 |
| Kuva/kansi: Mikä moka!-sivu/Anni Nykänen |
Varsinainen päivä 13.10 tuli tällä kertaa vietetty Roomassa, enkä saanut yhtään kunnon juhlan kunniaksi -mokaa aikaan. Eksymistä tai kuutta ei lasketa. Seuraavana päivänä tosin feilasin totaalisesti yrittäessäni puhua pääsyä paavin puutarhaan sveitsiläisvartijoiden ohi. Ja paria päivää aikaisemmin mokasin täydellisesti italialaisen junalipunostokoneen käsittelyssä. Tällä viikolla on työpuolella ollut jo muutama näyttävä auts-ups-öh.
Mokata voi onneksi joka päivä! Hyvänä päivänä epäonnistun kuudesta kahdeksaan kertaa ilman että edes hikeä pukkaa. Epäonnistuminen sujuu luonnostaan. Epäonnistuminen iisisti, ilman itkupotkuraivareita ja loputtomia itsesyytöksiä, SE on vaatinut vuosien harjoittelun ja buddhalaiseen valaistumiseen verrannollisen sielukuperkeikan.*
Kuten huomaatte, aihe on läheinen. Siksi pyysin Mikä moka! -kirjasta arvostelukappaletta ennen kuin edes huomasin meiliä näpyttäväni. Vaikka olisihan minun pitänyt tajuta, etten ehdi tätä mitenkään mokapäiväksi lukemaan saati bloggaamaan. Ups.
Lohduttaudun sillä, etten ainakaan ole koskaan laulanut tahdotko mut tosiaan sun wc:hen makaamaan kun tarkoitan suhteeseen vakavaan. Enkä ole esiintynyt paljan rinnoin pariisilaisessa tavaratalossa tai mennyt vahingossa kouluun yöpuvussa.** Tai aiheuttanut caddiena golffarin diskausta kisasta. Sellaisen erehdyksen jälkeen ei taatusti ollut hetkeen helppoa elää itsensä kanssa, ei vaikka olisi tämän kaverin kaltainen hymynaama.
Kaikkien näiden kuolettavien erehdystenkin jälkeen on elämää. Siinä ehkä Mikä moka! -kirjan suurin anti. Mikä moka! on puhtaasti kooste erilaisia tavallisten tallaajien ja julkkisten mokailukokemuksia. Osa tarinoista vähän hihitytti, osa vähän enemmän, osa meni päälle nelikymppiseltä jo kirkkaasti ohi. Sen panen iän aiheuttaman turtumisen ja pitkän harjoittelun piikkiin. "Ai? Tuoko on muka moka?"
Kokeneelle mokaajalle Mikä moka! on itse asiassa heppoinen teos, eikä sen kirjallinen laatu erityisesti häikäise. Peukutan silti ja lujaa. Anni Nykäsen piirrokset ovat raikkaita ja todellisen elämän tapauksista on kiinnostava lukea.
Sitä paitsi.... jokaisen suomalaisen pitäisi yläasteiässä saada tämä kirja tai jokin sen serkku käsiinsä. Omassa nuoruudessani Lotta-kirjat (joiden päähenkilö mokaili kiitettävän usein ja jatkoi silti elämää) ajoivat vähän samaa asiaa. Ehkä 2010-luvun nuorille Mikä moka! -formaatti lyhyine palasineen sopii paremmin. Ja Mikä moka! tulee tarpeeseen.
Vitsikirjaksi tässä on nimittäin kysymys vakavasta asiasta. Talouden innovaatiokapasiteetin, kansallisen kilpailukyvyn ja meidän kaikkien mielenterveyden nimissä vaadin täten Suomeen lupaa mokata! Epäonnistua. Muuttaa mieltään kun huomaa että jokin ei toimi. Juosta täysillä lokakuussa ja romahtaa rähmälleen räntään.
Jos ei saa mokata, ei saa oikeastaan tehdä mitään vaikeaa tai erilaista. Siitä taudista me suomalaiset mielestäni kärsimme, kuka enemmän, kuka vähemmän. Emme ota riskejä, koska epäonnistuminen on niin häpeällistä.
Tyyneen keski-ikään ehtineille suosittelen tätä vain varauksin. Jos olette ylipäänsä eläneet, olette jo kokeneet jotain tämän tapaista. Mokailua arkaileville nuorille voisin vaikka kirjoittaa tähän reseptin. "Nautitaan pieni annos aina mokan jälkeen. Tarvittaessa kaksi. Säilyy huoneenlämmössä."
Kirjalla on oma sivusto, jolta löytyy myös Bass Campin Mikä moka! -rap. Hanketta on kuulema ollut tukemassa myös Suomen lasten ja nuorten säätiö.
Netta Walldén, Hanna van der Steen (toim.) Mikä moka! WSOY. Kuvitus Anni Nykänen. 978-951-0-39915-6.
Arvioita:
En löytänyt mutta julkistuksesta oli näemmä juttua MSN:llä.
* Joo. Pakko myöntää että käyn yhä iisifeil-kertauskurssia itseni kanssa kerran tai kaksi viikossa.
** Ei kun hetkinen... Ei, en sentään. Niitä froteehaalareita pidettiin 70-luvulla ihan päivävaatteina.
