Kim van Alkemade Lapsi nro 8

Kim van Alkemade Lapsi nro 8

Alkuteos: Orphan nro 8

Suomentaja: Päivi Paju

HarperCollinsNordic 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Lapsi nro 8 on koskettava tarina orpolapsista. Tarina kulkee eri aikatasoilla päähenkilön lapsuudesta aikuisuuteen. Kirjan lopussa kirjailija kertoo, että tarinan pohjana on käytetty Hebrew Orphan Asylum -orpokodin tapahtumia 1900-luvun alussa New Yorkissa, ja myös henkilöhahmoissa on todellisuuspohjaa.

Tarinassa kerrotaan Rachel Rabinowitzin elämästä nelivuotiaasta nelikymppiseksi naiseksi.  Eletään vuotta 1919, kun Rachel asuu perheensä kanssa New Yorkissa. Visha käy tyttärensä kanssa isän työpaikalla viemässä tämän unohtamat eväät, mutta vierailu on kohtalokas johtaen surulliseen tapahtumaan. Perheen tragediassa Visha-äiti kuolee väkivallan seurauksena ja isä luistaa tiehensä. Rachel lähetetään veljensä kanssa lastenkotiin, mutta muutaman vuoden ikäeron vuoksi heidät erotetaan, kun sijaiskotia ei löydy.

”Teidän talostanne, teidän tyttärenne, mutta entäs minun tyttöni?” Kova meteli toi rouva Giovannin käytävään. Hän alkoi puhua italiaa tytön kanssa, joka alkoi itkeä uudelleen niin, että kyyneleet valuivat hänen poskiltaan pitsikaulukselle. Heidän sanansa, vieraskielinen pajatus, kiersi kehää Vishan korvissa. Väri pakeni hänen kasvoiltaan. Hän esitti kysymyksen, johon tiesi jo vastauksen.

Rachelin kohtalona on juutalaisten lasten lastenkoti Amsterdam Avenuella.  Tuolla Rachel kohtaa lääkäri Mildred Solomonin. Tohtori Solomon suorittaa lapsilla lääketieteellisiä kokeita altistaen Rachelin toistuvasti röntgensäteille. Tohtorin motiivina on uran edistäminen, sillä naisena hänen on saatavia tuloksia pärjätäkseen. Tutkimukset jättävät Rachelin kehoon pysyvät jäljet.

”Minun nimeni on Rachel, olen jo sanonut sen teille. Mutta te ette välitä, vai mitä? Vieläkin minä olen teille vain numero. Kaikki lastenkodin lapset olivat teille pelkkiä numeroita.” Mietin herra Mendelsohnin hauraassa käsivarressa ollutta tatuointia. ”Pelkkiä numeroita, niin kuin keskitysleireillä.”

Kaiken kokemansa keskellä Rachel on myös onnekas, sillä hän pakenee aikanaan lastenkodista. Hän ei ole onnistunut jättämään menneisyyttään taakseen, vaan kohtaa sen aikuisena uudelleen.  Sairaanhoitajana hän tapaa hoitokodissa syöpää sairastavan tohtori Solomonin. Rachel haluaa osoittaa lääkärille tämän tekemien kokeiden seuraukset.   Jossain vaiheessa Rachelin on tehtävä valinta koston ja anteeksiannon välillä. 1950-luvun Yhdysvalloissa psykiatriassa väitettiin, että homoseksuaalisuus oli psyykkinen sairaus, joka pystyttiin parantamaan psykoanalyysillä ja terapialla.  Tämän takia aihe on myös tarinassa.  Kim van Alkemaden tarina on koskettava naistarina. Suosittelen.

Blogeissa toisaalla: Luetut,  Evaria ja Syyslapsi

Jeffrey Eugenides Naimapuuhia

Jeffrey Eugenides Naimapuuhia

Alkuperäisteos: The Marriage Plot 2011

Suomentaja: Arto Schroderus

Otava 2012, Otavan kirjasto. Kotikirjasto.

Olen kirjoittanut aiemmin blogitekstin Jeffrey Eugenideksen teoksista Middle sex ja Virgin suicides. Naimapuuhista kirjoittaminen ei ole helppoa, sillä kirja on minulle läheinen, pidän siitä niin kovasti. Mutta syksyn uutuusähkyssä on pakko pitää breikki Eugenideksen ja Toni Morrisonin seurassa. En iloitse tiiliskivistä, mutta Naimapuuhien sivut eivät tunnu liiallisilta, vaikka niitä onkin kertynyt teokseen peräti 509 sivua. Teoksen englanninkielinen nimi, The Marriage Plot, on hyvä, sillä se johtaa ajatukset heti aiheeseen. Sen olisi voinut säilyttää meilläkin. Naimapuuhien kirjallinen koti on lukijalle tuttu ja läheinen.

Kirjallisuudenopiskelija Madeleine Hanna on valmistumassa ja tekee yliopistossa tutkielmaa 1800-luvun viktoriaanisen ajan englantilaisista avioliittoromaaneista.  Teoksen intertekstuaalinen ote on vahva. Madeleinen rakkaita kirjailijoita ovat Edith Wharton, Henry James, Charles Dickens ja George Eliot, unohtamatta myöskään Brontën sisaruksia ja Jane Austenia.

ENSINNÄKIN KAIKKI NÄMÄ kirjat. Tässä olivat hänen Edith Whartoninsa, eivätkä romaanit olleet nimen vaan julkaisuvuoden mukaisessa järjestyksessä; tuossa koko Modern Libraryn Henry James -sarja, jonka hän oli saanut lahjaksi isältään 21-vuotissyntymäpäivänään; myös koirankorvilla olevat kurssikirjapokkarit jotka hän oli lukenut collegessa; paljon Dickensiä, nokare Trollopea ja mahan täydeltä Austenia, George Eliotia ja hirmuisia Brontën sisaria.

Tarinassa eletään 1980-luvun opiskelijaelämää Brownin yliopistossa, seksuaalisen vapautumisen, mielenterveydellisten ongelmien ja oman aikuistumisen puristuksessa. Valmistumisen jälkeisessä ajassa haetaan omaa paikkaa elämässä.

Madeleine tempautuu myös omaan rakkaustarinaansa ja modernin kolmiodraaman kierteisiin. Madeleinen mielestä biologian opiskelija Leonard tuntuu sydämen valitulta. Suhteesta muodostuu syvällinen ja kipinöivän eroottinen. Karismaattisen Leonard Bankheadin elämää vaikeuttaa kaksisuuntainen mielialahäiriö. Madeleinen ja Leonardin suhde on sairauden takia kiemurainen.

Leonardin kanssa seurusteleminen oli niin kuin olisi jutellut syvällisiä koko ajan. Aina kun Madeleine oli Leonardin kanssa, Leonard antoi hänelle koko huomionsa. Leonard ei tuijottanut häntä silmiin tai tukahduttanut häntä niin kuin Billy mutta antoi ymmärtää olevansa läsnä. Hän ei juuri tarjonnut neuvoja. Kuunteli vain ja mumisi rauhoittavasti.

Mitä enemmän Leonard vetäytyi, sitä enemmän Madeleine huolestui. Mitä epätoivoisemmaksi hän tuli, sitä kauemmas Leonard vetäytyi. Hän meni kirjastoon tekemään avioliittojuonta koskevaa tutkielmaansa, mutta seksifantasioille otollinen ilmapiiri – katseyhteydet lukusalissa, kutsuvat kirjahyllyt – saivat hänet kaipaamaan Leonardia epätoivoisesti.

Kilpakosijana tarinassa on uskollinen ystävä ja uskontotieteen opiskelija Mitchell Grammaticus, joka uskoo puolestaan, että hänet ja Madeleine on tarkoitettu toisilleen. Valmistumisen jälkeen Mitchell etsii itseään maailmalta ja uskon asemilta yrittäen saada Madeleinen mielestään.

Kun Madeleine oli syöksynyt kahvilasta ulos, Mitchell oli jäänyt pöytään lamaantuneena katumuksesta. Heidän sovintonsa oli kestänyt kokonaista kaksikymmentä minuuttia. Mitchell oli lähdössä Providencesta samana iltana ja muutaman kuukauden kuluttua myös maasta. Mistä sen tiesi, milloin hän näkisi Madeleinen seuraavan kerran, jos milloinkaa

Opiskeluelämä, lukusalit, seminaarit ja yliopistomiljöö ovat mieluinen kehys tarinalle ja otollinen paikka rakastua. Kampuselämä tulee likelle ja pidän siitä, koska olen käynyt itse kampusmaisen yliopiston. Muutenkin ajankuva kiehtoo, koska olen itse opiskellut 80- ja 90-lukujen vaihteessa. Mietin Eugenideksen kykyä tunkeutua naisen mieleen, kirjoittaa rakkaudesta, siten, että tuo kaikki hapuilu, epävarmuus, kärsimys, tuskaisuus on alastomana ja paljaana käsin kosketeltavana. Tunteiden vuoristoradassa on kiivas kulku. Sivun 479 vaiheisuus hämäsi minua, kuulua kakkosvaiheeseen. Höh! Yksi puuttuva kirjain siirtää toiseen vaiheeseen.

Naimapuuhia on kirjallisten viittausten runsaudensarvi. Se on ihana, kepeä ja täydellinen kirja, sillä se ihastuttaa, rakastuttaa ja pakahduttaa mielen.  Madeleinen pitäisi hallita asioita, joihin hän ei pysty.  Tarinaan mahtuu huolta, murhetta ja epätoivoa. Olisin voinut kirjoittaa tämän blogitekstin jo paljon aiemmin, mutta minussa eli viha-rakkaussuhde kirjaan, olin lukenut sen pokkarina, jota inhosin. Vasta eilen löytäessäni uudenkarhean kirjan saatoin  naputella tämän blogiini.  Naimapuuhia on älykäs rakkausromaani koomisesta nimestään huolimatta.

Blogeissa toisaalla: Lumiomena, Sara, Liisa, Sabinan knalli

Håkan Nesser Carmine Streetin sokeat

Håkan Nesser Carmine Streetin sokeat
Alkuteos: Maskarna på Carmine Street 2009
Suomentaja: Aleksi Milonoff

Kustantaja: Tammi 2016. Oma ostos.

Håkan Nesser on ruotsalainen kirjailija. Jostain syystä en ole aiemmin lukenut hänen kirjojaan, vaikka kolme kirjaa on odottanut lukemista, sillä hyllyssäni ovat Kim Novak ei uinut Genesaretinjärvessä, Pääsky, kissa, ruusu, kuolema  ja Sukujuhlat.

Carmine Streetin sokeat on psykologinen trilleri pikkutytön katoamisesta. Kysymys on kadonneesta ihmisestä aivan kuin kesällä lukemassani Caroline Erikssonin Kadonneissa. Tunnelma ei muutu missään vaiheessa yhtä painostavaksi. Nesserin tarina on miellyttävä lukea, mutta minun oli toisteltava useamman kerran itselleni lukiessani, että kirjailija on ruotsalainen.   

Tarinanmiljöö on New York. Taidepiirit tulevat niin liki, että yhdistän Nesserin kirjan Michael Cunninghamin kirjaan Illan tullen. Myös Paul Austerin ja Siri Hustvedtin kirjallinen maailma tulee liki.  Carmine Streetin sokeat kertoo myös ihmissuhteista, parisuhteesta. Se on myös avioliittoromaani ja parisuhderomaani. 

Tarinan keskiössä ovat kirjailija Erik Steinbeck ja hänen kuvataiteilija vaimonsa Winnie Steinbeck.  Tarinan kertoo Erik Steinbeck, jonka luotettavuutta kertojana joudun puntaroimaan enemmänkin. Kertoja kuvaa pariskunnan tutustumisen, kuinka Winnie saapuu Erikin kirjan esittelytilaisuuteen.  He tapaavat oudon sattuman vuoksi, löytävät toisensa ja menevät yhteen. Viiden hyvän yhteisen vuoden jälkeen tapahtuu menetys. Toipuakseen he jättävät taakseen Maardamin kaupungin jossain läntisessä Euroopassa. Tapahtumien miljööksi vaihtuu tässä vaiheessa Manhattan Island ja New York.   Pariskunta uskoo, että muutto uuteen ympäristöön jättää taakseen kotimaan surulliset tapahtumat. Tällä kirjan lauseella on erityinen merkityksensä tarinassa: New Yorkiin saapui neljä täyttä matkalaukkua ja kaksi tyhjää sydäntä.

Kuukauden kuluttua Winnie pääsi pois Rozenhejmistä. Olin sairaala-aikana myynyt Wallenerstraatin talomme ja vuokrannut pienen asunnon Maardamista.

Pariskunnan neljävuotiaan Sarah-tyttären katoamisesta on kulunut puolitoista vuotta. Lasta ei löydy, lunnaita ei vaadita ja tutkimukset junnaavat paikoillaan. Erik on valmis myöntämään realiteetit, mutta Winnie uskoo Sarahin olevan elossa. Erik aloittelee uutta kirjaansa Winnien paetessa maalaamiseen.  Jokin Winnien käytöksessä oudoksuttaa. Winnie tuntuu lipuvan aina vain kauemmaksi. Erik tarkkailee vaivihkaa vaimoaan, joka herättää käytöksellään kysymyksiä. Erik saattaa nähdä vaimonsa kaupungilla, mutta tämä kieltää olleensa edes paikalla. Eläkkeellä oleva yksityisetsivä Edwards on Erikin apuna.  Erik selvittää  Winnien menneisyyttä ja murtavia salaisuuksia. Oliko heidän muuttonsa New Yorkiin sattumaa? Kuka tuntee kenetkin ja millä nimillä? Winnie oli hoidossa tapahtuneen jälkeen, mutta onko hänen mielenterveytensä romahtamassa uudelleen?

”Miksi te muutitte New Yorkiin?” herran Edwards kysyy pidettyään taas pienen tauon. Ymmärsin, että ajatuksena oli päästä irti tyttärenne tragediasta. Saada siihen etäisyyttä, niin sanoakseni.

”Niin minäkin ymmärsin”, sanon. Sikäli kuin jotain ymmärsin.”

Carmine Streetin sokeat pitää lukijan tiukassa otteessaan loppuun asti. Loppu on yllättävä,  selkeä ja täydellinen. Aion hankkia Nesserin loput puuttuvat kirjat, sillä vakuutuin kirjailijasta. Nesser on upea tarinankertoja ja iloitsen kirjailijalöydöstäni.

 Blogeissa toisaalla:  Kristan kirjat

Onko kenelläkään listaa, missä järjestyksessä Nesserit pitäisi lukea? Eli onko listaus oikein? Miten olen voinutkin sivuuttaa kaikki nämä?


Van Veeteren -sarja
Toden ja ilveen verkko
Kaalbringenin kurkunleikkaaja
Kotiinpaluu
Syntymämerkki
Komisario ja hiljaisuus
Münsterin juttu
Carambole
Ewa Morenon juttu
Pääsky, kissa, ruusu, kuolema
Tapaus G - murha menneisyydestä

Gunnar Barbarotti -sarja
Sukujuhlat
Kokonaan toinen juttu
Herra Roosin tarina
Yksinäiset
Pikku-Burman teurastajatar