Sopivasti sekaisin

Veera Vaahtera: Sopivasti sekaisin

245 s., Tammi/Bon-pokkarit 2017

kansi: LittleBee80/iStockphoto

Veera Vaahteran uusin chick lit -teos Sopivasti sekaisin on kirja, jonka lukemista odotin kovasti. Hänen aikaisemmat teoksensa ovat olleet kovasti minun makuuni ja olen huomannut, että nykyään luen chick litiä innokkaammin kuin ennen - en edelleenkään paljoa, mutta jonkin verran. Pelkän veeravaahteruuden lisäksi minua kiinnosti tämä kirja siksi, että päähenkilö Matleena työskentelee kirjastotoimenjohtajana eli tarinassa liikutaan kirjastomiljöössä.

Matleena on kolmikymppinen perheenäiti ja vaimo, joka on palannut pian kuopuksensa syntymän jälkeen työelämään tultuaan valituksi kotikaupunkinsa kirjastotoimenjohtajaksi. Stressiä ei Matleenan elämästä puutu, sillä aviomies-Teron siisteyskäsitys on jokseenkin erilainen kuin Matleenan, eikä toistensa kimpussa alati olevien alaisten paimentamisen jälkeen uuden työpäivän aloittaminen kotona oikein jaksa innostaa. Elämä hiertää siis vähän joka alueella, kun Matleena yrittää tasapainoilla perheen ja työn välillä. Ainoa ymmärtävä ihminen tuntuu olevan hänen esimiehensä Juhani, jolta riittää Matleenalle aina tukea.

Vaikka kyseessä onkin selkeästi chick lit -kirja, ei tämä ole mikään erityisen kevyt romaani. Matleenan turhautuneisuuden ja stressaantuneisuuden pystyy aistimaan helposti, ja vaikka tarinassa onkin myös huumoria ja hauskoja kommelluksia, ei tässä edetä pelkästään hyväntuulisissa merkeissä. Vaahteran aiempiin teoksiin nähden erilaisen tästä tekee se, että Matleena on perheellinen ihminen ja vakityössä, kun taas aikaisemmissa teoksissa on päähenkilö tavallisesti ollut omaa paikkaansa hakeva koheltava sinkku. Kieltämättä minuun vetoaa enemmän Vaahteran aikaisemmat tarinat, mutta ei tämäkään huono ollut, hieman vakavampi vain kuin odotin. Loppuratkaisu on mielestäni kyllä hieman liian auvoinen, mutta ainakin lukija saa uskoa Matleenan pärjäävän.

Kokonaisuutena Sopivasti sekaisin on hyvää luettavaa. Tarina kulkee tässä teoksessa hyvin eteenpäin ja siinä on aitouden tuntua. Vaahteran teksti on sujuvalukuista ja henkilöhahmojen parissa jaksaa viettää aikaa, vaikka kukaan heistä ei erityiseksi suosikikseni noussutkaan. Kokonaisuus on kaiken kaikkiaan tasapainoinen, mutta huumoria olisin kuitenkin kaivannut rahtusen lisää.

♠♠♠½

En malta olla puhumatta tästä teoksesta myös fyysisenä esineenä. Mielestäni tämä teos olisi ansainnut tulla julkaistuksi muuna kuin pokkarina. Vaikka Vaahteran aikaisemmatkin kirjat ovat olleet pehmeäkantisia, ovat ne selkeästi olleet enemmänkin "puolikovakantisia", isompia kuin pokkarit ja muutenkin laadukkaamman tuntuisia esineenä. Pokkarina julkaisemisen lisäksi minua vaivaa tuo kansikuva. Vaahteran aikaisemmissa teoksissa Sattumalta sinun, Onnellisesti eksyksissä, Rakkautta, vahingossa ja Kevyesti kipsissä on ollut tyylikkäämmät kannet, joista on ainakin minulle henkinyt laadukkaan chick litin tuntu. Tämän kirjan kansikuva on heti niin hömppämäinen, että mieleen tulee halvin mahdollinen kioskikirjallisuus, eikä se edes kuvasta tarinaa yhtään. Kovia sanoja, tiedän, mutta tämä on vakaa mielipiteeni, sillä tarinan puolesta olisi ehdottomasti ansaittu parempaa. Ymmärrän kyllä, että myynti saattaa olla pokkarina vilkkaampaa, mutta mietinpä vaan minkälaista signaalia laadukkaasti kirjoitetusta kirjasta tämä antaa.

Kesä kasiysi

Sirpa Saarikoski: Kesä kasiysi

176 s., Karisto 2017

kansi: Saana Nyqvist

 

Kesä kasiysi herätti kiinnostukseni, sillä siinä tapahtumien keskiössä on kirjastoauto ja kirjaston työt - mitäpä sitä muutakaan kirjastonhoitaja toivoisi! :-D Lisäksi teoksen kansi on mielestäni hieno, mikä entisestään innosti lukemaan. Odotin tästä kirjasta rentoa lukuelämystä ja sellainen tämä olikin, mutta ihan varauksettomasti en tähän kuitenkaan tykästynyt.

 

Kesä kasiysi kertoo rennolla elämänasenteella varustetusta kirjastoautonkuljettaja Katista, joka päättää pelastaa työkaverinsa Mikan sinkkuudelta ja etsiä tälle naisystävän. Omalta osaltaan hän on tyytyväinen sinkkuna, vaikka yöllisessä grillijonossa kohdattu Topias vaikuttaakin kiinnostavalta. Kesän kohokohta on festarit, jonne Kati on onnistunut haalimaan porukkaa niin työkavereista kuin kirjaston asiakkaistakin. Luvassa on rentoa kesämeininkiä, kasaritunnelmaa ja tietysti romantiikkaa.

 

Kesä kasiysi sijoittuu nimensä mukaan 1980-luvun loppuun ja kyllähän ajankohdan tunnistaa tarinasta hyvin, vaikka ei olisi tuota vuosikymmentä elänyt minuuttiakaan. Ajankuva tuntuu autenttiselta, mutta kieltämättä monta kertaa ajattelin, että ajankuvaa on korostettu hieman liikaakin: teos vilisee viittauksia mm. kasarimuotiin ja bändeihin. Vähemmälläkin olisi mielestäni pärjätty. Ehkä 1980-luvulla nuoruuttaan eläneelle tämä on todellinen nostalgiatrippi ja ihastuttaa viittauksillaan, mutta minun makuuni ajankohtaa oli korostettu liikaa, sillä jopa Katin kissa on nimetty kasarikuuluisuuden mukaan. Kirjastomaailman kuvaus tuntui myös autenttiselta, ja kirjailija onkin kirjastoalan opiskelija.

 

Juonen puolesta tarina on aika kevyt ja ennalta-arvattava, mutta kuitenkin ihan viihdyttävä ja hyväntuulinen. Toisinaan tarina etenee vähän nykien, joten siihen olisin sujuvuutta kaivannut, mutta pidin kuitenkin tämän teoksen kesäisestä tunnelmasta, josta oikeasti pystyin aistimaan lämmön, auringon ja nuoruuden.

 

 ♠♠♠½

ps. Vaikka päähenkilö Kati ei minua oikein miellyttänytkään, niin mainio musiikkimaku hänellä on! Päädyin nimittäin kuuntelemaan Modern Talkingia ja hyvältä kuulostaa. Monta tuttuakin biisiä on jo tullut vastaan, esittäjästä ei vaan ole aiemmin ollut aavistustakaan. :-D

Kirjojen keskellä: Kirjastonhoitaja kaunokirjallisuuden asiantuntijana

Pirjo Tuomi: Kirjojen keskellä - Kirjastonhoitaja kaunokirjallisuuden asiantuntijana

165 s., Avain 2011

kansi: Jussi Jääskeläinen

Eilen kello 23.27 tapahtui jotakin merkittävää, sain nimittäin opinnäytetyöni teoriaosuuden valmiiksi! Syksyllä paneudun empiriaosuuteen, joten nyt on aika huilata hetken, vaikkakin ohjaajani kommentteja ja korjausehdotuksia vielä odottelen. Tuntuu kuitenkin todella hyvältä, kun tietää saavuttaneensa tavoitteensa ja pysyneensä aikataulussa. Opinnäytetyöni koskee asiakastyytyväisyyttä aikuisten kaunokirjallisuuden osaston suhteen. Materiaalia etsiessäni törmäsin tähän Pirjo Tuomen Kirjojen keskellä: Kirjastonhoitaja kaunokirjallisuuden asiantuntijana -teokseen, joka alkoi välittömästi kiinnostaa minua ammatillisesti muutenkin. Teos pohjautuu Tuomen omaan lisensiaatintutkielmaan vuodelta 2010.

Kirjojen keskellä kuvaa kirjastonhoitajuutta ammattina, alan koulutuksen sisältöjä kaunokirjallisuuteen liittyen, kaunokirjallisuuden asiantuntijuutta sekä niitä asioita, jotka tekevät kokoelmasta onnistuneen ja niitä tapoja, joilla kaunokirjallisuutta kirjastoista haetaan. Tuomi (s. 7) itse määrittelee aiheena olevan "kaunokirjallisuuden asema kirjastokontekstissa ja -- erityisvaatimukset kirjastoammatilliselle osaamiselle", mikä kyllä kiteyttää hyvin tämän kirjan luonnetta. Kyseessä on siis melkoisen tiivis paketti erilaisista asioista kirjastojen ja kaunokirjallisuuden maailmassa.

Kaunokirjallisuus on minulle oikea sydämen asia, kuten varmasti kaunokirjallisuuteen selkeästi painottuvasta blogistani voi päätellä. Kirjastonhoitajuus on minulle toinen tärkeä asia, sillä minulle kirjastonhoitajaksi opiskeleminen on tietynlainen kutsumusammatti. On siis sanomattakin selvää, että teos jossa yhdistyy nämä molemmat minun elämääni merkityksellisesti liittyvät asiat, kiinnostaa minua. Mielestäni tämä oli hyvin avartava lukukokemus, vaikka ei toisaalta minulle antanut ihan hirvittävästi mitään uutta tietoa. Aihepiiri on kuitenkin mielenkiintoinen, sillä se käsittelee myös esimerkiksi aineiston hankintaan ja asiakaspalvelussa ilmeneviin "osaamisvaatimuksiin" liittyvää problematiikkaa. 

Minä näen tämän teoksen eräällä tavalla alan perusteoksena, johon kannattaisi ehdottomasti tutustua niin alan opiskelijoiden kuin ammattilaistenkin. Käsittelen opinnäytetyössäni muun muassa kokoelmatyön merkitystä ja kaunokirjallisuutta kirjastossa, joten olen viime viikkoina tullut huomaamaan, että kaunokirjallisuus ei olekaan mikään kovin simppeli juttu kirjastojen kannalta. Tietysti jokin näkemys tähän on minulla jo ollutkin olemassa työkokemuksen kautta, mutta aiheeseen perehtyessäni olen huomannut "jännittävän" tasapainottelun kaikenlaisten kaunokirjallisuuden kokoelmalle asetettavien vaatimusten välillä. Kirjojen keskellä on toimiva johdatus tähänkin aiheeseen, vaikka käsitteleekin nähdäkseni  enemmän kirjastonhoitajuutta.