Näytetään tekstit, joissa on tunniste Karjalainen Elina. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Karjalainen Elina. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Uppo-Nallen ikuisia ajatuksia

Sokoksen kirjaosaston alelaarista sattui silmään varsin hymyilyttävä ja hihityttävä teos: Eppu ja Anna Nuotion toimittama Uppo-Nallen ikuisia ajatuksia. Kyllähän vanha kunnon Uppis onkin ansainnut kirjan myös ajatuksistaan, ei vain seikkailuistaan ja mainioista loruistaan.

Kirja on jaoteltu eri aihepiireihin ja minuun kolahti heti Arkista onnea -osion ajatus Uppo-Nallen juhlakirjasta:

Onneksi minun kultakimpaleeni löytyvät täältä kotoa.

Moni Uppiksen mietelmä oli hyvin osuva, mutta ne eivät tuntuneet ulkoamuistettavan tutuilta, vaikka minäkin olen Uppikseni lapsuudessa lukenut. Tällaisia kirjoja olisi aina hyvä olla käden ulottuvilla, niin voisi poimia niistä sopivia sitaatteja vaikka kirjeisiin tai blogikirjoituksiin. Tai voisi rauhoittua hädän hetkellä. Uppo-Nalle osaa laittaa asiat oikeaan mittakaavaan:

Oloni tuntuu kovin järkälemäiseltä. Se saattaa johtua siitä, että olen hiukan peloissani, sillä tuntemattoman kohtaaminen on minua aina hiukan hirvittänyt.
Toisaalta olen joutunut kerran toisensa jälkeen huomaamaan, että asioihin, joita en tunne, liittyy elämänsuolan maku, Uppis ajatteli. (Uppo-Nalle ja Merikarhun tytär)

Kuten arvata saattaa, tässä pienessä kirjasessa olisi vaikka kuinka monta siteerauksen arvoista lausahdusta. En nyt kuitenkaan kopioi niitä kaikkia tänne, mutta lupaan kuitenkin, että vaikka lukisin kuinka tyhmän kirjan, en arvioi sitä blogiini Uppiksen tavoin: Kakkaruno, ei mistään kotoisin. (Uppo-Nalle ja Kumma). (Tai jos arvioin, selityskin on valmiina: No, minähän olenkin tällainen vanha uppotukki. Uppo-Nalle ja Nukku-Ukko)

Lapsuudenperheessäni luettiin Uppiksia ja häntä arvostetaan perhepiirissämme yhä, mutta tätä kirjaa selatessani huomasin, etten ole lukenut kaikkia Uppo-Nalle-kirjoja ollenkaan. Esim. tuo Uppo-Nalle ja Kumma on minusta aika kummallisen kuuloinen. Vaan ei haittaa - ne Uppikset, jotka lapsena omistin, luin niin moneen kertaan, että Uppis, Reeta ja Laulava lintukoira pysyvät aina mielessäni. Jonain laiskana kesälomapäivänä voisin ottaa lukeakseni Uppiksen tai pari. Aloin tämän Ikuisia ajatuksia -kirjan ääressä ihmetellä, miksen ole lukenut Uppo-Nalleja aikuisena, vaikka melkein kaikki muut lapsuuden suosikit olen.

Millaisia muistoja muilla on Uppo-Nallesta? Luetaanko Uppo-Nalleja yhä?

Elina Karjalainen, Hannu Taina, toim. Eppu ja Anna Nuotio: Uppo-Nallen ikuisia ajatuksia. Wsoy, 2008.