Patti Smith Uneksuntaa

Patti Smith Uneksuntaa

Suomentaja: J.K. Ihalainen

Palladium kirjat 2016. Kustantajalta.

Patricia Lee ”Patti” Smith (1946) on yhdysvaltalainen muusikko ja runoilija, joka tuli tunnetuksi Horses-levyllään vuonna 1975. Viime vuonna havahduin Siltalan julkaistessa Smithin  muistelmateoksen M Train – Elämäni tiekartta. Se kertoo Pattysta itsestään, ja oli itselleni valtava lukuelämys. Kirjassa kulutetaan aikaa kahviloissa istumiseen, kahvia juodaan antaumuksella ja seutua vaihdetaan kiitettävästi. 

Ihan kakaroita luin sen ilmestyessä aikoinaan. Ihan kakaroita on kunnianosoitus 1960–70-luvun vaihteen New York Citylle, mutta myös ystävyydelle.  Pattysta ei voi kirjoittaa ilman, että mainitsee valokuvaaja Robert Mapplethorpen (1946–1989), jonka Patty menetti hänet aidsiin. Mapplethorpe asui 1970-luvulla yhdessä Patti Smithin kanssa.  Tänä päivänä Pattysta hehkuu itsevarma olemus. Häntä pidetään yhtenä rockmusiikin inspiroivimmista naisista, erityisesti punkin ilmentymänä. Hän on elänyt ja menettänyt liian paljon, liian usein. Myös Dream of Life -DVD  on aarteitani.

Vuosien myötä Pattyn rosoisen olemus ja iänkertyminen on tehnyt hänestä ikonisen. Pattylla oli haave kirjoittaa pieni kirja, vaikka vain pienen, joka kantaisi ihmisen pois todellisuuteen, jota ei voisi,  eikä edes mitata tai muistaa.

Uneksuntaa ilmestyi Patti Smithin 45-vuotispäivänä vuonna 1992.  Sen julkaisi Raymond Foyen Hanuman Books  Chelsea Hotelissa New Yorkissa, mutta jonka kirjat painettiin Madrasissa, Intiassa.

Uneksunnasta kerrotaan kirjan alussa. Vuonna 1991 asuin Detroitin laitamilla mieheni ja kahden lapseni kanssa vanhassa kivitalossa Lake Saint Clairin virtaavan kanaalin rannalla. Muratti ja elämänlanka kiipeilivät pitkin rapautuneita seiniä.

Minä todella rakastin perhettäni ja meidän kotiamme, vaikka todella rakastin, vaikka tuona keväänä olin hirvittävän ja sanoinkuvaamattoman melankolian vallassa mietteisiini uppoutuneena. Minä saatoin istua taloustyöt tehtyäni ja lasten mentyä kouluun tuntikausia paju puiden alla mietteisiin uppoutuneena. Tällainen oli elämäni perusvire ryhtyessäni kirjoittamaan Uneksuntaa.

Kasvaessamme meidän oli pakko erkaantua eikä minulla ollut enää heitä kuuntelemassa menemisiän. Minä kirjoitin, minä piirsin, ja annoin kellahdusta kaiken lentää. Huomioitta yksinkertaista kellahdusta nokkospuskaan ja pieniä säälivän poimijan kiukkuista kivahdusta.

Vuonna 2011 New Directions julkaisi teoksen laajennetun version, johon oli lisätty kirjoituksia ja valokuvia, joita alkuperäisestä kirjasta oli jätetty pois. Kirjan formaatti pysyi kuitenkin samana eli "kuin pieni intialainen rukouskirja jota voi kuljettaa taskussa". Pieni Uneksuntaa on täynnä myyttistä mietelmää, jossa Patty palaa lapsuuteen. Uneksuntaa on runonomainen, vaikka se on kirjoitettu proosamuotoiseksi. Kirjan upeassa kannessa on Jean-Francois Milletin Paimentyttö maalaus.

Miten onnellisia me olemmekaan lapsina. Miten valo himmenee järjen äänestä. Me vaellamme läpui elämän – kattaus ilman kiveä Kunnes eräänä päivänä me käännymme ja siellä makaa edessämme, tippa hiottua verta todellisempaa kuin aave, hehkuen. Jos me emme toimi niin mitään niin mitään ei saada takaisin. Tässä pienessä arvoituksessa on pieni jutun juju. Lausua se oma rukous. Millä tavalla, sillä ei ole merkitystä. Sillä kun se on tehty, on tuolla ihmisellä on pitämisensä arvoinen jalokivi. Ainoa jyvä, joka on antamisen arvoinen

Patti Smith M Train - Elämäni tiekartta

Patricia Lee Smith (s. 1946) on yhdysvaltalainen muusikko, kirjailija ja valokuvaaja. Smithin  Horses-albumi julkaistiin vuonna 1975. Julkisuudesta hän vetäytyi vuonna 1980, mutta palasi lavoille 1996.  Muistelmateos Ihan kakaroita (Just Kids) keskittyi Pattin elämään 1970-luvulla New Yorkissa, mutta nyt ollaan loitonnuttu etäälle tuosta ajasta.

Patti Smithin teos M Train - elämäni tiekartta ilmestyi suomeksi vuoden 2015 lopulla. Käytän teoksesta jatkossa lyhyempää nimeä M Train.  Luin Ompun kirjoituksen tästä kirjasta. Hän kuvaa tekstin tekemistä vaikeaksi, että hän haluaisi pitää teoksen ajatukset itsellään. Minustakin Patti Smithin M Train on hankala blogattava. Mistä minä kirjoitan? Päässäni on vain kuvia, jotka sekoittuvat toisiinsa, sillä niin Dream of  Lifen -henkilökuva, runot, musiikki kuin Just Kids pyörivät mielessäni suloisessa sekamelskassa. M Train on muistojen sulauma, jota Patti kutsuu ”elämänsä tiekartaksi”.  

Suomeksi en ole lukenut aiemmin Pattin teoksia ja tästäkin tilasin alkuperäisteoksen. Patty Smith on älyttömän karismaattinen hahmo, joka elää esiintymisensä hetkessä, jos olet nähnyt hänet livenä. Linkitän myös toisen tekstin, vaikka en mielelläni etsi näitä, sillä  lehtien tekstit ovat hetkellisiä ja sivulleni jää vain rikkinäinen linkki. Tässä linkissä on olennaista teksti ja sen tekijä ja vasta yhdessä ne muodostavat itselleni tärkeän kontekstin. Kirjoitti tuo mies mitä hyvänsä, niin se on minulle Kohtalokasta kerrontaa. Tuossa on muuten kirja, jota en ikinä tuo blogiini. Nöyränä toivon, että joskus omaksuisin siitä edes murusen. Kirjan tekijän löydät alhaalta linkistä Savon Sanomista tai googlaamalla heti.

Jouluaattona annan kissoille kissanmintulla terästettyjä hiirileluja ja poistun hiljaiseen iltaan vailla päämäärää.

…

Vain minä ja kymmenkunta vetelehtijää, kaikki maailmasta onnellisesti eristäytyneitä ihmisiä, jotka tavoittelemme omaa käsitystämme miellyttävästä joulunvietosta: ei lahjoja, ei Kristus-lasta, ei kultanauhoja eikä misteliä, ainoastaan täydellinen vapauden tunne.

Lukija istuu ja juo kahvia Pattin seurassa New Yorkin kahviloissa, kirjoittaa, lukee ja ruokkii Cairoa (abessinialainen, ABY).   Juot kahvia, nautit tummaa paahtoleipää ja kastat öljyyn kerta toisensa jälkeen.  Lukija aistii kaipuun, sillä tuo nainen kaipaa miestään ja lastensa isää, muusikko Fred Sonic Smithiä (1949–1994).

Aamuisin hain usein kahvini delistä ja jäin rappusilleni istumaan. Mietin, että Café ’Inossa vietetyt aamut olivat paitsi pitäneet alakuloani loitolla, myös antaneet sille ripauksen tiettyä suuruutta. Kiitos sanoin. Olen elänyt omassa kirjassani. Kirjassa, jota en koskaan aikonut kirjoittaa – jossa kelasin aikaa taakse- ja eteenpäin.

 M Train puuskuttaa vauhdilla, asemia tulee yllättäen, joihinkin pysähdytään tai sitten ei. Patti matkaa kirjassaan elämänsä merkityksellisiin kohteisiin: Frida Kahlon Casa Azuliin Meksikossa, Ranskan Guyanaan, Berliiniin, jonne hänet kutsutaan puhujaksi arktisen alueen tutkijoiden kokoukseen. Hän vierailee Jean Genet’n, Bertolt Brechtin, Sylvia Plathin ja Arthur Rimbaud’n haudoilla - hiljaisuuden ja rauhan ytimissä. Pattin tajunnanvirta kulkee hetkistä toiseen ja muistoista toisiin.  M Train kulkee muun muassa Bulgakovin, Camus’n, Dazain, Mankellin, Genet’n, Hessen, Murakamin, Plathin, Sebaldin sekä Schulzin matkassa. Smith sitoo nuo nimet kuin osaksi tekstiä, joka on ihmeellinen taito. Enemmänkin nuo ovat hänen uskonsa temppeleitä. Pattyn kanssa katselet maanisesti tv-sarjoja kuten  Midsommerin murhia, otat tarot-pakasta miekkojen ässän, mutta ennen kaikkea luet, kirjoitat ja elät hetkessä. Kirja kuvituksena on Patti Smithin polaroid-kameralla ottamat kuvat, jotka ovat tuttuja jo Dream of Life-dokumentistä.

Olin iloinen siitä, että olin lähdössä muihin maisemiin. Mieleni tarvitsi vain sitä, että se vietäisiin uusille asemille. Sydämeni tarvitsi vain sitä, että se saisi käydä suurempien myrskyjen syntysijoilla. Käänsin kortin tarot-pakastani ja sitten toisen, huolettomasti kuin olisin käännellyt kirjan lehtiä.

Luin tämän muistelmateoksen rinnalla toista, joka kylmäsi minua koko ajan. Mietin, että kyllä olet kokenut kovia, kun podet lapsettomuutta ja isäpuolesikin kuoli. Wau. Niin vain tahtoo käydä ihmisen elämässä ja itse asiassa noin päin on lohdullisempaa kuin, että äiti saattaisi lapsensa hautaan. Entä sitten, kun tartut Pattyn kirjaan, jossa ihmisen karisma ja elämä syöksyvät päällesi, niin että jokaisen rivin jälkeen olet läkähtymäisilläsi. Smith voisi pitäytyä musiikissa ja työssään, mutta onneksi hän antaa lukijalle illuusion, että hän istahtaa seuraksesi jakaen palan itsestään. Pattyn matka kannattaa kulkea!

Patti Smith  M Train - Elämäni tiekartta

Alkuperäisteos M Train

Suomentaja Antti Nylén.

Siltala 2015. Kustantajalta. Kiitoksin

Kirjasta ovat kirjoittaneet Omppu ja  Savon Sanomat

23.1.

Lopuksi:

Vetäydyn katsomaan illan dokkaria ja kyllä, häntä voi kaivata. Joistakin on enempään. Hänen kirjalistansa kertoo hänestä. Ihmisen kirjahylly paljastaa enemmän kuin haluaisit, olet alaston sen edessä.