Herman Koch
(s. 1953) on hollantilainen kirjailija,
kolumnisti ja näyttelijä. Naapuri on
hänen seitsemäs romaaninsa. Häneltä on
aiemmin suomennettu Lääkäri ja Illallinen. Luin Herman Kochin Illallisen
ennen blogiani. Pidin Illallisesta,
sen hallitusta kerronnasta. Naapuri
on hajanaisempi tarina.
Pidän Kochista kertojana. Hänessä on jotain samaa kuin
Lars Sundissa ja Peter Handkessa. Hän antaa vaikutelman, että tarinan kertoja
on lörpöttelijä, että hän luotsaa lukijaa hyvin hövelisti eteenpäin.
Todellisuudessa hän paljastuu epäluotettavaksi tai salailevaksi, loppujen
lopuksi lukija saa olla hyvin tarkkaavainen tekstin kanssa. Naapurin päähenkilö on ikääntynyt Herra M.
Hän on ollut aikoinaan arvostettu, kansainvälisesti menestynyt kirjailija. Nyt
kirjailijan ura on jo hiipumassa.
Sellaista se siis on, kirjailijan elämä. Hän nousee, hän menee suihkuun, hän kuivaa itsensä – kuten kuka tahansa. Mutta jo pian eteen tulee ensimmäinen pulma: aamiainen. Hän on tänään yksin, vaimo ja tytär ovat kakkosasunnolla, hän ei osaa keittää kahvia. Äärimmäisissä olosuhteissa – haaksirikon, ydinkatastrofin, maanjäristyksen jälkeen – hän saattaisi onnistua tiristämään sen muistinsa perukoilta.
Kirjailija kirjan sisällä ei ole minulle mieluisin ratkaisu.
Terhi Rannelan Läpi yön teoksessa
kirjailija kirjoitti kirjaa. Ihastuin tuohon kirjaan. Kochin Naapurissa kirjailija kuljettaa
päähenkilönsä kirjastoon puhumaan kirjastaan. Tällainen samanlainen episodi
kulkee myös Leena Krohnin uusimmassa kirjassa Erehdys. Kirjailija E:tä on
pyydetty lukemaan novellejaan ja keskustelemaan lukijoidensa kanssa. Samanlainen
tarina on Torgny Lindgrenin kirjassa Kimalaisen mettä. Keski-ikäinen naiskirjailija on tullut lokakuisena iltana
pienen länsipohjalaiskunnan seurakuntakotiin luennoimaan pyhimyksistä. Kummassakin kirjaillassa tunnelma peilautuu ankeana, ahdistavana
ja epämiellyttävänä kokemuksena. Ystäväni kertoi viime syksynä kirjastoillasta
keskellä ei mitään. Kirjastoilta tapahtui sikäläisten ihmisten arjessa.
Kullakin on kiireensä ja arkirutiininsa. Järjestelyt ovat hyvin pelkistetyt.
Kirjailijalle saatetaan osoittaa yösija, mutta murkinan saa etsiä kävellen
jostain keskeltä ei mitään. Ilman autoa ihminen saa seikkailla kylän pimeydessä
tuntematta seutua.
Vajaa neljännestunti myöhemmin – kirjastonhoitaja on jo pari kertaa vilkaissut rannekelloaan – kaikki on yhtäkkiä ohi. Niinhän se on, on aika tulla ja on aika lähteä. Jos kirjastossa jotain vihataan niin kirjailijoita, jotka eivät osaa pysyä kohtuudessa. Kirjailijoita, jotka kuuntelisivat omaa ääntään vaikka koko päivän.Ja niin sanoo kirjailija, joka julkaisee vuodesta toiseen pelkkiä uusia sotakirjoja? Lukijasi ovat nukahtaneet jo kauan sitten, M. Taidat olla ainoa joka ei ole vielä huomannut sitä. Mikset kerrankin kirjoittaisi jostain muusta?
Kirjailijan uudemmat sotaromaanit eivät herätä
samanlaista kiinnostusta kuin läpimurtoromaani. Kirjailijan menestystarina oli tosipohjainen
katoamismysteeri, joka kertoi historianopettaja Jan Landzaatista ja tämän
katoamisesta pian sen jälkeen, kun hänellä oli ollut lyhyt suhde kauniin oppilaansa
kanssa. Viimeisen kerran opettaja oli nähty eräällä mökillä, paikalla oli ollut
myös kyseinen opiskelijatyttö ja tämän uusi poikaystävä. Nyt kirjailija M.:n ura ja samalla Landzaat ovat
menettämässä merkitystään. Vain salaperäinen alakerran naapuri tarkkailee M.:ää. Mitä tekemistä naapurilla on
katoamistapauksen kanssa? Mitä hän
tietää tapahtuneesta?
Kochin kirjallisuuspohdinnat raottavat kirjailijan
julkista roolia ja esilläoloa maineen hintana. Miten kirjailija perustelee
kuulijoilleen, miksi hänen kirjansa kannattaa lukea? Minkälaisella käytöksellä hän
markkinoi itseään? Miten pitkälle pääsee asenteella kirja puhukoon puolestaan?
Kuinka jaksaa vastata toimittajan kysymyksiin kerrasta toiseen?
Keskinkertainen kirjailija istuu elinkautista. Hänen on pakko jatkaa. On liian myöhäistä vaihtaa enää ammattia. Hänen on jatkettava katkeraan loppuun saakka, kunnes kuolema hänet korjaa. Vain kuolema voi vapauttaa hänet omasta keskinkertaisuudestaan.
Illallisessa tarinan juonenkäänteet yllättävät lukijan
täydellisesti ja koukuttavat lukijan matkaansa. Lukijan käsitykset keskeisistä
henkilöistä muuttuvat kirjan edetessä. Miellyttävä henkilö muuttuu
vastenmieliseksi. Viaton ilta saa aivan
odottamattomat kasvot. Koch rakentaa
tahallisia harhautuksia ja tarjoaa erilaisia tulkintoja vastaukseksi. Kochin kirjoissa on sivuja huomattavasti
enemmän kuin Peter Handken kirjoissa, joten jälkimmäisen tiivis ilmaisu tekee lukemisesta
entistä haasteellisemman. Pidän Kochin
kirjoista, niiden hyvästä käännöksestä ja raikkaasta ulkoasusta. Naapuri on erinomainen kirja, mutta Illallinen oli enemmän minulle.
Herman Koch Naapuri
Alkuperäisteos Geachte Heer
M.
Suomentaja Sanna van Leeuwen
Siltala 2015. Kustantajalta.
Kiitoksin.
Kirjan ovat lukeneet mm. MariA., Kirjasähkökäyrä ja Maisku
