TIENVIITTA
Osoitin teitä;
tuonne, tuonne, tuonne
ja itse seisoin
lähtemättä.
Näin sormillani kaiken,
meret, metsät,
niin eivät silmät
katsoa koskaan voi.
Noin alkaa Mirkka Rekolan runo Tienviitta. Tämän runon myötä minä osoitan teitä: kertokaa, mitä näette runomaailmassa! Ja toisin kuin runossa, lupaan itsekin lopettaa seisomisen ja lähteä mukaan.
Kirjablogeissa on keskusteltu viime aikoina ilahduttavan paljon - tai no, ainakin aiempaa enemmän - runoista: niiden lukemisesta ja kirjoittamisesta, runoista kirjoittamisesta sekä myös siitä, miksi se runous on niin hankalaa. Tästä kaikesta kiinnostuneena ideoin runohaasteen, joka kannustaa toivon mukaan sekä itseäni että muita lukemaan enemmän runoutta. Ehkä se ei olekaan niin vaikeaa?
Runohaasteen idea on etsiä edes yksi kiinnostava runo ja julkaista se blogissaan (jos sinulla ei ole blogia, voi runon esittää jonkin runohaaste-postauksen keskustelussa). Runoa saa tietenkin esitellä tarkemmin ja analysoidakin, mutta pääasia on, että tutustuu runouteen sen verran, että löytää edes yhden niin kauniin tai kiinnostavan runon, että haluaa jakaa sen muiden kanssa. Myös runositaatit ilman perusteluja ja analyyseja hyväksytään.
Runohaasteeseen voi osallistua kerran tai vaikka säännöllisesti kerran viikossa tai kuussa; tai sitten aina kun siltä tuntuu. Minulla on tavoitteena lukea tämän syksyn aikana edes vähän runoutta joka viikko, niinpä pyrin bloggaamaankin runouteen tavalla tai toisella liittyvästä aiheesta noin kerran viikossa.
Aloitan runohaasteen Mirkka Rekolan yhyellä runolla, koska olen juuri lukemassa hänen kokoomateostaan:
Yhä useammin kerron
miten hyvä paikka
enkä enää koskaan käy siellä.
Noin käy monen asian suhteen, mutta ei anneta käydä runouden kanssa! Olen ainakin itse alkanut kertoa yhä enemmän runoasioista ja nyt aion käydä runomaailmassa entistä useammin.
