Tóibín, Colm: Brooklyn
313 s., Tammi 2011
suom. Kaijamari Sivill
alkup. Brooklyn 2009
Olen lukenut Colm Tóibínin Brooklynista pelkkää hyvää ja siksi odotinkin melkoisen innolla teoksen lukemista. Yleisesti ottaen pidän kirjoista, jotka liittyvät jollakin tavalla Irlantiin. Pidin tästäkin teoksesta, mutta en niin paljon kuin ennakolta oli aavistellut. Varoitan, että teksti pitää sisällään juonipaljastuksen.
Brooklyn kertoo Elisistä, joka lähteen kotoaan Irlannista Brooklyniin työn perässä. Hänellä kestää aikansa sopeutua amerikkalaiseen elämänmenoon, mutta sitten koti-ikävä alkaa hellittää. Tällöin kuitenkin tulee kotoa pysäyttävä viesti Rose-sisaren äkillisestä poismenosta. Ja siinä vaiheessa alkaa tökkiä. Mielestäni Rosen kuolema ei vain yksinkertaisesti ole uskottava. Ei kukaan nuori ihminen sairasta kertomatta kenellekään ja sitten vain kuole pois. Tai ainakin se oli kuvattu jotenkin omituisen töksähtäen ja ylimalkaisesti.
Sitten Eilis palaa Irlantiin, tosin vain väliaikaisesti. Siellä hän kokee jäävänsä kahden maailman väliin: Amerikan ja Irlannin. Jotenkin hänen jahkailunsa ja käytöksensä Irlannissa pistivät vihaksi, en pitänyt siitä millaiseksi kunnon tyttö muuttui palattuaan kotiin. Loppu jotenkin venyi ja paukkui ja oli painostava, odotin jännityksellä mikä on loppuratkaisu. Lisäksi ärsyynnyin Eilisin äidin vuoksi, joka tuntui ajattelevan vain itseään ja odotti Eilisin jäävän.
Teos on melko viihdyttävä ja mukava luettava, mutta silti en voi antaa sille kovin paljon pisteitä edellä selostettujen seikkojen vuoksi. Lisäksi haluan todeta, että mielestäni suomennos on paikka paikoin kankeaa ja estää teoksen tunnelman välittymistä. Ehkä englanniksi luettuna voisin ajatella kirjasta hieman eri tavalla tai kokea sen vahvemmin.
♠♠♠
