Ripakopallinen Liebster-vastauksia

Hei vain täältä synkeästä hiljaisuudesta! Asiaa tuntematon voisi kuvitella, että olen kuollut tai jotain, mutta ei - itse asiassa olen nyt onnellisesti saanut loppuun päättymättömän remonttitarinani. Muutin viime viikolla ikiomaan sekasortooni, mutta siinä hurmoksessa unohdin ilmeisesti pakata internetin mukaan; toistaiseksi uusvanha asuntoni on nettivapaata aluetta. Pääsen lukemaan kaikenlaista kännykällä, mutta kirjoittaminen on käytännössä mahdotonta.

Onneksi on tämä vanhakin kämppä vielä käytössä. Voin istua täällä verkkovehkeitteni kanssa niin paljon kuin ehdin ja lystään, tai ainakin niin paljon kuin pakarat kestävät. Kuka nyt tuolia tarvitsee kun on alla mukava lattia. Nih.

Ensin kiitokset tunnustuksen antajille: Kiitos Taika (Kirjasfääri), kiitos Raija (Taikakirjaimet), kiitos Annami (Anna minun lukea enemmän) ja kiitos Paula (Luen ja kirjoitan).

Sitten vastauksia! 

Annami kysyi:

1. Jos saisit opiskella tai olla ammatiltasi ihan mitä tahansa muuta kuin mitä nyt olet, mitä valitsisit?

Lukisin lakimieheksi. Luen näemmä luonnostani lakia kaikille kuuloetäisyydellä, joten se sopisi minulle.

2. Mikä kirja on saanut sinut itkemään?

Ensimmäisenä tulee mieleen nyt Veljeni Leijonamieli. Sen kanssa olen itkenyt joka kerta.

3. Mikä on parasta keväässä?

Lämpö. Ei kuin valo. Ei kun lämpö. Se että kesä tulee.

4. Mikä kirja on jostakin käsittämättömästä syystä pölyttynyt pitkään kirjahyllyssäsi?

Murakamin Mistä puhun kun puhun juoksemisesta. En ymmärrä miksen ole vielä lukenut sitä. Ehkä pelkään, että sen luettuani on pakko juosta maratoni.

5. Mikä on suosikkisi nuortenkirjallisuuteen luokiteltavista kirjoista?

Hmmm… juuri nyt tulee mieleen ensimmäisenä Jukka Parkkisen Suvi Kinoksen seitsemän enoa.

6. Kuka on suosikkirunoilijasi?

En tiedä. Olen liian huono runojen lukija. Mutta Edith Södergran on jäänyt jotenkin kiertelemään päässäni sen jälkeen kun luin hänen kootut runonsa. Olkoon siis Södergran!

7. Mikä kirja on sinulla kesken tällä hetkellä?

Aika montakin on kesken… Keitäs tyttö kahvia, Redemption in Indigo ja Kabulin kauneuskoulu joitain mainitakseni!

8. Minkä kirjan jonkun sivuhenkilön kenkiin haluaisit astua yhden päivän ajaksi?

Jokin perinteinen dekkari kävisi… Voisin vaikka vierailla Rex Stoutin maailmassa (ja tanssia Flamengossa Archie Goodwinin kanssa, hih!) tai käväistä jossain Eeva Tenhusen romaanissa. Voisin esimerkiksi löytää ruumiin Mustikkamäeltä.

9. Mikä oli lapsuuden suosikkikirjasi?

Ehkä Tiitiäisen satupuu. En kyllästynyt siihen ikinä. (Myös Tove Janssonin Kuinkas sitten kävikään? oli ikisuosikki.

10. Mikä on huonoin puoli kirjablogin pitämisessä?

Se vie aikaa. Haluaisin mind-to-web –käyttöliittymän, jolla voisin blogata vaikka lenkilllä ollessani.

11. Minkä kirjan ilmestymistä odotat tällä hetkellä eniten?

Seuraava osa Tulen ja jään laulusta kiinnostaisi kovasti, samoin Mantelin seuraava Cromwell-kirja. Kumpaakin saa varmaan odottaa niin kauan, että taidan eniten odottaa ensiksi tuota Pasi Ilmari Jääskeläisen tulevaa romaania Sielut kulkevat sateessa.

Taika kysyi:

1. Kuinka monta hyllymetriä kirjoja omistat?

Tämä vaati pienoista lasku- ja arviointiharjoitusta, mutta noin 16 vaakametriä, yhden pinoissa asustavan pystymetrin ja kymmenkunta häkkivarastolaatikollista. Tällä hetkellä.

2. Mitä kirjahyllyissäsi on kirjojen lisäksi?

Hah! Ei niihin mahdu mitään muuta.

3. Nauratko ääneen lukiessasi?

Usein.

4. Itketkö lukiessasi?

Harvoin.

5. Minkä kirjan luit viimeksi yhdeltä istumalta?

En muista enää – se on tapahtunut kaukaisena aikana E.R.O eli ennen remonttikohteen ostoa.

6. Millaisen kirjan kirjoittaisit?

Toivottavasti itseironisen. Luultavasti liian pitkän. Predikaattiköyhän.

7. Mitkä ovat hyvän kirjan kolme tärkeintä ominaisuutta?

Koukuttava tarina, kiinnostavat ihmiset ja/tai miljöö ja värikäs ilmaisu. Jos kirja saa minut maailmaansa, se on hyvä; jos en palaa maailmasta ihan entiselläni, se on loistava. 

8. Mitä sanoit tavatessasi lempikirjailijasi (tai toivoisit sanovasi, jos näin ei ole käynyt)?

Sanoisin varmaan öh, ääks, tykkäänkovastikirjoistasi. Tämän kaiken sopertaisin äärimmäisen punaisena ja niin hiljaa ettei hän saisi siitä mitään selvää.

9. Mikä on lempirunosi?

Rehellisesti sanottuna, en ainakaan tässä elämäni vaiheessa lue runoja siten, että minulla olisi pysyvä lempiruno. Aina viimeisimmän kokoelman vaikuttavin nousee hetkeksi ykköspallille…

10. Mittailetko tuttaviesi kirjahyllyjä salaa vai avoimesti?

Niin avoimesti kuin suinkin kehtaan. Yritän olla antamatta vaikutelmaa, että vierailen vain tehdäkseni kirjatarkastusta… mutta jos kirjahylly on sijoitettu houkuttelevasti katseen ulottuville, vaikea sitä on vastustaa.

11. Minkä kirjan haluaisit lukea alkuperäiskielellä, jos osaisit?

Jonkin Murakamin jota en ole vielä lukenut. Suuren lammasseikkailun? En kuitenkaan Juoksemisesta (ks. yllä), koska säästäisin alkukielellä lukemisen romaaniin.

Paula kysyi:

1. Paras kirja viidestä viimeksi lukemastasi?

Loppuun asti luetuista Jää. 

2. Unohtumattomin lukupaikkasi?

Aika unohtumatonta oli lukeminen Kastrupissa kun hirmumyrskyn takia jouduin 2000-luvun alkupuolella yöpymään kentällä yhdessä triljoonan muun jumiutuneen matkustajan kanssa. Jono transfer deskille oli niin pitkä, että ehdin käsitavarakärryyni nojaillen lukea kokonaisen pokkarin ennen kuin pääsin lentoani järjestämään.

3. Oletko suunnitelmallinen lukija, vai tällainen luovasti luoviva, kuten minä, jolle ei lukulistat paljon merkitse?

Enimmäkseen olen luovija, mutta suunnitelmallisuuttakin on, puuskittain.

4. Harrastatko kirjoittamista? Jos harrastat, kerro vähän, mitä harrastukseesi kuuluu ja onko sinulla sen suhteen joitakin tavoitteita?

Kirjoittelen yhdessä nettiringissä genrenovelleja, mutta varsinaisia tavoitteita ei puuhalla ole. Fiktion kirjoittaminen on hyvästä. Ja jos sillä ei ole deadlineja, en tee sitä... fiktion kirjoittaminen on paitsi terveellistä myös himputin vaikeaa. Kerran olen myös osallistunut NaNoWriMoon. Se oli mahtavaa ja opettavaista; opin että juonet eivät pelmahda maailmaan ihan tuosta vain.

5. Nimeä joku vaikuttava julkisuuden ihminen, jolta olet saanut esimerkkiä hyvässä tai pahassa elämääsi?

Onko huijausta jos sanon että ei kukaan? Julkisuuden henkilöitä en tunne ihmisinä, joten en oikein ota heistä esimerkkiäkään. Tai no, tunnen tietty joitain, mutta silloin he eivät olekaan enää minulle julkisuuden ihmisiä.  

6. Mitä ruoka sinulle merkitsee?

Nautiskelua ja raadantaa, kuluja ja kiloja, seuraa, ravintoa, tiskejä, ekokatastrofia, yllätyksiä, haasteita, innoitusta, inhotusta… en elä syödäkseni mutten myöskään syö vain elääkseni. Eniten pidän helposta ruoanlaitosta, mutta joskus on kiva fiilistellä mutkikkaampien ruokien kanssa. 

7. Lempireseptisi?

Hesarista talteen leikattu chilisuklaakakun resepti: onnistuu aina ja on gluteenitonkin vielä. Sitä on kiva tehdä ja tarjota.

8. Maisema, jossa silmäsi lepää?

Sumuinen ranta, metsän siimes, kesäinen kaurapelto. Lakeus Härmässä. Helsingin Esplanadi. Seinäjoen keskusta kun sitä katsoo oikeasta kulmasta. 

9. Jos voisit palata ajassa taaksepäin, mihin elämäsi vaiheeseen menisit ja miksi?

En oikeastaan haluaisi palata taaksepäin. Se olisi jälkiviisautta.

10. Mitä sinulle tulee mieleen sanasta ÄITI?

Tyttäreni. Heiltä kun tuon yleensä kuulen... 

11. Mikä on blogisi perimmäinen merkitys sinulle itsellesi?

En ole vielä saanut selville! Se menee kai jotenkin näin: kirjoista kirjoittaminen pakottaa minut miettimään suhdettani mitä erilaisimpiin ilmiöihin. Kirjoissa tulee aina jotain uutta. Kun mietin mitä niistä ajattelen, onnistun yllättämään itseni vähän väliä: ajattelenko tosiaan noin? Ehkä siis tutustun itseeni bloggaamalla. Yritän kasvaa aikuiseksi. Tai jotain. Pidän myös kovasti lukutoukkien yhteisöön kuulumisesta. Kirjabloggaajat ovat mahtavaa sakkia.

Raija kysyi:

1. Vaikuttaako kirjailijan julkinen kuva ja/tai mielipiteet siihen luetko hänen kirjojaan vai et?

Seuraan huonosti kirjailijoita julkisuuden henkilöinä. Mutta kyllä, voivat mielipiteet vaikuttaa. Jos saan julkisuudesta ikävän kuvan kirjailijasta, olen haluttomampi tarttumaan hänen kirjoihinsa. 

2. Mietitkö erikseen kirjan aloitus- tai lopetuslausetta?

En systemaattisesti, mutta joskus etenkin loppulausetta tulee tavattua moneen kertaan. Ja toisinaan hyvä avaus jää mieleen.

3. Oletko käyttänyt kirjoja muuhun tarkoitukseen kuin lukemiseen? Mihin?

Painoina. Korokkeina. Kauppatavarana. En koskaan lämmitykseen.

4. Onko jokin kirja herättänyt sinussa hyvin epämiellyttäviä, lähes sietämättömiä tuntemuksia ja jatkoitko silti lukemista?

Ei tule ainakaan nyt mieleen. Kestän melko hyvin vatsaakääntäviä kohtia... ja jos kirja on kuolettavan tylsä, jätän sen kylmästi kesken.

5. Tunnetko lukutaitoisia ihmisiä, jotka eivät lue kirjoja?

Enemmän kuin lukutaitoisia ihmisiä jotka lukevat kirjoja.

6. Minkä kirjan jätit ostamatta viimeksi?

Dan Brownin Infernon.

7. Jos pitäisi valita lukisitko mielummin militaristista science fictionia vai strategisia taistelukuvauksia sisältävää eeppistä fantasiaa?

Mitä?? Eikö saa lukea molempia? Viime vuosina olen kallistunut enemmän eeppiseen fantasiaan taistelukuvauksineen päivineen… mutta sydämessäni on aina pieni kolo myös militaristiselle scifille… valloitettavia galakseja on vielä paljon.

8. Onko sinulla kirjailijoiden nimikirjoituksia kirjoissasi?

On joitain. Jos tunnen kirjailijan, yritän jahdata nimmarinkin.

9. Haluatko, että kirjassa kuvataan hahmojen ulkonäköä?

Kyllä, mutta mieluummin kuvainnollisesti kuin konkreettisesti. Hymy kuin kalkkarokäärmeellä kuulosta minusta paremmalta kuin vaikkapa kastanjanruskeat hiukset.

10. Yliluonnollinen kauhu vai realistinen murhatarina?

Molemmat. Pakon edessä: realistinen murha.

11. Oletko lukenut viimeisen vuoden aikana yli tuhatsivuista kirjaa?

En usko. En. Vai kuinkas pitkä se viimeisin King oli? Täällä tyhjentyneessä ex-olohuoneessani en nyt pääse tarkistamaan. 

Epäilen, että nettipaitsioni aikana osapuilleen jokainen kirjablogi on saanut Liebster-haasteen. Rikon siis omalta osaltani sääntöjä enkä jaa tätä eteenpäin. Anteeksi! Mutta toden sanoakseni tämä lattia alkaa jo tuntua hivenen kovalta...

Kumman rakas ja post-it -lappuja ja hyvän mielen kirjoja

Kuva/kansi: Osuuskumma/Tuuli Hypén

Nettishoppailin itselleni tämän kotimaisen spefiantologian osapuilleen heti kun siitä kuulin. Osuuskumma, joka Kumman rakkaan on kustantanut, ansaitsee pisteitä jo pelkästään hienolla nimellään. Harvoin ovat kustantamot näin osuvasti omanlaisiaan, Osuuskumma kun on kummallisen julkaisemiseen keskittyvä osuuskunta. Tykkään firman ideasta. Peukut.

Entäs sitten itse antologia? Niin kuin antologiat yleensä. Kyllä ja ei, mutta ehkä enemmän kyllä kuin ei. Olen niin onneton novellinlukija ja muutenkin aika nirppanokkainen yleisvalittaja, etten voi täysillä kehua varmaan mitään antologiaa ikinä. Rakkaankin 14 novellin joukkoon mahtuu sellaisia, että olisivat jääneet lehdestä luettuna kesken.

Niin se vain on, yksi tykkää äidistä ja toinen merivuokosta.

Olen tänään liian hyvällä tuulella kitistäkseni minua vähemmän miellyttäneistä novelleista. Sen sijaan kehaisen muutamaa. Tuomas Salorannan Diplomaattinen selkkaus oli galaktista ryminää sopivan ironiseen tyyliin. Ehta pohojolaanen uhoo teki sankari Zargynista mukavasti kotoisan petikaverin minulle. Aleksi Kuution Raskas isä oli, noh, vähän raskas, mutta myös vakuutti jollain tasolla. Antti Riimuvuoren Nettideitti oli oikea kunnon perinteinen scifinovelli, loppukeikauksineen kaikkineen. Maria Carolen Pahanilmanlintu olisi parantunut pienellä lyhentämisellä, mutta tykkäsin henkilöiden vaivihkaisuudesta. Tarja Sipiläisen Pintaa syvemmälle tarjosi hyvää hehkua.

Parhaat tunnelmapisteet vei kuitenkin M. G. Soikkelin Se mikä luonnostaan lankeaa. Tämä oli niitä novelleja, joista en ole oikein varma mitä tapahtui, en edes kahdella lukemisella, mutta se ei pahemmin vaivaa. Tämäkin olisi varmaan parantunut adjektiiveja karsimalla, mutta päähenkilöiden kohtaamisessa oli sitä jotain...

Hän katsoi naista tarkemmin. Tällä oli hyvän kristityn siloposket ja verettömät stigmat korvanipukoissa. Joka kerta kun nainen hymyili, syntyi yksi kiinalainen lisää. (s. 138)

Epäröiden lisään vielä loppukaneetiksi, että olihan siellä niitä editointikompurointeja jokunen, Tompasta tuli välillä Santtu ja sellaista pientä... mutta sattuu niitä lapsuksia isommillekin kustantamoille. Tsemppiä vain osuuskummalaisille. Kyseenalaista kirjallisuutta tarvitaan ja tässä kokoelmassa näkyy rakkaus lajiin eikä vain lajien rakkaudet.

Taru Luojola ja Tarja Sipiläinen, toim. (2012). Kumman rakas. Osuuskumma. 978-952-6642-00-0.

Kurkkaa muita arvioita Jorilta, Morrelta ja Kirjavinkkien Mikolta.

***

Ja sitten iso, keltainen kiitos:

Sain tuollaisen erittäin hyvin nykyiseen elämänmenooni istuvan Post it -tunnustuksen Johnnylta, Kirahvilta, Erjalta ja Morrelta. Kiitoshalit teille, kamut! Tunnustuksen säännöthän menevät että

1) Kiitä linkin kera bloggaajaa, joka tunnustuksen myönsi.
2) Anna tunnustus viidelle (5) suosikkiblogillesi ja kerro siitä heille kommentilla.
3) Kopioi post it -lappu ja liitä se blogiisi.
4) Ole iloinen saamastasi tunnustuksesta, vaikka se onkin kerrottu vain post it-lapulla ja toivo, että omat lempibloggaajasi jakavat sen eteenpäin.

Olen iloinen. Lappu kopioitu. Viisi suosikki... höh, niitä on ainakin viisikymmentä. Ja melkein kaikki ovat jo oman lappunsa saaneet. Lappusaasteen uhallakin muistan nyt

kaukaa bloggaavaa tarueläintä

tuoretta kirjabloggaajaa, joka tykkää Utriosta

kirjaläpän ja mutuhutun kuningatarta

suorasanaista maailmannaista ja

virkkua blogikaksikkoa.

Ja jos ei huvita jakaa eteenpäin - nou hätä. Kerrankos sitä post it -lappu putoaa ja unohtuu.

Morre tosin laittoi omaansa tukevan kiinnikkeen. Pitäisi listata kymmenen hyvän mielen kirjaa. Miksikäs ei, tänään onnistuu kaikki! Jätän vain listaamatta ne sata muuta... Kas tässä Morre, sekalaisessa järjestyksessä:

Tove Jansson: Kuinkas sitten kävikään? Koska tämä on rakkain kuvakirja.

Michael Foley: The Age of Absurdity. Koska temperament is what you are - but character is what you do.

Jane Austen: Ylpeys ja ennakkoluulo. Koska siinä on Darcy.

Kaari Utrio: Vaitelias perillinen. Koska se tuli nyt ensimmäisenä niistä mieleen.

Graig Thompson: Habibi. Koska rakkaus on hyvästä.

George R. R. Martin: Game of Thrones. Koska siinä kaikki Starkit ovat vielä hengissä.

Joan Slonczewski: A Door into Ocean. Koska rohkeudesta tulee hyvä mieli.

Veikko Huovinen: Kylän koirat. Koska Huovisen kanssa maailma on pohjimmiltaan hyvä.

Mika Waltari: Sinuhe. Koska suuri on kaunista ja olemme vanhoja kavereita.

Leena Krohn: Tainaron. Koska pieni on kaunista ja Tainaron tuoksuu omenalta.

Mitkä ovat sinun hyvän mielen kirjojasi? Tunnusta kymmenen omassa blogissasi tai kerro kommenttina ensimmäinen mieleen juolahtava. Tämä torstai on toivoa täynnä! (Ai niin, Steinbeck. Mitenkäs unohdin sen Hyvien ihmisten juhlan...) 

11+11+11 =11 (?)

Sadun tunnelmaa Norjan aamussa.

Sekalaiset kiireet ovat äskeisen reissun jälkeen syöneet energiaa; olen surkean huonosti ruokkinut ja ulkoiluttanut blogiani. Onneksi se on helppo lemmikki, joka ei ajoittaisista laiminlyönneistä nyykähdä.

Sitä paitsi lomaan ei ole enää kuukauttakaan! Ja ulkona voi jo lukea!! Ja Hilary Mantelin Bring up the Bodies on tullut - jee!!!

Asiaan. Sain Saralta ja Kaisalta ja vielä Jenniltäkin kysymyshaasteen. Kiitos! Alla ehdottoman rehellisiä mutta äärimmäisen epäluotettavia vastauksia: tämähän on kuin omaelämäkertaa kirjoittaisi.

Ensin Saran kysymykset:

1. Lempikirjastosi? Täällä.

2. Mistä ostat pääasiassa kirjoja? Verkkokaupoista.

3. Sinulle tärkeä nuortenkirja? Kirja nimeltä Hiiri ja hänen lapsensa tulee ensimmäisenä mieleen. Se on jäänyt alitajuntaan - ja on kai ainoa kirja, josta olen ajatellut, että luin sen ns. liian pienenä.

4. Pelottavin kirja, jonka olet lukenut? Auts, todella vaikea kysymys. Ei saa kysyä näin vaikeita! Kauhukirjat harvemmin pelottavat mutta dystopiat usein. Esimerkiksi John Christopherin Nälkäkuolema hermostutti minua aikoinaan kovasti, taisi olla ensimmäinen kokemukseni lajityypistä. Kaikkein pelottavin kirja ikinä oli silti Daniel Nettlen Personality: sen jälkeen tiesin munaskuita myöten, että itseään ei pääse pakoon...

5. Lempirunosi? Tylsää mutta sellaista ei oikeastaan ole. Ei ole näkynyt runoa, johon minun olisi pakko palata uudestaan ja uudestaan. Vielä. Mutta jatkan runoharjoituksia.

6. Minkä elokuvan, joka pohjautuu kirjaan, olet katsonut viimeksi? The Other Boleyn Girl.

7. Minkä kirjan maailmaan haluaisit uppoutua niin, että olisit siellä mukana "oikeastikin"? Hmmm... Tekisi mieli sanoa Tulen ja jään laulu, mutta oikeasti Westerosissa ei olisi kiva asua, ei ainakaan talvella. Mieluummin asuisin ehkä Asimovin Säätiössä, tietenkin Terminuksessa.

8. Mieluisin vuorokauden aika lukea? Ihan kaikki väliltä 06.00 - 01.00 käy meikäläiselle.

9. Kesäkirjasi? Riippuu kesästä! Tänä kesänä tulee varmasti luettua ainakin Kähköstä.

10. Mitä luet juuri nyt? Hilary Mantelin kirjaa Bring up the Bodies, joka on Susipalatsin jatko-osa.

11. Seksikkäin fiktiivinen kirjan henkilö? Perustelut? Mr. Darcy. Sulkeutunut, kokematon, kulturelli ja tykkää älykkäistä naisista. Täydellistä.

Sitten Kaisan kysymykset:

1. Mitä kirjaa luet tällä hetkellä? Itse asiassa tässä välissä ehdin Philippa Gregoryn The Lady of the Riversiin...

2. Mikä on lempipuuhaasi kesällä? Lukemisen ja golfin välillä on kauniilla säällä vaikea valita, joten yhdistelen: huristella kohti golfkenttää hyvä äänikirja autostereoissa pyörien.

3. Kuka tai mikä inspiroi sinua? Kauneus ja kauheus, oikeus ja vääryys, intohimo, rohkeus, sitkeys. Ääripäät.

4. Taito jonka haluaisit oppia? Ihmisten nimien muistaminen.

5. Jos et asuisi Suomessa, missä maassa voisit kuvitella asuvasi? Missä vain maassa, jossa naiset eivät ole automaattisesti toisen luokan kansalaisia. Ensimmäisenä suuntaisin varmaan englantia puhuviin maihin, mutta toisaalta Etelä-Euroopalla olisi puolensa!

6. Jos ottaisit valokuvan juuri nyt, mitä siinä näkyisi? Sotkuinen työhuone!

7. Kuvaile sydämen maisemaasi. Sisäpiha Helsingin Kalliossa. Asfaltti on lohkeillut ja kasvaa harvakseltaan voikukkaa. Kivitalojen kuiluun paistaa aurinko keltaisissa seinissä. Avoimesta ikkunasta kuuluu vaimeana Pink Floydin The Wall.

8. Mainitse yksi kirja, jonka aiot lukea kesällä. Kivaa, sain toisen tilaisuuden vastata melkein samaan kysymykseen... nyt sanon Hilkka Ravilon Älä itke äitini, olen vähän säästellyt sitä kesälomalle.

9. Jos olisit jonkin Muumien hahmo, mikä luultavasti olisit? Mieluiten olisin Pikku-Myy.

10. Tunnetko paljaiden jalkojesi alla mieluiten hienon rantahiekan, vihreän nurmen vai vilvoittavan veden? Vihreän nurmen, kiitos.

11. Jos saisit matkustaa aikakoneella ajassa taakse tai eteenpäin, minne matkaisit käymään? Vuosi 2212 voisi olla sopivan kaukana. Jeps, sinne. Varmasti avaruusmatkailun pienet ongelmat on jo ratkaistu silloin, ja voin ostaa halvan edestakaisen lipun Marsiin.

Ja Jennin kysymykset:

1. Onko sinulla muita harrastuksia lukemisen lisäksi? Golf, lentis ja vähän yhdistystoimintakin.

2. Miten kuvailisit itseäsi? Hih, tähän olen jo vastannut sietämättömän perinpohjaisesti täällä.

3. Onko sinulla joitain paheita? Juustot ja perunalastut ja oliivit. Vähän viinikin...

4. Mikä on elämässä tärkeintä? Eläminen hyvin. Se että keksii mitä "hyvin" tarkoittaa.

5. Mistä asioista innostut? Sitä on mahdoton (minun) arvata etukäteen... mutta Amazon.co.uk tuntuu arvaavan aika hyvin. ;-)

6. Paras asia, mitä elämässäsi on tapahtunut? Neidit A ja B. Tylsää mutta totta. Kaksoset saa tässä laskea yhdeksi.

7. Kuvitellaan, että joutuisit pakkaamaan reppusi siinä pelossa, että joutuisit äkillisesti lähtemään kodistasi. Mitä tavaroita reppusi sisältäisi? Luottokortin, iPadin, puhelimen, kannettavan. T-paitoja. Alusvaatteita. Vaihtokengät. Passin. Herranjumala, laturin! Kaksi laturia.

8. Mitä asioita et missään nimessä tekisi, vaikka sinulle luvattaisiin siitä / niistä huimia rahasummia? Öh... ei ole vielä kukaan luvannut huimia rahasummia sellaisesta mitä en suostuisi tekemään, joten enpäs tiedä. Heh, ehdotuksia otetaan vastaan. Kokeilemalla tämäkin selviää. :D

9. Entäpä mitä tekisit jos eräänä lauantaina-iltana huomaisit voittaneesi loton pääpotin? Korkkaisin kuoharipullon ja viettäisin aika hienon illan perheen kanssa. Ja pitkän yön nettikirjakaupoissa.

10. Mitkä asiat saavat sinut surulliseksi? Sellaiset joille en mahda mitään.

11. Luetko muita blogeja kuin kirjablogeja? Millaisia? Aika vähän. Luen muutamaa tutun blogia, muutamaa poliittista blogia, muutamaa ammatillisesti kiinnostavaa. Ruokablogeja luen kun törmään niihin reseptejä etsiessäni - säännöllisesti seuraan vain yhtä, nimittäin tätä. Viikonloppuna kokeilen noita jauhelihapihvejä vuohenjuustolla.

Todella moni on blogeissa jo ehtinyt vastaamaan 11 kysymykseen, joten samalla kaavalla en tällä kertaa laita haastetta eteenpäin. Sen sijaan Booksy proudly presents:

11 scifi-kysymystä

Vastata saavat kaikki halukkaat ja kykenevät. Ei mitään paineita kenellekään, joten en mainitse nimeltä esimerkiksi Raijaa tai Marjista tai Liinaa tai Johnnya... Jos kysymykset tuntuvat mahdottomilta, kannattaa harkita kesäopintoina spefin lyhyttä oppimäärää!

1. Uskottavin dystopia, johon olet sukeltanut?
2. Kummallisin vieras planeetta, jolla olet vieraillut?
3. Seksikkäin tapaamasi alien?
4. Paras aikamatkustustarina ikinä?
5. Hienoin robotti?
6. Mihin vuoteen matkustaisit jos lainaisin aikakonettani?
7. Millä planeetalla haluaisit asua?
8. Missä spefi-yhteiskunnassa et haluaisi edes käväistä?
9. Jos voisit saada minkä vain mutaation, mikä se olisi?
10. Ottaisitko mieluummin trikorderin, huispausluudan vai valomiekan?
11. Kohtaisitko mieluummin vampyyrin, zombien vai ihmissuden?

Tunnustan!

Lämpimät kiitokset Valkoiselle Kirahville, Morrelle, Mari A:lle, Liisalle ja Jaanalle tunnustuksesta! Annan takaisin: teidän blogejanne on ilo lukea, niissä on persoonallinen meininki. Joskus oikein ihmettelen, miten voi olla niin monta niin hyvää ja erilaista kirjablogia, mutta on vaan. MOT.

Olen jo vähän jälkijunassa tunnustuksineni, joten en taida laittaa kuin symbolisesti eteenpäin Kirsin malliin. Rakkaat blogistanialaiset, tarttukaa tilaisuuteen! Rippi tekee hyvää sielulle.

Mitähän minä tunnustaisin? Viime päivinä on nähty äärityylikkäitä esityksiä... tunnustuksia Aleksis Kivi -teemaan? Syystunnustuksia? Musiikkitunnustuksia?

Rima on nyt niin korkealla, että limboan arkisesti ali. Neljä historiallista ja neljä yhä ajankohtaista tunnustusta:

1) Olen työskennellyt vs. tullivalvojana (palkkaluokka A9).
2) Olen opetellut kymmensormijärjestelmän kahteen kertaa, ensin englanniksi ja sitten suomeksi.
3) Olen esittänyt nimiroolin näytelmässä Vanhan sirkuskoiran tarina.
4) Kun Neidit olivat pieniä, väitin heille, että metsissä asuu yhä luonnonvaraisia villinakkeja, mutta että kaupan nakit tulevat nykyään kesynakkitarhoista.

5) Osaan tanssia valssia vain yhteen suuntaan; käännös vasemmalle vaatii vahvan miehen viemään.
6) Kun kudon villasukan, sen kantapää näyttää ihan selluliitilta.
7) Poltan kynttilää saunassa.
8) Valitsen huonekasvini darwinistisesti. Heikot kuolevat pois, vahva on tuolla nurkassa.

Sateentuoksuista syksyä teille kaikille!

Kimppu ruusuja kruunaa perjantain

Sain viikolla tämän sulotuoksuisen tunnustuksen Mari A:lta ja Norkulta - kiitos kamut! Kesken oleva tiiliskivi on, noh, kesken, joten käytän perjantai-illan tunnusteluun.

Lempiruokaani on muiden tekemä ruoka. Tylsä vastaus, mutta vuosikausien perhekokkaamiseen jälkeen se vaan on näin. Ja kaikki missä on juustoa on hyvää.

Jottei tunnustus menisi ihan hukkaan, jaan kanssanne viimeisimmän ihastukseni. Se menee näin: ota kesäkurpitsa, fenkoli ja purjo. Pilko uunivuokaan. Lisää sopivasti suolaa, pippuria ja oliiviöljyä sekä 1-2 dl Kolmen juuston kermaa. Työnnä 200-asteiseen uuniin noin 20 minuutiksi. Ripottele päälle iso kourallinen parmesan-raastetta. Työnnä takaisin uuniin 10 - 15 minuutiksi. Syö. Mmmm.....

(Tämä syntyi kun sain työkaverilta - vastineeksi omenasoseesta - ison kesäkurpitsan, ison fenkolin ja ison purjon...)

Lempimakeinen on suklaa. Aika harvoin sorrun... mutta kun sorrun, romahdan suklaaseen.

Lempilukemiseni on mikä vain kirja, jota lukiessani unohdan lukevani. Tähän määritelmään osuu kirjoja joka lajityypistä, ja täysosumaa on mahdoton ennustaa etukäteen. Siksi etsiminen on niin hauskka.

Lempipaikkani käsitöille on olohuoneen sohvalla hyvän leffan ääressä. Suurimman osan vuodesta käsityötarpeet tosin ovat rahin sisällä piilossa. Ennen olin ahkera neuloja, mutta kädet eivät kestä. Tämä saattaa osittain selittää, miksi telkkaria ei tule katsottua. Kudon nykyään vain noin kerran vuodessa; sukkia Neideille, joilla on terävät kantapäät.

Lempielokuvaa ei oikeastaan ole. Mutta mainitsen neljä, jotka ovat tehneet lähtemättömän vaikutuksen: Kokki, varas, vaimo ja rakastaja (Peter Greenwayn), Kauas pilvet karkaavat, My Fair Lady ja Alien. (Oikeastaan Alien 1-3. Sigourney Weaver rokkaa.) Nämä eivät unohdu koskaan.

Taidan olla tunnustuksineni toivottaman myöhässä; lähes kaikissa blogeissa on saatu jo ruusuja. Nappaa itsellesi, jos olet sivupalkkini listassa, etkä ole vielä saanut! Mutta hetkinen - jokos Morre on saanut ruusuja? Jos et, tässä - you have a lovely blog!

Makea juttu!

Sain Morrelta tämä herkullisen tunnustuksen - kiitos! Ihanan mehevä kuva inspiroi leipomaan, ja nyt on omenapiirakka uunissa. Lähetän sinulle täältä virtuaalista tuoksua tulemaan...

1. Lempiväri. Jos asiaa lähestyy käytännön kannalta, lempivärejäni ovat selvästikin musta, harmaa ja valkoinen, tai ehkä kuluneen-farkun-sininen. Näitä värejä on näet vaatekaappini pullollaan! Mutta mustavalkoisuus tuntuu kovin synkeältä vastaukselta, joten tunnustan että tehosteena pidän limetinvihreästä ja lämpimästä keltaisesta.

2. Lempiruoka. Samalla periaatteella totean, että lempiruokani on varmaan kanasalaatti, sillä sitä syön useammin kuin mitään muuta. Höh. Tylsää tuokin. Pidän myös wokkikasviksista, oliiveista ja kaikesta missä on juustoa. Ihan kaikesta. Mozzarellapizzasta briepipareihin ja vuohenjuustopaahtoleipiin. Söisin varmaan juustoa juuston päällä jos kehtaisin...

3. Paikka johon haluan matkustaa. Tämä on vaikea. Olin juuri keväällä Lontoossa, joten olisi ahnehtimista haluta sinne heti uudelleen. Vaikka Lontoo taitaa olla se kiehtovin ulkomainen kaupunki. If you're tired of London, you're tired of life. Pietariinkin olisi mahtavaa palata, pitkästä aikaa. Mutta valitaanpa oikea haavekohde, uusi paikka! Matkustaisin todella mielelläni Intiaan. Sinne vain pitäisi päästä pitkäksi aikaa, viikon reissu ei riittäisi ensinkään.

Piirakka pitää saada uunista, joten nyt jää tekemättä salapoliisityö - kuka lempibloggareistani sivupalkin lukulistalla ei ole vielä vastannut? Jos suinkin muffinssi maistuu, ota ja haukkaa tästä!

Kohta vuoden blogeja seuranneena olen edelleen ihan äimänä siitä, miten fiksuja ja mukavia ihmisiä kirjablogit ovat pullollaan. Olette makupalan ansainneet, joka ainoa.

TOP 10 - kirjoja ja kosmetiikkaa

Sain Zephyriltä ja Lurulta tämän haasteen (kiitos vain kamut!) Oikeasti haasteellinen haaste: kirjoja on vaikea valita kun on niin paljon hyviä - kosmetiikkaa taas on vaikea valita kun vähän tulee käytettyä. Mutta yritetään.

Kosmetiikan Top 10 -listalle löysin sentään viisi tuotetta, joita en vaihda. Kaikki muu menee satunnaisotannalla.

- Sensain 38° ripsiväri. Ainoa ripsiväri joka pysyy koko päivän eikä vaadi kirurgiaa irrotakseen illalla.
- Dermosilin Bodylotion E vartalovoide. Sulaa samantien iholle.
- Pirkan Lasten aurinkovoide suojakertoimella 30. Päivittäistuote kesällä.
- Cliniquen Supermoisture Make-up. Riittävän näkymätön.
- Goldwellin piikittävä tukkamönjä Mellogoo. Lievästi asenteellisen kampauksen ykkösstailaaja.

Kymmentä parasta kirjaa on mahdoton valita. Piste. Ehkä Top 100 onnistuisi (tai sitten ei).

Tuumin ensin ottaa mallia Hannasta ja listata vaikka bloginaikaisen kärjen. Mutta ei, jätän minulle uudet kirjat kylmästi väliin, vaikka Poikani Kevin kolkuttaa kovasti ovella, ja Tulen ja jään laulua tekisi mieli mainostaa, ja Saatana saapuu Moskovaan on sairaan hyvä, ja...

Valitsin sen sijaan Nooan arkki -setin, jossa on aikaa kestäneitä suosikkeja pareittain eri lajeista. Kaikki yhtä lukuunottamatta ovat kestäneet kaksi lukukertaa, ja se yksi jonottaa parhaillaan uutta lukemista. Taattua tavaraa siis! Jos juuri nyt uhkaisi vedenpaisumus, raahaisin kirjahyllystä veneeseen (satunnaisessa järjestyksessä) seuraavat:

Kotimaisten klassikoiden edustus:
Väinö Linnan Täällä pohjantähden alla
Mika Waltarin Sinuhe

Ulkomaisia klassikoita, suomeksi ja englanniksi:

Jane Austenin Pride and Prejudice

Kurt Vonnegutin Teurastamo 5

Hyvin kirjoitettu tietokirjallisuus on nannaa:

Michael Foleyn The Age of Absurdity

Jared Diamondin Guns, Germs and Steel

Scifiä naisilta ja miehiltä:
Sheri S. Tepperin The Gate to Women's Country
Orson Scott Cardin Speaker for the Dead

Viihteen aatelia:
Stephen Kingin Vihreä maili
Kaari Utrion Vaskilintu

P.S. Vertailu aiempiin ja myöhempiin listauksiin sakon uhalla kielletty :-)
EDIT: Unohdin sanoa, jos vielä on joku seuraamani bloggaaja vailla haastetta - ollos hyvä! Olen ihan kykenemätön valkkaamaan joukosta muutamaa, saati sitten että jäljittäisin vielä vastaamattomat...

30 kirjatunnustusta

Ja valita pitäisi?

Sara jakoi tunnustusta - kiitos siitä! Samalla hän haastoi vastaamaan 30 kirjakysymykseen. Huhtikuun mittaan olen vahdannut muiden vastauksia, ja ajatellut että onpas kova haaste. Nyt vähän pelottaa: vaikealta tuntuu löytää yksi vastaus näihin kysymyksiin. Oikeaa vastausta ei tietenkään ole, joten siinä mielessä stressitöntä hommaa.

Teenkin niin, että pahan paikan tullen välttelen jo esillä olleita kirjoja ja nostan näkösälle jonkun ehkä vieraamman. Jos osaan. Ja yritän olla ottamatta samaa kirjaa kovin montaa kertaa.

1. Paras viime vuonna lukemani kirja.
Argh! En minä tiedä!

Pahus että tämä on oikeasti vaikeaa.

No niin.

1. Paras viime vuonna lukemani kirja
Michael Foleyn The Age of Absurdity. Why Modern Life Makes It Hard to Be Happy. Tämän luin syksyllä ennen blogin aloittamista, joten laitan linkin Guardianin arvioon.

2. Kirja, jonka olet lukenut yli 3 kertaa.
Olen lukenut vaikka kuinka monta kirjaa useasti, mutta että vähintään neljä kertaa...  Hmm. Tähän voi ottaa vain Jane Austenia tai kirjan, jota on lukenut nuorena useasti. Valitsen Isaac Asimovin romaanin Alaston aurinko, vaikka viimeisestä lukukerrasta on jo aikaa 7-8 vuotta.

3. Suosikkikirjasarjani
Eliminoin heti Tulen ja jään laulun, sillä sarja on kesken. Jos oikein tiukasti tulkitsen, että sarjassa pitää olla yksittäisten kirjojen yli kantava juonikuvio, elimoituu monta lisää. Hampaita kiristellen poimin voittajaksi Philip José Farmerin Jokimaailma-sarjan. Ainakin ensimmäinen osa Elämän ja kuoleman virta on suomennettu, mutta onkohan muita?

4. Suosikkikirjani suosikkikirjasarjastani
Toinen osa The Dark Design on jäänyt mieleen keskivaiheilta. Noin yleisesti tykkään ensimmäisistä ja viimeisistä osista; ensimmäisissä tulee kutkuttava odotus, viimeisissä (toivottavasti) täyttymys.

5. Kirja, joka tekee minut iloiseksi
Giovanni Guareschin Isä Camillon kylä. Valaa uskoa ihmiseen.

6. Kirja, joka tekee minut surulliseksi
John Boynen Poika raidallisessa pyjamassa. Usko ihmiseen haihtuu taas hetkeksi. Tätä on luettu blogistaniassa, viimeksi varmaan Susa Järjellä ja tunteella -blogissa.

7. Aliarvostetuin kirja
Scifiä olisi periaatteessa kiva nostaa esiin, mutta otetaanpa toisesta genrestä: Rex Stoutin Oikeus kuolla saa käydä sorrettujen dekkarien esimerkistä. Kyllähän dekkareita luetaan, mutta arvostuksen kanssa on niin ja näin. Stoutin hahmot ovat kiinnostavia arkkityyppejä, ja Oikeus kuolla pitää sisällään loistavaa kansalaisoikeusdebattia.

8. Yliarvostetuin kirja
Taru sormusten herrasta. Anteeksi fanit! Olen kyllä tämän lukenut pariinkin kertaan, mutta teen sen hyppimällä kappaleita yli. Idea ja miljöö ovat loistavia, mutta tekstiä on puolet liikaa tarinaan nähden.

9. Kirja, josta en olisi uskonut pitäväni
George R.R. Martinin Valtaistuinpeli.

10. Suosikkiklassikkoni
Otetaan suomalaista: Täällä Pohjantähden alla.

11. Inhoamani kirja
Voi itku, nyt tekee mieli luovuttaa. Mitä tähän voi sanoa?
Rikosta ja rangaistusta taisin inhota kun luin sen; se oli silloin kun en vielä osannut jättää kirjaa kesken vaikka se ei kiinnostanutkaan. Pitäisi varmaan koittaa nyt uudestaan.

12. Kirja, jota en enää rakasta
Velho ja leijona. Rakastin tätä ja muitakin C.S.Lewisin Narnia-kirjoja. Eivät valitettavasti enää viehätä samalla tavalla.

13. Suosikkikirjailijani
Stephen King. Menee määrä/laatu -suhteella ykköseksi. Olen viihtynyt lukemattomia tunteja Kingin parissa.

14. Suosikkikirjailijani suosikkikirja
Monta erittäin hyvää kirjaa, mutta valitaan vähän vähemmän huomiota saanut: Dolores Claiborne. Suomennettu nimellä Doloreksen tunnustus tai jotain sellaista.

15. Paras kirjallinen mieshahmo
Miles Vorkosigan (Lois McMaster Bojould).

16. Paras kirjallinen naishahmo
Elizabeth Bennet (Jane Austen).

17. Lempisitaattini lempikirjastani
"Besides, there was truth in his looks" sanoo Elizabeth Bennet herra Wickhamista sisarelleen.

18. Kirja, johon petyin
Flow - elämän virta. Kuvittelin tästä todella suuria, ehkä siksi petyin.

19. Paras kirjaelokuva
Sense and sensibility. Ja paras elokuvasta tehty kirja on Orson Scott Cardin The Abyss.

20. Romanttisin suosikkikirjasi
Pride and prejudice.

21. Lapsuuden lempikirja
John Christopherin Tripodien aika.

22. Tärkein kirja, jonka omistan
Tärkein omistamani romaani on Itse jumalat. Tämä oli ensimmäinen aikuisten kirja, jonka sain lahjaksi. Siitä alkoi sekä scifin lukeminen että kirjahamsterin urani. Edesmenneen äidin omistuskirjoitus tekee siitä ainutkertaisen kappaleen.

23. Kirja, jonka olen halunnut lukea jo kauan
Nicholson Bakerin romaani The Mezzanine. En tajua miksi unohdan tämän koko ajan. Ehkä blogistaniasta tulee koko ajan liikaa hyviä lukuvinkkejä. Tai sitten alitajuntani yrittää unohtaa tämän kirjan, koska sitä on verrattu Odysseykseen. Mutta The Mezzanine on paaaaaljon lyhyempi. Klik. Nyt on tilattu!

24. Kirja, joka useampien kannattaisi mielestäni lukea
Osmo Soininvaaran SATA-komitea.

25. Kirjallinen hahmo, johon samaistun eniten
Samaistuminen on sääntö, ei poikkeus. Mutta otetaan yksi: Sheri S. Tepperin kirjasta The Gate to Women's Country (suomennettu nimellä Portti naisten maahan) samaistun vuoron perään Staviaan ja hänen äitiinsä Morgotiin.

26. Kirja, joka muutti mielipiteeni
Romaanipuolelta valitsen tähän viime aikoina luetuista Hilkka Ravilon kirjan Yö yllä viljan. Se vähän ravisteli ajatuksiani suomalaisesta yhteiskunnasta ja oli samalla kirjana erinomaisen viihdyttävää luettavaa.

27. Yllättävin juonenkäänne tai kirjanlopetus
Palkinnon pokkaa klassinen Christie, Roger Acroydin murha.

28. Paras kirjannimi
normaalia elämää. Suorastaan hirvittävän osuva ja kaksiteräinen nimi.

29. Kirja, jota muut inhoavat, mutta josta minä pidän
Tämä on todella vaikea. Olisi helppo keksiä kirjoja, joista (monet) muut pitävät ja minä en, mutta en taida tietää yleisesti inhottuja kirjoja, joista olisin itse pitänyt. Arvaillen "muiden" mielipiteitä valitsen Robert A. Heinleinin nuortenromaanin Starship Troopers, jota on pidetty militaristisena ja lähes fasistisena. Kiistelyä aiheesta löytyy vaikka täältä.

Minusta Troopers on sosiologista scifiä ja hyvin kirjoitettu seikkailu, jonka aiheuttama kielteinen huomio kertoo, että arkaan paikkaan on osuttu. Vaikken itse allekirjoita sovinistisen Heinleinin maailmankuvaa, pidän arvossa hänen kykyjään kuvittelijana ja kirjoittajana. Kokeilkaa joskus vaikka suomeksikin ilmestynyttä nuortenromaania Galaksin kansalainen.

30. Kaikkien aikojen suosikkikirjani
Pride and Prejudice. Jos yksi pitää valita, se on tämä.

Upea bloggaaja palaa

Sain tarinautti Elma Ilonalta tämän kauniin tunnustuspalkinnon - nöyrät kiitokset!

Vastasin kysymyksiin äskettäin, joten vanhoilla vastauksilla mennään. Mutta olen tunnustuksesta niin leveänä että laitan sen tähän vaikken vastaakaan. *sahaa oviaukkoa isommaksi*

Ettei postaus menisi hukkaan, nappaan sen sijaan noh, ainakin Jenniltä, Susalta, Jorilta ja Hanna M.:ltä KMMMM-haasteen.

Kuka?
Monipuolisen ruokavalion omaava lukutoukka ja kirjahamsteri. Lukeminen on kai tehdasasetuksena päällä. Melkein kaikkea voi tehdä kirja kädessä - ja tehdäänkin.
Mitä?
Kirjoja kahdella kielellä. Entinen divarihaukka siirtyi Helsingistä muutettuaan Amazonin asiakkaaksi ja ajautui lähes täysin ulos kotimaisesta kirjallisuudesta. Vasta kirjablogeihin tutustuminen palautti suomalaisten pariin.
Missä?
Kotona, yleensä työhuoneen nurkassa, joskus keittiön pöydän ääressä, harvoin nojatuolissa rötköttäen.
Millä?
MacBookilla, joskus kommentteja iPadilla. Jos kuvia on otettu, iPhonella. Ja kyllä, Apple-koukussa ollaan, tukevasti. *huoh* IT-budjetti on kohta sähkölaskun luokkaa.
Milloin?
Iltaisin ja viikonloppuisin - tämä on ihan liian koukuttavaa hommaa työmaalle...
Mitä mielessä?
Kevät, kiire, kirjat, kohta kaupunkilomakin - kaikenlainen k:lla alkava ilmeisesti?

Haastan kaikki sivupalkkini upeat bloggaajat, joilta haaste on vielä jäänyt väliin, kertomaan bloginsa taustat. Rohkeasti tunnustamaan, listallani on vain loistavia blogeja :-D

Tunnustuksia osa II

Lämpimät kiitokset Ammalle tunnustuspalkinnosta :-)

Ja tämähän on mukavan helppo tunnustelu, kun kysymyksetkin ovat valmiina.

1) Milloin aloitit blogisi?

Tarkalleen 21. syyskuuta 2010. Nuori blogi siis.

2) Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Kirjoja: miksi kirjan luin ja mitä siitä ajattelin. Huomaan sivuavani muutakin elämää silloin tällöin. Lukukokemus ei tule tyhjiöstä. Etenkin Neidit A ja B vaikuttavat kirjavalintoihin ja omiin tulkintoihini.

Lisäksi tulee toisinaan näitä bloggaamiseen liittyviä aiheita. Täällä blogistaniassa on muuten käyty käsittämättömän hyviä keskusteluja tänä talvena. Olen ollut ihan äimistynyt paljon parjatun nettikeskustelun tasosta. Riippuu kai siitä millä virtuaalimaailman nurkalla oleskelee *iskee silmää*

3) Mikä seikka tekee blogistasi erityisen?

Apua! Mitähän tuohon vastaisi - tätähän pitäisi kysyä Ammalta ;-)

Sanotaan vaikka että päivitystahti. Luen paljon, joten bloggaankin paljon. Joskus olen pari kirjaa jäljessä, joskus saan itseni kiinni... Postaan jotain kaikista loppuun lukemistani kirjoista. Suunnitteilla on kyllä koostepostaus kevään kesken jääneistäkin.

4) Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Huomasin viime syksynä, että työasiat pyörivät mielessä ihan turhan paljon vapaa-ajallakin. Kaipasin vastapainoa, jotain uutta tekemistä. Olen myös usein ajatellut, että pitäisi laittaa johonkin muistiin mitä kirjoja on lukenut, ja mitä suunnitellut lukevansa.

En ole koskaan pitänyt lukupäiväkirjaa ja tuumasin kokeilla blogin muodossa. Sopivasti haastetta teknologiarajoitteiselle! Lupasin itselleni, että tuli mitä tuli, yhden vuoden ajan laitan blogiin ajatukseni jokaisesta lukemastani kirjasta, ja siitä mitä seuraavaksi pitäisi lukea. Täällähän olisi sitten vinkit valmiina lukujumin varalta. Heh, kun en ollut aiemmin blogeja seurannutkaan, en tosiaan aavistanut mikä lukuvinkkien aarreaitta kirjablogeissa odottaa :-D

5) Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Kuvattomuuden. Haluaisin että kuvakeiju toisi minulle kauniin, oikeassa valoituksessa otetun, tekijänoikeudellisesti vapaakäyttöisen ja  valmiiksi sopivan kokoisen kuvan jokaisesta kirjasta. Mutta ei ole keijua näkynyt, ja olen liian laiska kuvaamaan jokaisen lukemani kirjan. Toistaiseksi siis täysin kuvatonta. Yritän yleensä linkittää kustantajan sivuille, jotta kiinnostunut voisi käydä sieltä kurkkaamassa kantta.

Ja sitten ikävämpi asia. Toivoisin totisesti voivani muuttaa sen mikä-lie-kämmin Bloggerin toiminnoissa, joka estää päivittämästä blogini reunassa näkyvää linkkilistaa ja muutenkin haittaa luettavien blogien hallinnointia... aavelinkki on ilmaantunut profiiliin eikä sitä saa pois, ja bloggerin sivuilla palloilee muitakin onnettomia saman ongelman kanssa. *mutinaa, urputusta, ärinää*

En nimeä tällä kertaa yhtään yksittäistä bloggaajaa palkinnon saajaksi, mutta kannustan Hannan M:n tavoin ketä vain lukulistaltani nappaamaan itselleen: olette upeita kirjanystäviä kaikki tyynni!

Lopuksi vielä: vilpitön kiitos kaikille jotka luette ja kommentoitte. Hauskaa on pohtia kirjoja itsekseenkin, mutta vielä hauskempaa seurassa.

EDIT: Bloggerin kunnian vuoksi pitänee lisätä tänne tieto, että nyt olen päässyt päivittämään blogissa näkyvää linkkilistaa - jesh, jotain on korjattu! Valitettavasti profiilissa kummittelee edelleen tuntematon aaveblogi... ja help-keskustelussa joku kertoi saman ongelman vaivanneen jo kaksi vuotta (?) *huoh*

Kirje kaapista

Hyvät Ystävät,

kirjabloggaamisen etiikasta, oikeutuksesta ja mm. nimettömyydestä on keskusteltu  vilkkaasti K-blogissa, Sallan lukupäiväkirjassa, Amman blogissa, pikkuisen täälläkin ja viimeksi täällä. 

Moni bloggaaja kokee omalla kohdallaan, että nimettömänä kirjoittaminen ei ehkä ole reilua. Olen nyt pari päivää pohdiskellut omaa intuitiivista haluani pysytellä kaapissa. Vaikka kirjabloggaajat ovatkin hyvin suvaitsevaisia myös nimettömyyden suhteen, enkä mitenkään tunne jengipaineiden paukuttavan kaappini ovella, haluaisin jakaa joitain omia syitäni kanssanne.

On persoonallisuuteen liittyviä syitä pysyä nimettömänä. Luodessani lukupäiväkirjan tein linjauksen, että bloggaan kaikista lukemistani kirjoista. Tämähän lähti liikkeelle tutkimusmatkana omaan lukemiseen. Oli upea yllätys, että ajatuksia pääseekin täällä jakamaan näin monen fiksun, kirjoja rakastavan ja niitä tuntevan ihmisen kanssa. Mutta koska blogin perusmissio on edelleen sama, ja koska luen nopeasti ja paljon (aina?), tulee blogiin postattua melkoisella tahdilla. Niinpä juttujen taso vaihtelee. Jos bloggaisin omalla nimelläni, en pystyisi itsekritiikin takia pitämään enää lukupäiväkirjaa - siitä tulisi jotain muuta. Kirjoittaisin paljon harvemmin ja paljon huolellisemmin. Itse asiassa blogista tulisi suorittamista sen sijaan että se on henkireikä, rakas harrastus, rentoutumista. 

On ammatillisia syitä pysyä nimettömänä. Minua on siunattu harvinaisella etunimellä - google löytää meitä kai neljä. Koko nimeni on, ainakin oikein kirjoitettuna, tietääkseni ainoa Suomessa. Tienaan leipäni eräänlaisessa asiantuntijatyössä, ja minulla on ammatillinen netti-identiteetti. Nykyään googlaaja löytää golf-tulokseni ja, jos on tarkka, kunnallisvaaleissa joskus saamani äänimäärän. 

En halua, että ensimmäinen mihin kiinnostunut törmää on (lähes) järjetön intohimoni kaikenlaiseen kirjallisuuteen. Se että luen fiktiota ja omaan alaani liittymätöntä populaaritiedettä illat pitkät todistaa minimissään, että prioriteettini ovat epäilyttävät. Ammatillisesti haitta ei välttämättä olisi niin suuri kuin kyynisinä hetkinä epäilen, mutta plussaksi tätä tuskin laskettaisiin. Jos joskus pidän blogia omalla nimelläni, se on erilainen blogi. Se on jotain mikä on tietoisesti osa rooliani työelämässä.

Jokaisella on monta roolia, monta elämää. Jos bloggaan kirjoista omalla nimelläni, sekoitan kaksi tärkeää roolia.

On sosiaalisia syitä pysyä nimettömänä. En ole ujo, mutta olen sen verran rajoittunut, että en halua kaikkien mahdollisten ihmisten tietävän minusta niin paljon kuin kirjakommenttini paljastavat. Ja nehän paljastavat paljon. Suurinta osaa puolitutuistani tuskin kiinnostaa (Luojan kiitos!) mutta joukkoon mahtuu myös sellaisia, joiden suhteen en halua ottaa sitä riskiä. 

En myöskään halua seistä naama punaisena vastaamassa kommentteihin "miten ihmeessä sinä ehdit lukea noin paljon" ja "minä en ole lukenut eläissäni kuin kaksi kirjaa ja hyvin pärjään" ja "eikö miehes ikinä anna sulle kaukosäädintä".  Kaikista näistä selviytyy, mutta onko pakko?  Juttelen todella mielelläni kirjoista ja kirjallisuudesta sellaisten ihmisten kanssa, joita kirjat kiinnostavat - ja niiden muiden kanssa en. 

Myös ennakoimattomuus on syy pysyä nimettömänä. En tiedä internetistä tarpeeksi - epäilen ettemme kukaan tiedä siitä tarpeeksi - enkä osaa ennakoida kaikkia potentiaalisia seurauksia. On luultavasti (tieto)riskejä, joita en osaisi hallita. "En tiedä" on yksi syy. 

Jaan kanssanne vielä kotigallupin tulokset. Kysyin Neideiltä A ja B (nettimaailman minua kokeneempia kansalaisia), onko epäeettistä pitää nimetöntä kirjablogia, jos siellä myös moittii kirjoja.

Neiti A vastasi osapuilleen näin: Siis ei kirjablogi nyt niin tärkeä ole. Eikö tuo nyt ole vähän liioittelua. Saa kai kirjoja haukkua nimettömänä. Sit jos sä rupeet herjaamaan tai kiihottamaan kansanryhmiä vastaan tai haukkumaan homoja tai uhkailemaan väkivallalla, sun kuuluu laittaa oma nimi näkyviin. (!!! No, kysymyshän oli etiikasta, ei käytännöstä).

Neiti B: Täh? Nimettömyys just on se pointti. Mitä järkee siinä olis et netissä ei voi olla salanimellä? DA:ssa monet on just siks nimettömänä, että taiteilijan taustat ei vaikuta. (Neiti B harrastaa DeviantArt-galleriaa, jossa taiteilijat usein esiintyvät nimettöminä).

Astetta vaikeammaksi homma menee, jos bloggaamisesta joskus muodostuisi tulovirtaa - totta puhuen en usko että merkittävästä tulosta voi olla kysymys - mutta jos niin käy, ohjaan mahdolliset sentit suoraan hyväntekeväisyysjärjestölle, johon kuulun. Nimettömällä blogilla tienaaminen ei tuntuisi reilulta. 

Tärkeimmät oman nimen käyttämisen plussapuolet olisivat, että blogin uskottavuus lisääntyisi, ja että kirjailjoiden ei tarvitsisi (minun kohdallani) sietää anonyymia palautetta.

Hmm.

Nimetön (asiakas)palaute on useimmilla aloilla katsottu jopa uskottavammaksi kuin omalla nimellä annettu. Siitä myös tietää mitä se on - anonyymiä - ja siihen voi suhtauta juuri sellaisella vakavuudella kuin katsoo sen ansaitsevan. Ja salanimellä puuhaavalle bloggaajalle voi myös laittaa kommentin tai sähköpostia.

Lukijat ovat totta kai minullekin tärkeitä. Rakastankin kommentteja ja olen aina ilahtunut kun huomaan saaneeni uuden lukijan *virtuaalihali teille*. Mutta suuri määrä lukijoita ei ole oleellinen tällaiselle lukupäiväkirjalle. En siis mieti luotettavuutta markkinointimielessä.

Kaikkiaan minusta tuntuu, että laittamalla nimeni kirjabloggaajana nettiin teen peruuttamattoman päätöksen, johon sisältyy tarpeettomia riskejä.

Joten netissä tunnette minut edelleen nimimerkillä, ja olen iloinen että yhteisömme sallii sen. Mutta mitenkään yltiösalaperäinen en ole ja haluaisin kovasti tavata blogistanialaisia livenä. Jos suinkin onnistun luikertelemaan itseni töistä vapaaksi seuraavien Helsingin kirjamessujen aikaan, ilmaannun sinne ja esittäydyn. Tunnistatte varmaan minut kuvastani *grin*

Ihmisillä jotka rakastavat kirjoja on todistetusti sielu - muista en ole ihan varma.

Rakkain terveisin,
Booksy

EDIT 18.3.12: poistettu Neiteihin liittyvä sivulause.

Tunnustuksia

Susa P. jakoi blogipalkintoja - kiitos vain kovasti! Ylpeänä liimaankin nämä heti tähän:

Tunnustuspalkinnon sääntöjen mukaisesti seitsemän tunnustusta, pienellä kirjallisella kierteellä:

1. Olen Kallion ilmaisutaidon lukion kasvatti. Silti otin ensimmäiset kännit vasta toisella vuodella ja Vantaan Koivukylässä... enkä ole tainnut osallistua rauhanmarssia kuumempaan protestiin. Meininki ei siis välttämättä ole niin värikästä kuin Laura Honkasalon Sinun lapsesi eivät ole sinun antaisi ymmärtää.

2. Minulla oli punainen koiranpanta kaulakoruna, kun tapasin mieheni ensimmäistä kertaa. Hän on sittemmin syyttänyt minua harhaanjohtavasta mainonnasta. Todellisuudessa oudot vaatteet johtuivat puhtaasti lukiomme taiteellisesta ilmapiiristä; sen verran värikästä siis kuitenkin. Luovuin kaulapannasta lopullisesti luettuani Almudena Grandesin Lulun.

3. Tykkään anopistani. Olen saanut anoppiarpajaisissa ihan pääpalkinnon. Anoppini on fiksu, lämmin ja energiaa pursuava nainen. Hänessä on samaa sitkeää tarmoa ja lannistumatonta tyyliä kuin Atlantan naisissa Tuulen viemää -kirjassa, ilman tekopyhyyttä vain. 

4. Olen oikeasti lukenut Kalevalan kannesta kanteen. Ääneen. Kaksoset eivät vauvoina nukahtaneet yksinään. Helpoimmalla pääsi kun istui lukemassa jotain ääneen, ja upea Akseli Gallen-Kallelan maalauksin kuvitettu juhlapainos oli lukemattomana hyllyssä. Muistan aina miten korkkasin sen kuolaisissa vaatteissa, silmät puolitangossa - ja virkistyin vähitellen huiman rytmin lumoissa.  

5. Rakastan korkokenkiä. Olen huono käyttämään koruja, en saa kynsiäni pidettyä kauniina, huivit vihaavat minua... mutta korkkareilla naiseilen melkein päivittäin. Kyllä minä niin naureskelin Mielensäpahoittajalle kun se ei korkokenkien päälle ymmärtänyt: nehän parantavat ryhtiä, auttavat raivaamaan tien väkijoukossa... ja kopina toimii varoitusäänenä niin kuin kalkkarokäärmeellä kalistin.

6. Inhoan silittämistä. Silitettävien vaatteiden pino kasvaa usein vuoreksi nurkkaan. Haluaisin asua jossain William Gibsonin kirjoittamassa Neurovelho-maailmassa. Oletteko huomanneet, että scifissä ei juuri koskaan silitetä tai tiskata?

   

7. Löysin scifin tarkalleen 25.12.1983, jolloin rouskutin yhdeltä istumalta äidin antaman joululahjakirjan: Isaac Asimovin Itse jumalat. Samalla opin myös lukemaan salaa peiton alla taskulampun kanssa. 

Todella moni upea bloggaaja kehrää hopeareunusta pilviini päivittäin - kiitokset kaikille lukulistani bloggaajille!

Useimmat ovat kuitenkin tainneet kiertopalkinnon vuoden sisään saada; katsoin juuri että Sallallekin rapsahti taas yksi :-) Taidankin laittaa nyt nämä tunnustuspalkinnot kiertoon kolmelle mahtavalle bloggaajalle, joiden tunnustuksia en ainakaan muista vielä lukeneeni: Raijalle, Jorille ja Metelle.  Mukana ei kuitenkaan tule mitään pakkoa *iskee silmää* eli jos ei tunnustuta, ei tarvitse!