Sain Kolmen kirjan haasteen Kirjasähkökäyrän Mailta, johon vastasinkin
täällä. Jäin miettimään valintojani, sillä minuun iski uteliaisuus. Miksi
valitsin nuo kirjat? Päätin lukea
Wolitzerin kirjan. Lukiessani mietin, että pitäisikö kirjassa olla ikäraja?
Hah. Millä oikeudella joku lukee Potterin ja halveeraa sen sitten huonoksi, jos
ei omaakaan fantasiageeniä? Miksi
ihmeessä moittia Wolitzeria, jos nuoruus on menetetty? Ehkä lukijan on hyvä
tietää, että kirjoittaessaan Wolitzer oli 23-vuotias yliopisto-opiskelija.
Kuulen sisareni kutsuvan on goottikirja, kehitystarina, täynnä nuoruuden angstia, ehdottomuutta, intohimoa,
mustia vaatteita, esikuvia ja minäkuvan hapuilevaa etsintää. Naomi, Laura ja
Claire ovat yliopisto-opiskelijoita Swarthmoren campuksella, kulkevat yhdessä ja
jakavat ajatuksensa. Jokaisella on oma kirjailijansa, josta he ammentavat
voimaa yhteisissä lukutuokioissa. He valvoivat yömyöhään, mantrasivat
runosäkeitä, ja ylpeilivät vähillä
yöunillaan. Tyttöjen ihailemilla kirjailijoilla
on yksi yhteinen nimittäjä ylitse muiden, sillä heistä kukin on poistunut täältä
vapaaehtoisesti: Sylvia Plath, Anne Sexton, Lucy Archer. Naisista viime
mainittu on kuitenkin fiktiivinen hahmo.
Tämä on Claire Danzigerin tarina, jossa kuvataan hänen uskollisuuttaan
seurata esikuvaansa, Lucy Archeria, jopa niin, että hän sivuuttaa oman perheen,
poikaystävän sekä ystävättäret. Toisaalta Clairen perheen välit jäätyivät
menetyksestä, josta ei voinut toipua. Perhe ei ollut enää kokonainen, sillä
vanhemmat menettivät lapsen ja Claire veljensä. Sethin menetys puski vihan
perheeseen.
Ihmiset kuuluttivat koko ajan isoon ääneen, kuinka
ihanaa olisi vanheta jonkun rakastamansa ihmisen rinnalla, mutta mikäli se tarkoitti
jotakin tällaista, Ray ei halunnut kuulla puhuttavankaan siitä. Hän oli liian
ylpeä paljastaakseen voimattomuutensa toiselle ihmiselle, Helenillekään.
Mieluummin hän vanhenisi yksin jossakin rähjäisessä hotellissa.
Toisaalla tämä on kertomus vanhempien tuskasta, kyvyttömyydestä laskea irti,
surutyöstä tilanteessa, jossa lapsen huone odottaa asujaansa koskemattomana. Helen ja Ray Archer ovat meribiologeja,
surunsa vangitsemia ja surussaan toisistaankin etääntyneitä. Claire hakeutuu
heidän kotiinsa au-pairiksi.
Oli hassua, kuinka usein hänen mieleensä juolahtavat
termit olivat jollakin tavoin mereen liittyviä, kun hän ajatteli omaa
elämäänsä. Helenin kiinnostus oli vetäytynyt tavoittamattomiin kuin laskuvesi.
He olivat molemmat hukkumaisillaan suruunsa. Hän oli vajonnut syvemmälle kuin
koskaan ennen. Merisanasto tuntui sopivan tarkalleen tappioihin.
Kuulen sisareni kutsuvan on kaunis ja herkkä romaani nuoruudesta, kolmesta nuoresta naisesta sekä kahden perheen kohtaamista kipukohdista, joista perheissä ennemmin vaietaan kuin puhutaan. Kirjassa on kauniita ajatuksia, jotka yltävät miltei tarinan tasolle. Helen ja Ray Archerin tunteet puskevat lukijan iholle. Julian on hapuileva nuorimies, jota Claire epäröi laskea liian liki. Valitettavasti Wolitzerin muita kirjoja ei ole suomennettu.
Meg Wolitzer Kuulen sisareni kutsuvan
Suomentaja Anja Haglund
Alkuperäisteos Sleepwalking
Otava 1983. Kotikirjasto.
Kesäarvonta 3.
Onnea voittajille.
Odotan, että voittajat lähettävät yhteystietonsaja ja paketinvoittaja puhelinumeronsa. Koditta jäävät siirtyvät seuraavaan arvontaan.
Yksittäiset kirjat
1.
Maija Muinonen Mustat paperit
Vintagentti
2. Milan Kundera
Merkityksettömyyden juhla
Rose86
3. Kami Garcia & Margaret
Srohl Lumoava kaaos
Heidi P.
4. Kesänippu 4
Margaret Atwood Poikkeustila
Joanne Harris Appelsiinin tuoksu
Ian McEwan Lauantai
Linda Olsson Laulaisin sinulle
lempeitä lauluja
Michael Ondaatje Englantilainen
potilas
Anne Swärd Kesällä kerran
Anna Tyle Nooan kompassi
Marja-Liisa
