Veikko Huovinen: Havukka-ahon ajattelija
223 s., WSOY 2005, 27.p., 1.p. 1952
Minun on jo pitkään pitänyt lukea Veikko Huovisen klassikoksikin luokiteltava teos Havukka-ahon ajattelija, jonka päähenkilö Konsta Pylkkänen on jäänyt hyvin tunnetuksi kirjallisuuden hahmoksi. Kun äitini näki mitä kirjaa luin, niin jopa hän tiesi mistä on kyse, vaikka hän ei kirjallisuutta sen kummemmin tunnekaan.
Konsta Pylkkänen on sangen erikoinen mies, joka tietää paljon eläimistä ja kasveista ja pohdiskelee syntyjä syviä. Konsta pääsee tieteenharjoittajien apumieheksi kiertämään lähialueen metsiä ja soita, mikä hetkeksi vie hänet hyvin tieteelliseen ilmapiiriin, vaikka ystävyyssuhde syntyykin miesten välille.
Aluksi ajattelin, että ei jestas mitä kuraa. Kirja vaikutti tylsältä ja omituiselta, Pylkkänen todella luotaantyöntävältä hahmolta, sellaiselta jonka parissa ei kyllä viihdy 223:n sivun verran. Mutta toisin kävi. Luin sitkeästi eteenpäin ja kun päästiin tieteiden pariin ja pois Pylkkäsen omista pahaenteisistä ajatuksista ja harhaluuloista yhteiskunnallisista asioista, niin teos alkoi viedä mennessään. Pylkkäsen erinomaisen ovela luonne ja pieni "kiusanteko" ja ilkikurisuus oli mielenkiintoinen lisä tarinaan, samoin luonnon kuvaus oli onnistunutta ja yksi teoksen parhaista puolista. Pylkkäsen hahmoon liittyvä tietty salamyhkäisyys oli yksi teoksen kantavista voimista, sillä tässä kirjassa ei kyllä mitää maatamullistavia juttuja oikein tapahdu.
En oikein osaa kirjoittaa tästä teoksesta mitään. Ihan täysin en ymmärrä miksi tämä teos on niin suosittu ja klassikko, mutta ehkä minun ei tarvitsekaan. Tämä oli ihan hyvä, mutta ei parhaita lukemiani. Se täytyy vielä sanoa, että tämä teos sopii mielestäni erinomaisesti kesällä luettavaksi juurikin luonnon kuvauksen vuoksi.
♠♠♠
