Lueskelin juuri uusinta Parnassoa (nro 1/2011), lehden 60-vuotisjuhlanumeroa. Lehti oli haastatellut kolmea ammattikriitikkoa artikkelissa Puhe on poetiikasta – Miksi kritiikkiä tarvitaan? (toimittaja Karri Kokko). Koska viimeaikainen kriitiikkikeskustelu on ollut enemmän tai vähemmän ammattiarvioijat vs. kirjabloggarit -viisastelua, kiinnosti lukea, kommentoidaanko Parnassossa tätä aihetta.
Kommentoitiin siellä, lyhyesti tosin. Artikkeliin oli haastateltu Aleksis Salusjärveä, Mervi Kantokorpea ja Virpi Alasta. Kriitikoista Kantokorpi ei ottanut kantaa bloggaamiseen – tai otti korkeintaan epäsuorasti arvioidessaan, ettei suuri yleisö kaipaa enää valtalehden auktoriteettejä lukuvalintoja ohjaamaan. Salusjärven kanta on suopea: "Erikoislehdissä ja blogeissa julkaistava kritiikki on innostavaa ja perusteellista ja onnistuu koko ajan löytämään uusia asioita. Ikävää, että perinteiset foorumit eivät ole pystyneet vastaamaan niiden haasteisiin."
Eniten jäin ihmettelemään Alasen kantaa. Hän arvioi, että kirjallinen keskustelu siirtyy yhä enemmän verkkoon ja mm. blogit synnyttävät uusia kritiikin lajeja. Tämän allekirjoitin ja tämänkin luin ilolla: "Monissa tapauksissa alunperin yhden ihmisen teksti kirvoittaa blogin kommentointiosiossa vireän ja hedelmällisen keskustelun, joka ei olisi mahdollista missään muussa mediassa."
Mutta sitten. Alasella on aika huono käsitys blogikeskusteluista: "'Syntyy helposti se illuusio, että keskustelu netissä on helppoa ja että kaikki saavat osallistua.' Käytännössä muutamat nopeimmat ja aktiivisimmat kirjoittajat hallitsevat sitä, ja loput seuraavat passiivisina vierestä, mikä aiheuttaa syytöksiä kirjallisista piireistä ja niiden porukoitumisesta, Alanen huomauttaa."
Olen hämmentynyt. Tuntuu, ettei Alanen puhu ainakaan "tavallisista" kirjallisuusblogeista, sillä ne eivät ole mielestäni porukoituneet ja olen elänyt myös siinä uskossa, että keskustelu on varsin vapaata ja blogimaailmaksi vielä hyvin hyväntahtoista ja sävyisääkin (kuka kirjabloggari on saanut samanlaista palautetta kuin nk. lifestyle-bloggarit?). Moni kirjatoukka saattaa olla sellainen, ettei haluaisi esitellä kirjallisia näkemyksiään edes lukupiirissä, mutta netissä keskustelu voi olla hyvinkin avointa ja vilkasta... Toivon, että ainakin minun blogiani pidetään paikkana, jossa kuka tahansa saa osallistua keskusteluun!
Mutta voiko mihin tahansa blogikeskusteluun osallistua milloin tahansa?
Olin pyöritellyt Alasen mielipidettä muutaman päivän mielessäni, kun Karoliina kommentoi seuraavasti minun blogiini: "... että postauksien elinkaari on lopulta siinä mielessä lyhyt, että vaikka tekstin voi lukea mielenkiinnolla milloin vain, keskustelua siitä käydään luonnollisestikin yleensä vain muutamia päiviä. Kun ei (aina) tiedä, palaako edes bloggaaja koskaan lukemaan vanhempien juttujen myöhäisiä kommentteja, alkaa kynnys kommentointiin nousta."
Olen itsekin huomannut, että jos joskus kommentoi jonkun blogin vanhempaan kirjoitukseen, ei välttämättä saa vastausta. Soisin asian kuitenkin olevan aivan toisin niin omassa blogissani kuin muuallakin. Keskusteluhan on bloggaamisen parhaita puolia – lukupäiväkirjaa voi pitää ruutuvihkoonkin. Minusta on aina ilahduttavaa, jos joku viitsii kommentoida vanhempaakin tekstiä. Uskon myös useimpien bloggarien seuraavan kaikkia kommentteja. Itse olen ainakin niin kiinnostunut viesteistä, että saan niistä tiedon sähköpostiini, ja tuossa sivupalkissa on lista uusimmista kommenteista. Tiedän kokemuksesta, että ilman kommentteja en jaksaisi pistää kirja-ajatuksiani ylös.
Kiitos siis kaikista keskusteluista. Jatketaan keskustelua! :)
Kiitos Jenni, mielenkiintoisesta avauksesta! Ajatuksia herättävää... itse olen tuntenut voivani hyvin vapaasti kommentoida mitä blogia ja blogikirjoitusta tahansa. Mutta tästä Alasen kommentistahan voisi ymmärtää, blogeihin kommentoisi vain tietty vakioporukka.
VastaaPoistaEn ole koskaan tullut ajatelleeksi asiaa tältä kantilta, mutta tottahan on, että ainakin omaan blogiini tulevat kommentit tulevat pääasiassa parilta kymmeneltä vakiolukijalta. Olen aina ajattelut johtuvan sen siitä, että he myös kaikista aktiivisemmin blogiani lukevat, ei siitä, etteivät muut uskaltaisi kommentoida. Hassu ajatuksin!
Itselleni kommentit ovat tärkeitä ja pyrin niihin aina vastaamaan joko jokaiselle erikseen tai vähintään yhteisesti. Olen myös huomannut saman valitettavan asian, että postauksen elinkaari on kovin lyhyt ja itse olen yrittänyt nostaa vanhempiakin postauksia esille kuukauden kirjavinkeillä ja uusimpana jokaisen kirjoituksen jälkeen tulevina ehdotuksina muista aiheeseen liittyvistä postauksista.
Summa summarum: ainakin minun blogissani saa kuka tahansa kommentoida ja aivan mitä kirjoitusta tahansa, tai vaikkapa vain moikata, jos ei ole varsinaista postaukseen liittyvää asiaa :D Näin kuvittelisin olevan asianlaidan muidenkin bloggareiden kohdalla ja sen mukaan olen itse toiminut.
Hei vaan!
VastaaPoistaOlen itse ihan keltanokka täällä blogistaniassa, mutta olen viihtynyt erinomaisesti! Kummastuttavia ajatuksia blogeista on liikkeellä, ei voi muuta sanoa! Onhan tämä nyt kuitenkin monta kertaa helpompaa kommentointia ja kommunikointia kuin esim. lehtikirjoitusten kommetointi. Vai kuinka paljon olette huomanneet esim. Hesarin julkaisevan tavallisten lukijoiden näkemyksiä kirjoista tai muusta taiteesta, jota on lehden sivuilla käsitelty??
Omasta aktiivisuudestahan kaikki on aina kiinni! Jos ei kirjoita kommenttia, ei voi saada sitä julkaistuakaan, vai mitä?
Kaipa se on niin, että kun tulee jokin aivan uusi väline, niin kuin blogit ja niiden mahdollistama keskustelu (tosin mikäs uusi väline tämä nyt enää on), se ärsyttää sellaisia tyyppejä, jotka haluavat pitää asiat omissa hyppysissään. Varsinkin printtimediassa saavat blogikriittiset äänenpainot usein paljon tilaa, ja luen näiden kommenttien taustalta jonkinlaista huolta status quon menettämisestä. Kuten Kantokorpi sanoo, suuri yleisö ei ehkä kaipaa valtalehden auktoriteejä ohjaamaan lukuharrastustaan, mutta vertaislukijoiden kokemukset kiinnostavat, ja siihen blogit tarjoavat mahdollisuuden. Tämä voi herättää huolta ja kateutta joissakin, koska on mahdollisuuksien rajoissa, että ihmiset karkaavat laajemmaltikin nettiin ja jättävät printtilehdet tilaamatta.
VastaaPoistaOnpa taas mielenkiintoinen keskustelunaloitus!
VastaaPoistaPäivitysten aktiivinen elinkaari on tosiaan usein varsin lyhyt, kun kommentit tulevat yleensä parin päivän sisällä. Toisissa blogeissa keskustelua pääsee syntymään enemmän, toisissa vähemmän. Toisaalta eikö se ole osa blogien ja yleensäkin nettimaailman viehätystä: aina ollaan ajan hermolla, aina muututaan, muokataan ja kehitytään eteenpäin. Kaipa se jollain tavalla heijastaa nyky-yhteiskunnan hektistä koko ajan eteenpäin pyrkimistä. Toisaalta blogista näkee myös oman lukuhistoriansa jatkumona.
Itse toivon ainakin, että myös blogini vanhemmat päivitykset voivat tuoda jollekulle iloa tai tarjota tietoa. Vanhoihin merkintöihin tehdyt kommentit saan myös sähköpostiini, eli niitäkin pystyn seurailemaan. Ja onhan melkein kaikilla bloggaajilla jonkinlainen avainsana- tai tunnistelista käytössään - mikäs sen kätevämpää, jos haluaa löytää vanhempiakin tekstejä tietystä aiheesta! :)
Mä kyllä oikein toivoisin, että myös vanhempia juttujani käytäisiin kommentoimassa. Viime kesänä yritin ryhdistäytyä kommentteihin vastaamisessa. Eihän sitä aina välttämättä keksi mitään muuta vastattavaa kuin "kiitos", mutta onhan sekin vastaus ja kertoo kommentoijalle että hänen kommenttinsa on huomioitu. :)
VastaaPoistaEn kyllä keksi miten keskustelua vielä kukaan "dominoisi", minusta nettikeskustelu on siitä kätevää että kuka vaan voi jättää kommentin milloin vaan. Totta on, että nyt kommentit tulevat paljon muilta bloggaajilta, mutta koska mä ehdin blogata pitkän aikaa siten, että kommentteja tuli todella harvoin, olen erittäin iloinen vilkastuneesta kommentoinnista ja keskustelusta. :)
No ehkä kirjabloggaaminen on pienempää kuin muotiblogien toiminta ja siksi voisi nähdä, että se porukoituu. Myöskin näen, että kekustelu pyörii tietyissä blogeissa ja tiettyjen kirjojen ympärillä.
VastaaPoistaItse kirjoitan kai omaksi ilokseni, järjestääkseni ajatukseni, jättääkseni jonkun jäljen elämästä tai lukemisesta. Koska omassa blogissani ei hirveästi kommentteja satele, niin pitää ajatella näin. En kyllä muutenkaan koe olevani mikään keskustelunavaaja.
En ole koskaan oikein pitänyt siitä, että tietyt kirjat valikoituvat esim. Hesarin kritiikkeihin ja vähän sama vaara on olemassa kirjablogeissa, että tietyt kirjat kiertävät blogista toiseen. Toisaalta mua myös pelottaa, että kirjablogieista lähtee copy-pastea koululaisten kirjoituksiin. Yritän kirjoittaa vähän sellaisia juttuja, että niitä ei voi kopioida, eli en kerro juonta suoraan ja ymppään minäminäminunmielipiteitä joukkoon.
Keskustelusta: harvoin poikkean yhtä päivää kauemmin katselemaan keskustelun jatkoa, mutta saatan käydä katsomassa saman päivän aikana useamman kerran, mitä muut keskutelevat kommenttiboksissa. Ehkä olisi hyvä, jos keskutelulle olisi yksi sivusto ja arvosteluille sitten omat kirjablogi-sivustot. Näin keskustelua olisi helpompi seurata, eikä tarvitsisi hyppiä eri blogeihin.
Aloitin oman blogini jonkinlaiseksi muistilistaksi itselleni, mutta annas olla, kun mukaan ilmestyi muutama lukija ja joku laittoi jonkun kommentinkin, sepä vasta olikin innostavaa!
VastaaPoistaJa näiden keskustelujen seuraaminen on ollut mitä mielenkiintoisinta, ei aina tarvitse itse kommentoidakaan, muiden mielipiteiden lukemisestakin saa niin paljon.
Kirsti Ellilän kanssa olen samaa mieltä, luulen että blogikeskustelujen vähättely kumpuaa pelosta menettää oma, ehkä suurellakin vaivalla saavutettu asema, tavalla tai toisella.
Viime kirjamessuilla innostuin menemään mukaan runokritiikkiseminaariin. Hämmästykseni oli suuri, kun suuren yleisöluennon sijaan pullahdinkin hieman myöhästyneenä parinkymmenen, toisensa entuudestaan tuntevan ihmisen keskustelutilaisuuteen. Ei se mitään, istahdin posket punaisina peräpenkkiin ja keskityin kuuntelemaan, puheenvuorot olivat kiinnostavia.
Mutta sitten puhe siirtyi blogeihin. Ja nyt sain hämmästyä oikein todella: nämä ammatti-ihmiset nimittäin kokivat blogikirjoittelun jotenkin kovin uhkaavana. Eräskin nuori runoilija oli sitä mieltä, ettei kenellä tahansa olisi oikeastaan edes oikeutta arvostella hänen teoksiaan netissä.
Paljon puhuttiin myös anonyymisyydestä. Keskustelijat olivat melko yksimielisiä siitä, että arvostelu nimimerkin takaa on halpamaista. Muuten niin kummalliseksi kokemassani keskustelussa tämä kohta upposi sen verran, että heti kotiin tultuani riensin päivittämään blogiin koko nimeni, kaikkia pelkäämiäni nettistalkereita uhmaten!
Erja, todella mielenkiintoisia kokemuksia!
VastaaPoistaOman nimen käytöstä ei ole mulle ollut mitään haittaa, itse asiassa jopa hyötyä, koska olen kyllä reippaasti pannut blogin cv:hen maininnaksi työnhaussa. Ja mielenkiintoista keskustelua blogiasioista onkin työtilanteissa syntynyt. Minulle blogi on siis ollut jopa työnäyte!
Onpas jälleen hieno keskusteluaihe! Upeaa!
VastaaPoistaOn aivan totta, että moni teksti menee varmasti ohi. Jos on useamman päivän paitsiossa, jää monesta paitsi. Harvoin tulee koluttua tarkasti blogisivuja itsekään (f-lukeminen on lisääntyvää sorttia ;) Se on sääli, sillä moni hyvä postaus saattaa lipua ohitse.
Huomasin saman ilmiön ja aikoinaan Heasrin Kirsi Pihan Lukupiirissä. Kaikki keskustelee siitä uusimmasta aiheesta pääosin ja vanhemmat keskustelut hautautuvat.
On aina ihanaa huomata, että jokin aikaisemmin luettu herättääkin mielenkiintoa uudestaan. Ehkä siinä on bloggaajallakin se haaste, että seuraa, mitä luetaan.
Tätä keskustelua aion seurata mielenkiinnolla vastedeskin!
Teeman mukaisesti olen palaillut lukemaan muittenkin kommentteja ja mielenkiintoisia kommentteja on tullutkin:)
VastaaPoistaErityisesti Erjan kokemus seminaarista oli todella mielenkiintoinen. Ymmärrän hyvin, että ammattikriitikot ja perinteisen median edustajat ovat asemastaan huolissaan, mutta on kyllä vaikea nähdä mainitsemasi nuoren runoilijan logiikkaa: blogien kautta kun on paljon helpompaa päästä esille kuin valtamedioiden!
Itse bloggasin pitkään omalla nimelläni, nykyään sitä ei blogistani löydy. Tavallaan olen alkanut nähdä oman anonymiteetin myös oikeutena itselleni (tästä teemasta ajattelin muuten polkaista seuraavan blogifilosofiakeskustelun käyntiin ensi viikolla). Toisaalta ei henkilöllisyyteni ole myöskään mikään salaisuus: jos asia jotakuta kiinnostaa, ei varmaankaan tarvitse tehdä kovin kummoista googlesalapoliisityötä asian selvittämiseksi.
Suurkiitokset kaikille pitkistä, hienoista ja mielenkiintoisista kommenteista! Lisään tähän väliin oman minikommenttini, ettei tulisi vaikutelmaa, ettei tässä blogissa kuitenkaan vastata kommentteihin. ;) Eilisaamusta vaivannut päänsärky on yltynyt migreeniksi, enkä kykene roikkumaan tavanomaiseen tapaani koneella. Olen kuitenkin välillä uhmannut oloani ja iloinnut tästä hyvästä keskustelusta. Palaan kommentoimaan, kunhan saan häädettyä päänsäryn! Joka tapauksessa mielenkiintoisia kommentteja ja kivaa, että Amma on jatkamassa kiinnostavaa blogifilosofiakeskustelujen sarjaa (hihii, miltäköhän ei-bloggareista vaikuttaa, aina nuo bloggarit haluavat puhua harrastuksestaan - vaan voivat bloggaamisesta puhua nekin, joilla ei ole omaa blogia).
VastaaPoistaMielenkiintoista! Samoja kokemuksia minullakin: jos ei ehdi lukea blogeja pariin päivään tai viikkoon, tuntuu jotenkin jälkeenjääneeltä lisätä omia kommentteja "vanhoihin" keskusteluihin. Mutta ilmeisesti pitäisi, hyviä postauksia saisi näin esille enemmän. Tällaisia kuin Jennillä :-) Ja kirjablogimaailman minäkin koen hyvin rohkaisevana ja yhteisen intohimon takia yhteisöllisenä parhaasta päästä. Erjan kokemuksista tuli mieleen kirjailija (en enää muista kuka), joka sanoi jotenkin niin että ensimmäistä kirjaa tehdessä hirvitti, että kun se julkaistaan, kuka tahansa voi lukea sen! Siis vaikka joku asiaa ymmärtämätön. Nyt kuka vain voi jopa kommentoida ja kritisoida tuotoksia julkisesti, kauhistus sentään...
VastaaPoistaErjan kommenttiin jatkoksi, että minäkin olen istunut kritiikkiseminaarissa, jossa vanhan kaartin toimittajat haikailivat 70-luvun perään, jolloin kulttuurisivuilla sai kirjoittaa sivutolkulla kirjallisuudesta, ja ja pari haukkui kirjablogeja. Tosin paljastui, että eivätpä nuo paljon blogeja seuranneetkaan...
VastaaPoistaKun puhutaan ns. "ammattikriitikoista", täytyy muistaa, että sellaisia Suomessa on suhteellisen vähän. Suuri osa sanomalehtiin kirjoittelevista kriitikoista ei tee sitä kokopäivätoimisesti. Ja esimerkiksi Kritiikkiportti on paljastava: kun lähtee lukemaan järjestelmällisesti siellä olevia kritiikkejä, huomaa, että melko kirjavaa on taso sanomalehtiinkin painetuissa jutuissa. Joukossa on todella vaatimattomia kirjoituksia - siis ottaen huomioon, että kyse on "ammattikriitikoista" - siis liiton jäsenistä, se kai on kriitikkojen ammattiuden kriteeri.
Blogeissa kirjoitukset myös hyvin kirjavia, mutta vaikka joku kirjaesittely vaikuttaisikin oikein kriittisesti tarkasteltuna "heppoiselta", niin entä sitten? Kirjablogit ovat lukupäiväkirjoja, esittelyitä, mielipiteitä luetuista kirjoista, omakohtaisia kokemuksia, vertaiskokemuksia, taustoituksia, lukusuosituksia jne. Näitä juttuja kirjoitetaan omaksi ja muiden iloksi, vapaaehtoisesti, kukin tyylillään. Minusta se on kirjablogeissa kaikkein hienointa; ei tarvitse olla mikään professori kirjoittaakseen lukemastaan kirjasta.
Vaikka yllättävän usein blogeissa on sanomalehtikritiikeille vertailussa pärjääviä kritiikkejäkin.
Ja vielä: blogikirjoittajilla ei ole mitään pätevyysvaatimuksia - mutta eipä ole sanomalehtikriitikoillakaan.
Hieno keskustelu! Kommenttien saaminen on tosiaan ihanaa ja virkistää riemastuttavasti aivosoluja. Mutta se, että blogikirjoittelu jotenkin "porukoituisi"... no, eiväthän kaikki netinkäyttäjät sentään pysty kaikkea seuraamaan. Onhan jokaisella paperilehdelläkin omat lukijansa, ei niitäkään jokaista koko kansa lue. En oikein ymmärtänyt sitä porukoitumis-asiaa.
VastaaPoistaMielenkiintoinen aihe, vaikka blogikeskustelu blogikeskustelusta huvittaa minua vähän, ja haluan toki tulla osallistumaan koska haluan porukoitua :)
VastaaPoistaEi vaan, oma kokemukseni on, että ainakin "tavisten" kirjablogeissa voi keskusteluun osallistua kuka tahansa, tai itse olen ainakin mennyt kommentoimaan, jos aihe on kiinnostanut (toki postausten nopea vanheneminen pitää jossain määrin paikkansa, mutta aika nopeasti unohtuvat vaikkapa sanomalehtien kritiikitkin uudempien tieltä). Minulle jää nyt itseasiassa vähän hämäräksi, että mitähän ne kirjapiirien blogit edes ovat? Papinniemen?
Toki saan itsekin elantoni tavalla ja/tai toisella kirjoista, vaikka en sitä roolia pidä blogissa juuri esillä, lähinnä koska pidän blogia muistaakseni lukemani kirjat ja pohtiakseni niitä. Keskustelu ja kommentit tekevät siitä toki paljon kivempaa, mutten silti koe olevani tai pyrkiväni mihinkään ns. kirjallisiin piireihin.
Toisaalta taas minusta on ihan mielekästäkin, että kirjablogien kommentoijakunta rajautuu aika pitkälti kirjoista kiinnostuneisiin, mukaviin ja sympaattisiin ihmisiin, sillä en tiedä mitä hupia olisi kellekään siitä, että "kuka tahansa osallistuu", jos se tarkoittaisi suomi24-henkistä internet-mölinää mieltä vailla tai muotiblogeista tutuksi käynyttä matalamielistä ilkeilyä.
No niin, kävipä ainakin ilmi, että minulla ei ole aiheesta jäsenneltyä tai selkeää mielipidettä :D
Tätä samaa kritiikkien viihteellistymistä, blogikirjoitusten lisääntymistä ja kriitikki-kirjabloggari asetelmaa käytiin läpi arvostelemassa Kritiikin kasvot- teoksessa, joka on Suomen arvostelijain liiton 60-vuotis juhlateos. Siinä ammattikriitikot pohtivat omaa asemaansa ja vanhimmat haikailivat kauas 70-luvulle.
VastaaPoistaNs.kirjapiirien blogit joista Miia kyseli ovat varmasti kirjailijoiden ja runoilijoiden omia blogeja. Varsinkin nuoret runoilijat ovat aktiivisia kirjoittajia kirjallisuuden tilasta ja varsinkin proosan tilaa pohtivat mielellään. :)
Niiden lisäksi mieleeni tulevat ainakin nämä:
http://www.luutii.ma-pe.net/
http://antiaikalainen.blogspot.com/
http://alastonkriitikko.blogspot.com/
Anonyymit runoilijat haukkuvat kriitikoita:
http://patalonia.wordpress.com/
Itsellä tulee helpommin luettua bloggerin kirjablogeja, mutta olen huomannut kuinka ammattimaisen ja selkeän näköinen olisi tuo wordpressin pohjakin. Pälähti mieleeni.
VastaaPoistaSiis minulle, aivan alunperin, bloginpidon tarkoitus oli epäammattimainen kirjaesittely tai voisiko sanoa vinkkaustyyppinen kertominen sellaisista kirjoista joista on tehnyt mieli kirjoittaa jotain ja/tai jotka eivät ole välttämättä saaneet lainkaan huomiota valtamediassa.
VastaaPoistaLuen paljon, enemmän kuin niistä ehdin kirjoittaa. Ja juuri siten kuin itse haluan, haluan pitää kirjoittamiseni hyvin vapaamuotoisena sekä muodollisuuksista vapaina, enkä kirjoita kovin akateemisesti, en siis kirjoita yliopistolle tai rahasta, jätän sen tyylilajin mielihyvin heille jotka haluavat, voivat ja ehkä jopa harjoittavat kirjallisuuskritiikkiä ammatikseen. Ja miksei, saahan sitä harrastusmielessäkin kirjoittaa toki analyyttisesti ja perusteellisemmin, ei siinä mitään.
Kun ei ole sen kummempia siteitä, vastuita tai velvollisuuksia kustantamoihin tai kirjojen tekijöihin, kirjailijoihin, niin kirjoittaminen on helpompaa, minulle tämä sitoutumattomuus kirjabloggauksessa on tärkeätä.
Aion vältellä siksi myös kustantamojen kirjabloggaus rinkejä, ne sitovat ja sitouttavat sellaiseen johon en halua.
Bloggaamisen tulee saada myös olla mahdollisimman muotovapaata, se näissä kirjabloggauksissa on hauskinta, että joka kirjoittajalla on aivan oma tyylinsä ja tapansa kirjoittaa. Kun Penjami kokosi ”Nenäpäivä” –kirjoituksia, niin niiden kirjavuus ja monimuotoisuus oli mainiota luettavaa. Että vaikka itse pidinkin Rimmisen teoksesta kovasti, niin ei minua närästänyt yhtään se että joku toinen ei ollut tajunnut teoksesta yhtikäs mitään.
Kirjoitan useimmiten niistä kirjoista joista pidän, en näe oikein mitään mieltä ryhtyä kirjoittamaan teoksesta joka ei ole millään lailla vaikuttanut minuun tai joka vain tympii tai nyppii tai ”ei ole vain minun kirjani”. Tai joka vain jättää minut kylmäksi. Yhtä Pirkko Saision kirjaa pidin heikkona ja kirjoitinkin siitä, mutta yleensä en tee sitä. Ehkäpä siksi että se on arvokkaan ajan tuhlausta, ja useimmiten täysin hyödytöntä. Vähän samanlaista kuin jos sanoisi kirjasta vain että ”ihan kiva joo”.
Se ei tarkoita kuitenkaan sitä etteikö teosta lukiessaan voisi ilmaista sellaisia asioita jotka tuntuvat kirjan heikkouksilta tai puutteilta, se on minusta tärkeätä palautetta myös kirjoittajalle, ja jonka hän joko ottaa vastaan tai sitten ei. En halua jäädä jaarittelemaan tekijän kanssa, koska kyse lukemisessa on kokemuksesta joka syntyy kirjan kanssa, ei tekijän kanssa. Olen joskus maininnut blogissani lukurauhasta, ja sillä tarkoitan tuon tilan kunnioittamista: lukijan ja kirjan välistä tilaa joka syntyy hyvin ainutkertaisesti ja erottaa myös lukijat toisistaan, jopa niin, että tuntuu etten ole lukenut samaa kirjaa toisen lukijan kanssa.
Kirja on ihmeellinen keksintö, kirjallisuus on.
Niin se piti vielä lisätä, että kirjaesittelyjäni luetaan kaikenaikaa, vanhojakin ja olen saanut niihin jopa vuoden viiveelläkin kommentteja. Mikä siis kertoo minulle sen, että kirjan ikä yksimkertaisesti on pidempi kuin kvartaalitalous olettaa.
VastaaPoistaUpeaa keskustelua! En nyt ryhdy kommentoimaan jokaiselle erikseen, vaikka kaikissa puheenvuoroissa kommentoitavaa olisikin (miksi piti olla juuri eilen kipeä, niin en päässyt silloin osallistumaan?)
VastaaPoistaLuin kaikki kommentit äsken putkeen ja päällimmäiseksi ajatukseksi jäi harmistus siitä, että miksi mediassa blogeja pidetään turhanpäiväisinä ja blogikeskusteluja jopa uhkaavina, kun emme me bloggaajat itse tee niin, emmekä toisaalta myöskään ajattele "syrjäyttävämme" kriitikoita tai muutenkaan olevamme erityisen päämäärätietoisesti liikkeellä. Tässä ollaan liikkeellä rakkaudesta kirjaan, kirjoittamiseen, kirjakeskusteluihin ja omaan lukemisharrastukseen, miten se voisi olla pahasta? Miten se olisi uhkaava tai mitenkään epätoivottava ilmiö kenellekään mitenkään kirja-alan kanssa tekemisissä olevalle? Päinvastoin, luulisi että tästä kaikesta tulisi sitä kuuluisaa synenergiaa, kun kaikki kirjakritiikki ja -keskustelu ei ole printin varassa. Ei kai lukupiirejäkään pidetä uhkaavina, ja kyllä niissäkin tavikset voivat lukea ja puhua mitä tahansa.
Minulle, kuten muillekin, kirjablogi on paikka, jonne kirjaan lukukokemuksiani ja kirjoitan muitakin kirjoihin ja lukemiseen liittyviä asioita ja ajatuksia. Kaipasin kauan jonkinlaista "kirjan yhteisöä" ja täältä blogimaailmasta ole sen saanut, ilolla olen tänne "porukoitunut". Vaikka luin ja luen edelleenkin lehtien kirjapalstoja ja -kritiikkejä, sitä vuorovaikutusta ei lehdistä löydy. En usko, että blogia jaksaa pitää kovin kauan, jos lähtee liikkelle siitä, että tekee hienon ja ammattimaisen blogin ja hyötyy siitä jotenkin... Ei, ihan vilpittömästä lukemisen ja keskustelemisen ilosta ainakin tämä blogi syntyy. Sallan tavoin minäkin olen kyllä käyttänyt blogiani "käyntikorttina" työasioissa, mutta lähinnä siksi, että blogikirjoittaminen on kaukana työkirjoittamisestani ja käy työnäytteenä, tällaistakin kirjoitan. Voin sanoa myös hyötyneeni blogistani, koska olen saanut jonkin verran arvostelukappaleita. Niidenkin suhteen linjani on kuitenkin se, että en halua saada (enkä edes omistaa) kaikkia lukemiani kirjoja enkä halua myöskään lukea vain uutuuksia. Tästä blogista ei siis tule "automaattista uutuuskirjojen esittelykanavaa" - sellainen blogi kai olisi kustantamojen toive ja lehdistön kauhu, näin kärjistäen.
Kommenteista: keskustelu tuntuu "porukoituvan" jonkin verran siksi, että kirjablogeilla on aika vakiintunut lukijakunta. Ainakin minusta keskustelu on kuitenkin usein todella hyväntahtoista ja korkeatasoista. Ilmapiiri on vapaa ja toivoakseni kuka tahansa uskaltaa kommentoida, mitään klikkejä en ole huomannut. Olen itsekin saanut mielipiteestäni poikkeavia kommentteja, mutta ne ovat olleet perusteltuja mielipiteitä eikä minun arvioni lyttäämisiä - ja sehän on parasta, täällä voidaan tarkastella kirjoja monelta kantilta. Ja vaikka on aina ilahduttavaa saada viesti, jossa joku kertoo lukeneensa jonkun kirjan minun arvioni ansiosta, se ilahduttaa minua vain kirjojen ystävänä eikä siksi, että kokisin olevani minkäänlainen ammattiarvioijia uhkaava mediavaikuttaja.
Ja jos olenkin, niin ei kai ole bloggarin vika, jos joku innostuu hänen tekstistään! Jos kukaan ei enää kävisi täällä, en minäkään lähtisi syyttelemään, että muilla on paremmat blogit ja lehdissä syvällisemmät kritiikit (sietää ollakin!).
Jenni, osuit todella asian ytimeen tässä: 'Kaipasin kauan jonkinlaista "kirjan yhteisöä" ja täältä blogimaailmasta ole sen saanut, ilolla olen tänne "porukoitunut".'
VastaaPoistaEi siitä ole kuin muutama vuosi aikaa, kun minusta tuntui siltä, että tämä minun lukuharrastukseni on muun maailman silmissä vanhanaikainen, marginaalinen ja epäkiinnostava juttu. On aivan mahtavaa, että nyt on paikka, jossa voi vuodattaa mielipiteitään ja vaihtaa ajatuksia kirjoista.
Olen jo pari kertaa käynyt lukemassa Jennin tekstin ja kaikki kommentit ja ihastellut, miten fiksuja ihmisiä netissä voi ollakaan. :)
VastaaPoistaMinusta kirjavuus kirjablogeissa on tosi mahtava juttu. Jotkut bloggarit kirjoittavat pitkiä ja analyyttisiä tekstejä, toiset taas lyhyitä ja silti hyvin osuvia. Tärkeintä minusta on nimenomaan se, että kirjoittaja on uskollinen itselleen ja kertoo rehellisesti mielipiteensä. Eivät kaikki kirjat kolahda yhtä paljon, joten miksi niitä pitäisi hehkuttaa yhtä paljon?
On myös jännää, miten oppii jonkun bloggarin kirjamaun ja tyylin, niin että osaa jo hänen arvioistaan sanoa, pitäisikö itse kirjasta. Toinen hauska ilmiö on se, että tulee luettua ihan vastakkaisiakin arvioita jostain kirjasta, jonka on itsekin lukenut. Silloin löytää ehkä kirjasta jonkin uuden näkökulman.
Kirjablogeissa on muuten sellainenkin hyvä puoli, että välillä saa kommentteja juuri niihin vanhempiinkin teksteihinsä. Silloin on mahtavaa, kun joutuu itsekin palaamaan siihen kirjaan ja lukemaan, että mitäs mieltä mä nyt olinkaan tästä kirjasta. Ja silloin voi huomata, että oma suhde kirjaan on ehkä muuttunut ajan myötä. Mulla on ainakin paha tapa nimittäin unohtaa kirjat aika hyvin, sitten kun ne olen sulkenut ja aikaakin on kulunut.
Todella kiinnostavaa blogikeskustelua täällä, jota olen myös seurannut! Olen aikaisemminkin jonnekin kommentoinut, että itse olen pitänyt tästä yhteisöllisyydestä, mikä on syntynyt kirjabloggaajien kesken ja on mahtavaa, kun on niin erilaisia blogeja ja persoonallisia tyylejä ja blogit keskustelevat keskenään.
VastaaPoistaKommentoinnista sen verran, että minulle tulee myös kommentteja viiveellä (yli vuodenkin) joihinkin juttuihin ja se on tärkeää ja joihin myös yritän vastata. Suurin osa lukijoistani on kuitenkin niitä ei-kommentoijia ja tämä on hyvä pitää mielessä!
Oletteko huomanneet että Wikipediaan on nykyään määäritelty blogityyppeja ja siellä on määritelty myös kirjablogi!
Minustakin on virkistävää, että on erilaisia blogeja ja samankin blogin sisällä voi olla tyylivariaatiota. Ei ole tarkkoja merkkimääriä tms., jotka ohjaavat ja rajoittavat usein lehtikirjoittamista.
VastaaPoistaEn ole huomannut, että Wikipediassa on kirjablogimääritelmä, pitääkin googlata ja katsoa! Toivottavasti siellä ei puhuta mitään wannabe-kriitikoiden porukoitumisesta. ;)
Mielenkiintoista keskustelua! Itselleni tuli tuosta Alasen kommentista kyllä mieleen sellainen seikka, että seurasin jossain vaiheessa HS:n sivuilla olevaa Kirsi Pihan Lukupiiriä ja siellä tuntui olevan välillä kommentoinnissa sellainen porukoitumisen piirre, että jotkut tietyt nimimerkit kommentoivat selkeästi muita enemmän ja tarttuivat vain toistensa keskustelunaloituksiin jättäen huomiotta muut. Tämä ei siis ole Kirsi Pihan vika, mutta tein vain tämmöisen huomion. Lisäksi siellä tuntui olevan kovastikin sellaista besserwisseroinnin makua joillakin kommentoijilla, en jaksanut sitä keskustelua pitkään seurata. Voi tosin olla, että osuin vaan huonoon hetkeen..
VastaaPoistaMiia, minulla on Kirsi Pihan blogista ihan samoja fiiliksiä seurailin sitä pari vuotta sitten tiiviisti, mutta innostus lopahti osin juuri tuon takia. Osin siksi, että luettavat kirjat olivat ainakin silloin kovin korkealentoisa ja viihteeseen suhtauduttiin alentuvasti.
VastaaPoistaMiia ja Kirsi, voi hyvinkin olla, että Alanen viittasi "virallisiin" kirjablogeihin eikä tällaisiin "harrastelijablogeihin". Virallisella tarkoitan esim. juuri jonkin lehden sivustolla olevaa blogia. Joskus tuntuu,ettei niissä ole sellaista aitoa fiilistä, vaan joko keskustelua ei ole lainkaan tai se on väkinäistä tai tosiaan hieman porukoitunutta. Tämä ei nyt koske mitään tiettyä blogia eikä varmasti kaikkia em. kaltaisia blogeja, mutta muutamankin kerran olen muka löytänyt "isomman tahon" kirjablogin tai esim. -keskustelufoorumin, joka onkin ollut hämmästyttävän ankea. Kirsi Pihan blogista olen kyllä pitänyt. Nyt en ole sitä kauheasti seuraillut, vaan eipä se taida kovin usein enää päivittyäkään.
VastaaPoistaIhan vaan selvyyden vuoksi, olen eri Miia kuin tuo ylempi Miia ;) Mulla ei ole blogger-profiilia ja käyn silloin tällöin lueskelemassa kirjablogeja, enkä huomannut, että täällä onkin joku muu jolla on jo sama nimi.. Eli HS:n Lukupiirikommentit tuli profiilittomalta Miialta ;)
VastaaPoista