Tervo, Jari: Layla362 s., WSOY 2011
Jari Tervon teoksilla on ollut tapana saada melko ristiriitaisia arvosteluita: niistä joko pitää tai sitten ei. En ollut aiemmin lukenut Tervoa, joten sinänsä en tiennyt mitä odottaa. Päätin sulkea kaikki kuulemani arvostelut mielestäni ja vain antaa kirjan viedä. Täytyy sanoa, että se kannatti.
Tiesin, että Layla -teosta on arvosteltu esimerkiksi siitä, ettei Tervo ole tehnyt taustatyötä kunnolla. En itse huomannut mitään sellaista, mutta toisaalta pidin kiinni linjastani olla miettimättä arvosteluja. Tunnustan kuitenkin, että välillä tuli sellainen tunne, että "hei tää Tervohan osaa kirjoittaa hyvin". Tuskin voisin ajatella niin, ellei pinnan alla olisi kuitenkin kytenyt jonkinlaista epäluuloa Tervon kirjoittajantaitoja kohtaan.
Layla kertoo kurdityttö Laylasta, joka joutuu lähtemään pakoon omaa sukuaan, koska hän ei vuotanut verta hääyönään. Laylaa syytettiin huoruudesta ja se oli anteeksi antamatonta ja suvun nimen tahraavaa. Suku voisi taas olla arvossa, kun kunnia olisi palautettu eli toisin sanoen Layla tapettu. Perinteet määräävät toimimaan niin.
Pakomatka käy halki Euroopan aina kylmään Finlandiyaan asti. Layla kokee monenlaisia vaiheita, joista en halua sen enempää paljastaa, jotta jokainen voi itse lukea ne puhtaalta pöydältä. Sanon nyt kuitenkin, että teoksessa kuvataan esimerkiksi naisten asemaa kurdiyhteisössä sekä päähenkilön oman identiteetin rakentamista. Kurdiyhteisöä ei ole kuvattu mairittelevassa valossa, ja jäin jopa pohtimaan voiko sen toiminta todella olla niin rajua vielä nykypäivänäkin. Tärkeää tarinassa on mielestäni se, että se paljastaa mikä todella merkitsee.
Tervon kieli on kirjallisesti hyvää ja kiehtovaa ja sitä on mukavasti maustettu kurdien kielellä. Itseäni kyllä jonkin verran häiritsi prostituutiosta ja parittamisesta käytetyt suomen slangisanat, kuten prosti kaikkine johdannaisineen sekä pimppaaminen. Luulisi, että tilalle olisi keksitty jotain muutakin, sillä ne tuntuivat mielestäni jotenkin huonosti istuvilta tekstiin.
Tervo on rakentanut teoksensa juonen mielenkiintoisen monisyiseksi, mutta itse ainakin pystyin ennalta arvaamaan melko paljon tulevista vaiheista. Jotenkin ne ainakin minulle paistoivat päivänselvinä läpi. En kuitenkaan syventynyt ennakko-aavistuksiini liiaksi, joten sinänsä se ei haitannut liikaa. Pidin siitä, että Tervo oli mielenkiintoisesti punonut kaikkien keskeisten henkilöhahmojen elämät toistensa lomaan, ja joskus ne tulivat hieman yllättäenkin ja sai kokea oivalluksen. Pidin myös kertojanäkymän vaihteluista: välillä kerrottiin Laylan silmin, välillä Armonlahden, välillä kertoja oli ulkopuolinen.
Tiesin, että Layla -teosta on arvosteltu esimerkiksi siitä, ettei Tervo ole tehnyt taustatyötä kunnolla. En itse huomannut mitään sellaista, mutta toisaalta pidin kiinni linjastani olla miettimättä arvosteluja. Tunnustan kuitenkin, että välillä tuli sellainen tunne, että "hei tää Tervohan osaa kirjoittaa hyvin". Tuskin voisin ajatella niin, ellei pinnan alla olisi kuitenkin kytenyt jonkinlaista epäluuloa Tervon kirjoittajantaitoja kohtaan.
Layla kertoo kurdityttö Laylasta, joka joutuu lähtemään pakoon omaa sukuaan, koska hän ei vuotanut verta hääyönään. Laylaa syytettiin huoruudesta ja se oli anteeksi antamatonta ja suvun nimen tahraavaa. Suku voisi taas olla arvossa, kun kunnia olisi palautettu eli toisin sanoen Layla tapettu. Perinteet määräävät toimimaan niin.
Pakomatka käy halki Euroopan aina kylmään Finlandiyaan asti. Layla kokee monenlaisia vaiheita, joista en halua sen enempää paljastaa, jotta jokainen voi itse lukea ne puhtaalta pöydältä. Sanon nyt kuitenkin, että teoksessa kuvataan esimerkiksi naisten asemaa kurdiyhteisössä sekä päähenkilön oman identiteetin rakentamista. Kurdiyhteisöä ei ole kuvattu mairittelevassa valossa, ja jäin jopa pohtimaan voiko sen toiminta todella olla niin rajua vielä nykypäivänäkin. Tärkeää tarinassa on mielestäni se, että se paljastaa mikä todella merkitsee.
Tervon kieli on kirjallisesti hyvää ja kiehtovaa ja sitä on mukavasti maustettu kurdien kielellä. Itseäni kyllä jonkin verran häiritsi prostituutiosta ja parittamisesta käytetyt suomen slangisanat, kuten prosti kaikkine johdannaisineen sekä pimppaaminen. Luulisi, että tilalle olisi keksitty jotain muutakin, sillä ne tuntuivat mielestäni jotenkin huonosti istuvilta tekstiin.
Tervo on rakentanut teoksensa juonen mielenkiintoisen monisyiseksi, mutta itse ainakin pystyin ennalta arvaamaan melko paljon tulevista vaiheista. Jotenkin ne ainakin minulle paistoivat päivänselvinä läpi. En kuitenkaan syventynyt ennakko-aavistuksiini liiaksi, joten sinänsä se ei haitannut liikaa. Pidin siitä, että Tervo oli mielenkiintoisesti punonut kaikkien keskeisten henkilöhahmojen elämät toistensa lomaan, ja joskus ne tulivat hieman yllättäenkin ja sai kokea oivalluksen. Pidin myös kertojanäkymän vaihteluista: välillä kerrottiin Laylan silmin, välillä Armonlahden, välillä kertoja oli ulkopuolinen.
♠♠♠♠
