David Safier: Happy family
314 s., Bazar 2012
suom. Sanna van Leeuwen
alkup. Happy Family
Luin alkuvuodesta David Safierin ensimmäisen suomennetun teoksen Huono karma, joka sai minut suorastaan tikahtumaan naurusta. Yleensä minua ei juuri naurata humoristisiksi aiotut kirjat, koska niissä tuppaa olemaan liikaa yrittämisen makua, mutta Safier on kyllä virkistävä poikkeus.
Happy family kertoo Wünschmannien perheestä, jolla on jos jonkinlaista ongelmaa. Sitten tilanteeseen tulee muutos ja noita muuttaa koko perheen hirviöiksi: äidistä tulee vampyyri, tyttärestä muumio, pojasta ihmissusi ja isästä Frankensteinin hirviö. Perhe haluaa epätoivoisesti muuttua takaisin ihmisiksi ja pyrkiessään tähän he joutuvat kaikenlaisiin seikkailuihin.
Safier kirjoittaa hauskasti ja teoksessa oleva kuvitus on myös aivan mainio, sopii hyvin teoksen henkeen. Hauskaa oli myös isän puhekyvyn rajoittuminen ihmeelliseksi Frankenstein-muminaksi, se sopi hyvin tilanteiden humoristiseen vireeseen. Kertojien vaihtelu tekee teoksesta myös hyvin monisyisen ja etenkin Emma-äidin osuudet ovat hauskoja itseironiassaan ja sanankäytössään.
Vaikka Happy family onkin tiettyyn pisteeseen asti hauska, on siinä myös vakavampi pohjavire. Se kuvaa perhe-elämän kiemuroita ja sitä mikä todella merkitsee. Tematiikka on siis hieman samaa kuin edellisessäkin teoksessa (Huono karma). Toisaalta tämä teos kyllä vaatii tällaista "tarkoituspohjaa" eli että heitä ei ihan huvin vuoksi muuteta hirviöiksi, mutta toisaalta ehkä juonen pohjavireen olisi voinut kehitellä vähän kevyemmäksi. Loppupään tapahtumat olivat mielestäni liian raskaita muuhun teokseen verrattuna.
Olen lukenut tästä muutamia arvioita, joissa Happy family on mainittu Huono karma -teosta huonommaksi. Aluksi ihmettelin pitkään, että miksi näin on. Kun sitten pääsin melko loppusuoralle teoksessa, ymmärsin kirkkaasti syyn siihen. Minusta lopun tapahtumat saivat ikäviä käänteitä ja niistä oli huumori kaukana, vaikka loppuratkaisu olikin sitten ihan onnellinen. Kuten sanottu, loppu oli aika raskas verrattuna muuhun teokseen, joka todella nauratti ja vieläkin naurattaa, kun mieleen muistuu tietyt pätkät tekstistä. Huonohko loppu voi kyllä ihmeellisesti varjostaa nyt loppuarviossa koko teosta. Kuitenkin:
♠♠♠♠
