Tunnen ihmisiä, jotka eivät saa luetuksi Tarua sormusten herrasta, koska se on liian paksu. Tai he ajattelevat, että se on liian fantasiaa, liian satu, liian lapsellinen. Suosittelen heille Hobittia, Sormusten herran esiosaa. Kirja on ohuempi ja nopealukuinen, ja siitä saa esimakua Tolkienista.Luin Hobitin juuri ja pidin siitä yhtä paljon kuin Sormusten herrastakin, jonka olen lukenut muutamaan kertaan - kaikki kerrat muuten vasta aikuisena. Hobitin tarina kertoo lyhyesti kiteytettynä hobitti Bilbo Reppulin ja kääpiöiden matkasta aarretta vartioivan lohikäärmeen luokse; myös viisas velho Gandalf esiintyy kertomuksessa. Tolkienin tapaan matkan varrella tavataan erilaisia olentoja ja joudutaan monenlaisiin seikkailuihin ja olosuhteisiin. Mukana ovat kaikki Tolkienin teoksissa tärkeät suuret teemat: hyvän ja pahan taistelu, ystävyys ja luottamus, epäonnistuminen ja onnistuminen, sopivassa suhteessa jännitystä ja onnellisia hetkiä, lisänä ripaus empatiaa ja huumoria.
Lue! Aikuisetkin tarvitsevat satuja. Hobitissa ja Tarussa sormusten herrasta on sitä, mitä suomalaisen romaanin historiasta kertovasta kirjassa Vaihtuva muoto (Risto Turunen ym. 1992, SKS) mainitaan 1840-luvun näkemykseksi romaanin "alkuluonteesta": "lempi, sen helyttävä onni, sen itkettäwä onnettomuus", vaikkeivat ne rakkauskertomuksia olekaan.
Tekstinäytteet:
Muutoksia oli tapahtunut jopa aivan viime vuosina, sen jälkeen kun Gandalf oli saanut täältä viimeksi tietoja. Suuret tulvat ja sateet olivat nostattaneet itään virtaavat vedet ja maanjäristyksiä oli ollut useampi kuin yksi (monet olivat valmiita syyttämään lohikäärmettä - johon viitattiin kirouksella ja pahaenteisellä nyökkäyksellä vuorta kohti). Suot ja rämeet olivat vallanneet alaa joka puolella. Monia polkuja ei enää ollut ja moni kulkija ja ratsumieskin oli kadonnut yrittäessään löytää olematonta tietä soiden poikki. Kääpiöiden Beornin neuvosta valitseman metsän halki vievän tien tämä pää oli epämääräinen ja vähän käytetty; vain joki tarjosi enää varman pääsyn Synkmetsän pohjoisilta liepeiltä vuorien varjostamille tasangoille, ja joka vartioi metsähaltioiden kuningas. (s. 195)
"Kaikki aikanaan!" Gandalf sanoi. "Seikkailu lähestyy nyt loppuaan, mikäli en ole vallan erehtynyt. Lähitulevaisuus voi olla hankala, mutta pysyttele rohkealla mielellä! Ties vaikka selviäisit ehjin nahoin. On tekeillä sellaista mistä korpitkaan eivät ole kuulleet. Hyvää yötä!"
Hämmentyneenä mutta toiveikkaammalla mielellä Bilbo jatkoi kiireesti matkaansa. Hänet ohjattiin turvalliselle ylityspaikalle ja hän pääsi joen toiselle rannalle kuivana ja sitten hän hyvästeli haltiat ja kipusi varovasti takaisin Portille. - - Keskiyöllä hän herätti Bomburin ja sitten hän käpertyi vuorostaan samaan nurkkaan kuuntelematta vanhan kääpiön kiitoksia (joita hän ei erityisesti tuntenut ansainneensa). Pian hän oli täydessä unessa ja unohti kaikki huolensa aamuun asti. Jos totta puhutaan, hän näki unta munista ja pekonista." (s. 277)
J. R. R. Tolkien: Hobitti eli sinne ja takaisin. WSOY, 1992. Viides painos.
