Finn Zetterholm: Lydian salaisuus - Matka maalausten taakse
312 s., Otava 2007
alkup. Lydias hemlighet - ett magiskt konstäventyr 2004
suom. Sanna Manninen
kansi: Alexandra Stern
Aikamatkustus menneisyyteen on aihepiiri, joka kiehtoo minua. En yleensä juurikaan lue fantasiaa, mutta kun huomasin tämän Finn Zetterholmin teoksen kirjastossa, päätin kokeilla nappaisiko tämä. Perusrakenteeltaan tämä nuorten fantasiakirja oli ihan toimiva, tosin vielä toimivampi ja aihetta paremmin hyödyntäväkin tämä olisi pienin muutoksin voinut olla. Mutta tulipa taas poistuttua omalta mukavuusalueelta hetkeksi ja tällä teoksella sain vieläpä bingo-ruudukkoon uuden rastin. Siitä lisää tuonnempana.
Lydia on 12-vuotias tukholmalaistyttö, joka rakastaa piirtämistä ja maalaamista. Hänellä on oma salainen paikkansa puistossa, ja siellä hän usein istuu, mietiskelee ja piirtää. Tuolta pensaikon suojaan jäävältä aukiolta saavat alkunsa mystiset tapahtumat, jotka johtavat Lydian aikamatkoihin maalausten taakse. Tauluja koskettamalla Lydia imaistaan mukaan niiden maalausaikaan. Aikamatkallaan hän kohtaa niin da Vincin, Rembrandtin kuin Dalínkin.
Sinänsä aihe eli aikamatkustus ja samalla kurkistus maalaustaiteen historiaan on ihan hyvä. Samalla kertaa lukija pääsee tutustumaan niin maalaustaiteeseen kuin myös historiaan asumisesta ja pukeutumisesta lähtien. Mielestäni tässä teoksessa olisi voinut olla paljon aineiksia historialliseksi nuortenromaaniksi, jos jokaista aikakautta olisi lähdetty kehittelemään erikseen: siksi paljon aikaa Zetterholm käyttää miljöön luonnehtimiseen. Lydian aikamatkustus tuntuu usein jäävän sivuseikaksi ja matkojen karttuessa myös muuttuvan toisteiseksi tietyiltä osin. Olisin toivonut enemmän luonnehdintaa mukaan otetuista taiteilijoista ja jotain konkreettisempaa kontaktia juuri maalausten ja Lydian välille: nyt taulut ovat vain väline siirtyä ajassa, eivät juuri sen kummempaa. Taiteilijoista on pienet tietoiskut kirjan lopussa, mutta mielestäni heidän luonteenlaatujaan ja muita ominaisuuksiaan olisi voitu enemmänkin kuvailla itse tarinassa.
Odotin tältä kirjalta siis jotain muuta mitä sain. Toisinaan Lydian siirtyminen toiseen aikaan tapahtui niin tylsästi ja uudessa ajassa lähdettiin liikkelle niin hitaasti, että ihan tylsistytti. Sitten päivät vain kuluivat kauhealla vauhdilla eikä mitään oikeastaan tapahtunut. Ehkä olisi kannattanut valita vähemmän taiteilijoita eli aikakausia mukaan, niin jokaiseen olisi voitu syventyä tarkemmin. Nyt tämä jää vähän puolitiehen, ikävä kyllä.
♠♠♠
Tämän kirjan luettuani saan siis ruksia Le Masque Rougen Emilien ideoimasta bingoruudukosta kohdan "fantasia". Se tarkoittaa, että saan vihdoin huudahtaa: BINGO! Voittavan rivin luetut teokset olivat seuraavat:
Alle 200 sivua Eppu ja Anna Nuotio: Venla T:n rakkaudet
Dekkari Virpi Hämeen-Anttila: Yön sydän on jäätä
Fantasia Finn Zetterholm: Lydian salaisuus
Romantiikka Enni Mustonen: Hukkakauraa
Kuuluu kirjasarjaan Vera Vala: Villa Sibyllan kirous
