Denise Rudberg Toinen toista pahempi

Denise Rudberg Toinen toista pahempi
Alkuteos Två gånger är en vana
Suomentaja Anu Koivunen Into 2016. Kustantajan ennakkokappale. Kiitoksin.

Toinen toista pahempi on Denise Rudbergin toinen suomennettu teos. Yksi tappava syrjähyppy aloitti Marianne Jidhoff –kirjat. 

Rudberg on valinnut hieman erilaisemman keskushahmon dekkariinsa, sillä Marinne Jidhoff on teräväpäinen syyttäjänsihteeri. Yllättävää kyllä, niin Marianne on 55-vuotias leskinainen, kun yleensä dekkareiden keskiössä taitaa olla kolmekymppinen, eronnut blondi lapsiensa kera. Sarkastisuuteni johtunee siitä, että minua kismittää, kun Marianne Cedervallin dekkarit jäivät kahteen suomennettuun (ikäryhmä sama, mutta, mutta naispari). Jidhoff on varakas nainen, ehkä on hyvä lisätä, että hän on todella hyväosainen ja se tuodaan kirjassa myös esiin, jos ensimmäinen osa on jäänyt lukematta.  Hänen upea talonsa Östermalmilla mainitaan tarpeeksi usein, että se ei pääse unohtumaan. Tapahtumien miljöönä on muutenkin paremman väen Tukholma. 

Keskusrikospoliisin uusi tutkintayksikkö ryhtyy selvittämään salaperäisen yhtiön tarkkaan vaiettuja kuvioita. Syyttäjänsihteeri Marianne Jidhoff, parkkiintunut rikostutkija Torsten Ehn ja nuori konstaapeli Augustin Madrid ovat tarinan keskiössä.  Aloitusosasta on pakko tuoda esille, että Marianne on jäänyt siinä juuri leskeksi. Hän ei ole suinkaan surun murjoma, vaan enemmänkin helpottunut. Hans ei ollut laisinkaan uskollinen aviomies. Itse asiassa ensimmäinen osa päättyy Irene Sundbergin valitsemiseen lääninpoliisijohtajan tehtävään, ja tämä häilyy tässäkin tarinassa taustalla. Tämä valinta ei ole merkityksetön Mariannelle. Nyt tapahtumat käynnistyvät kun sijoitusyhtiö The Chinese Wallin osakas, Fredrik Palmgren, hakataan henkihieveriin. 

Joillekin kohdille kirjassa on pakko hymyillä, koska ollaan hyvän maun rajoilla uskottavuudessa. Ehkä on parempi kertoa, että jos haluat rypeä kurjuudessa ja elämän ankeudessa, niin voit saada sapen karvaita röyhtäyksiä Mariannen seurassa. Mariannen elämää kuvataan muutenkin kuin töiden kautta. Hänen mieskuviot ovat osana tapahtumia. Seksuaalisuus pyrkii esiin myös, kun käsitellään rikosuhrien kohtaloita. Mariannen aikuiset lapset ovat läsnä, sillä vanhin tytär Nina Larson, on muuttanut kotiin eronsa jälkeen ja Peder Larson on palannut äidin hoiteisiin opiskeltuaan taloustiedettä Australiassa. Mariannen toisella tyttärellä Sigridillä on ylellinen naistenvaatteiden ompelimo, josta saa ihanuuksia aina tarpeen vaatiessa.

He molemmat nauroivat, ja Marianne ymmärsi, että ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan hän oli voinut olla täysin rehellinen miehelle, jonka vierellä hän makasi alastomana. Siitä huolimatta että mies edusti kaikkea hänen halveksumaansa, eikä hän edes luottanut tähän tippaakaan. Jollakin merkillisellä tavalla se teki hänen olonsa turvalliseksi.

Luin jostakin haastattelusta, että Denise Rudbergin omassa elämässä hänen vanhempansa erosivat Denisen ollessa kuusivuotias ja hän jäi isälleen. Myös Marianne on elänyt isänsä kanssa, koska Mariannen äiti kuoli synnytyksessä vuonna 1955. Myös Mariannen voimavarat ja ihmissuhteiden merkitys nousevat esiin. Ystävät ovat jaksamisen voimavaroja. Marianne elää sinkkuna, eikä ole kovin valmis vaihtamaan osaansa. Hän eli pitkään valheessa petollisen miehensä kanssa. Nyt tapahtumat sijoittuvat joulun ja vuodenvaihteen tienoisiin, jotka juhlina voivat olla traumatisoivia.  Mariannen poppoo miettiikin, voisiko juhlat jatkossa viettää jossain etelän lämmössä.

Välillä Marianne oli kauhuissaan miettinyt, millaista hänen elämänsä olisi ollut ilman lapsia. Miten tyhjää se olisi ollut. Hän oli ehkä ennakkoluuloinen, mutta sellainen elämä olisi ollut kamalaa. Hän pystyi vain kuvittelemaan Irene Sundbergin surun. Ja sen miten vaikeaa oli joutua tekemään valinta, jota ei halunnut tehdä.

Rudbergin lopetukset ovat ällistyttäviä. En tarkoita, että teoksen loppuratkaisu kyhättäisiin kasaan viimeisillä sivuilla. Rudbergin lopetukset ovat toisenlaisia. Ensimmäisessä on tuo työkuvio. Ja tässä  Torsten juttelee balettia opiskelevan Noah poikansa kanssa. Noah kertoo ystävästään ja yöllisistä poissaoloistaan, sillä isällehän voi kertoa kaiken. Sitä vartenhan isä on? Rudberg osaa koukuttaa.

Rudbergin kirjoissa kurkistat elämään, jota et ehkä itse elä. Jos kaipaat huikeaa jännitystä, niin sitä et saa. Pahinta näissä on ruoka, sillä suosittelen, että et tartu näihin nälkäisenä ja dieetin ohessa.  Viihdyin Mariannen seurassa ja toivon, että kustantaja suomentaa Rudbergin kirjoja jatkossakin.

Blogeissa toisaalla: Mummo matkalla

Syksyn 5 dekkariuutuutta Yksi tappava syrjähyppy, Mykkä tyttö

Etsitkö hyvää dekkariuutuutta elokuun pimeneviin iltoihin?


Alan Bradley Hopeisen hummerihaarukan tapaus Bazar
Denise Rudberg Yksi tappava syrjähyppy Into
Malva Neva Valheiden pastoraali Myllylahti
Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt Mykkätyttö Bazar
Anna Lihammer Kun pimeys peittää maan Atena blogiteksti täällä.







Denise Rudberg Yksi tappava syrjähyppy




Luin Denise Rudbergin dekkarin lukumaratonissa viikonloppuna. Rudberg on kirjoittanut aiemmin chick lit -romaaneja, mutta nyt kirjailija on pukenut chick-litin dekkaritwistin muottiin. Sarjan keskeinen henkilö on viisikymppinen syyttäjänsihteeri Marianne Jidhoff. Luin jokin aika sitten Hilary Boydin Täydellisen avioliiton, jonka sijoitin gran-litin alle. Ruotsissa Rudbergin teoksia mainostetaan termillä Elegant Crime.


Yksi tappava syrjähyppy on monipuolinen ja hyvin kirjoitettu. Tarina kulkee useamman kertojan kautta, mutta osiot ovat poikkeuksellisen tasavahvoja. Olen lukenut kesän aikana erilaisia rikosromaaneja ja kokeillut rajojani erilaisten dekkarien lukijana.


Rudbergin kirja herätti minussa yllättävän paljon ajatuksia. Jos tästä kirjasta tehtäisiin blankko versio ilman paikannimiä, niin en ole varma, pystyisinkö sijoittamaan tämän Tukholmaan. Saattaisin sijoittaa Englantiin. Tarinan päähenkilö ei ole kolmikymppinen yksinhuoltaja, hän ei ole edes eroamassa, ihan sen takia, että hän leskeytyy kirjan ensimmäisillä sivuilla. Eikä edes blondi! Miten ihmeessä päähenkilö voi olla viisikymppinen, itsenäinen ja rikas sinkku? Mariannen lapset Nina, Sigrid ja Peder elävät omaa elämäänsä. Marianne ei ole surun murtama, mutta siihen on syynsä menneessä eletyssä elämässä. Aviomiehen viimeiset sanat ovat Ingrid, missä on Ingrid? Surutyö on aina vaikeaa, mutta erityisen vaikeaa se on vihansekaisissa tunteissa.

Peder tarttui häntä käsivarresta ja auttoi jalkeille. He halasivat toisiaan pitkään. Marianne ei tiennyt miten kauan. Hän pakotti itsensä katsomaan Hansia mutta joutui kääntämään katseensa melkein heti. Hän halusi pois. Pois huoneesta.

Marianne Jidhoff on 55-vuotias energinen syyttäjänsihteeri, jonka pääsyyttäjä Olle Lundqvist saa palaamaan töihin pitkältä virkavapaalta. Marianne työskentelee vanhemman rikostutkijan Torsten Ehnin ja vastavalmistuneen Augustin Madridin kanssa. Marianne asuu hulppeasti, talossa, jossa hän on asunut koko ikänsä, ja jossa jo äiti asui. Tapahtumien miljöönä on Östermalmin yläluokan elämä. Marianne on varsin kehityskelpoinen ja kiinnostava päähenkilö.


Tapahtumat käynnistyvät, kun rikas liikemies kuolee kotinsa edustalla aamuyöllä neljän aikaan. Riehuuko Tukholman yläluokassa murhaaja? Mariannen puoliso Hans Larson teki mittavan työuran, mutta hänelläkin oli heikkoutensa. Yhtenä sivujuonena kulkee Paula Steenin elämä huonossa parisuhteessa, jota värittävät myös oudot anonyymit tekstiviestit sekä ihmeellinen tirkistelijä. NYT-kurssi kerää outoja osallistujia parantamaan parisuhteensa laatua.

Rudberg pohjustaa hyvin alkavaa sarjaansa. Loppuratkaisussa olisi ollut toivomisen varaa eli loppu on yllätyksellinen ja hieman tylsä. Tuollainen lopetus toimii kerran. Sen sijaan viimeisten sivujen tapahtumat sähköistävät tarinan varsin mallikkaasti. Yksi tappava syrjähyppy on hyvä aloitus ja harmitonta ajanvietettä. Lukemani aloitus on varsin elegantti, tyylikäs ja jännittävä. Pidin lukemastani, sillä karsastan väkivaltaa, piinaavaa jännitystä ja lukijan shokeeraamista. Täydet pisteet Mariannelle. Jatkan Rudbergin parissa ehdottomasti.


Rudberg Denise Yksi tappava syrjähyppy
Alkuperäisteos Ett litet snedsprång
Suomentaja Anu Koivunen
Into 2015. Ennakkokappale. Kiitän kustantajaa.







Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt Mykkä tyttö

Ruotsalainen kirjailijakaksikko Michael Hjorth ja Hans Rosenfeldt ovat kirjoittaneet dekkarisarjan neljännen osan. Sebastian Bergmanin ja henkirikosyksikön tutkimuksista kertovan sarjan aiemmat osat ovat Mies joka ei ollut murhaaja, Oppipoika ja Tunturihauta.

Kesäkuussa ilmestyneessä neljännessä Bergman-kirjassa Mykkä tyttö selvitellään perhesurmaa. Carlstenin perhe löytyy julmasti murhattuna Torsbyn kodistaan. Äiti, isä ja pikkupojat ammutaan varhain aamulla lähietäisyydeltä haulikolla. Äiti avaa ajankohtaa ihmetellen oven ja hänet surmataan saman tien eteiseen. Poika on aamupalan ääressä, eikä …poika kiinnitä huomiota tuttuihin ääniin. Pian koko perhe on surmattu.

Tapahtumien nopea tempo oli toinen seikka, joka pisti silmään. Äiti oli kuollut heti, keittiössä ollut poika ei ollut edes ehtinyt nousta tuolilta, isä ei ollut päässyt portaita alakertaan. Ainoa, joka näytti ehtineen reagoida, oli nuorin poika Fred, joka oli juossut olohuoneesta keittiön läpi ja piiloon yläkerran komeroon.

Kriminaalipsykologi Sebastian Bergman ja henkirikosyksikkö kutsutaan tutkimaan tapausta. Sebastian, Torkel, Vanja ja Billy muodostavat tarinan keskeiset henkilöt. Tiimin ryhmädynamiikka kuvataan erittäin hyvin, myös ryhmän jäsenten erikoisosaamiset.

Pian pääepäilty löytyy samalla murha-aseella ammuttuna. Ainahan pitää olla selvä epäilty, näinhän se menee. Lukijaa arvaa tekijän pian, vaikka teon motiivit selviävät paljon myöhemmin. Aivan alusta osasin seurata oikeaa linjaa. En luonnehtisi tarinaa siitä huolimatta ennalta arvattavaksi. Mykkä tyttö pitää otteessaan alusta loppuun. Totta kai jo takakansi herättää tietyt ajatukset todellisuudesta, jonka tekijät ottavatkin esiin (Åmsele).

Tutkinta saa uuden käänteen, kun selviää, että veriteolla on ollut silminnäkijä. Kymmenvuotias Nicole-serkku piiloutui murhaajalta ja pakeni metsään kohti Karhuluolaa. Henkirikosyksikkö on totisen paikan edessä, sillä tytön kintereillä on myös murhaaja, mutta ajojahtia ei kuitenkaan pitkitetä. Tutkinta ei kuitenkaan etene lapsen löytymisen myötä. Tapahtuneesta järkyttynyt Nicole ei puhu vakavan traumareaktion vuoksi. Kriminaalipsykologi Sebastian Bergman kohtaa Nicolessa yhden uransa haastavimmista tapauksista, sillä lapsi herättää Bergmanissa muistot perheestä, jonka hän menetti kauan sitten. … Hän pelastaisi tytön. Tällä kertaa hän ei irrottaisi otettaan.

Joskus kun tapahtuu jotain, kun tulee surulliseksi koska on menettänyt jotain, ihmiset sanovat tietävänsä miltä se tuntuu, mutta useimmiten heillä ei ole aavistustakaan. Sillä he eivät ole koskaan menettäneet mitään arvokasta.

Olkoonpa tässä kevennys synkkään tarinaan. Sivulla 159–160 on tarinaan liittymätön episodi, kun vanhempi nainen tulee tekemään katoamisilmoituksen, että on tapahtunut murha. Erik lupasi, muttei lisännyt että vakavasti otetutkin ilmoitukset voitiin luokitella ö-mappiin. Uhrin nimi oli Säde ja se oli kaksitoistavuotias sekarotuinen kissa, jossa oli mukana pyhää birmaa. En ole varmaan koskaan aiemmin törmännyt kaunossa tuohon rotuun…

Olen tänä kesänä lukenut hyvin erilaisia dekkareita, ylipäänsä dekkareita enemmän kuin yleensä. Tietoisesti olen hakeutunut niissä myös oman mukavuusalueeni ulkopuolelle. Kotimaisia olen vältellyt yhä, sillä niitä en juuri lue. Yllätyin Hjorthin ja Rosenfeldtin teoksesta positiivisesti, vaikka alun tapaus on karmaiseva, niin väkivaltaa ei sen tarkemmin mässytellä. Ihmissuhteet ja tiimin henkilöiden vuorovaikutussuhteet ovat mukana, mutta yksityiselämän käsittely ei ole pääroolissa, vaikka henkilöiden väliset kipupisteet tulevat hyvin esiin.


Mykkä tyttö on hyytävän hyvä dekkari, jonka lukemista ei pysty keskeyttämään. Kokeile itse!

Michael Hjorth & Hans Rosenfeldt Mykkä tyttö
Ruotsinkielinen alkuteos Den stumma flickan
Suomentaja Jaana Nikula
Bazar 2015. Arvostelukappale. Kustantajalta kiitoksin.


Malva Neva Valheiden pastoraali




Valheiden pastoraali on kahden Italiassa asuvan suomalaisnaisen kirjoittama jännityskertomus. Kirjailijanimen takana olevista naisista Marjatta Heliste pyörittää luomutilaa Valfabbrican kauniilla kukkuloilla ja Perugiassa asuva kirjallisuustieteen maisteri Varja Lahdenperä toimii pääasiassa kääntäjänä. Valheiden pastoraali on naisten esikoisteos ja on osa laajempaa projektia, jonka puitteissa kirjoittajat käsittelevät fiktion keinoin ajankohtaisia yhteiskunnallisia ongelmia.

Valheiden pastoraali on mielenkiintoinen jännäri, jonka miljöönä on italialainen maatila. Jännityskertomuksessa on mukana niin huumoria kuin romantiikkaa.

Suomalainen Lea Lind saapuu Keski-Italiaan ja Pensione Grifonin perhehotelliin. Lean mieleen muistuu mennyt, kuinka hän yöpynyt samassa paikassa kaksikymmentä vuotta sitten tullessaan opiskelemaan Perugian ulkomaalaisten yliopistoon. Lea ei tiedä lampaista tai niiden hoidosta mitään, mutta löydettyään umbrialaisen lammasfarmin ilmoituksen vapaaehtoistyötä tarjoavan yrityksen sivuilta, niin hän oli lähettänyt viipyilemättä hakemuksensa. Vuorotteluvapaa järjestyi ongelmitta pitkän työhistorian avulla kaupungin sosiaalitoimistosta. Hänellä olisi aikaa tutustua ympäristöön, sillä hänet haettaisiin vasta seuraavana päivänä keskustasta Perugian pohjoispuolen tilalle. Lea tutustuu heti alussa Umberto Rossiniin, vanhempaan tuomarimieheen.

Seuraavana päivänä hän löytää kuskinsa, kun Bruno noutaa hänet vanhempiensa Rita ja Pietro Bianchien tilalle Capolinoon. Bruno on jo kolmekymppinen, mutta asustaa yhä kotona. Toinen tarinalinjaa kuljettaa 10-vuotiaan Fragan kohtaloa, kun siinä seurataan lapsikaupan uhriksi joutuneen romanialaistytön selviytymistarinaa. Aika pian Lea huomaa joutuneensa keskelle salaisuuksia, kun hän kuulee ja ymmärtää vääriä asioita. Hän huomaa olevansa keskelle Itä-Euroopasta lähtöisin olevaa ihmiskauppavyyhteä. Aika ajoin Lea muistelee omaa menneisyyttään, jossa on salaisuus. Miksi hänen on niin vaikea kysymykseen lastensa määrästä? Miksi tekstiviestiin vastaaminen tuntuu mahdottomalle?

Maalaistilan idylli särkyy, kun isäntä löytyy murhattuna ja lampolakin paljastaa kasvonsa. Lea saa avukseen ikääntyneen, mutta tarkkanäköisen tuomarismiehen, Umberton, johon hän tutustui jo saapuessaan.

Valheiden pastoraali on mielenkiintoinen tarina, sen monikulttuurinen ote on ajankohtainen. Malva Nevan dekkarissa on yhtymää Sara Blædelin sekä Lene Kaaberbølin ja Agnete Friisin Borg –dekkareihin. Niissä korostuvat yhteiskunnallisten ongelmien, monikulttuurisuuden sekä maahanmuuton lieveilmiöit, kuten ihmissalakuljetuksen, ihmiskaupan teemat. Kirjan takakansi kertoo tarinaa liiaksi auki, se saisi olla salaperäisempi. Lukijaa haluaa oivaltaa tapahtumien kulun itse. Pidin italiankielen ja italialaisen elämänmenon välittymisestä kiinteänä osana osana tarinaa.

Malva Neva Valheiden pastoraali

Myllylahti 2015. Kustantajalta. Kiitoksin.