Sysimusta sydän

Robert Galbraith: Sysimusta sydän

Cormoran Strike osa 6

Otavan äänikirja 2022

alkup. The Ink Black Heart

suom. Ilkka Rekiaro

lukija: Eero Saarinen

36 tunnin mittainen äänikirjajärkäle haukkasi valtaosan kuunteluajastani tammikuussa. Cormoran Striken ja Robin Ellacottin etsivätoimisto saa sarjan kuudennessa osassa päätehtäväkseen selvittää kuka murhasi Sysimusta sydän -animaatiosarjan luojan Edie Ledwellin ja haavoitti vakavasti toista sarjan tekijää. Joka puolella tutkimuksia etsivät törmäävät nettitrolli Anomiaan, joka on jo pidemmän aikaa kiusannut Edietä, sekä joukkoon muita Sysismusta sydän -faneja, jotka eivät aina oikein pitäneet tekijöiden lausunnoista tai tekemisistä.

Ledwellin tapaus on niin moniulotteinen, että ei sitä olisi voinut 36 tuntia lyhyemmässä tarinassa kertoakaan. En kokenut kertaakaan pitkästymistä tai ajatellut että tarinaa olisi voinut tiivistää, sillä Galbraithin juonikuviot pitävät hyvin otteessaan ja tuovat koko ajan esiin niin mielenkiintoisia teorioita, että niitä haluaa ratkoa mukana. Tällä kertaa hetken jo luulin tietäväni syyllisen, mutta koin kuitenkin lopussa yllätyksen. Jälleen kerran pienet yksityiskohdat olivat ratkaisevia.

Tästä sarjasta on tullut yksi suosikeistani mitä dekkareihin tulee. Pidän Striken ja Robinin välisestä dynamiikasta, joka on sekoitus aitoa ystävyyttä, ammatillista kunnioitusta ja tasaveroisuutta sekä ihan ripauksen verran myös kummankin osapuolen kieltämiä tunteita. Pidän heidän hahmoistaan yksilöinä mutta erityisesti työparina. Galbraith on mielestäni hyvä kuvaamaan ihmisiä.

Levoton veri

Robert Galbraith: Levoton veri

Cormoran Strike, osa 5

Otava 2020

alup. Troubled Blood

suom. Ilkka Rekiaro

äänikirjan lukijana Eero Saarinen

Robert Galbraithin Cormoran Strike -sarja on ollut mielestäni todella hyvä eikä viides osa tee siihen poikkeusta, pikemminkin päin vastoin. Levoton veri on äänikirjana 34 tuntia täyttä viihtymistä ja lukuiloa, ei hetkenkään pitkästymistä tai tunnetta siitä, että olisi pitänyt hieman tiivistää.

Cormoran Strikella ja hänen yhtiökumppanillaan Robinilla on jo monta rautaa tulessa, kun he ottavat tutkittavakseen uuden jutun. Vuonna 1974 kadonneen ja edelleen kateissa olevan lääkärin tytär pyytää etsiviltä apua selvittääkseen äitinsä kohtalon. Otettuaan haasteen vastaan kaksikko saa todeta, että tapaukseen liittyy monenlaisia erikoisia yksityiskohtia. Vanhat poliisipöytäkirjat ovat jokseenkin erikoisia jutun päätutkijan mielenterveysongelmien vuoksi, minkä lisäksi näyttää siltä, että tutkinnassa on tehty suoranaisia virheitä. Tutkimuksiin liittyy niin astrologiaa kuin arkilogiikkaakin. Vanha selvittämätön tapaus on omiaan saattamaan Striken ja Robinin ymmälleen.

Samaan aikaan kummankin etsivän omassa elämässä on meneillään raskaita prosesseja. Robinin avioero ei tunnu etenevän entisen puolison vastahankaisuuden vuoksi, mutta päänvaivaa aiheuttaa myös etsivätoimiston epäasiallisesti käyttäytyvä työntekijä. Strike puolestaan kulkee Lontoon ja Cornwallin väliä, sillä hänen tätinsä on vakavasti sairaana. Täti on ollut Strikelle kuin toinen äiti, ja on tuskallista katsoa tämän kamppailua.

Levoton veri on monisyinen ja kiinnostava useamman tapauksen vyyhti, joka pitää lukijan valppaana, mutta yllättää silti loppuratkaisullaan. Galbraithin kirjoissa usein pienetkin yksityiskohdat ratkaisevat, kuten myös tämänkin kirjan kohdalla. Hänen punomansa juonenkäänteet ovat toisinaan melkeinpä nerokkaita. Pidän hänen tavastaan kuljettaa tarinaa ja kuvata ihmisiä.

Katsoimme hiljattain mieheni kanssa neljään ensimmäiseen kirjaan perustuvat tv-sarjat, joten kirjasarjan pariin palaaminen niiden jälkeen oli sujuvaa. Mielestäni tv-sarjat tekevät oikeutta kirjoille ja ovat varsin uskollisia alkuperäisjuonelle, joten kirjojen lisäksi voin suositella myös filmatisointeja.

 

Valkoinen kuolema

Robert Galbraith: Valkoinen kuolema

23 h 7 min., Otavan äänikirja 2018

alkup. Lethal white, 2018

suom. Ilkka Rekiaro

lukija: Eero Saarinen

Cormoran Strike, osa 4.

Robert Galbraithin - siis J.K. Rowlingin, mainio Cormoran Strike -sarja on edennyt jo neljänteen osaansa. Olen kuunnellut sarjaa läpi aika hiljakseen, mutta nyt nämä kaksi viimeisintä olen kuunnellut aika tiheässä tahdissa Storytel-kokeilujakson tiimoilta. Valkoinen kuolema ei ollut minusta ihan niin hyvä kuin aikaisemmat osat, mutta myönnän auliisti, että kokemukseen saattoi vaikuttaa se, että jouduin kuuntelemaan kirjaa aika vilkasta tahtia ennen kuin kokeilujakso päättyisi.

Edellinen osa Pahan polku päättyi kutkuttavasti kohtaukseen, jossa Cormoran Strike saapuu apulaisensa Robin Ellacottin häihin auttamattoman myöhässä ja kaataa kukkatelineen. Mitä sitten tapahtui? Siihen saadaan vastaus tässä neljännessä osassa, jossa takaumien kautta palataan vuoden takaisiin häihin. Häidensä jälkeen Robin työskentelee edelleen Striken apulaisena ja jälleen heillä on edessään melkoinen vyyhti selvitettäväksi, sillä kumpikaan ei aavista miten isoon kokonaisuuteen kuuluu sekavan oloisen nuoren miehen Strikelle tekemä pyyntö selvittää vuosikymmeniä sitten näkemänsä henkirikos. Samaan aikaan huomiota vie poliittiset koukerot, kun Robin soluttautuu toimeksiantajan pyynnöstä parlamenttiin saadakseen lisää tietoja erinäisistä kytköksistä ja suhmuroinneista.

Periaatteessa Valkoinen kuolema on juonenkuljetukseltaan yhtä hyvä teos kuin edellisetkin osat, mutta toisaalta nyt minua alkoi hieman tympiä se, miten Robin tuntuu aina ajautuvan vaaraan. Minua tympii myös se, että Striken ja Robinin välinen epämääräinen jännite ei vain ota selvitäkseen. Toisaalta se tuo lisäulottuvuuttta sarjaan, sillä he ovat epäilemättä hyvät ystävät, mutta voisivatko he olla jotain muutakin? Sitä mahdollisuutta roikotetaan lukijan edessä, mutta mitään ei tapahdu. Jos tuolle juonenhaaralle ei lähdetä, niin voisiko sen ehkä antaa jo vähitellen painua taka-alalle?

♠♠♠♠½

Pahan polku

Robert Galbraith: Pahan polku

18 h 7 min., Otavan äänikirja 2015

alkup. Career of Evil, 2015

suom. Ilkka Rekiaro

lukija: Eero Saarinen

Cormoran Strike, osa 3.

 

Robert Galbraith alias J.K. Rowling on loistava kirjailija, jolla on taito viedä lukija mennessään. Olen edennyt yksityisetsivä Cormoran Strikesta kertovan tarinan parissa hiljakseen, sillä Käen kutsun kuuntelin vuonna 2015 ja Silkkiäistoukan 2018. Olisin halunnut jatkaa sarjan parissa nopeamminkin, sillä pidän Strikesta ja hänen apulaisestaan Robinista todella. Ensin odottelin lisää cd-äänikirjoja ennen kuin löysin e-äänikirjat, sitten odottelin Pahan polkua kirjaston e-äänikirjoihin ja nyt minulla on menossa Storytelin kokeilujakso, joten pääsin kuuntelemaan lopultakin tätä kolmatta osaa. Ja olihan tämä taas hyvä ja odottamisen arvoinen!

 

Pahan polun tapahtumat käynnistyvät toden teolla, kun Striken toimistoon postitetaan Robinille osoitettu paketti, josta löytyy ihmisen jalka. Strike on oitis varma, että teon takana on joku, joka kantaa hänelle kaunaa. Poliisit ryhtyvät selvittämään henkirikosta, mutta vaikeaa se on, kun ruumistakaan ei ole löytynyt muuta kuin tämä postitettu jalka. Taustalla Strike ja Robin tekevät omia tutkimuksiaan, jälleen kerran tehokkaammin kuin poliisit. Pian Striken aavistukset osoittautuvat oikeiksi, mutta oikeaa tutkimuslinjaa on haastava löytää. Kun johtolangat solmiutuvat yhteen, on lopputuloksena jälleen hämmästyttävän taitavasti punottu juoni. Rikostutkimuksen taustalla kuvataan niin Striken kuin Robininkin yksityiselämiä, joista paljastuu tässä teoksessa ihan uusia puolia.

 

Nautin tämän kirjan kuuntelemisesta todella paljon. Juoni vei mennessään ja kuuntelinkin tämän hyvin nopealla tahdilla, jouduin jopa pitkästä aikaa kaivamaan napit korviini ja kävelemään töihin äänikirjaa kuunnellen - sitä ei ole hetkeen aikaan tapahtunut. Sinänsä teoksen sisältö irtileikattuine raajoineen oli aika hirvittävä, mutta teos oli kuitenkin kaiken kaikkiaan viihdyttävä ja sopivan jännittävä. Pidän myös sekä jäyhästä Strikestä että sisukkaasta Robinista hahmoina. Haluan pian kuunnella myös 4. osan!

♠♠♠♠♠

Silkkiäistoukka

Robert Galbraith: Silkkiäistoukka

e-äänikirja

17 h 24 min., Otava 2014

alkup. The Silkworm

suom. Ilkka Rekiaro

lukija Eero Saarinen

 

Tuntuu, että olisin ihan vasta hiljattain kuunnellut Cormoran Strike -dekkarisarjan ensimmäisen osan Käen kutsu. Blogin tarkempi tarkastelu osoittaa, että siitähän on kohta kolme vuotta! Pidin kyseisestä J.K. Rowlingin salanimellä kirjoittamasta kirjasta paljon ja arvelinkin jo tuolloin jossain vaiheessa lukevani myös nämä tulevat osat. Nyt oli Silkkiäistoukan vuoro ja pidin kyllä tästäkin valtavan paljon. Cormoran Striken ja hänen apulaisensa Robinin matkaan oli helppo hypätä ja tapaus vei taas mennessään.

 

Dekkarisarjan toisen osan avaintapaus lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa kirjailija Owen Quinen vaimo pyytää Strikea selvittämään miehensä olinpaikan. Vaimo uskoo Owenin tehneen jälleen yhden katoamistempun, mutta etsiväntyö saa uusia käänteitä, kun Strike löytääkin miehen murhattuna. Pian hän saa selville Quinen kirjoittaneen vielä julkaisemattoman kirjan, jossa on säälimättömästi kuvattu monia kirja-alan silmäätekeviä ja Quinen omia läheisiä ja tehty heistä pilkkaa. Kaiken huipuksi Quine näyttää saaneen surmansa juuri kuten tuossa julkaisemattomassa kirjassa sanotaan. Kuinka moni on lukenut kirjan? Kuka voisi toteuttaa identtisen murhan?

 

Silkkiäistoukka on kiehtovasti rakennettu dekkari, jossa kulkee rinta rinnan paitsi Quinen tapaus myös muita Striken selvitettävänä olevia pienempiä juttuja. Työn ohella Strike yrittää selviytyä amputoidun jalan vihoittelusta, eksänsä aiheuttamista tuntemuksista ja tuttavien sitkeistä yrityksistä parittaa hänet milloin kenellekin. Striken apulainen Robin puolestaan järjestää häitään Matthewin kanssa ja yrittää saada miehen hyväksymään työnsä. Molemmilla päähenkilöillä on siis paljon meneillään, mutta Quinen tapaus vaatii vääjäämättä huomiota.

 

Silkkiäistoukka on todella nautittava dekkari, jota kuuntelee mielellään. Tarina vie nopeasti menneessään, se on sujuva, sopivan salaperäinen ja kuitenkin looginen kuvaus Striken etsiväntyöstä. Kuten kirjoitin Käen kutsun kohdalla: "Tapauksenselvittelyssä pidin kovasti siitä, miten tapaus ratkesi hitaasti mutta varmasti ilman mitään erityisen räväköitä käännekohtia: Cormoran Strike ei turhia hötkyile ja siksi hänestä onkin helppo pitää."

 

 ♠♠♠♠♠

Käen kutsu

Robert Galbraith: Käen kutsu

14 cd-levyä, 16 h 40 min.

Otava 2013 

alkup. The Cuckoo's Calling, 2013

lukija: Eero Saarinen

suom. Ilkka Rekiaro

Sain viime viikolla kuunneltua loppuun Robert Galbraithin Käen kutsun. Kuunteluprosessiin menikin aikaa, sillä aloitin tämän äänikirjan jo toukokuussa ja kuuntelin levyn silloin ja toisen tällöin. Huomionarvoista kuitenkin on, että pitkät tauot eivät haitanneet yhtään, sillä heti kun tarina alkoi pyöriä, niin muisti taas edelliset tapahtumat kuin olisi ne juuri äsken kuunnellut. Käen kutsu on siis todella mieleenpainuva teos, joka kyllä kiinnosti minua kovasti, vaikka kuunteluun menikin tovi jos toinenkin!

Käen kutsun päähenkilönä nähdään Cormoran Strike -niminen yksityisetsivä ja entinen sotilas, joka vammautui Afganistanissa ja joutui siirtymään muihin työtehtäviin. Etsivätoimistolla ei mene kovin hyvin ja Strike kituuttaa jotenkuten velkojien odotellessa saataviaan malttamattomina. Strikella ei siis huiski kovin hyvin, ja kirsikaksi kakun päälle erottuaan kihlatustaan hän joutuu muuttamaan asumaan toimistoonsa. Lisäharmia aiheuttaa työnvälitystoimiston lähettämä uusi toimistoapulainen, josta Strike tietää laskutettavan kalliisti. Yllättäen Robin osoittautuukin oikein päteväksi apulaiseksi, josta on todellista hyötyä, kun Strike saa käsiteltäväkseen rahakkaan ja monimutkaisen tapauksen: tunnetun mallin Lula Landryn veli John Bristow pyytää Strikelta apua todistaakseen, että hänen sisarensa kuolema ei ollut itsemurha.

Käen kutsussa on paljon henkilöhahmoja ja tapauksenselvittelyprosessi on todella mielenkiintoinen, joten niistä asioista voisi kirjoittaa tähän vaikka kuinka paljon. Galbraithin (eli J.K. Rowlingin) luoma hahmokaarti on todella värikäs, eikä ollut lainkaan vaikea pysyä kärryillä kuka hahmo on milloinkin kyseessä. Suosikkihahmojani oli Strike ja Robin, sillä muihin hahmoihin ei kuitenkaan tutustuttu niin paljon, että heistä olisi ollut suosikeiksi - niin tai ne hahmot joihin tutustuttiin, osoittautuivat sellaisiksi joista ei voi erityisesti pitää. Tapauksenselvittelyssä pidin kovasti siitä, miten tapaus ratkesi hitaasti mutta varmasti ilman mitään erityisen räväköitä käännekohtia: Cormoran Strike ei turhia hötkyile ja siksi hänestä onkin helppo pitää.

Oli muuten ilo huomata, että olin oikeilla jäljillä jahdatessani murhaajaa Striken ja Robinin kanssa. Silti teos ei ollut ennalta-arvattava vaan todella taitavasti rakennettu dekkari. Minun pitää ehdottomasti lukea jossain vaiheessa myös tämän Cormoran Strike -sarjan toinen osa Silkkiäistoukka sekä kolmas osa Career of Evil sitten kun se suomennetaan. Suosittelen tätä teosta kyllä ehdottomasti kaikille, jotka ovat pitäneet Harry Pottereista tai ovat muuten vain hyvän kirjallisuuden ystäviä!

♠♠♠♠♠