Marlene Gustawson Villivihanneskeittokirja

Marlene Gustawson Villivihanneskeittokirja

Ruotsinkielinen alkuteos: Grönare, vidare, smartare (2016)

Suomentanut Salla Korpela

Minerva 2017. Kustantajalta. Arvostelukappale. Kiitoksin.

Marlene Gustawson on ruotsalainen ravinto- ja fytoterapeutti ja on julkaissut useita kirjoja raakaravinnosta ja kasvisruoasta: Villivihanneskeittokirja (Vihreämpää, villinpää, viisaampaa) kertoo, että villivihannekset, yrtit ja marjat ovat hyväksi terveydelle, mahdollisimman luonnonmukainen ruoka on parasta, havainnollistaa mitä kasveja ja kasvinosia voi syödä ja tarjoaa runsaasti niiden käyttöideoita sekä reseptejä.

Erityisen kiinnostavan tästä teoksesta tekee se, että Marlene käyttää kasveja, yrttejä, kukkia ja marjoja, jotka ovat aivan silmiemme edessä. Olemme perinteisesti tuominneet monet niistä rikkaruohoiksi ja samalla sivuuttaneet niiden terveyttä edistävät ominaisuudet. Mesiangervo, poimulehti, kuusenkerkkä, käenkaali, vuohenputki jne. ovat kasveja, joista monia en aikaisemmin tuntenut nimeltäkään.

Gluteenittomat jauhot, mantelit ja eksoottiset hedelmät ovat toki ihania, enkä haluaisi elää ilman inkivääriä tai banaaneja, mutta toisinaan tuntuu kuin olisimme unohtaneet kaikki upeat kotoperäiset supermarjat ja vihannekset, joita ei tarvitse rahdata toiselta puolen maapalloa.

Pääpaino on luonnossa villeinä kasvavilla yrteillä ja kasveilla, joita voimme käyttää ruokana, kuten poimulehti, mesiangervo, vuohenputki ja nokkonen.

Jokamiehen oikeus antaa meille oikeuden kerätä luonnosta ruohovartisia yrttejä, marjoja ja sieniä. Sen sijaan puiden ja pensaiden lehdet, silmut, kävyt, kukat ym. eivät kuulu jokamiehenoikeuden piiriin. Siis eivät pähkinät, terhot tai ns. katajan- eikä pihlajanmarjat. Miksi siis emme käyttäisi tätä maailmalla harvinaista oikeutta?

Villivihanneskeittokirja on nimensä mukaisesti keittokirja. Siinä kerrotaan muutamalla sanalla mitä villivihannekset ovat ja annetaan  neuvoja niiden keräyksestä ja säilömisestä. Kasvien hyödyllisiä ominaisuuksia esitellään muutamalla sanalla. Mikään lajintunnistusopas kirja ei ole eikä siinä varoiteta vaarallisen myrkyllisten kasvien mahdollisuudesta esim. vuohenputken kohdalla. Nokkosen käyttäminen tuoreena ilman ryöppäystä smoothieihin arveluttaa.

Esimerkki lajin esittelystä:

Nokkonen

Nokkosessa on runsaasti kivennäisaineita, C-vitamiinia, klorofylliä ja lesitiiniä. Se vahvistaa immuunijärjestelmää ja on erinomainen mehujen ja smoothien aines. Sen pistelevät ominaisuudet katoavat tehosekoittimessa.

Kirjan ruotsinkielinen nimi Grönare, vidare, smartare on parempi kuin suomalainen käännös, sillä kirjan esittelemästä 39 ”viisaasta vihanneksesta” vain 25 voidaan lukea villivihanneksiksi. Hunaja, laventeli, lehtipersilja, porkkana, päärynä tai sitruunamelissa voidaan kyllä tuon laittaa ruotsinkielisen nimen alle, mutta ei suomenkielisen.

Suurin osa kirjasta (sivut 30-160) omistetaan kirjan nimen mukaisesti ruokaohjeille. Ne jakautuvat neljään osaan.

Leivät, jossa annetaan uusia ihania makuelämyksiä leipiin ja kekseihin, mm. nokkoskekseihin tai timjamitankoihin.

Pientä hyvää. Parhaat välipalat ovat yksinkertaisimpia, kuten kourallinen mustikoita. Tarjolla on mustikkapalleroita, marjanauhoja sekä yrttisuolaa.

Smoothiet, mehut ja muut juomat esittelee terveellisiä ja houkuttelevia juomia mm. pihatähtimöstä jauhosavikasta ja poimulehdestä.

Kevyitä aterioita esittelee tyylikkäitä ja keveitä aterioita, joista keho pitää. Tarjolla on tuttuja kiisseleitä ja keittoja, mutta sitten myös esimerkiksi jauhosavikkamunakasta tai punajuuripurilaisia.

Villivihanneskeittokirja tarjoaa pientä ja kevyttä purtavaa, lähinnä välipaloiksi. Varsinaisia ruokia siinä ei ole. Kirjassa ei käytetä lihaa eikä kalaa. Kanamunaa ja sieniä käytetään kylläkin. Kirjassa esitellään ihan näppäriä ja helppoja ruokaohjeita. Arvostan kirjaa sen yksinkertaisuuden takia. Siinä on ilmaistuna kaikki olennainen pähkinänkuoressa. Villivihanneskeittokirja on hyvin käyttökelpoinen kirja. Se on myös ilmaisultaan selkeä, mutta vaatii tietyt perustiedot.

Raija Kivimetsä Villiinny villivihanneksiin ja Ulla Lehtonen Syö itsesi terveeksi

Villivihanneksista

Villivihannesten aika on jo alkanut, sillä voikukkaa ja vuohenputkea saa jo omasta pihasta. Katsotaan kahta aihepiirin kirjaa. Raija Kivimetsän Villiinny villivihanneksiin Elinvoimaa ja energiaa luonnosta on uudistettu laitos. Toisena esittelen Ulla Lehtosen kirjan Syö itsesi terveeksi. Olen lukenut Lehtosen kirjoja alusta lähtien. Hänen kirjoissaan minua viehättää pitkään omakohtaiseen kokemukseen perustuvan tiedon määrä. Lehtosesta minulle tulee mieleen usein hassu muisto, muistan itseni ostamassa siemeniä piskuisesta taimitarhasta, joka sijaitsi Puotilan metroaseman alla suojaisessa poukamassa. Hah.

Lehtosen kirjan ohella olen lukenut monia muita. Viime vuonna ilmestyi muun muassa Katariina Vuoren ihastuttava teos Nokkonen sekä Rune Kalf-Hansenin, Lisen Sundgrenin ja Charlotte Gawellin teos Villi keittiö, joka on vanha oma suosikkini, ja joka saatiin viimeinkin suomeksi. Olen käyttänyt pitkään villivihanneksia. Kerään ne puhtailta paikoilta. En lähtisi keräämään niitä asutuskeskusten lähiympäristöistä. Viime kesänä jouduin syömään voikukkamuffinsin, joka ui jäätelössä. Yritin heitellä siitä puskiin, kun istuimme ulkona. Voikukan määrässä ei ollut mitään järkeä, joten sain siitä kauhun. Puolisoni teki perinteisiä sitruunamuffinseja viikonloppuna, jotta inhoni katoaisi. Hän osaa. Pidän myös kovasti Marja-Liisa Pitkäsen kirjasta Räpsäys ja tattirötti.  Syömistä luonnonkasveista ja sienistä ympäri vuoden.

Suhtaudun yleensä hyvin nihkeästi uusiin painoksiin, mutta näistä ilahduin. Kasvikirjoissa on hyvin yleistä, että vaihdetaan kirjan nimi ja kansi, jolloin saadaan uusi kirja. Puutarhakirjoissa tähän törmää jatkuvasti. Lajitekstit saattavat toistua aivan samanlaisina kirjasta toiseen. Lukijaa voisi arvostaa edes hieman.  Nämä kaksi kirjaa ovat hyviä esimerkkejä uudistumisesta. Mihin villivihannekset muuttuisivat? Kivimetsän ruokaohjeet ovat trendikkäitä ja niissä käytetään terveellisiä raaka-aineita.


Raija Kivimetsä Villiinny villivihanneksiin Elinvoimaa ja energiaa luonnosta
Kirjapaja 2016. kustantajalta. Kiitoksin

Aito kokemus on aito kokemus. Voikukka on ihan jotain muuta aidossa ympäristössään, jossa sitä voi hypistellä, haistella ja maistella, kuin vain kuvana tai videopätkänä tabletilla.

Viillinny villivihanneksiin on täysin uudistettu laitos  vuonna 2005 ilmestyneestä  teoksesta Villiinny villivihanneksiin - luontoliikuntaa ja herkkuja koko perheelle. Raija Kivimetsän teos tutustuttaa kotoiseen luontoomme, joka on tulvillaan monenlaista maukasta syötävää. Kirjan alkaa hortaliikunnasta ja luontosuhteesta. Luonnossa liikkuminen tekee tutkitusti hyvää niin keholle kuin mielelle. Kivimäki tuo esiin lähiluonnosta saatavan ruoan merkityksen. Ennen lajiesittelyjä on erinomainen katsaus villivihannesten keräämiseen ja käsittelyyn.

Joko sinä keräät aamiaismoothien ainekset tai aamiaisleivänpäälliset omalta kotipihalta tai lähiluonnosta?

Villiinny villivihanneksiin esittelee ahomansikan, maitohorsman, nokkonen, piharatamon, poimulehden, puna-apilan, pihlajan, kuusen, koivun, siankärsämön, voikukan, vuohenputken, litulaukan, käenkaalin ja peltokanankaalin. Lajiluettelo on suppea. Suppeus ei kuitenkaan merkitse vähäisyyttä, vaan se luo turvallisuutta ja luotettavuutta. Olisin itse ehkä sisällyttänyt mukaan vadelman, väinönputken, saksankirvelin, keto-orvokin ja maahumalan. Erityisen ilahtunut olen litulaukan listaamisesta mukaan.


Kirjan loppuosassa on paljon ruokaohjeita. Teos tutustuttaa yleisiin villivihanneksiimme ja innostaa niiden hyödyntämiseen. Kivimäki vakuuttaa ohjeillaan, että ne ovat kokeiltuja. Löysin ohjeista monta ihanaa uutta ohjetta testaukseen. Sieni-hortapiiraasen laittaisin kuitenkin mieluummin muita sieniä kuin haaparouskuja. Ohjeet ovat moderneja ja houkuttelevia. Vuohenputkipesto ja nokkossämpylät ovat jo ennestään olleet omia suosikkejani. Nokkos-feta-bataattipiirasta aion kokeilla ensi viikonloppuna. Ruokaohjeisiin olisin liittänyt värikuvat annoksista, koska villivihannekset ovat kuvauksellisia ja kuvat informatiivisia.


Kivimetsä korostaa hyvin villivihannesten ekologisia ja terveydellisiä etuja. Tieteelliset nimet tuottavat usein hankaluuksia kirjoissa. Itse näen heti niissä virheet ilman, että minun pitäisi tarkistaa. Biologille lattarit ovat niin olennainen osa kasvia. Maitohorsman tieteellinen nimi on vanha eli niissä pitäisi noudattaa Retkeilykasvion 4. painosta tai Kassua. Villivihannekset ovat hyvän olon ruokaa koko perheelle - terveellistä, maukasta ravintoa. ja jo niiden kerääminen tuottaa iloa.


Mitä sinä aiot hyödyntää luonnonantimista?

Minun odotuksia ovat nämä. Ja saanko esitellä VAAKAKUVIA ja ehkä minun on syytä huomauttaa, että nämä ovat viime vuodelta. Toisin kuin valkovuokkoni Siniunikossa.

Alliaria petiolata litulaukka

Poimulehtä ja valkopeippiä

Nokkosen satoa

Nokkosen kuivausta

Saksankirveli

Ahomansikka

Voikukkaa

Voikukkamuffinseja osaavin käsin tehtynä

Achille millefolium siankärsämö on vaikea kuvattava, niin että kukinto sekä lehdet erottuvat.

Aegopodium podagraria Vuohenputki

 Tässä kuvassa vuohenputken habitus on hyvin esillä.

Vuohenjuuripesto pikkupizzat

Pakkohan minun laittaa sienetkin tähän, aivan pakko ja ylpeästi VAAKAKUVINA.

 

Ulla Lehtonen Syö itsesi terveeksi – 100 kotimaista puutarhakasvia ruokana ja rohtona

Into 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Teos on uudistettu painos Loki-kirjojen alkuperäisteoksesta.

Ulla Lehtosen kirja johdattaa sadan kasviksen tai marjan käyttöön sekä niiden terveysvaikutuksiin että ravintotietouteen. Mukaan mahtuu reseptejä, vinkkejä viljelystä, kulttuurihistoriaa ja vanhan kansan tietoa kasvisten parantavasta vaikutuksesta. Arastelen yleensä näitä parantavia kirjoja, mutta Ulla Lehtosen sanoihin luotan. Uskon hänen pitkään kokemukseen. Parantavat vaikutukset ovat uskottavia ja käytettävät kasvit turvallisia.  Liian usein esitetään kasvien parantavan vaikka leukemian ilman, että vedotaan mihinkään lähteeseen. Ihmiset etsivät kuitenkin opasta hyvinvointiin.

Ulla Lehtonen kirjoittaa johdannossaan 2007, että hän on 40 vuotta luomuviljellyt esittelemiään kasveja, ja aina kaikki kasvikset eivät ole perheelle maistuneet.

Yhden hyväksi kokemani neuvon haluan jo nyt antaa: kun tarjoat perheellesi ensimmäistä kertaa uutta kasvista, tee ruuasta mahdollisimman maistuvaa, toisin sanoen älä säästele rasvoja ja muita herkkuja. Kun perhe maistelee ja hyväksyy kasvin, voi sitten myöhemmin tehdä ruuasta ”terveellisempää” käyttämällä rasvoja ja sokereita niukemmin.

Niukan johdannon jälkeen mennään suoraan asiaan. Kymmenessä pääluvussa käsitellään:

Juuri- ja mukulakasvit osuudessa käsitellään perinteiset juurikasvit porkkanasta perunaan, jossa viimeksi mainittua käsitellään sivukaupalla ja reseptejäkin on varmaan eniten. Peruna esitellään laajasti. Osuuden reseptit ovat  perinteisiä ja  kasvisten käyttöön tottuneille tuttuja. Osuuteen käytetään 112 sivua.

Kaalit osuudessa käsitellään perinteiset kaali ja mukana on jo nykyiset ”hitit” parsakaali ja lehtikaali. Reseptejä on aika niukasti, parsakaalista ei yhtään ja lehtikaalista sentään kaksi.

Ruusukaalista saa mikrossa nopeasti maukasta syömistä. Minä peitän mikrovuoan paksulti purjorenkailla. Lisään päälle ohuita ruusukaaliviipaleita ja peitän nämä tomaattiviipaleilla. Lisään paistoksen pinnalle seesaminsiemeniä ja nesteeksi kasiliemi-kermaseosta. Kypsennän kunnes kaali on pehmeää.

Sipulit osuus käsittelee hyvin pitkästi valkosipulia. Sipulireseptitikin ovat melko tavanomaisia.  Lehtonen antaa vinkiksi, että minttu on sipulia sisältävien salaattien mainio mauste.

Palkokasvit ovat proteiinin lähteenä ihmiskunnalle tärkeä ja tulevat tulevaisuudessa entisestään korostumaan, sillä eläinproteiinia ei riitä kaikille. Palkokasveista tarjotut reseptit ovat perinteisiä.

Salaatit käsittelee salaattikasveja lehtisalaatista mizunaan ja mahtuupa mukaan tuttu voikukkakin.

Lehtonen kirjoittaa: Olen viljellyt voikukkaa italialaisista siemenistä, ja viljely on ollut helppoa. Suomalainen luonnonvarainen voikukka on kuitenkin niin hyvänmakuinen, satoisa ja kaunis, että viljely on ajanhaaskausta. Voikukan käyttö ravintona on sen sijaan järkevää.

Voikukka on päivittäisen smoothieni perusraakaaine.

Pinaattikasveihin luetaan eri kasvisukuihin kuuluvia kasveja, joiden lehtiä ja versoja käytetään ruoaksi. Tähän ryhmään kuuluu perinteisen pinaatin rinnalla myös nokkonen, joka on voikukan ohella tärkein villiyrtti. Tähän ryhmään luetaan myös mangoldi ja Lehtonen tuntee jo yhden suosikkini: mangoldinlehtisienikääryleet (meillä tietenkin herkkutatista).

Runsaasti lämpöä vaativat vihannekset käsittelee kasvihuonevihanneksia, kurpitsaa ja maissia.  Osuus tarjoaa runsaasti salsareseptejä, mutta tämän hetken muotivihannes chiliä ei hehkuteta.

Monivuotiset vihanneskasvit. Tässä käsitellään vain parsa ja raparperi.

Yrtit käsittelee mausteyrttejä eikä käsittele niitä lajikohtaisesti. Osuudessa keskitytään yrtteihin suolan korvaajana ruoanlaitossa ja reseptitkin ovat  ’yrteillä maustettuja ruokia keittiössä’.

Marjat osuudessa käsitellään perinteiset marjat mustikasta marja-aroniaan lyhyesti ja tarjotaan lähinnä hillo- ja kiisselireseptejä, vain kaksi leivonnaista. Olisin kaivannut mukaan jotain nykyään niin suosittua puuroreseptiä esim. mustikasta.

Kasvikset ja terveys käsittelee nimensä mukaisesti kasvien terveysvaikutuksia. Kappaleen tietoihin on toki tullut paljon uutta tietoa, mutta kirjan tietoja ei ole päivitetty. Myös monia uskomuksia on mukava lukea.  Englannissa uskottiin 1600-luvulla, että se, joka söi perunaa päivittäin, ei elänyt seitsemää vuotta pitempään.

Lehtonen: Kotipuutarhassa: josta satoa ei toimiteta luomuna myyntiin, luomusäännöksiä voi noudattaa oman järjen, omien mahdollisuuksien ja mieltymysten ja voimien mukaan.

Voiko värityskirja olla tietokirja? Villiinny, väritä, voimaannu

Voiko värityskirja olla tietokirja? Värityskirjojen suosio on nostanut tämän kysymyksen esiin. Tutkin kevään kirjoja ja havaitsin, että värityskirjat ovat  saamassa uutta sisältöä ja myös tiedollinen osuus vahvistuu osaksi värittämistä. Värityskirjoissakin pätee sama periaate, että laatu korvaa määrän.  Itse tilasin ulkomailta värityskirjoja, joissa oli jokin idea, sillä pelkkiin mandaloihin minusta ei ole. Villiinny, väritä ja voimaannu on tietokirja, sillä se kertoo villivihanneksista ja niiden käytöstä asiantuntevasti. 

Tiesitkö maitohorsmasta?  (Epilobium angustifolium)

Maitohorsma on vatsallaan reagoivan ja erilaisista suolistovaivoista kärsivän oiva apuri. Maitohorsma häätää perhoset vatsasta, panee hanttiin närästykselle ja taistelee vatsatautipöpöjä vastaan.

Väritettäviä kasvikirjoja olen nähnyt jonkin verran maailmalla, mutta kotimainen kirja käsittelee aina tutumpia lajeja kuin käännöskirjat.  Puhuessani kasvikirjoista tarkoitan, että kuvan tunnistaa todelliseksi lajiksi. Kasvien piirtäminen vaatii osaamista, mutta siinä ei riitä, että osaa piirtää. On hallittava kasvin rakenne, kasvin osat ja lajin habitus. Kivimetsä kirjan idea on omaperäinen ja idealtaan uniikki. Ihastuin aikoinaan Raija Kivisen kirjaan Villiinny villivihanneksiin, jonka lajivalikoima on innostava, kattava ja turvallinen.

Tiesitkö litulaukasta? (Alliaria petiolata)

Litulaukka on herkullinen villikasvi, jota kutsutaan maailman vanhimmaksi mausteeksi. Kasvi on villi valkosipulin korvike, joka voi helpottaa piinallisia vatsavaivoja ja hengitysteiden ongelmia. Litulaukka on käytetty myös loisten häätämiseen elimistöstä.

Villiinny, väritä, voimaaannu -kirja yhdistää huvin ja hyödyn  tutustuttamalla villikasveihin ja niistä saatavaan apuun sekä tarjoamalla voimaannuttavaa värittämistä. Pidin erityisesti kirjan alun luontosuhteen merkityksestä, ja kirjan kantavana voimana on luonnon tuoma hyvä mieli ja hyvinvointi.

Värityskuvat ovat kasveja tai kasvien nimiä eri kielillä.  Olen itse innokas luonnonyrttien hyödyntäjä eli meillä kerätään esimerkiksi nokkosta, voikukkaa, litulaukkaa, saksankirveliä ja poimulehteä talven varalle.  Kirjassa on tietoa villikasvien terveysvaikutuksista, käyttöohjeita, varoituksia ja teeohjeita eri tarpeisiin.

Tiesitkö Poimulehdestä? (Alchemilla vulgaris)

Naisen ikioma kasvi, joka tasapainottaa hormonitoimintaa koko naisen elämäkaaren ajan. Poimulehti helpottaa kuukautiskipuja, hellii limakalvoja ja tyynnyttää vaihdevuosien kuumia pelmahduksia ja kiukunpuuskia.

Villiinny, väritä, voimaannu on ihastuttava lahja pukinkonttiin.

Raija Kivimetsä & Riikka Rängman Villiinny, väritä ja voimaannu Hoitava hortakirja

Saimatext Oy 2015. Tekijältä. Kiitoksin.