Myrskylasi

Anna-Kaisa Linna-Aho: Myrskylasi

8h 33min., Otava 2023

lukija: Maria Jyrkäs

kansi: Piia Aho

Luin muutama vuosi sitten Anna-Kaisa Linna-Ahon esikoisromaanin Paperijoutsen, joka oli minulle silloin vuoden parhaita kirjoja. Siinä on muuten hyvin mieleenpainuva kansi, yksi kauneimmista mielestäni.  Nyt sille kirjalle on ilmestynyt itsenäinen jatko-osa Myrskylasi, jossa palataan Paperijoutsenen maisemiin heti sotien jälkeisessä ajassa. Keskiössä on omaa identiteettiään etsivä Ellen, joka palaa kesäksi Korpivuorelle maataloustöihin.

Sotavuodet ovat jättäneet jälkensä Korpivuorellakin vähän joka kolkkaan. Lydian mies kärsii sotatraumoistaan, Gunhildin vanhin poika ja kartanon perilliseksi aiottu Ilmari kaatui sodassa eikä nuorempi poika oikein osaa nousta veljensä varjosta. Ellen on Gunhildille kuin taivaan lahja, taitaa maataloustyöt ja on vahva ja toimelias. Ellenin on vaikea löytää paikkansa maailmassa, hän on erilaisuudessaan niin yksin. Kotiin ei ole menemistä, mutta Korpivuorella hänellä ja hänen osaamisellaan on paikkansa. Hän kelpaa kaikkien muiden paitsi Gunhildin nuoremman pojan Valden silmissä.

Ellen ja Valde ovat kumpikin jääneet loukkuun jonkin toisen varjoon. Ellen menneisyytensä, Valde veljensä. Sen voisi kuvitella yhdistävän, mutta tilanne on pikemminkin päinvastoin. Linna-Aho kuvaa mielestäni kauniisti ihmisiä haavoineen, ja aivan erityisesti Ellenin ulkopuolisuuden tunne on kuvattu hienovireisesti ja koskettavasti. Myös sivujuonteena kulkeva Lydian ja Sashan tilanne on sellainen, että saa pohtimaan sodan haavoja uudella tavalla. Miksei mielensä haavoittaneille myönnetty samalla tavalla sotainvaliditeettia kuin ruumiiseen haavoittuneille, jos hekään eivät kerran työhön enää pystyneet?

Olen odottanut Linna-Aholta uutta kirjaa jo Paperijoutsenesta lähtien ja kyllä tämä odotukset lunastaa. Myrskylasi on mahdollista lukea itsenäisenä kirjana, mutta itse suosittelen kuitenkin lukemaan Paperijoutsenen ensin. Toivottavasti tämä saa myös jatkoa jossain vaiheessa, sillä minä ainakin haluaisin tietää minne Ellen ja Valde tahoillaan päätyvät.

Paperijoutsen

Anna-Kaisa Linna-Aho: Paperijoutsen

316 s., Otava 2019

kansi: Maria Holzer

 

Anna-Kaisa Linna-Ahon esikoisteos Paperijoutsen oli minulle aivan upea lukuelämys. Kirja vei mennessään ensisivuista alkaen ja viihdyin sen parissa todella hyvin. Vaikka elämän hahmojen tielle heittämät käänteet eivät aina olleet hyviä, oli teoksen tunnelma kokonaisuutena jotenkin lämmin. Tässä kirjassa on mielestäni myös kaunis kansi, joka kutsuu luokseen. Se heijastaa mielestäni kirjan tunnelmaa hyvin.

 

Paperijoutsenessa eletään Korpivuoren kylässä jatkosodan aikaan. Korpivuoren tilaa hallitsee matriarkka Gunhild, jonka pojat ovat sodassa. Lähitalossa asuu kaupungista maalle pommituksilta turvaan saapunut nuori Lydia, joka on etäistä sukua korpivuorelaisille.  Lydian taloon muuttaa myös Korpivuorella piikomassa ollut Anna, joka on seurustelee Gunhildin pojan kanssa eikä emäntä voi sietää ajatusta piiasta miniänään. Korpivuorella elellään rauhassa sodan melskeiltä eikä sotaa oikein voi aistia muusta kuin miesväen puuttumisesta ja ruokapulasta sekä Gunhildin omassa ilmavalvontatornissa tehtävistä vartiovuoroista.

 

Äkkiseltään voisi ajatella, että sota-aika on jo aikalailla kaluttu luu kaunokirjallisuudessa. Linna-Ahon kirja tuntuu kuitenkin ihan erilaiselta kuin muut lukemani sota-ajan kuvaukset. Se selittyy hahmoillakin, sillä itse kullakin on omat kohtalonsa. Etenkin Lydian taloon Annan tavoin asettuvalla Ellenillä, mutta niin myös sotaan kelpaamattomalla Kaarlolla, liian varhain vastuuta kantavalla Eedla-tytöllä ja sota-aikaan suinpäin rakastuvalla Lydiallakin. Sota päättyy, mutta sodan varjot leviävät herkkinä ja utuisina myös rauhan aikaan. Loppuratkaisu hätkähdyttää, vaikka toisaalta onkin melko ilmeinen. Mikä mahtava koukku lopussa!

 

Paperijoutsen on herkkä, mukaansatempaava, lumoava, sujuva, yllätyksellinen ja kerta kaikkiaan hyvä kirja. Jäi jopa tuntu, että tämä olisi kiva saada joskus omaankin hyllyyn, sillä tämän voisin ajatella lukevani joskus uudelleen. Minulle tämä oli yksi vuoden parhaista kirjoista tähän mennessä. Suosittelen tutustumaan.

 

 ♠♠♠♠♠