua ei edes naurattanut, imuroin kerran tai siis tietokoneeseen tuli oikea virus ja oli koko tietokone tyhjennettävä.

Kuten aina Mika Porttilalla on perusperhe, mikä aina koulun lukukirjoissa on: sisko, äiti ja isä. Luokalla on aina joku levoton hemmo: Nykänen, sitten on jokunen tyttö löysällä moraalilla, tässä Noora, sitten on joku sekoaikuinen, eli sekin löytyy ja löytyy eläkeläinen, joka muistamaton, aikuisista hyviksiä löytyy yleensä joku opettaja ja tässä vielä tietokonefirman omistaja.

Kirjailija Parkkinen luulee, että peruskoulun 8-luokalla kirjallisuusesseitä hierotaan kauan. Tuskin Mika Porttilan tasoinen koululainen näkisi näin paljon vaivaa. Tämän kirjan lukemiseen meni tältä heebalta kolmisen tuntia ja siinä ajassa keitin kasaan myös tämän arvion. Olkaa hyvä: Lohkolla tai ilman.

Opettajalle tästä nettijutusta ei kannata mainita :)

****
Parkkisen Jukan kirjoista bloggauksia
Suvi Kinoksen seitsemän enoa
Kaupungin kaunein lyyli
Viekas mies tuli taloon
Sinun tähtesi Allstar

S.E Hinton: Olimme kuin veljet

S.E Hinton: Olimme kuin veljet, Otava Seven 2005, That was then, this is now, 1971, suomentanut Pirkko Talvio-Jaatinen

S.E  Hintonin  Olimme kuin veljet on jengikuvaus USA:sta.

Päähenkilöt

Bryon Douglas (kirjan minä) asuu USA:ssa. Köyhästä perheestä, jossa on vain äiti ja kasvattiveli Mark.

Mark on kasvattipoika Bryonin kotona. Markin tausta on ankea, vanhemmat ovat ampuneet toisensa.

Bryonin äiti

Mike Chambers, hakattu poika sairaalasta. Kirja on sangen väkivaltainen. Miken hakkaaminen oli epäreilua, koska hän oli juuri auttanut mustaa tyttöä 

M&M, teini (syö M&M-makeisia), mutta siirtyy ikävämpiin aineisiin, pilveen ja LSD:hen.
Cathy Carlson M&M:n isosisko, seurusteli Bryonin kanssa,
Ponyboy Curtis, joka seurustelee Cathyn kanssa lopussa, tuttu kaveri Me kolme ja jengi kirjasta, samalta S E Hintonilta.
Angela Shepard, kännäävä tyttö, jolla on aggressiivisia veljiä.

Juonipaljastuksia, tiivistelmä

Aluksi Mark ja Bryon (päähenkilö ja minäkertoja) ovat Charlien pelibaarissa. Charlie baarin omistaja antaa poikien olla baarissa, vaikka ovat alaikäisiä. Bryon on 16-vuotias ja Mark vuoden nuorempi. Pojat juovat cokista. Tapaavat  M&M:n jolla on siskoja ja veljiä ja on lapsenvahtina ja joka käyttää rauhanmerkkiä. Mark ja Bryon polttavat mm. tupakkaa. Curly Shepard käy M&M:n kimppuun. Mark ja Bryon hakkavat päällekävijät. Bryon etsii töitä, sopii treffit Cathyn kanssa. Mark hakataan. Pelaavat Dirty Davea vastaan biljardia, joka uhkailee heitä kujalla, mutta Charlien poikkisahattu haulikko pelastaa heidät, mutta ei Charlieta, joka ammutaan kuoliaaksi. Kirjassa on siis paljon huumeita ja hakkausta, ja jepareista puhutaan ja ammutaan. Bryon kummastelee aluksi miksei M&M lue pornolehtiä, mutta M&M muuttuu pilviveikoksi  ja sitten vielä muihin aineisiin, joten ei M&M ole mikään puhtopoika.  M&M luisuu kaltevaa pintaa pitkin pohjaa. Jääkö M&M:n  tripille? Se on kirjan yksi avainkysymyksistä ja vaikutti Cathyyn M&M:n siskoon, sitten Bryoniin, joka ilmiantoi Markin, joka kaupitteli kamaa.

Markin suurin ongelma on siinä, että hänen vanhempansa ovat epäonnistuneet eikä Markilla ei ole enää vanhempia, vaan Mark on kasvattina Bryonin kodissa. Mark kuitenkin pilaa oman elämänsä, koska on tehnyt ainakin autovarkauden, josta on ehdonalaisessa, ja edelleen varastaa ja myy huumeita.

Bryonin lähtökohta on parempi, koska hänellä on sentään äiti, joka tosin on sairaalassa. Markilla on vain fantasia cowboysta. Bryonilla on risaista, mutta hän saa homman hetkeksi pakettiin. Bryon on köyhä, mutta menee sentään ostoskeskukseen töihin. Mark on varastellut kuusivuotiaasta alkaen ja on paatunut taparikollinen.

Kirjassa on väkivaltaa, aseita, rikoksia ja huumeita, niistä varmastikin saadaan teemaa selville. Teema on myös vastuunotto, sitä pitää pystyä ottamaan.

Käännekohta: "veljesten" tiet erkanevat, eli kun Bryon ilmiantaa huumekauppiaana toimivan Markin. Bryon jää yksin. Hänen omatuntonsa soimaa.

Kirjan nimi viittaa  Markiin ja Bryoniin. "Olimme kuin veljet" he asuivat yhdessä. Mutta Bryon huomaa, että Mark myy huumeita, ja Bryon siis  ilmiantaa tämän osin kostaakseen Cathyn tapauksen. Mark joutuu vankilaan, ja syyttää tästä Bryonia. Myös äiti syyttää Bryonia, mikä minusta on ihmeellistä, ei yhden ilmoitus tuota kenellekään vankeutta, vaan vankeustuomioon tarvitaan oikeudenkäynti, todisteet ja tuomio. Lisäksi huumeiden myynti on vakava rikos. Kirjan englanninkielinen nimi That was then, this is now viittaa Markin ja Bryonin keskusteluun, kun Mark on vankilassa, hän toteaa että "se oli ennen se, nyt on toisin" ja katkaisee välinsä "veljeensä".

Rehellinen arvioini: en todellakaan tykännyt. En tiedä miksi, opettajat kehuvat ja kriitikot kiittävät. Kirja on juoneltaan epäuskottava, ja on olevinaan hurja, minusta tämän tyyppisissä kirjoissa ei ole yhtään mitään muuta kuin ankeutta, vaikka en ole asunutkaan USA:ssa 1960-luvun lopussa. Kukaan äiti ei voi syyllistää poikaansa huumekauppiaan paljastamisesta. Kuinka alle 15-vuotias voi olla ehdonalaisessa ja riehua kadulla. Miksei ehdonalaisvalvoja puutu asiaan? Nuoria hakataan sairaalakuntoon. Köyhä ei pääse Amerikassa sairaalaan ilman vakuutusta. Missä ovat vanhemmat? Lisäksi bileet, jatkuvat hakkaamiset ja itse asiassa koko kirja on epäuskottava, huono ja moraaliton nuorisosatu. Tämä on vain oma mielipiteeni.

Kirjan teema on myös yhteiskunnallinen epäoikeudenmukaisuus, köyhällä on ankeat olot. Kova työ ei ole välttämättä oikotie onneen Amerikassa, jossa koulutkin ovat maksullisia. Mutta tämä ei tullut mitenkän ilmi, sillä täydenpalvelun sairaalaan pääsivät kaikki nuoret, vaikkei vanhempia näkynyt mailla halmeilla.

Viimeisen sivun jossittelut ovat aivan turhia "Entä jos olisin saanut tietää Markin välityshommat joskus toiste,,, entä jos en olisi tavannut Cathya" Jossittelu on turhaa. Mark mokasi itse pelinsä. Kaveri oli täysin rikollinen luonne johtuen lapsuudesta. Tulevaisuus ei minusta ole Markin ja Bryonin osalta välttämättä ohi. Molemmat ovat nuoria. Aina on mahdollisuus. Toivotaan, että Mark löytää elämälleen suunnan, ja raitistuu ja parantaa tapansa, ja ottaa sen vastuun, joka minusta on olennaista. Bryon otti vastuun omista ratkaisuistaan, vaikka jossittelee.

Hintonin tyyliä näyttää olevan käyttää nimissä tavaroita esim. M&M, ja Me kolme ja jengi -teoksessa Sopapop, ei todellakaan naurata.

Hintonin Taistelukalan bloggaus on TÄÄLLÄ.

Tämä postaus on huonompi kuin kirja, joka minusta oli huono, mutta onneksi lyhyt.

*****

S.E on lyhenne etunimistä Susan Eloise, mutta lyhenne ehkä siksi, että kirjailija on nainen, joka on syntynyt 1948. 

Melvin Burgess: Hepo

Tämä kirja on ollut koulujen lukulistalla. Ja tämä postaus on kaivettu kovalevyltä, mutta hieman muokattu.

Kannen yksityiskohta

Tätä kirjaa inhosin, enkä pystynyt sanasta sanaan lukemaankaan, joten "juonipaljastukset" eivät ole luotettavia. Teos on kuitenkin laatukirjan maineessa ja hyvä kuvaus niistä vaikeuksista, mitä kotona on, ja alamäestä mitä niistä voi seurata,.... 

Hepo -teos kertoo Häkän ja Gemman kotoa karkauksen ja luisumisen huumeiden käyttäjiksi, ja siitä, miten huumeiden käyttö rahoitetaan ja mihin kaikki lopulta ajautuu.

Jokainen kolmekymmentäkaksi lukua on jonkin henkilön näkökulmasta katsottuna ja näkökulmia ovat : Gemma, Häkä, Skolly, Richard, Vonny, Rob, Lily, Sally, Emily Brogan, Häkän isä, joillakin on siis useita näkökulmia (Häkä ja Gemma). Kertojan vaihdolla saadaan eri näkökulmia.
Tapahtumapaikka on Englannin Bristol, jonne ensin Häkä ja sitten Gemma karkaavat Minelystä, joka on alun ja lopun tapahtumapaikka.

Kirjan keskeiset henkilöt Gemma ja Häkä ovat 14-vuotiaita, kun kirja alkaa. Häkä ei tule toimeen vanhempiensa kanssa, äiti juo hieman, isä enemmän. Isä hakkaa Häkää, jonka oikea nimi on David, ja isä on alkoholisti. Häkä karkaa kotoa. ja Gemma pian perässä. Häkä on ajelehtija, ei saa mistään kiinni, ajalehtii ongelmasta toiseen, varmasti siksi, että häntä on hakattu, ja koti on ollut painajaismainen paikka.

Gemmalla on asiat kotona hyvin, mutta hän seuraa poikaystäväänsä, isän kanssa on vain vähän ongelmia. Gemma varastaa isän Visan ja saa sata puntaa, jolla hän ostaa punkkarivaatteet ja käy konsertissa. Gemma on "gimma", joka luulee hoitavansa tilanteet, ei hoida, varsin lapsellinen, koko ajan luisutaan alemmas ja pois kaikesta "normaalista", ja luulee, että homma pysyy lapasessa, ei pysy.

Tarina on minustava todella ahdistava. Kierre alaspäin näkyy ulospäin, mutta Häkä ja Gemma uskottelevat itselleen, että ongelmaa ei ole ja tilanne on heidän hallinnassaan. Bristolissa asuisi järkeviäkin ihmisiä, mutta Häkä ja Gemma ajelehtivat niistä eroon. Häkä on alkuun Bristolissa talonvaltausporukoiden kanssa, näiden toiminta ei ollut päihdevetoista. Tyhjään taloon murtaudutaan ja sinne muutetaan asumaan. Ruoka kerjätään tai varastetaan kaupasta eli ei aivan laillisella pohjalla, mutta pahempaa on koko ajan tulossa. Kun Gemma tulee, kuviot muuttuu, ja aina vaan ankeammiksi ja ankarammiksi. Tulee uusia "kavereita" kuten Lily ja Alan ja Helen, ja uusia päihteitä, ja myös viikatemies korjaa satoa: Alan ja Helen. Teoksessa on raskaudet (mm. Lily ...), huumeet, vankilat ja ihan kaikki lieveilmiöt...

Tämä on minusta surullista, ja ahdistavaa, kirjan kohtaukset muistaa pitkään.

Kirjan tarkoituksena on varmasti estää kokeilut, ja toivottavasti se sen tekee.

Ehkä teos opettaa "ymmärtämään" sen elämän lainalaisuuksia, sellainen elämä on aivan kamalaa. Teos toivottavasti antaisi kipinää sille, että ongelmat voisi nostaa päivävaloon ja ratkaisuun, kun ne ovat vielä pieniä. Varhainen puuttuminen on tärkeää. Päihdeongelma usein juontuu muista ongelmista. Ne, jotka eivät ole ongelmissa eivät koskaan tajua niiden asemaa, joilla on ongelmia, tämä on joka asiassa usein näin.

Luvuttain
1: Gemma ja Häkä yötä farmarivolvossa, mitään ei tapahdu
2: Gemma: Gemmalla menee kotona huonosti
3: Häkä: Bristolissa. Skollyn kaupasta saa suklaata ilmaiseksi
4:Skolly: Skolly auttaa kodittomia. Häkä nimi tulee siitä, että ei polta, koska tupakasta tulee häkää.
5: Häkä: Häkä pyytää Gemmaa asumaan
6: Gemma. Gemmalla kotiarestia
7: Richard: Richard liimaa pankin lukkoja kiinni, ilkivaltaa
8: Gemma: Gemma varastanut isältä 100 puntaa
9: Vonny yrittää Gemmaa kotiin
10:Gemma: Lily tulee kuvioihin
11-18: käyttöä, varkauksia, luuloja vapaudesta
19: Gemma: Lily raskaana. Alan ja Helen kuolleet
20-21: Käyttöä
22: Skolly: pohtii muutosta kodittomia, surettaa Davidin (Häkä) alamäki. Vietiin sairaalaan
23: Häkä: Häkän mietteitä. Pohtiipiirtämäänsä voikukkaa. Pidätetty hallussapidosta. Vieroitukseen.
24-26: Käyttöä ym. Gemman raskaustesti postiivinen.
28: Emily Brogan: Gemman äiti, pyytää Gemmaa kotiin
29: Häkä: Vankilassa
30-32: Puheenvuoro vielä Häkän isällä, Häkällä ja Gemmalla. Gemmalla vauva, Häkä ei ihan kuivilla. Häkän isä saanut potkut.

--

Samaa teemaa Suomesta Raili Mikkasen Koukussa. Päähenkilö taisi olla Sanna, ja oli tälläkin "kavereita", ja oli Tomi-veli, ja Mummot. Mummo on usein näissä kirjoissa se mukava henkilö niin tässäkin, eli respektit kaikille mummoille :)

Jos luet Koukussa -kirjaa voit todeta, että kävi Saana Jenkeissä ja luisui päihteisiin ja siitä seurasi kaikenlaista, myös kotimaassa.

Molempien kirjojen sanoma on siinä, että päihteet kannattaa jättää kokeilematta, ja jos tässä onnistuvat on näillä kirjoilla paikkansa. Ja jos pääsee irti, pitää olla nollalinja.

Kolmas kirja, jossa käsitellään aihetta on

Ruohoa lunta , jonka kirjoittajaa ei tunneta, tai ei ainakaan mainita. Mainitaan vain, että tekijä on kuollut yliannostukseeen.

Ruohoa lunta -teos on julkaistu O.K- -sarjassa vuonna 1974, alkuteos Go ask Alice on vuodelta 1973 USA:sta. Teos on pelkkä päiväkirja, jossa on päivämääriä ja tekstiä, ja alkaa:

Syyskuu 16
Eilen ajattelin olevan onnellisin ihminen koko maailmassa, koko linnunradalla ... ja nyt kaikki on rojahtanut päälleni .. ja lakata olemasta...


Päiväkirja kattaa noin kahden vuoden ajan. Aluksi päiväkirjassa on selkeitä päiviä, myöhemmin ei ole aina päivämääriäkään. Mielialan vaihtelut huomaa helposti ja yksinäisyyteen ja arvottumuuteen liittyviä ajatuksia.

Aluksi kirjoittaja kommentoi katkennutta suhdetta Rogeriin, puhuu muutosta, isä on dekaani. Sitten alkaa ongelmien luettelu: laihdutus, kalorit, läskit, laihuuden ihannointi hyppää minun silmilleni, laihtunut 5,5 kg, ja 1,5 kg, sitten muutto, yksinäisyys, arvottomuuden tunteet ja lihoaminen ...

Kesällä isovanhempien tyköön, jossa ensin tylsää, ja sitten "kavereilla" bileet, jossa on virvoitusjuomaan on sekoitettu huumetta, ja kesällä monia huumebileitä, ensimmäinen kerta, jonka jälkeen pelkää raskautta, käyttää unilääkkeitä, piristäviä ja rauhoittavia ....

Kierre menee syvemmälle, ja kaikki päättyy noin kahden vuoden kuluttua noin 16-vuotiaana mainintaan kuolemasta. Ankea kirja, mutta minusta alun paino-ongelmat tarkoittivat, että ongelmia oli heti alusta saakka.

*****

Reija Kaskiaho: Tulitikkuihmisiä, 2001 Wsoy, Bulevardisarja 005, 198 sivua, 8 lukua.

Kirjan tapahtumapaikka: kaupunki Suomessa, luultavasti rannikolla.

Päähenkilö Teemu Varala on 15-vuotias, joka täyttää 16-vuotta kirjan tarinan aikana, asuu äidin kanssa, joka on yksnhuoltaja. Teemulla on kaveri Pate, joka asuu vanhempien ostamassa asunnossa, ja päihteitä vedetään myös huumeita.. Alkuun Teemu ja Pate yrittävät murtoa ja käyttävät huumeita. Kirjan teksti ja taitto on muka lennokasta, porukoissa pyörii Timppaa ja Tomppaa ja kaikenlaista kamaa.

Äidin ex-miehen Joukon (tai luultavammin nykyisen tyttöystävän  Sirkun) tytär Marjaana muuttaa Teemun kotiin ex-miehen nykyisen tyttöystävän ulkomaan komennuksen ajaksi, mikä on ensimmäinen ja pahin epäloogisuus. Marjaana pääsee poikien mukaan.

Kirjassa vilisee epäloogisuuksia, mutta kirjailijalla on aina täysi vapaus, mutta toisaalta tämäkin kirja kertoo päihteistä ja niiden vaaroista. 

Kirjassa kamaan kuolee ilmeisestikin Marjaana, joka on teoksen tulitikkutyttö. Kirjan nimellekin siis saadaan selvitys tulitikkutyttökin kuoli H.C Andersenin sadussa toisesta syystä sadussa kuoli pakkaseen ja kylmään ja tässä päihteisiin.