Kiitos kirjablogeille

On tullut aika sanoa kiitos ja näkemiin.

***

Aloitin kirjablogin vuoden mittaisena kokeiluna; halusin saada selville mitä luen ja miksi. Vuosi vähän venähti.

Opin, että luen sadasta kolmeensataa kirjaa vuodessa, kiireistä riippuen. Opin ettei lukemisillani ole mitään järjellistä logiikkaa. Joskus tekee mieli yhtä, sitten taas toista.

Onneksi lukemista ei tarvitse rajoittaa lajityyppien mukaan. Urheilussa kai täytyy keskittyä lajiin tai pariin, jos tuloksia mielii. Lukemisen kanssa on toisin: vaihtelu on voimaa.

***

Kirjablogin myötä olen löytänyt vertaistukea Tudor-manialle, osallistunut palvontamenoihin Minna Canthin haudalla, innostunut lukumaratoneihin, päivystänyt kirjamessuilla ja päässyt Finnconissa paneelikeskusteluun... Ennen kaikkea olen saanut käydä lukemattomia kiehtovia keskusteluja fiksujen ihmisten kanssa.

Mikään ei yhdistä ennestään tuntemattomia niin kuin kirja. Kun on luettu sama kirja, on jaettu maailma.

Kiitos siis keskusteluista, ystävät, verkossa ja livenä.

***

Muustakin minun on kiitettävä. Blogistaniassa olen oppinut makustelemaan kieltä ihan eri tavalla kuin ennen ja oppinut katsomaan kirjoja muutenkin toisin. Toisten näkemyksiä lukemalla rikastaa omaakin lukukokemustaan. Mikä parasta, seuraavaankin kirjaan tarttuu hiukkasen toisin. Kirjablogit ovat kasvattaneet näkemään entistä selvemmin sen, että ihmisillä voi olla samoista asioista lukemattomia erilaisia vilpittömiä, perusteltuja ja vankkoja mielipiteitä.

Kaikki ovat arvokkaita, ne vastakkaisetkin. Ehkä etenkin ne vastakkaiset. Oma mielipidehän jokaisella on jo ennestään.

***

Kirjabloggaajien yhteisö on upea porukka. Minun tulee ikävä joukkoon kuulumista. Juttujanne tulen lukemaan vastakin, ja kommentoimaan.

Ei elämää ilman kirjoja!

Kirjastojen puolesta

Tänään 15.7.2015 kirjabloggaajat tempaisevat kirjastojen puolesta julkaisemalla itsestään kuvan valitsemansa kirjaston edessä. Tempauksella kirjabloggaajat tahtovat osoittaa tukensa kirjastoille, kannattaa kirjastojen ja kirjastolain säilyttämistä sekä tuoda näkyvyyttä kirjastoille. Enemmän aiheesta sekä linkkilista osallistujien blogeihin löytyy La petite lectrice –blogista.

***

Jos tosiaan käy niin, että kunnat jatkossa saavat itsenäisesti päättää missä määrin kirjastoihin panostavat,  on vastuu kirjastojen kohtalosta entistä enemmän meidän tavisten käsissä. Kuntapäättäjät kuuntelevat kyllä kuntalaisia... mutta vain jos kuntalaiset pitävät meteliä. Tiukan talouden aikoina kaikki ei-laissa-pakollinen on karsintaharkinnassa.

Jos haluat, että sinulla on jatkossakin kirjasto, käytä sitä. Kerro kaikille käyttäväsi. Kerro erityisesti kotikaupunkisi päättäjille. 

***

Väitän ihan pokkana, että ilmainen, laaja-alainen ja asiantunteva kirjastolaitos on iso tekijä suomalaisten korkeassa osaamistasossa ja sitä kautta myös elintasossa. Nykyään paperinen kirja on vain yksi tiedon, taidon ja viihteen välitin, mutta se ei tarkoita, että kirjastot ovat käymässä turhiksi. Päinvastoin: tarvitsemme entistä tasokkaampia kirjastoja ja entistä enemmän informaatioalan ammattilaisia kirjastoihin, jotta pysymme muutoksissa mukana.

Jos tieto ei ole kaikkien saatavilla, siitä tulee harvojen etuoikeutettujen yksinoikeus. Jos kirjoja ei pääse lukemaan ilmaiseksi, ei kaikilla kohta ole mahdollisuutta lukea. 

Sitä paitsi kenelläkään ei ole varaa ostaa tarpeeksi kirjoja... 

***

Oma kotikirjastoni on Seinäjoen kaunis Apila.  Sen vieressä komeilee vastikään remontoitu Alvar Aallon vanha kirjasto. 

Molemmissa on töissä mukavaa ja avuliasta väkeä. 

***
Nautitaan kirjastoista. Pidetään niistä kiinni.

Kirjamessuja ja Roman Schatz: Voi maamme, Suomi

Kirjamessujen jälkeinen päivä on vähän kuin hyvien bileiden jälkeinen dagen efter... Jotenkin sitä on päässyt kotiin asti ja nyt saa miettiä mihin se aika meni, mitä oikein tuli tehtyä ja onko tilillä enää rahaa. Muistikuvat ovat vähän sirpaleisia. Jaan tässä niitä reilun tusinan ja kerron samalla messuostoksesta, jonka luin jo kotimatkalla.

(1) WSOY:n ja Tammen järkkäämä kirjabloggaribrunssi korruptoi minut totaalisesti. Oikeasti halusin paikalle bongatakseni tuttuja bloggaajia ja Jari Järvelän, jonka kirjasta Särkyvää pidin kovasti, mutta  kirjailijoita kuunneltuani menivät lukulistalle Maritta Lintusen, Sinikka Nopolan, Riina Katajavuoren, Kim Leinen ja ilmeisesti jopa Paolo Giordanon romaanit. Näistä vain Katajavuoren Wenla Männistö oli jo ennestään aikomus lukea. Olen helppo tapaus.

(2) Paremmin itsensä hillitsivät monet blogikamut. Olipa muuten surrealistisen ihanaa törmätä teihin pitkin päivää! Mahtavaa että on tällainen kirjahulluuden keskittymä kuin kirjamessut. Kiitos järjestäjille bloggaripasseista! Omallani pääsin sisään (säästyi se raha kirjoihin...) ja muiden passeista tunnistin ennestään tuntemattomia virtuaaliystäviä esimerkiksi

(3) bloggaajapäivystyksessä, joka olikin mainio juttu. Pitää erikseen kiittää Boknäsiä siitä, että antoivat meidän kuluttaa sohvaansa ja lepuuttaa jalkojamme. Ja tavata osastollaan paitsi toisiamme myös muita lukijoita ja

(4) kirjailijoita. Osastolle poikkesi päivystysvuorollani toviksi Tommi Kinnunen ja sai hänkin lukuvinkkejä. Onnistuin ehdottamaan kirjaa, joka Kinnusella olikin jo yöpöydällään, nimittäin Sinisalon Auringon ydintä. Kinnunen puolestaan suositti Emmanuel Carreran romaania Viikset, joka alkoi kuulostaa kauhean kiehtovalta. Tässä linkki Kirjainten virran juttuun siitä. Kiitos Kinnuselle vinkistä... ja taidan tosiaan hankkia Neljäntienristeyksestä kätösiini ihan paperiversion, sillä se ei ole kännykkäkirjaksi sopiva. Siitä tuleekin mieleeni

(5) Elisa Kirja, jonka osastolla poikkesin lyhykäisesti ja sotkeuduin hetkeksi keskusteluun e-kirjojen ja äänikirjojen hinnoista. Olen Elisa Kirjan innokas asiakas mutta tunnustauduin tarjoushaukaksi. Edelleen olen sitä mieltä, että kirjan on oltava selvästi halvempi silloin kun sen saa vain digitaalisena. Digikirjaa ei voi antaa kavereille sen luettuaan eikä käyttää lyömäaseena. Lyömäaseista pääsenkin sujuvasti

(6) erääseen islantilaiseen. Jos tunnette työt, tiedätte miksi. Hugleikur Dagssonilta sain nimmarin ja pienen enkelinkuvan kirjaan Kuvitetut klassikot. Pieni hassu kirjaihmisten kirja - siitä Kirsillä juttua. Vähemmän hassu

(7) oli Risto Isomäki, joka lavalla kuvaili uutta romaaniaan Kurganin varjot niin salaperäisesti, että se piti mennä ostamaan. Muutkin taisivat vakuuttua, sillä kun ehdin ostoksille joitakin tunteja myöhemmin, oli kirja jo loppunut Suomalaisen kirjakaupan osastolta... ja Tammen osastolta vein viimeisen kappaleen. Ähäkutti! M. G. Soikkelin Läpinäkyvä kuolema kuulosti sekin vastustamattomalta, joten arvaatte-kyllä-mitä.  Samaa ohjelmaa on muuten ollut seuraamassa Hesarin Antti Majander. Vahvasti vakuutti myös

(8) Sirpa Kähkönen kertoessaan Graniittimiehestä. Vaikka haastatteleva piispa käytti tilaisuuden täysimääräisesti hyväkseen ja jakoi innolla omia näkemyksiään, välittyi Kähkösen vastauksista lämmin viisaus. Fiksu kirjailija. Hänen esiintymisensä on tehnyt ihastuttanut aikaisemminkin.

(9) Mainio oli myös tietokirjaraati, jossa hyvin hauskasti käytiin läpi tuoreita tietokirjoja. Vakaasti suositeltiin kaikille ja etenkin opettajille kirjaa Maailman paras koulu?, joka nimestään huolimatta keskittyy temperamentin ja arvioinnin yhteyksiin peruskoulun yhdeksännellä luokalla. Kuulosti ajatteluttavalta. Keltikangas-Järvistä on lukenut Suketus. Loppupuolella päivää poikkesin hiukan suunnitelmistani

(10) ja innostuin seuraamaan Roman Schatzin haastattelua, sillä jatkoseurauksella että piti mennä ostamaan hänen kaksikielinen kirjansa Voi maamme, Suomi / Finland - What a Country!. Siitä sainkin sopivan lukupaketin kotimatkalle. Johnny Knigan julkaisema kirja on purevan hauska ja monin paikoin erittäin oivaltava. Esimerkki:

Suomalaistutkimusten mukaan noin yksi prosentti maamme väestöstä kärsii edellä mainitusta kaamosmasennuksesta. Jos on asunut Suomessa muutaman talven tietää, että tämä tutkimus on täyttä humpuukia. Suomen väestöstä kärsiin talvisin masennuksesta tasan sata prosenttia. (s. 100)

En oikein onnistu katumaan ostostani, vaikka hinta (27 e) oli mielestäni melko suolainen pokkarista pyydettynä, ja suomalaisten merkkihenkilöiden listaus tuntui aavistuksen päälleliimatulta. Harkitumpia hankintoja tein

(11) divaripuolelta. Siellä bongasin kaksi itselleni uutta Donald Westlaken kirjaa (!!!) ja kauan hankintalistalla olleen sarjakuvan Ulkoministeriö: Diplomaattisia merkintöjä. Mieleenpainuvin löytöni oli kuitenkin Orson Scott Cardin Ender, jonka suomennetusta pokkariversiosta pyydettiin 50 euroa. Luitte oikein. Viisikymmentä euroa. Jätin väliin vaikka lahjaksi olisi mennyt... todistaa etten täysin menettänyt järkeäni sentään! Nuori mies ottaa luultavasti mieluummin sen viisikymppisen kylmänä käteisenä ja kirjan nimen kaukolainaa varten. Nuorista miehistä etenen

(12) Elias Koskimieheen, jonka tapasin bloggaajapäivystyksessä. Itse olisin veikannut herraa korkeintaan, lähes, enintään kolmekymppiseksi, mutta Koskimies väitti kivenkovaan täyttäneensä neljäkymmentä. En kehdannut kysyä papereita vaan haastoin sen sijaan perustelemaan, miksi minun pitäisi lukea hänen romaaninsa. Sen Koskimies tekikin niin hyvin, että laitoin Ihmepojan varaukseen.  Kristaa ja Maijaa kirja on ihastuttanut. Otin Koskimiehestä myös valokuvan,

(13) mutta kuten kaikki muutkin messuilla ottamani fotot, se on tällä hetkellä jumissa jossain puhelimen ja tietokoneen välillä. Jokin kotoisissa atk-systeemeissäni nyt mättää, sillä kuvat eivät halua entiseen tapaan itsekseen ilmaantua heti koneelleni. Mutta

(14) ei se mitään. On ainakin luettavaa odotellessa.

Seuraavaksi kirjamessut

Kirjamessut! Tämä on se aika vuodesta kun melkein toivoisin asuvani Helsingissä. Moni onnekas on jo aloittanut messuilun jo eilen. Grh. Mutta eipä se stadissa asuminen auttaisi kun työ- ja muita kiireitä piisaa.

Vaan mitä pienistä, käytänpä saamaani bloggaajapassia sitäkin iloisemmin lauantaina.

Kun messukeikka jää yksipäiväiseksi, siitä pitää vaan ottaa kaikki tehot irti! Olen suunnitellut ohjelman huolella.

Aamusta on tarkoitus bongata kirjailijoita ja ennen kaikkea blogikamuja bloggaajabrunssilla. Jos moista ei olisi ilmaantunut, olisin varmaan mennyt seuraamaan Dekkarilauantain ohjelmaa heti klo 10.30 - esiintyjien joukossa on nimittäin Arto Luukkanen, joka on joviaali ja hauska mies.

Brunssin jälkeen teen divarikierroksen. Aloitan tällä siinä toivossa, että raskaan kirjakassin raahaaminen pitkin päivää vähän rajoittaisi shoppailuhaluani. Huoh. #anonyymitkirjahamsterit #rahatloppuu #kämppäonpieni

Kello 12.00 onkin sitten aika päivystää Boknäsin osastolla (6g85). Taatusti hintansa arvoisia ilmaisia lukuvinkkejä luvassa ja vapaamuotoista kirjapulinaa. Kirjabloggaajat nimittäin hengaavat osastolla oikein järjestäytyneesti. Poiketkaahan moikkaamaan jos olette maisemissa!

(Jos en olisi päivystysvuorossa, kipittäisin luultavasti takaisin Mika Waltari -lavan ääreen, sillä Dekkarilauantain ohjelma sen kun paranee: klo 12.30 Risto Isomäki, M.G.Soikkeli ja Jyrki Ukkonen juttelevat tulevaisuuden vaaroista ja heti perään käsitellään liikemaailmaa rikoskirjoissa. Nam. Ai niin, ja Takauma-lavalla on klo 12.00 houkutteleva esitys: Anne Leinonen ja J. Pekka Mäkelä keskustelevat suomikummasta. Tämäkin vielä. Kyllä kannattaisi lukea ohjelma ennen kuin buukkaa itsensä hommiin.)

Kun päivystys päättyy klo 14.00, suuntaan kirjakauppoja kierrellen kohti Katri Vala -lavaa, sillä siellä esiintyy klo 14.30 Sirpa Kähkönen, joka kertoo uudesta romaanistaan Graniittimies. En ole sitä vielä lukenut, mutta aikomus on. Kähkösen Kuopio-sarja on ollut itkettävän hyvä, ja Jaanan jutusta päätellen tämä uusin pitää tasoa korkealla.

Seuraavaksi taitaa kutsua klo 15.00 tietokirjaraati Kullervo-lavalla. Sen jälkeen voi tovin kierrällä osastoja, kunnes joudun klo 17.00 jakautumaan kahtia. Pitäisi väkisin päästä kuuntelemaan sekä Hugleikur Dagssonia että helsinkiläisiä dekkarikirjailijoita. Olen siis ihan palasina kun ääneen pääsevät Mikael Pentikäinen ja Juhana Torkki otsikolla Luottamus & tarinan valta klo 17.30.

Ajatelkaas, tuhatmäärin ihmisiä, jotka pitävät kirjoista, samassa paikassa! Hieno päivä on tiedossa.


P.S. Itse olen varonut lukemasta messuoppaasta muuta kuin lauantaita... mutta houkuttelevia vinkkejä löytyy mm. Liisalta, Norkulta, Lumiomenan Katjalta ja Jaanalta Toisen tähden alla, näin muutaman poimiakseni.

Huhtikuun kuittaus ja kuusi-nolla-nolla

Huhtikuu humahti ohi työkiireiden ja erilaisen reissaamisen merkeissä. Rivendelliin asti en ole päässyt, vaikka kuvasta voisi niinkin päätellä! Vaan viehko kohde oli tämäkin.

Myös luettua on tullut, mutta olen enimmäkseen seurustellut rakkaiden vanhojen kirjojen kanssa. Tuntuu siltä, että mitä väsyneempi olen, sitä todennäköisemmin luen jotain jo vanhastaan tuttua. Tuttu kirja on kuin turvariepu...

Luettu ja blogattu:

Sari Pöyliö: Pölynimurikauppias ja muita äitien erehdyksiä
Asta Honkamaa: Naisen maisema
Joël Dicker: Totuus Harry Quebertin tapauksesta

Luettu muttei blogattu:

Iiro Küttner ja Ville Tietäväinen (2014). Puuseppä. Pyytämätön arvostelukappale. Tämä lyhykäinen ja viehättävällä tavalla viisas kirja tuli luettua vaikken varmaan kohderyhmään kuulukaan. Rauhallinen mutta sydämeenkäyvä satu avaa sarjan Puiden tarinoita. Lumiomena sai lukea tämän ääneen...

Joan Castellar-Gassol (2012, alkuperäinen 1984). Gaudí - The Life of a Visionary. Itse ostin. Lyhyt (ja hieman sekava) elämäkerta Antoni Gaudísta, joka suunnitteli mm. kuvassani komeilevan katedraalin. Tulin ostaneeksi tämän kun Totuus loppui kesken reissun. Lyhykäinen elämäkerta tarjoilee jokseenkin kattavan kuvauksen Gaudín elämästä, mutta oli myös varsin kummallinen yksilö lajissaan. Kirjailija tarjoilee jokseenkin hämmentäviä huomioita. Vai mitäs sanotte tästä sitaatista?

[--] The laws of heredity, combined with genealogical research, personal observation, popular wisdom and even common sense, reveal that the heritage of the maternal branch of the family can be equally or even more determining in an individual than the paternal influence. (s. 16)

Hmm....

Lois McMaster Bujoldin Vorkosigan-kirjoja, kaikki omasta hyllystä ja useimmat pariin kolmeen kertaan luettuja. Joten ei niistä oikein osaa mitään kirjoittaa. Laitanpa tähän listan kumminkin.

(1990) The Vor Game. Miles Vorkosigan yrittää pelastaa karkumatkalle karanneen keisarin.
(1989) Brothers in Arms. Miles tapaa... klooninsa? Poikansa? Veljensä.
(1989) Borders of Infinity. Kolme erillistä seikkailua yksissä kansissa. Murhatutkimus takamailla, neidonpelastusretki ja massapako sotavankileiriltä.
(1995) Mirror Dance. Miles tapaa klooninsa jälleen ja katoaa itse. Joksikin aikaa.
(1996) Memory. Kolmekymppisenä Miles kohtaa kovimman kiusauksensa ja saa uuden duunin.
(1998). Komarr. Miles löytää vihdoinkin lupaavan ehdokkaan tehtävään, josta admiraali Quinn sitkeästi kieltäytyi.
(1999). Civil Campaign. Miles rekrytoi em. ehdokasta tarmolla. Keisarin häitä vietetään.
(2002). Diplomatic Immunity. Miles yrittää vapauttaa Falling Free -kirjasta tuttujen quaddien takavarikoimaksi päätyneen barrayaralaisen laivueen.
(2010). Cryoburn. Miles perehtyy kryoniikkaan ja pelastaa puoliorpoja.

***

Tähän loppuun tarjoilen vielä kattauksen herkkuja juhlan kunniaksi. Tämän jutun myötä tuli nimittäin 600 bloggausta täyteen! Lämpimät kiitokset jokaikiselle lukijalle. Ottakaa namit. Korkkaan illalla pullon cavaa ja skoolaan teille.

Blogistanian Finlandia ja Globalia

Taas on se aika vuodesta kun joukolla laihd... eikun valitaan porukalla parhaat lukukokemukset. Blogistanian parhaat kirjat -kisassa laitan tänä vuonna ääneni sisään kahdessa kategoriassa: Blogistanian Finlandiassa, jota emännöi Salla, ja Globaliassa, jota hoitaa Taika. Kannattaa käydä linkin takaa kurkkaamassa pelin säännöt jos systeemi ei ole ennestään tuttu! Tietokirja- ja lastenkirjaäänestykset jätän väliin, sillä kumpaakaan lajia en ole lukenut tarpeeksi.

Mietin listaa värkätessäni, että eipä olisi helppoa jossain piskuisessa raadissa valita hyvistä parasta. Nytkin oli jo vaikeaa, vaikka voi luottavaisesti ajatella, että joukkona olemme viisaita...

Blogistanian Finlandia

Kotimaisten kirjojen kohdalla valinta on vaikeaa. Olen lukenut parikymmentä 2013 ilmestynyttä kaunokirjallista teosta, ja niistä useimmat olivat hyviä. Lyhyellä listallani oli ensin kymmenen (huoh) ja sitten vielä lyhyemmällä kuusi. Viimeinen karsintakierros vaati lasin viiniä ja pari syvää henkäystä. Mutta tässä se on:

3 pistettä: Johanna Sinisalon Auringon ydin
Eheä, uskottava ja kiinnostava kotimainen dystopia. Sinisalo hallitsee hommansa suvereenisti.

2 pistettä: Pasi Ilmari Jääskeläisen Sielut kulkevat sateessa
Röyhkeän suuri ja samalla yksinkertainen idea. Raadollinen ja armoton toteutus. Kirja, jonka luen vielä uudestaan, vaikka jo tiedän miten se loppuu.

1 piste: Asko Sahlbergin Herodes
Niin pätevä lajissaan, ettei haittaa vaikka ranteita alkaa lukiessa särkeä.  Hyvä historiallinen romaani on hieno asia.

Blogistanian Globalia

Globalian kirjojen kanssa on tavallaan helpompaa - en ole lukenut tuoreita suomennoksia kuin kourallisen. Niistä tarjoan palkintoa kahdelle.

3 pistettä: Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo Kersti Juvan suomennoksena.
Mitä tästä voi sanoa? Saako laittaa vaan sydämenkuvia?

2 pistettä: Gillian Flynnin Kiltti tyttö.
Oikeasti vetävä jännäri. Näitä ei ole liikaa.

Nyt tuloksia jännittämään! Blogistanian Finlandia ratkeaa huomenna täällä ja Globalia täällä.

Kymmenen kysymystä

Tarukirjan Margit muisti minua kymmenellä kysymyksellä, kiitoksia! Tykkään kysymyksistä, joihin on vain tosia ja todempia vastauksia. Ei tarvitse pelätä vastaavansa väärin...

1. Muistatko jonkun voimakkaan kirjakokemuksen lapsuudestasi?

Varhaisin voimakas kirjakokemus on vuodelta 1974. Äitini oli hakemassa pikkuveljeä sairaalasta (siellä jaettiin vauvoja, ajatelkaas!) ja toi samalta reissulta minulle Peter Panin. Hän oli merkinnyt tavuviivat kirjaan ja ajatteli kai opettaa minua lukemaan. En oppinut, opin vasta koulussa. Mutta luetutin kyllä Peter Pania äidillä monta, monta kertaa. Sillä konstilla sai hetkeksi riistettyä äidin uudelta tulokkaalta itselleen.

2. Millainen oli ensimmäinen kirjasto, jonka asiakas olit?

Ensimmäinen kirjasto, jonka muistan, on Hakunilan kirjasto. Sieltä on luettu Neiti Etsivät ja Narniat ja Noidan veli. Ja Susan Cooperin Pimeä nousee. Vastikään uusiksi kierrätysmateriaaleja hyödyntäen tuunattu kirjasto oli kantikseni aina vuoteen 1987, jolloin siirryin iki-ihanan Kallion kirjaston asiakkaaksi. Hmm. Kallion kirjasto kelpaisi vastaukseksi myös neljänteen kysymykseen....

3. Luetko muilla kielillä kuin suomeksi?

Englanniksi. Valitettavasti en oikein saa ruotsiksi luettua mitään. Lyhyet lehtijutut menettelevät, mutta kirjallisuus ei pelitä toisella kotimaisella.

4. Voitko suositella jotakin kirjallista matkakohdetta (kirjasto, kirjailijamuseo tms.)?

Kuopion korttelimuseoon on sisustettu Minna Canthin huone, joka oli näkemisen arvoinen ainakin Canthia fanittavalle. Virtuaalimatkailijalle hyvä vaihtoehto on virtuaalinen Minnan salonki. Porvoon kävijän kannattaa viivähtää tovi Runebergin kotimuseossa.

Jos tykkäät Seppo Jokisen dekkareista, matkusta Tampereelle, mene bussilla Hervantaan ja tee kunnon kävelylenkki komisario Koskisen entisissä kotimaastoissa. Pisteitä saa kun pongaa rikospaikkoja.

Äh, näitä olisi vaikka kuinka monta. Lisään vielä yhden: Helsingin yliopiston pääkirjasto, se aito ja alkuperäinen, Senaatintorin kulmalla. Kirjastojen ystävän kotimainen pyhiinvaelluskohde!

5. Mihin kirjoihin liittyvään kohteeseen haluaisit matkustaa?

Saako sanoa kolme? Ensin Oxfordiin. Sinne sijoittuu monta hyvää kirjaa, esimerkiksi Dorothy L. Sayersin Gaudy Night. Toiseksi Botswanaan. Mma Ramotswe -kirjoista tiedän, että siellä on hienoa karjaa, hienoja ihmisiä ja rooibos-teetä. Viihtyisin varmasti. Kolmanneksi Charlestoniin. Pat Conroyn Salaliiton jälkeen kaupunki tuntuu jo valmiiksi tutulta, vaikken ole siellä koskaan käynytkään.

6. Mikä kirja on tehnyt sinuun säväyksen seuraavissa genreissä: klassikko?

Jos nyt en vaihteeksi sanoisi että Austenin Y & E... nostetaanpa esille jotain vähän vieraampaa: Elizabeth Gaskellin North and South.

7. Dekkari/jännitys?

Juuri tällä hetkellä säväystä tekevät Jokisen Vihan sukua ja Nesbøn Poliisi. Mutta niistä ei ole nyt blogijuttuja, joten kehaisenpa vanhaa suosikkiani Rex Stoutia. Hänen dekkarinsa tehoavat minuun edelleen, vaikka tarinat ovat pysyneet hyvin mielessä.

8. Scifi?

Vaikka mikä! Tykkään niin monista, että on vaikea mainita yhtä. Ehkä säväyttävin on kumminkin ollut ensimmäinen lukemani scifi-kirja, Isaac Asimovin Itse jumalat. Siitä se lähti.

9. Fantasia?

Tulen ja jään laulu. On se vaan niin hyvä. Seuraavaa osaa odotellessa voi muistella viimeisintä.

10. Runous?

Runous on minulle hankalaa. Työlästä. Sattuu aivosoluihin. Ihanaa kun siihen pääsee sisään - mutta ei mitenkään rentouttavaa. Samaan hengenvetoon on myönnettävä, että Edith Södergranin runoista kyllä sain melkoiset sävärit kun pari vuotta sitten yrittämällä yritin.

***

Rikon taas vaihteeksi ketjun enkä laita haastetta kunnolla eteenpäin, kun en ole varma ketkä kaikki ovat jo vastanneet. Sen sijaan osoitan omat kysymykseni kaikille vapaaehtoisille. Olkaa hyvät!

1. Villasukat vai pörrösukat talvilukuvarusteina?
2. Mikä on paras juoma kirjan seuraksi?
3. Mikä kirja sinun olisi pitänyt saada joululahjaksi mutta et saanut?
4. Ketä kirjallista etsivää kutsuisit apuun jos sinua epäiltäisiin murhasta?
5. Mitä äänikirjaa kuuntelisit ajomatkalla Helsingistä Sallaan?
6. Hienoin kirjallinen junamatka?
7. Kirjallinen eläin, jonka haluaisit lemmikiksi?
8. Henkeäsalpaavan ihana kirjankansi?
9. Missä kirjallisessa kaupungissa haluaisit asua?
10. Mitä vuoden 2013 kirjatarjonnasta suosittelisit lukulistalleni?

Rattoisaa viikonloppua!

Ressitön viikonloppu eli kirjamessuja Seinäjoella

Myös pääsponsorini oli mukana messuilla!

Seinäjoella on ensimmäistä kertaa tänä viikonloppuna kirjamessut. Tai oikeastaan pitäisi kai sanoa, täällä on Ressitön viikonloppu: kirja-, herkku-, olut- ja viinimessut. Messuja järkkäävä Pytinki ystävällisesti tarjosi lipun. Älkää kertoko niille, että olisin kyllä maksanutkin sisäänpääsystä… Minusta on nimittäin hieno homma, että Seinäjoelle tämmöinen häppening saatiin.

Tapani mukaan olin vähän huono kuuntelemaan järjestettyjä esityksiä, mutta Antti Tuuria menin tapittamaan oikein tositarkoituksella. Olin utelias kuulemaan Alkemistin taustoista ja jatkoista. Tuuri tarinoitsee sujuvasti livenäkin. Oli kiinnostava kuulla, että Alkemisti perustuu varsin tarkasti tositapahtumiin. Tärkeintä aineistoa ovat olleet Carl Bergklintin kirjeet, joissa hän kuvailee seikkaperäisesti tapahtumia. Hassua kyllä, kirjailija kuvasi haastattelussa niin perinpohjaisesti myös seuraavan osan tapahtumat, että tuntuu  kuin olisin jo lukenut vielä toistaiseksi kirjoittamattoman kirjan. Noh, ehkä ehdin unohtaa kaiken ennen kuin se ilmestyy.

Antti Tuuri Pauliina Jaakkolan haastattelussa.

Kirjamessujen iki-ihanuutta ovat divarit. Rakastan näitä käytettyjen kirjojen kokoontumisajoja, vaikka olenkin ryhtynyt vetämään melko tiukkaa linjaa ostosteni kanssa. Ihan kaikkea ei vaan voi ostaa… mutta kirjojen paljoudessa on jotenkin hyvä olla. Näkee paljon vanhoja tuttuja kirjoja ja tapaa uusia. Jostain syystä kolmella eri divaripöydällä tuli vastaan Mika Waltarin Kuun maisema, josta en muista ikinä ennen kuulleenikaan. Vastustin kiusausta. Pari vanhaa tuttua sen sijaan seurasi minua kotiin: Guareshin Isä Camillo ja hänen laumansa ja Utrion Vendela.  Päivän varsinaisia heräteostoksia olivat Hannu Mäkelän Casanova ja J.K. Rowlingin Paikka vapaana.

Näin mukavalta näytti divariosasto. Mies on kuvausrekvisiittaa.
Ei vaiskaan.  Mutta lupasi että kuvan voi laittaa blogiin. 

Kirjabloggaajille oli järjestetty oma pilttuu messuille: sohvaryhmä ja läppäri, siltä varalta että joku haluaisi liveblogata suoraan Seinäjoen Areenalta. Säästin kirjoittamisen kotioloihin, mutta kolo oli oiva tapaamispaikka. Messuille osuivat yhtä aikaa Kirjojen keskellä -blogin Maija, Satun luettujen Satu, The Late Night Book Clubin Niina ja Kaikkea kirjasta -blogin Kirsi. Ihana Maija lahjoitti kappaleen Elimäen perimmäistä tarkoitusta - kiitos! Tämä tärkeä sanakirja pitäisi totta vie olla aina käsillä.

En malttanut kovin kauaa paikallani istuskella ja onnistuinkin hallin herkkupuolella bongaamaan Kaikki äitini reseptit -blogin Nannan kokkauspuuhissa. Kuvaa en saanut mutta tekeillä oli penneä parhaassa seurassa. Hyvältä näytti, ei käy kieltäminen. Samaisen reseptin olen jo kertaalleen saanut kaverilta, mutta niin vain on jäänyt kokeilematta. Nyt ryhdistäydyn…

Herkkupuolelta tuli shoppailtua älyttömän hyviä oliiveja. Varoitus kaikille: älkää ottako niitä ilmaisia maistiaisia ellette aio ostaa. Maistettuaan ei yksinkertaisesti voi kävellä pois.

Messusaalis.

Seinäjoen messut olivat ainakin tänä vuonna vielä kirjatarjonnan puolesta vähän pienimuotoiset, mutta tunnelma oli mukava ja tungos ei häirinnyt. Katsotaan josko ensi vuonna myös vähän useampi kustantamo innostuisi paikalle - nyt suuret loistivat poissaolollaan ja esimerkiksi sarjakuvatarjonta oli varsin kapea. Joten kävelen tästä seuraavaksi kioskille etsimään sitä uusinta Asterixia.

Ostin kirjan osatoimituksena

Tänään on vietetty kirjablogeissa Osta normaalihintainen kirja -päivää. Yleensähän me bloggaajat hehkutamme halpoja alelöytöjämme ja divarien aarteita... ja kirjasto on tunnetusti paras kaverimme.

Mutta kun kirjailijoidenkin pitäisi syödä, ja olisihan se kiva, jos kustannustoimittajille ja kääntäjillekin joku ropo liikenisi. Kielialueemme on niin pieni, että kirjallisuuden kannattavuudesta on syytä olla pikkuriikkisen huolissaan. Siksi kampanjoimme kirjojen ostamisen(kin) puolesta.

Vähältä kyllä piti, etten itse jättänyt tempausta väliin. Ostelen nimittäin kirjoja huomattavasti enemmän kuin ehdin lukea, normaalilla ja alennetulla ja joskus (erityisen himottavan kirjan kohdalla) törkeälläkin hinnalla.

Normaalihintaisen kirjan erikseen ostaminen, ihan vain ostamisen vuoksi, tuntui vähän väkinäiseltä, kun jo ennestään ostettuja ja hyllyssä odottavia on valtavasti jokunen. Ne alkavat olla vihaisia. Ei ihme. Tokihan kirjaa harmittaa, kun se tungetaan vuosikausiksi hyllyyn lukematta.

Onneksi inspiraatio iski - nyt ostankin kirjan osatoimituksella! Osuuskumman Kummalinnun munia -raapalepalvelu toimittaa spefi-antologiansa pala palalta sähköpostiini. Painettu versio tulee vasta vuonna 2015.

Siihen mennessä olen taatusti lukenut kaikki odottavat kirjat. Ja ajatelkaas: saan kirjan, jonka olen jo lukenut! Se ei voi katkeroitua, vaikka työnnänkin sen suoraan hyllyyn.

Briljantti innovaatio, ja erinomaista siedätyshoitoa novelliallergikolle.

Lukumaratonin yhteenveto

Tämä jäi vähän kesken!*

Olipas hauska tempaus, siinä tärkein yhteenveto!

Maratonin parhaaksi lukukokemukseksi osoittautui Delhin kauneimmat kädet, joka on paitsi mainio kirja myös erityisen ajankohtainen minulle juuri nyt. Pidin Bergstrandin tyylistä, joka on kuvailevaa muttei tukahduttavaa. Kirjan mittaan huomasin tykästyväni Göran-kertojaankin, vaikkei hänen persoonansa alussa oikein iskenyt. Göranin ihana intialainen aisapari Yogi jää mieleen pysyvästi. Yogin selitykset siitä, miten Intiaa (ja elämää) pitää käsitellä, ovat parasta A-luokkaa. Pitääpä katsoa josko ehtisin kirjoittamaan Käsistä kunnollisen jutun vielä jossain välissä...

Novelleista ykköseksi nousee Meresmaan Lintukoto, jonka yksinkertaisuus ja pahaenteisyys tekivät vaikutuksen. Kitalaenpuhdistusnovellien idea toimi hyvin; huomasin että oli mukava lukea kirjojen välissä jotain aivan muuta, ja uskon että novelleistakin sai enemmän irti kun niitä ei lukenut peräkanaa... niin kuin minulla yleensä on tapana.

Kirjavalinnat menivät aika hyvin kohdilleen. Oli hyvä, ettei mukana ollut liian raskaita tai pitkiä kirjoja, ja oli ehdottomasti hyvä, että kirjat olivat tyylin ja aihepiirin puolesta aika erilaisia keskenään. En tiedä jaksaisinko lukea yhtä soittoa näin intensiivisesti samasta asiasta.

Tai no. Luultavasti jaksaisin, mutta vain jos kirja(sarja) olisi aivan järjettömän koukuttava. Mutta koukuttavuutta on vaikea arvata etukäteen, joten maratoonarille monipuolinen lukemisto on varmaan turvallisempi vaihtoehto.

Laitetaanpa vielä viralliset tilastot peliin. Sain Osuuskummalta novellien sivumäärät, joten voin nyt ottaa e-kirjallisuudenkin laskentaan.

Kirjat

Claes Andersson, Hulluudestamme ja hulluudestamme (120)

Jane Austen & Ben H. Winters, Järki ja tunteet ja merihirviöt (280/346)

Mikael Bergstrand, Delhin kauneimmat kädet (390)

Tarquin Hall, Vish Puri & kadonneen palvelijattaren tapaus (340)

Seppo Jokinen, Ajomies (345)

Haruki Murakami, Mistä puhun kun puhun juoksemisesta (175)

Anni Swan, Tottisalmen perillinen (200)

Novellit (antologiasta Huomenna tuulet voimistuvat)
Janne Harju, Niin lähti kaunis päivänsäde (14)
M. G. Soikkeli, Urho ja kettu (19)
J. S. Meresmaa, Lintukoto (10)
Mixu Lauronen & Anastasia Lapintie, Vilja® (21)
Anni Nupponen, Juuret (19)

Yhteensä siis luin maratoonin aikana viisi novellia, kuusi-plus-risat kirjaa ja 1933 sivua. Tahti oli aika passeli enkä tinkinyt unesta, syömisestä tai henkilökohtaisesta hygieniasta, en edes aamun Hesarista. Ei hullumpaa. Tämän voisi tehdä toistekin.

Onnittelut vielä kaikille kanssalukijoille! Tämä Suomen blogistanian ensimmäinen kimppamaratoni keräsi huiman porukan. Muiden osallistujien kokemuksia voi käydä tutkimassa näiltä sivuilta:

http://www.lily.fi/blogit/kaikkea-kirjasta
http://kirsinkirjanurkka.blogspot.fi
http://kirjasfaari.fi
http://maukkis.blogspot.fi
http://eriqou.blogspot.fi/ (Ja kaikkea muuta)
http://lemasquerouge.blogspot.fi
http://kuutarlukee.blogspot.com
http://elegiakirjat.blogspot.fi
http://bibliofiles2.wordpress.com/
http://www.mainoskatko.blogspot.co.uk/ (Kirjavalas)
http://ilsela.blogspot.fi
http://tapahtumahorisontti.blogspot.fi (Aberdeen Diaries)
http://kirjakkoruispellossa.blogspot.fi (Kirjakko ruispellossa)
http://kirjaintenvirrassa.blogspot.fi
http://satunluetut.blogspot.fi/
http://jamislibrary.blogspot.fi/ (Kaleidoscope)
http://esperanzan.blogspot.fi/ (Erjan lukupäiväkirja)
http://lonkeropiirakka.blogspot.fi/ (Lonkeropiirakka)
http://kirjojenpuutarha.blogspot.fi/ (Kirjojen salainen puutarha)
http://the-review-factory.blogspot.fi/
http://livresvie.blogspot.fi/Lukematon maailma
http://missiokassari.blogspot.com/ (Missio kässäri)

*Kuva/kannen kuva: Schildts/Lars Leetaru

Kaikki salat julki - esittelen pääsponsorini

Yksi pääsponsoreistani piileksi puun takana.

Kirjablogimaailmassa on kohistu viime päivinä mukavasti. Kysymys kirjabloggaajien kaveruudesta kustantamoiden kanssa nousi keskusteluun Antti Bergin NYT-liitteeseen kirjoittaman jutun jälkeen. Myös kirjablogien yleistä asemointia alkoi joku miettiä. Moni kirjabloggaaja* havahtui tutkimaan sekä omaatuntoaan ja tekeillä olevaa blogimainonnan ohjeistusta, joka vaikuttaakin aika mutkikkaalta. Kiva kesämyrsky kovin kesyssä lasissamme!

Mutta kuten muuan kamu totesi, avoimuus on hyvästä ja pohdiskelu myös. Kovin pitkällisesti en ehdi asiaan puuttua, sillä olen lähdössä iltapäivällä mökkeilemään, mutta haluan esitellä oman (tunnon) tutkiskeluni tulokset.

Ensin kertauksen vuoksi peruslinja: en ole ammattikriitikko missään mielessä. Kunhan luen ja kirjoitan kirjoista, siitä miten ne koen ja mitä niistä ajattelen. Mitä ne saavat minut ajattelemaan. Siinä kaikki.

En myöskään saa bloggauksesta palkkaa missään mielessä. Linkitän kustantamoiden sivuille, jotta kiinnostunut lukija voisi sieltä saada lisätietoa kirjasta. Siinä kaikki.

Saan kyllä joskus arvostelukappaleita. Jos kustantaja pyytämättä lähettää jotain, luen tai olen lukematta. Joskus kirja oikeasti kiinnostaa. Jos olen pyytänyt arvostelukappaletta, olen yrittänyt lukea kirjan nopeasti ja kirjoittaa siitä edes jotain. (Lakkasin pyytämästä niitä, koska lukujono kasvoi.) Joskus on myös tarjottu arvostelukappaletta, eli kysytty haluanko jonkun kirjan. Jos tartun tarjoukseen, yritän senkin kirjan lukea nopeasti.

En koe kirjan lähteen vaikuttavan lukukokemukseen, tai siihen miten kirjasta kirjoitan, mutta voin toki olla väärässäkin.

Rehellisesti sanoen, minun näkövinkkelistäni siis koko kustantamokytköskohu tuntuu liioitellulla, mutta objektiivisesti katsoen ymmärrän kyllä pointin sen takana. Blogeissa on mainontaa ja blogimarkkinoinnin merkitys kasvaa koko ajan. Ei lukija voi aina tietää mikä on mitä. Ollaan siis avoimia.

Tunnustan, että olen ollut kahdesti kustantamon järkkäämässä tilaisuudessa, kirjamessuilla. Yhdessä tilaisuudessa oli skumppaa ja keksejä. Toisessa oli kahvia ja leipäjuttuja. Ja jokin marjaherkkumikälie.

Katsoin nyt kumminkin aiheelliseksi käydä läpi blogini kaikki jutut ja kirjata selkeästi tägeihin näkyviin käsiteltyjen kirjojen alkuperän.** Projektiin meni monta tuntia hyvää lukuaikaa, ja tämänkin porina kirjoittamisen tähden lykkääntyy juttuni hienosta kirjasta nimeltä Tigana... Mutta ei haittaa, homma kannatti!

Ensinnäkin voin nyt selkeästi osoittaa blogini pääsponsorit: ne ovat Kauhavan kirjasto, Seinäjoen kirjasto ja Seinäjoen korkeakoulukirjasto. Suosittelen lämmöllä. Mikä parasta, saman sponssidiilin saa kuka vain kun kävelee tiskille ja hommaa kortin. Rakastan hyvinvointivaltiota. Kauan eläköön kirjastot!

Toiseksi, tulin todistaneeksi itselleni, että olen ostanut kirjoja aivan liikaa. Noloa. Selvästikin olen enemmän sponsoroinut kustantamoita kuin ne minua. No, onneksi on nyt asuntolainaa sen verran, että tällainen tuhlaus loppuu. Ryhdyn kasvattamaan tuota Ostettu käytettynä -kategoriaa.

Kolmanneksi, tällainen Mistä kirja? -listaus olisi ollut kätevä alun alkaenkin ja nythän se tuli tehtyä.

Kirjallista kesää! Nyt menen pakkaamaan mökkikamppeeni. Ohjelmassa on enimmäkseen juoksua ja saunomista ja ruokaa, mutta toki otan evääksi myös kirjan.


*Kirjasfäärin jutun alareunasta löytyy melko kattava lista kohuosallisista.
**Kuukausikoosteisiin en jaksanut vastaavaa askarrella. Sorry.

Blogistanian Globalia 2012

Viime vuonna olen lukenut aika vähän tuoreita käännösromaaneja, joten ei ollut helppo päättää mitä äänestää ja millä perusteella. Parhaan tiesin heti - mutta pitäisikö löytyä yksi tai kaksi muuta? Ja millä ihmeen perusteella valitsisin?

Pähkäilin ja järkeilin asian kanssa viime tippaan, mutta lopulta keskeinen valintakriteeri tupsahti mieleeni juoksulenkillä. Valitsenkin puhtaasti fiilispohjalta. (Duh!)

Globalia-ääneni menevät seuraaville:

3. sija (1p)
Andrzej Sapkowski: Haltiain verta - Noituri 3
Vaikka Haltiain verta kuuluu sarjaan, uskon sen toimivan myös itsenäisenä romaanina. Purevaa kamaa Sapkowskilta, paikoin kirjaimellisesti. Käännös on upea.

2. sija (2p)
Hilary Mantel: Syytettyjen sali (Bring up the Bodies)
Modernia proosaa menneestä. Älykäs, kiehtova, hieno romaani. Vaikka tulin lukeneeksi tämän englanniksi, kehtaan silti äänestää juuri tätä. On vaan niin hyvä!

1. sija (3p)
Graig Thompson: Habibi
Syvä, hyvä, tosi tarina. Monta lukukertaa kestävä sarjakuvaromaani, joka kutoo yhteen monta teemaa unohtumattomalla tavalla. Mustan ja valkoisen maagista realismia.

Kisaa emännöi Kirjavan kammarin Karoliina. Tulokset julkaistaan hänen blogissaan 4. helmikuuta. Ei muuta kuin jännäämään voittajaa!

Blogistanian Finlandia 2012: Booksyn ehdokkaat

On aika äänestää kirjabloggaajien Finlandiasta! Mikä kotimainen uutuus on bloggaajien kollektiivin suosikki? Oman listani koostaminen tuotti pientä päänvaivaa, sillä olen lukenut vuonna 2012, luokitteluista riippuen, ainakin 23 kilpailun ehdot täyttävää kirjaa. Vielä jäi lukematta neljä kotimaista uutuutta, jotka olin ajatellut ehtiä ennen äänestyspäivää. Enpä ehtinyt.

Ei voi auttaa, elämä on... kaikkia mahdollisia ei kumminkaan ehtisi lukea! Onneksi Blogistaniassa jyllää joukkovoima.

Sääntöjen mukaan osallistuvan bloggaajan tulee valita yhdestä kolmeen ehdokasta ja laittaa ne paremmuusjärjestykseen. Huoh. Seitsemän ikimuistoisinta oli suhteellisen helppo poimia joukosta, mutta kolmen kärjen muodostaminen vaati jo puristamista. Ja sitten lisää puristamista. Ja kun kolmannen kerran puristin, jätin rannalle Hietakehdon (sarjasidonnaisuus on siinä vahva), Teemestarin kirjan (harmoninen kokonaisuus jätti haikean jälkimaun), Nälkävuoden (tyylikäs esikoinen mutta aikalaisromaani taisi sittenkin olla nälkäisempi vaikka Ollikainen kertoo toimivammin tästäkin päivästä) ja vielä Prolen (en pysty edes perustelemaan).

Oikeasti, teki jo mieli huikkia muille kirjabloggaajille josko jollakulla olisi pisteitä myytävänä...

Oman niukan varantoni jaan seuraavasti:

III sija (1 p)
Hilkka Ravilo: Nimeltään Eerika
Ravilo on jotenkin niin omanlaisensa kirjailija, että hänen tuotannostaan pitäminen lienee vahvasti makuasia. Minä pidän. Kovasti. Nimeltään Eerika on yhtä aikaa väkevä ja eleetön, uskottava ja uskomaton. Aina kun luen Raviloa, maailmani nyrjähtää pikkuisen.

II sija (2 p)
Jenny Kangasvuo: Sudenveri
Harva kirja on yhtä aikaa helposti lähestyttävä ja vahvasti temaattinen. Sanoma osuu napakymppiin, kerronta toimii ja kieli on sopivasti rikasta muttei raastavan vaikeaa. Kävin pitkän jaakobinpainin kun pähkäilin tämän ja Teemestarin kirjan välillä... mutta vahva suomalaisuuden tuntu ratkaisi ottelun Sudenveren eduksi, Finlandia-kisassa kun ollaan.

I sija (3 p)
Seija Vilén: Pohjan akka
Juovuttava lukukokemus, joka sai mutisemaan tekstiä ääneen. Tunnetila on pysynyt kirkkaana mielessä. Pohjan akka on raju, raadollinen, runsas ja silti hallittu. Suomen kielen ja Kalevalan juhlaa, vietteli myös tarinaorientoituneen. Kotimaisen kirjallisuuden wow-arkkitehtuuria.

Kieppijoulu ja maailmanlopun lukuvuosi

Joulukuusta tuli melkein yhtä huono lukukuukausi kuin loka- ja marraskuustakin. Vietin kyllä joulun kaupunkikämpässäni kuin riekko kiepissään: kietouduimme Neiti B:n kanssa torkkupeittoihin ja otimme  pyhät hyvin rennosti. Siitä huolimatta lukemiset jäivät vähiin. Katsoimme kymmenkunta elokuvaa ja söimme kaiken kaupungin homejuuston.

Ylipäänsä loppuvuosi 2012 on osoittanut, että eipä ole edes minun kyltymätön lukemiseni mitenkään itsestäänselvää. Kun riittävästi myllertää elämäänsä, näkyvät vaikutukset niinkin perustavanlaatuisissa asioissa kuin lukuharrastus... Uusi arki on laittanut käytännölliset ja sosiaaliset rutiinini sekaisin. Henkinen kaaos on sitä luokkaa, että tekstiin uppoaminen onkin äkkiä vaikeaa.

Sinänsä tämä lukemiseen keskittymisen vaikeus on ollut minulle valaiseva juttu. Olen aina ajatellut, että luen niin paljon, koska viihdyn huonosti omassa päässäni ja maleksin siksi mielelläni toisten fiktiivisissä maailmoissa. Ilmeisesti yhtälö ei ole niin yksioikoinen; vaikka oma pääkoppa on ollut viime kuukausina poikkeuksellisen epämukava paikka, ei kirjareitti muihin ulottuvuuksiin ole tarjonnut helppoa pakoa. Lukeminen on ilmeisesti vaativampaa kuin olen tajunnutkaan. Se ei olekaan mikään itsestäänselvyys. Ollaan siis ylpeitä lukemisestamme, me lukutoukat!

Nyt alkaa tämä audiovisuaalisen viihteen kanssa läträäminen vähitellen riittää. Toivotan siis itselleni uudeksi vuodeksi pikaista paranemista keskittymishäiriöistä.

Plussapuolena vähästä lukemisesta on, että leffoja on tullut katseltua paljon tavallista enemmän, ja ruutua tuijottaessa näemmä kutoo nopeammin kuin lukiessa. Tässä kuussa on syntynyt neljä ja puoli sukkaparia.

Heh, keksin juuri toisenkin plussapuolen. Joulukuun kooste ja vuoden 2012 retrospektiivi mahtuvat samaan juttuun. Kas tässä!

Joulukuun luetut

Blogattua sain tässä kuussa muutaman kirjan:

Hilkka Ravilo: Älä itke äitini
Antti Tuuri: Ikitie
Annukka Salama: Käärmeenlumooja
Mikko-Pekka Heikkinen: Terveiset Kutturasta
Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa
Jenny Kangasvuo: Sudenveri

Lyhytarvion saavat bloggaamatta jääneet:

J. R. R. Tolkienin (1973, alkuperäinen 1937). Lohikäärmevuori. 
Olen kai ollut kiltti vuonna 1975, sillä pukki on silloin tuonut minulle tämän Tove Janssonin kuvittaman ja Risto Pitkäsen suomentaman version The Hobbitista. Näin elokuvan tässä kuussa ja se innosti kaivamaan kirjankin esille; niin vierailta tuntuivat jotkut elokuvan tapahtumista. Uudelleenluku osoitti, että jotkin asiat olin yksinkertaisesti unohtanut... mutta kyllä elokuvassa myös on monta sellaista elementtiä, jotka Tolkien on unohtanut kirjaansa kirjoittaa, vaikka ne elokuvaan hyvin sopivatkin. Heh, olin unohtanut, että tässä versiossa hobitti oli vielä suomeksi hoppeli! Oli mukava fiilistellä Kalpa Kassisen ja kumppaneiden kanssa taas pitkän tauon jälkeen. Lohikäärmevuodesta on kirjoittanut Haltiamieli, uudemmasta suomennoksesta Raija.

Tuomas Kyrö (2012). Miniä.
Menevä uranainen joutuu ottamaan änkyrän appensa osaksi arkeaan. Viihdyttävä pienoisromaani, mutta aivan Mielensäpahoittajan purevan ironian tasolle tämä ei minusta yltänyt. Ehkä ero on kertojassa; miniä ei oikein osaa nauraa itselleen. Mukavaa luettavaa silti, kirja, joka jättää hyvän ja vähän haikean mielen. Miniästä on kirjoittanut moni, mm. Kirsi.

Lisäksi luin Fables-sarjakuvaa oikein urakalla. Ensimmäiset osat olivat uusintakierroksella, numerot 9 - 13 luin nyt ensimmäiseen kertaan. Hassun ostosvirheen vuoksi minulla on numerot 16 ja 17 valmiina täällä kotona ja vielä tämä erillistarinakin, mutta 14 ja 15 puuttuvat välistä. Stalkkaan siis postiluukkuani välikappaleita odotellen ja kirjoitan sarjasta kun koko setti on luettuna.

Kesken jäi joulukuussa:

Arne Nevanlinna (2012). Varma.
Lainasin tämän äänikirjana, koska Tuurin Rauta-anturaa ei sellaisena saanut (nyyh), ja Varma oli hyllyssä tyrkyllä. Minulla on ollut vähän huono omatunto Arne Nevanlinnan suhteen; olen nimittäin saanut vuosia sitten lahjaksi hänen romaaninsa Marie, ja kerran toisensa jälkeen jättänyt sen lukematta. Takakannen ja kuulemani perusteella olin jo etukäteen aika varma, ettei Marie innostaisi.

Noh, ajattelin Varman kanssa vähän kompensoida, sillä sitä kuvattiin mm. näin: yksinäisen naisen kasvukertomus, ironisoi myyttiä sankarivaikoilijoista ja romaani yhteiskuntaa hallitsevista näkymättömistä voimista. Öh, voipi olla, mutta kolmen CD:n jälkeen mikään näistä kerroksista ei ollut auennut minulle ja olin vain ärtynyt ja hämmentynyt ja tympääntynyt. Lisäksi Seela Sella, Suomen ihanin diiva, luki Varmaa niin tulkiten ja eläytyen, etten kunnolla kuullut kirjailijan ääntä. Kokonaisvaikutelmaksi jäi muutenkin, että tarina on kuusi tai kahdeksan astetta liian taiteellinen minulle. Ei voi mitään, kaikki lukijat ja kirjailjat eivät vain kohtaa. Varman maailma jäi minulle ihan silpuksi. Kontrasti vuoksi kannattaa vilkaista vaikkapa Arjan mielipide, Unni puolestaan jäi vähän epävarmaksi Varman suhteen.

Kuukauden haku:

Tällä kertaa hymyilyttivät vienosti haut pönttökiuas, humpuuki ja suomi tietoutta.  Näitähän blogini pursuaa. Vaikutuksen tekivät myös filosofiselta kajahtavat kävellessä kädet kylmää ja itseään ei pääse pakoon. Vau. Toivottavasti teksteistäni oli apua. Jos ei vielä selvinnyt: ensimmäiseen suositan lämpimiä hanskoja ja toiseen kirjoja punaviinin kera.

Harhaisin haku joulukuussa lienee täysin pieleen mennyt hevosen synnytys.  Google tekee varmasti parhaansa, mutta aina ei voi onnistua...


Lukuvuosi 2012

Noin numeroita
Aivan putkeen tämä vuosi ei ole lukemisen suhteen mennyt, kun jälkipuoliskolla niin sakkasi. Vuoteen 2011 verrattuna olen lukenut arviolta 70 kirjaa vähemmän eli noin 230. Joukkoon mahtuu parikymmentä äänikirjaa ja seitsemän runokokoelmaa. Lisäksi luin kolmisenkymmentä sarjakuvaa.

Taustapeiliin tiiraillessa näyttää siltä, että olen lukenut suhteellisen paljon sellaisia kirjoja, jotka ovat jo toisella tai kolmannella lukukieroksella. Yli 40 kirjaa oli ennestään tuttuja. Kuitenkin pinoon mahtui mukavasti myös uutuuksia, etenkin kotimaisia. Luetuista noin 35 on joko julkaistu tai suomennettu tänä vuonna. Englanniksi luin vähemmän kuin ennen, vain reilut 50 kirjaa.

Sattuu ja tapahtuu
Vuoteen mahtui mieleenpainuvia tapahtumia: kirjabloggaajien miitti Kuopiossa, Helsingin kirjamessut, antiplagiaatio-operaatio ja Ota riski ja rakastu kirjaan -haaste, muutamia mainitakseni. Eikä saa unohtaa myöskään Blogistanian Finlandiaa, johon olen oman äänestyslippuni jo ajastanut.

Suurin kirjoihin liittyvä tapaus tänä vuonna oli minulle silti henkilökohtaisen kirjastoni raju karsinta. Myin noin 2000 kirjaa divariin muuttaessani omakotitalosta kerrostalokaksioon. Ja selvisin hengissä! Ei siis ole ehdottoman välttämätöntä omistaa jokaista hyvää kirjaa... olen oikeasti ylpeä siitä, että pystyin luopumaan kirjallisesta turvarievustani. Uusi pieni kirjahyllyni on sievä. Eikä häkkivarastossakaan ole kuin seitsemän laatikollista kirjoja.

Lukukokemuksia
Sekä 101 naisten kirjan lista että 101 spefin helmen lista ovat yhä kesken, vaikka alkuvuodesta kuvittelin ainakin toisen tulevan kuitatuksi tänä vuonna. Myöskään runojen lukijana en ole oikein kunnostautunut. Silti kirjavuoteen on mahtunut upeita lukuelämyksiä.

Ursula Le Guin ja Andrzej Sapkowski ovat vakuuttanet ulkomaisen spefin puolella. Kotimaisessa spefissä Maarit Verronen ja Johanna Sinisalo pitävät asemansa, mutta uudet tulokkaat Emmi Itäranta ja Jenny Kangasvuo todella jysäyttivät esikoisromaaneillaan. Osuuskunta Osuuskumma on kiinnostava tulokas kustannusrintamalla.

Yleisen fiktion suhteen erikoisin tapaus taitaa olla takinkääntöni Antti Tuurin suhteen. En ole Tuuria suuremmin fanittanut, mutta Taivaanraapijoiden myötä innostuin hänen historiallisista romaaneistaan. Rauta-antura odottaa jo pöydän kulmalla.

Pitää myös kehaista tämän vuoden hienoja kotimaisia esikoisia. Mistä näitä oikein tulee? Vaikka myyntitilastoja selatessa voi kotimainen kirjallisuus tuntua kriisiytyneeltä, ainakin kirjailijatulokkaiden taso on kova!

Jos esikoisia ei lasketa, merkittävin uusi kirjailijatuttavuus vuodelta 2012 taitaa olla Haruki Murakami, jonka kirjoja tekee mieli maistella vähän kerrassaan. Jo Kafkan ja Sputnikin perusteella tiedän, että tähän kirjailijaan haluan syventyä. Aina saa sielunhierontaa. Odotan kynsiä pureskellen myös jatkoa Hilary Mantelin romaaneille Wolf Hall ja  Bring Up the Bodies... Tudor-teema jaksaa innostaa ja Mantel on omassa luokassaan aikakauden ja sen hahmojen tulkitsijana.

Uuteen vuoteen
Näin vuodenvaihteen kohdalla tuntuu, että lukuinto on palaamassa. Maya-kalenterista saatiin paras lopunaikojen hypetys sitten vuosituhannen vaihteen, mutta niin vain näyttää elämä jatkuvan. Tulevan vuoden aikana otan teemaksi omien lukemattomien kirjojeni perkauksen: muuton yhteydessä selvisi miten jumalattoman paljon niitä on!

Tai - ehkä ei kannata liiaksi suunnitella. Kirjat, niin kuin polutkin, ovat arvaamattomia ja voivat johtaa melkein minne vain. Siinä se hupi kai piileekin.

Toivotan kaikille kevyitä kantamuksia ja seikkailurikkaita kirjamatkoja tulevalle vuodelle.
Loistakoon lukuvalot kirkkaina tammikuun pimeässä!

Ota riski ja rakastu kirjaan -haaste

Suunnitelmat uusiksi. Meinaisin illan mittaan vähän paikkailla viime kuun blogilaiminlyöntejä, mutta Jori mätkäytti tällä Marjiksen keksimällä hienolla haasteella. Säännöt menevät näin:

Jos sinut haastetaan
1. Joudut lukemaan haastajasi sinulle määräämän kirjan. Jos olet jo lukenut sen, voit pyytää haastajalta uuden kirjan.
2. Vastavuoroisesti sinä saat määrätä haastajallesi yhden kirjan luettavaksi.
3. Samalla voit siirtää haasteen eteenpäin ja määrätä vähintään yhdelle kanssabloggarillesi kirjan luettavaksi. Hän puolestaan saa tämän jälkeen määrätä sinulle takaisin yhden luettavan kirjan. Jos olet todellinen riskinottaja, haasta niin moni kuin uskallat! Muista, että joudut myös lukemaan kirjat, jotka he määräävät sinulle.

Kun lähetät haasteen eteenpäin, kopioi mukaan myös säännöt ja haasteen kuva. Haasteesta saa myös kieltäytyä, jos on jo esimerkiksi ehtinyt tai ei vain halua osallistua. Silloin haastaja voi siirtää haasteen jollekulle toiselle.


Aivan vastustamaton haaste - kiitos Marjikselle ideasta ja Jorille haasteesta!

1. Jori määräsi luettavaksi Erlend Loen Supernaiivin, jota en ole lukenut. Selvä pyy, käyn käsiksi.

2. Vastineeksi Jori saa lukea Margaret Atwoodin Orjattaresi, jos ei ole sitä vielä lukenut. Halusin nimittäin tuupata Jorin lukulistalle ulkomaisen naiskirjailjan ja jotain ainakin scifin tapaista. Orjattaresi on niitä kirjoja, joita scifisietoiset voivat rennosti kutsua dystopioiksi; lajityyppiä vierastava voi vääntää tästä esimerkiksi tulevaisuuteen sijoittuvan yhteiskuntakriittisfeministisliberaalin romaanin tai jotain muuta mutkikasta. Atwoodin kieli on minusta hienoa ja rikasta, joten tästä saattaisit tykätä.

Jos Atwood on luettu, vaihtoehtoksi asetan pokkana Graig Thompsonin sarjakuvaromaanin Habibi; en ole itse vielä ehtinyt sitä hommata, mutta olen kerrankin ennakkoon satavarma, että se on hyvä. Nih. Muistelen, ettet pahemmin lue sarjakuvia, joten sopivasti tajuntaa laajentava kokemus olisi siinäkin luvassa.

3. Jatkohaasteen kanssa onkin miettimisen paikka. Lukemista odottavat kirjapinot alkavat jo vaikuttaa vähän agressiivisilta - vannon että Schlinkin Viikonloppu murisi minulle äsken -  joten en uskalla nyt heittää kuin kaksi haastetta eteenpäin.

Jatkan dystopian ilottoman sanoman levittämistä ja haastan Sallan lukemaan Maarit Verrosen kirjan Karsintavaihe. Kotimainen, ei kohtuuttoman vaikea, ja vaikka oletkin rikkaan kielen ystävä, Verrosen selkeydessä on minusta jotain tyylikästä, johon haluaisin sinutkin tutustuttaa. Jos kirja / kirjailija on ennestään tuttu, keksin toisen ehdokkaan...

Sivukirjaston Liinan haastan lukemaan Michael Foleyn kirjan The Age of Absurdity: Why Modern Life Makes it Hard to Be Happy. Miksi? Sinua ei tarvitse juonin viekoitella scifin pariin, ja tämä kirja on minusta a) sairaan hauska b) sairaan fiksu. Tarjoan varmuuden vuoksi vaihtoehtoa (pelkään kostoa*), joten jos ironis-filosofinen onnellisuuspohdiskelu ei nappaa, voit korvata sen Kate Foxin antropologisella helmellä nimeltä Watching the English. Saatavuus ei ole este, lainaan tarvittaessa omaa nuhruista kappalettani.

*Liina on lukenut Joycen Odysseuksen... ja tykännyt siitä... 

11+11+11 =11 (?)

Sadun tunnelmaa Norjan aamussa.

Sekalaiset kiireet ovat äskeisen reissun jälkeen syöneet energiaa; olen surkean huonosti ruokkinut ja ulkoiluttanut blogiani. Onneksi se on helppo lemmikki, joka ei ajoittaisista laiminlyönneistä nyykähdä.

Sitä paitsi lomaan ei ole enää kuukauttakaan! Ja ulkona voi jo lukea!! Ja Hilary Mantelin Bring up the Bodies on tullut - jee!!!

Asiaan. Sain Saralta ja Kaisalta ja vielä Jenniltäkin kysymyshaasteen. Kiitos! Alla ehdottoman rehellisiä mutta äärimmäisen epäluotettavia vastauksia: tämähän on kuin omaelämäkertaa kirjoittaisi.

Ensin Saran kysymykset:

1. Lempikirjastosi? Täällä.

2. Mistä ostat pääasiassa kirjoja? Verkkokaupoista.

3. Sinulle tärkeä nuortenkirja? Kirja nimeltä Hiiri ja hänen lapsensa tulee ensimmäisenä mieleen. Se on jäänyt alitajuntaan - ja on kai ainoa kirja, josta olen ajatellut, että luin sen ns. liian pienenä.

4. Pelottavin kirja, jonka olet lukenut? Auts, todella vaikea kysymys. Ei saa kysyä näin vaikeita! Kauhukirjat harvemmin pelottavat mutta dystopiat usein. Esimerkiksi John Christopherin Nälkäkuolema hermostutti minua aikoinaan kovasti, taisi olla ensimmäinen kokemukseni lajityypistä. Kaikkein pelottavin kirja ikinä oli silti Daniel Nettlen Personality: sen jälkeen tiesin munaskuita myöten, että itseään ei pääse pakoon...

5. Lempirunosi? Tylsää mutta sellaista ei oikeastaan ole. Ei ole näkynyt runoa, johon minun olisi pakko palata uudestaan ja uudestaan. Vielä. Mutta jatkan runoharjoituksia.

6. Minkä elokuvan, joka pohjautuu kirjaan, olet katsonut viimeksi? The Other Boleyn Girl.

7. Minkä kirjan maailmaan haluaisit uppoutua niin, että olisit siellä mukana "oikeastikin"? Hmmm... Tekisi mieli sanoa Tulen ja jään laulu, mutta oikeasti Westerosissa ei olisi kiva asua, ei ainakaan talvella. Mieluummin asuisin ehkä Asimovin Säätiössä, tietenkin Terminuksessa.

8. Mieluisin vuorokauden aika lukea? Ihan kaikki väliltä 06.00 - 01.00 käy meikäläiselle.

9. Kesäkirjasi? Riippuu kesästä! Tänä kesänä tulee varmasti luettua ainakin Kähköstä.

10. Mitä luet juuri nyt? Hilary Mantelin kirjaa Bring up the Bodies, joka on Susipalatsin jatko-osa.

11. Seksikkäin fiktiivinen kirjan henkilö? Perustelut? Mr. Darcy. Sulkeutunut, kokematon, kulturelli ja tykkää älykkäistä naisista. Täydellistä.

Sitten Kaisan kysymykset:

1. Mitä kirjaa luet tällä hetkellä? Itse asiassa tässä välissä ehdin Philippa Gregoryn The Lady of the Riversiin...

2. Mikä on lempipuuhaasi kesällä? Lukemisen ja golfin välillä on kauniilla säällä vaikea valita, joten yhdistelen: huristella kohti golfkenttää hyvä äänikirja autostereoissa pyörien.

3. Kuka tai mikä inspiroi sinua? Kauneus ja kauheus, oikeus ja vääryys, intohimo, rohkeus, sitkeys. Ääripäät.

4. Taito jonka haluaisit oppia? Ihmisten nimien muistaminen.

5. Jos et asuisi Suomessa, missä maassa voisit kuvitella asuvasi? Missä vain maassa, jossa naiset eivät ole automaattisesti toisen luokan kansalaisia. Ensimmäisenä suuntaisin varmaan englantia puhuviin maihin, mutta toisaalta Etelä-Euroopalla olisi puolensa!

6. Jos ottaisit valokuvan juuri nyt, mitä siinä näkyisi? Sotkuinen työhuone!

7. Kuvaile sydämen maisemaasi. Sisäpiha Helsingin Kalliossa. Asfaltti on lohkeillut ja kasvaa harvakseltaan voikukkaa. Kivitalojen kuiluun paistaa aurinko keltaisissa seinissä. Avoimesta ikkunasta kuuluu vaimeana Pink Floydin The Wall.

8. Mainitse yksi kirja, jonka aiot lukea kesällä. Kivaa, sain toisen tilaisuuden vastata melkein samaan kysymykseen... nyt sanon Hilkka Ravilon Älä itke äitini, olen vähän säästellyt sitä kesälomalle.

9. Jos olisit jonkin Muumien hahmo, mikä luultavasti olisit? Mieluiten olisin Pikku-Myy.

10. Tunnetko paljaiden jalkojesi alla mieluiten hienon rantahiekan, vihreän nurmen vai vilvoittavan veden? Vihreän nurmen, kiitos.

11. Jos saisit matkustaa aikakoneella ajassa taakse tai eteenpäin, minne matkaisit käymään? Vuosi 2212 voisi olla sopivan kaukana. Jeps, sinne. Varmasti avaruusmatkailun pienet ongelmat on jo ratkaistu silloin, ja voin ostaa halvan edestakaisen lipun Marsiin.

Ja Jennin kysymykset:

1. Onko sinulla muita harrastuksia lukemisen lisäksi? Golf, lentis ja vähän yhdistystoimintakin.

2. Miten kuvailisit itseäsi? Hih, tähän olen jo vastannut sietämättömän perinpohjaisesti täällä.

3. Onko sinulla joitain paheita? Juustot ja perunalastut ja oliivit. Vähän viinikin...

4. Mikä on elämässä tärkeintä? Eläminen hyvin. Se että keksii mitä "hyvin" tarkoittaa.

5. Mistä asioista innostut? Sitä on mahdoton (minun) arvata etukäteen... mutta Amazon.co.uk tuntuu arvaavan aika hyvin. ;-)

6. Paras asia, mitä elämässäsi on tapahtunut? Neidit A ja B. Tylsää mutta totta. Kaksoset saa tässä laskea yhdeksi.

7. Kuvitellaan, että joutuisit pakkaamaan reppusi siinä pelossa, että joutuisit äkillisesti lähtemään kodistasi. Mitä tavaroita reppusi sisältäisi? Luottokortin, iPadin, puhelimen, kannettavan. T-paitoja. Alusvaatteita. Vaihtokengät. Passin. Herranjumala, laturin! Kaksi laturia.

8. Mitä asioita et missään nimessä tekisi, vaikka sinulle luvattaisiin siitä / niistä huimia rahasummia? Öh... ei ole vielä kukaan luvannut huimia rahasummia sellaisesta mitä en suostuisi tekemään, joten enpäs tiedä. Heh, ehdotuksia otetaan vastaan. Kokeilemalla tämäkin selviää. :D

9. Entäpä mitä tekisit jos eräänä lauantaina-iltana huomaisit voittaneesi loton pääpotin? Korkkaisin kuoharipullon ja viettäisin aika hienon illan perheen kanssa. Ja pitkän yön nettikirjakaupoissa.

10. Mitkä asiat saavat sinut surulliseksi? Sellaiset joille en mahda mitään.

11. Luetko muita blogeja kuin kirjablogeja? Millaisia? Aika vähän. Luen muutamaa tutun blogia, muutamaa poliittista blogia, muutamaa ammatillisesti kiinnostavaa. Ruokablogeja luen kun törmään niihin reseptejä etsiessäni - säännöllisesti seuraan vain yhtä, nimittäin tätä. Viikonloppuna kokeilen noita jauhelihapihvejä vuohenjuustolla.

Todella moni on blogeissa jo ehtinyt vastaamaan 11 kysymykseen, joten samalla kaavalla en tällä kertaa laita haastetta eteenpäin. Sen sijaan Booksy proudly presents:

11 scifi-kysymystä

Vastata saavat kaikki halukkaat ja kykenevät. Ei mitään paineita kenellekään, joten en mainitse nimeltä esimerkiksi Raijaa tai Marjista tai Liinaa tai Johnnya... Jos kysymykset tuntuvat mahdottomilta, kannattaa harkita kesäopintoina spefin lyhyttä oppimäärää!

1. Uskottavin dystopia, johon olet sukeltanut?
2. Kummallisin vieras planeetta, jolla olet vieraillut?
3. Seksikkäin tapaamasi alien?
4. Paras aikamatkustustarina ikinä?
5. Hienoin robotti?
6. Mihin vuoteen matkustaisit jos lainaisin aikakonettani?
7. Millä planeetalla haluaisit asua?
8. Missä spefi-yhteiskunnassa et haluaisi edes käväistä?
9. Jos voisit saada minkä vain mutaation, mikä se olisi?
10. Ottaisitko mieluummin trikorderin, huispausluudan vai valomiekan?
11. Kohtaisitko mieluummin vampyyrin, zombien vai ihmissuden?

Bloggaaja ja blogi

Kuva: Neiti B, tilaustyö 2010, tekijän luvalla tässä.

Muutamassa blogissa on viime viikkoina ollut hienoja bloggaajan esittelyjä; ainakin Marialla, Paulalla, Ammalla ja Jaanalla. Seuraan nyt esimerkkiä. Kuten joskus kerroin, en halua kirjoittaa omalla nimelläni, mutta ehkä nimimerkkihyypiöistäkin on kiva tietää taustoja. Osa on vanhan toistoa; samalla vaivalla päivittyy esittely myös blogini tuoteselosteeseen, blogilakeihini.

Sallan ja Morren emännöimien hienojen toimintatapakeskustelujen jälkeen haluan näet muistuttaa uusiakin lukijoita, että monilla blogeilla on myös yksilöidyt blogilinjaukset. Kannattaa vilkaista niitä silloin tällöin.

Kirjablogit ovat keskenään hyvin erilaisia. Ei myöskään ole mitään yhtenäistä säännöstöä, jonka perusteella Blogisen Sanan Neuvosto jakaisi tuomioita. Ehkä joskus tulevaisuudessa harrastajablogit erottuvat ammattimaisemmista arviointiblogeista selkeästi. Ehkä syntyy yleisesti tunnustettuja käytäntöjä, maan lakien ja hyvien tapojen lisäksi.

Sitä odotellessa: caveat emptor! Sillä kun bloggaaja on selkeästi määritellyt oman bloginsa tarkoituksen ja käytänteet, ja lukija niistä huolimatta blogia lukee, tuntuu kohtuulliselta katsoa jonkinlaisen implisiittisen sopimuksen syntyneen. Blogin pitäjän vastuu ei ole olematon, mutta ei se rajatonkaan ole.

Ja nyt sitä taustaa - valittuja faktoja, olkaa hyvä!

Bloggaaja ennen

Olen syntynyt vuonna 1969. Lapsuusvuosiini kuuluivat emalimukit ja huopatossut ja oranssit tapetit ja urheiluleirit oikeissa teltoissa. Ananasrengas pitsan päällä oli radikaali juttu. Puhelinluurit olivat kierteisin johdoin kiinni puhelinkoneissa. Pankista haettiin rahaa pankkikirjalla. Konttorista.

Tulen yksinhuoltajaperheestä. Äitini oli äidinkielen opettaja. Minun lisäkseni piti ruokkia ja vaatettaa myös pikkuveli. Asustimme Vantaalla lähiörivitalossa, joten osaan puhua vähän nenääni ja ääntää ässät terävästi jos tarve vaatii. Kesäisin minut laitettiin aina muutamaksi viikoksi Kuopioon, isänäidin hoiviin. Siksi savon murre kuulostaa sekin kotoisalta.

Pääsin viisitoistavuotiaana vaihto-oppilaaksi USA:aan, jossa kuljin keltaisella koulubussilla, opin kulutuskulttuurin alkeet ja englantia, kuuntelin ensimmäistä kertaa kaupallista musiikkikanavaa ja harkitsin vakavasti värväytymistä Yhdysvaltojen armeijaan.

Äiti ei antanut. Olisi pitänyt olla täysikäinen.

Sen sijaan kävin Kallion ilmaisutaidon erikoislukion. Käytin samanlaista talvitakkia kuin Eino Leino (vilkaiskaa joskus sitä patsasta Espalla). Muutin Kallion liepeille ja aloin juoda lauantaisin aamukahvini legendaarisessa Ervastin divarissa. Kannoin kotiin paljon scifi-pokkareita. Sittemmin menin Helsingin yliopistoon lukemaan viestintää, valtiotiedettä, käytännöllistä filosofiaa ja valtsikan tiedekuntatenttibileiden lyhyttä oppimäärää.

Tuli lama. Karkasin kesken opintoja Rovaniemelle mukavan miehen perässä, menin naimisiin, teeskentelin opiskelevani ja tein töitä. Sain kaksoset. Muutimme Etelä-Pohjanmaalle, tein maisterin opinnot loppuun, menin töihin ja sitten opiskelin lisää työn ohella, kauppatieteitä ja menetelmätieteitä, etenkin laadullista analyysia. Ja sitten vielä vähän lisää, kasvatustieteitä.

Olen sukuni vanhin; vanhempani ja kaikki isovanhempani ovat nukkuneet pois. Onneksi on mainio anoppi.

Olen ollut kapakka-, hotelli- ja laivasiivooja, vaate-, kioski- ja puhelinmyyjä, kauppa-apulainen, hampurilaisravintolan työntekijä, sisälähetti, mainostenjakaja, tullivalvoja, äidinkielen opettajan sijainen, tiedotusosaston kesäkissa ja valtionhallinnon harjoittelija, freelancer-kirjoittaja, projektikoordinaattori ja -päällikkö ja -tutkija, Country Manager, väliaikainen yliassistentti, erikoistutkija, apurahatutkija ja kerran airut, en kuitenkaan tässä järjestyksessä.

Lisäksi olen ollut yhdistysvänkyttäjä, eduskuntavaaliehdokas, kunnan teknisen lautakunnan jäsen, iltapäivähoitoaktivisti, surkea baletinharrastaja, surkeampi judoka, säälittävä ratsastaja. Joogassa olin se tyyppi, joka ei taivu ollenkaan ja hengittää väärin. Yhden kesän kokeilin myös suunnistusta, mutta se oli todella huono idea, koska vasen ja oikea ovat minusta aika abstrakteja käsitteitä, idästä ja lännestä puhumattakaan. Harrastajateatterissa pärjäsin paremmin. Musiikkiesityksissä minua tosin pyydettiin vain aukomaan suutani muiden tahdissa.

Olen myös lukenut.

Bloggaaja nyt

Elämä on rauhoittunut kummasti. En ole vaihtanut edes työnantajaa moneen vuoteen. Asun yhä Etelä-Pohjanmaalla. Omakotitalomme on pienen taajaman keskustassa. Sunnuntaisin kuuntelen komean kirkon kelloja. Mukava mieheni on nyt eläkkeellä ja pyörittää pientä firmaa. Minä käyn töissä ja enimmäkseen nautin siitä; kiinnostavasti haastavia hommia on riittänyt.

Kaksoset ovat salaa kasvaneet melkein aikuisiksi; Neidit A ja B asuvat nyt kimppakämpässä suuremmassa kaupungissa ja palaavat tänne vain viikonloppuisin. Myös pienet karvaiset ja höyhenpeitteiset ystävämme ovat jättäneet meidät. Muutamalle kirjalle on hyvin tilaa. Olen kirjahamsteri, en keräilijä... kun peittää seinät kirjoilla, ei tarvitse miettiä tapetin väriä.

Pelaan lentopalloa rennossa porukassa ilman tavoitteita. Meillä verkkovirheeksi lasketaan se kun ei pääse itse verkosta irti. Nauramme paljon. Kesäisin golffaan. Pari kertaa talvessa kierin alas mäkeä lumilaudan kanssa. Kun laiskuuden taakka oikein käy kropalle, menen kuntosalille tai juoksen. Lyhyitä matkoja.

Ja luen. Aina.

Blogi ennen ja nyt

Booking it some more sai alkunsa eräänlaisena kokeiluna. En ollut koskaan pitänyt lukupäiväkirjaa. Halusin vihdoin selvittää mitä kirjoja oikein luen ja miksi ja kuinka paljon. Halusin myös saada lukemastani enemmän irti. Lisäksi halusin muistiin lukujuonteen, ajatukseni siitä mitä seuraavaksi pitäisi lukea.

Kirjablogi tuntui hyvältä idealta, sillä tekstin julkaiseminen on mainio tapa pakottaa itsensä ajattelemaan edes vähän sitä mitä kirjoittaa. Kirjoissa on kaikki: miettimällä lukemaansa oppii itsestään ja maailmasta.

Päätin kirjoittaa vuoden ajan jutun jokaisesta kirjasta jonka luen. Ei onnistunut. Reilun puolen vuoden jälkeen tuumin, että jatkossa kirjoitan vain niistä kirjoista, joista ehdin tai erityisesti haluan kirjoittaa - muut joutuvat kuukauden koosteeseen.

Varsinainen ihmiskoe päättyi syyskuussa 2011. Ilmeisesti luen noin 300 kirjaa vuodessa, plus miinus 15 %. Tämä tieto riitti; sivujen tai kirjojen laskeminen ei enää kiinnosta.

Moni muukin asia on matkan varrella muuttunut. Esimerkiksi blogin nimi oli alunperin Booking it - mutta Bloggeriin siirtyessäni jouduin lisäämään some more perään. Joku rontti oli varannut nimeni omalle blogilleen. Hyi.

Tämä on edelleen henkilökohtainen lukupäiväkirja. Blogin pitäminen auttaa muistamaan mitä tuli luettua mutta myös syventää lukukokemusta.

En ole vieläkään oppinut pisteyttämään kirjoja. Kirjat ovat hyviä eri tavoin; osaanko verrata hyvää silliä hyvään appelsiiniin? Ehkä pitäisi kehitellä jokin asteikko niiden rankkeeraamiseen, toistaiseksi en ole sellaista saanut kasaan.

Genret, etenkin alagenret, ovat nekin hankalia. En useinkaan tiedä mihin lokeroon kirjan laittaisin. Ehkä pitäisi opiskella kirjallisuutta, mutta en taida haluta. Kirjojen kanssa olen oikeastaan mielelläni amatööri, amator, harrastaja, rakkaudesta-lajiin-sähläri vailla teoreettista viitekehystä. Silti ilahdun aina kun toiset viitsivät selittää; luen kiinnostuksella edistyneempien älykkäitä blogijuttuja.

Lukupäiväkirjan lisäksi blogi onkin yhteyteni muihin lukemisen harrastajiin. Suurin, upein, kaunein yllätys tässä kaikessa on ollut kirjablogien yhteisö. En ollut ennen oman blogin perustamista lukenut blogeja lainkaan. 

Täällä tapaa sielunsiskoja ja -veljiä joka päivä. Siinä on jotain virkistävää ja eheyttävää. Jaettu ilo on moninkertainen ilo. On mahtavaa tietää, että jossain siellä on samanhenkisiä ihmisiä, ja että olemme todellisia toisillemme...

Vaikka blogista on monenlaista hyötyä, pysyvä harrastus siitä on tullut  juuri vuorovaikutuksen tähden. Kiitos siitä teille kaikille, ihanaiset!

EDIT: Elämäntilanteeseen on tullut muutosta tämän kirjoittamisen jälkeen. Historia on ennallaan. ;-)