Siiri Enorannan uusin teos Gisellen kuolema on juuri ilmestynyt. En oikein tiedä, mistä kaikesta se kertoo, mutta ainakin siitä, ettei Linnea enää tanssi. Kustantaja kertoo sivuillaan:
Linnea palaa kotiin hiukset ballerinanutturalla, vaikka selvää on, ettei hän tanssi enää koskaan. Joel on pysähtynyt odottamaan häntä kahdeksan vuotta aikaisemmin, jäänyt lastenhuoneen lattialle istumaan leluauto kädessään. Linnea on vaarallinen, Linnea on kipinöivä, Linnea on kukka jolta on taitettu niska. Joel on ainoa joka antaa hänen olla sellainen kuin on, oli se sitten mikä tahansa Linnean eri peilikuvista.
Tulevaisuus syöstään mahdottomaan kurssiin, ja järvenselällä kuikka huutaa.
Kirjasta on tekstinäyte kirjailijan kotisivuilla. Minusta Enorannan toinen romaani, Nukkuu lapsi viallinen, oli hyvin kaunis ja koskettava, joten haluaisin lukea tämän kolmannenkin, vaikka se vähän merkilliseltä kuulostaakin. Enorannan esikoista, Omenmean vallanhaltijaa, en ole lukenut.
Janne Oran romaani Tähtien suojatti kertoo pariskunnasta, jonka vauvanodotus muuttuu onnellisesta repiväksi, kun pari saa tietää, että lapsi on kehitysvammainen. En ole lukenut Janne Oraa ennen, tai oikeammin edes kuullut hänestä, mutta tämä kirja kiinnostaisi, vaikkei se varmasti helppoa luettavaa olisikaan. Kustantaja Tammi kertoo:
”Käytös lapsekas. Ä.O. 71. Toimenpiteen merkitys selitetty pot:lle, kyseenalaista ymmärtääkö.”
Jukan ja Iiriksen uurastus on vihdoin tuottanut hedelmää: tikussa on kaksi viivaa. Iiris, kunnianhimoinen huippututkija, alkaa tuoda kotiin onnenamuletteja ja katsella sisäänpäin. Jukka alkaa unelmoida ajasta koti-isänä, päiväunien aikaisesta kiivaasta kirjoittamisesta ja tulevasta kirjailijuudesta.
Mutta pian Jukalle paljastuu, että tie hedelmöityksestä syntymään ei olekaan suora rata maaliin vaan välissä on monenlaista mittausta ja ajanottoa. Selväksi käy sekin, ettei ”kunhan lapsi on terve” olekaan pelkkä fraasi. Jukka ajautuu tutkimaan lääketieteen historiaa ja törmää yllättäviin yhteyksiin. Mutta tärkein kysymys on, onko hänestä isäksi, myötä- ja vastoinkäymisissä."
Lars Sundin Onnellinen pieni saari tuli tietoisuuteeni Sanasulkia-blogin kirjoituksesta ja itse asiassa hainkin sen jo eilen kirjastosta. Kustantajan, Wsoy:n, sivuilta löytyy pitkä kirjaesittely, tässä sen alkua:
Onnellinen pieni saari sijaitsee kovin tutunoloisessa saaristossa, Fagerön yhdyskunnassa, jossa eletään parempaa elämää kuin mantereella. Näin kaikki sen asukkaat uskovat, ja haluavat säilyttää tämän uskonsa ja turvallisuuden tunteensa silloinkin, kun rantaan alkaa ajautua tuntemattomien ruumiita.
Lars Sundin lämmin kertojanääni kuvaa meille Fagerön värikkäitä asukkaita. Hän kertoo meille Posti-Jannesta joka rikkoo pyhää kirjesalaisuutta – miten hän muuten pysyisi ajan tasalla siitä mitä ihmisille tapahtuu? Hän kertoo meille Aspskärin kuningattaresta Juditista, jonka silmät ovat siniset kuin meri kirkkaana heinäkuisena aamuna. Mantereelta tulee kaikki paha – sehän nähtiin jo siinä miten kävi Celialle joka muutti mantereelle mentyään naimisiin.
Luulen, että tässä kirjassa on hyviä kesäkirjan aineksia: jännitystä, saaristoa, kaunis kansikin. Luen kuitenkin ennen tätä muutamia muita kirjoja virallisesta kesäkirjapinostani.
Tämä kuva on tässä symboloimassa kaunista ja unenomaista kirjaa, jonka näin kirjakaupassa, mutta jota en ole onnistunut löytämään netistä. Se oli jokin suomalainen haikukirja, pieni, valkokantinen ja naisen kirjoittama. Aion palata kirjakauppaan ja sitten haikuasiaan blogissa. En ollut ennen tuota kirjaa edes ymmärtänyt, että olen kiinnostunut haikurunoudesta – vaikka sopiihan se taudinkuvaan, kun olen muutenkin viime aikoina ollut runokuumeen vallassa.
Etsin tätä tiettyä haikukirjaa mm. Adlibriksestä. Olin hämmentynyt siitä, kuinka monta teosta Adlibris vinkkaa, kun laittaa hakusanaksi "haiku".
