Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viveca Sten. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Viveca Sten. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 29. kesäkuuta 2016

Viveca Sten Juhannusmurha ja Ursula Anttila-Halinen Laulu taivaansinisestä kukasta


Viveca Sten Juhannusmurha
Ruotsinkielinen alkuteos I stundens hetta, 2012.
Suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom.
Kustantaja WSOY. 2016.


Viveca Sten (s. 1959) on entinen juristi ja nykyinen täysipäiväinen dekkarikirjailija. Hän asuu talvet Tukholmassa ja kesät sukunsa huvilassa Sandhamnin saarella.  Sten sijoittaakin dekkariensa tarinat Sandhamnin saaristomiljööseen.

Keräsin lukujuhannuksen teemaan liittyviä kirjoja täällä, mutta en päässyt kunnolla niiden jujuun sisään. Eniten ehkä kiukustuin Maria Langin suhteen, siis fyysisesti. Lainasin sen kirjastosta Hesasta ja yritin lukea. Muutaman sivun kääntelyn jälkeen lukeminen muuttui vastenmieliseksi. Kirja oli epäsiisti, tahrainen jne. Heivatkaa tuo poistoon! Salaman Juhannustanssien kanssa sujui hieman paremmin, mutta blogiin tuominen jää nähtäväksi. Stenin Juhannusmurha oli kohokohtani. Olen lukenut aiemmin Viveca Stenin kirjan Pinnan alla. Nora Linde ja Thomas Andreasson ovat tuttuja tuosta aiemmin luetusta.

Juhannusmurhassa tunnelma on hyvin kohdillaan, sillä ruotsalainen juhannus on niin tutunlainen. Mitä muuta juhlija voi odottaa saariston juhannuksesta kuin meren tuoksua rentoa menoa ja hauskaa pitäviä ihmisiä?  Sandhamnin saaren idylli on kuin unelma.  Nuorille juhannus on omien suunnitelmien mukainen ilman vanhempia, vaikka neuvotteluja joudutaankin käymään.
Johan Ekengreen kääntyi Victorin puoleen, mutta ennen kuin tämä ehti sanoa mitään, Madeleine jatkoi:
”Hän haluaa mennä kavereiden kanssa Sandhamniin eikä tulla Larssoneille.”
Johan nauroi, vaikka Madeleinen ilme jähmettyi.
”Victorista alkaa tulla jo iso poika. Hän haluaa juhlia Sandhamnissa niin kuin kaikki muutkin. Siitä minäkin haaveilin hänen iässään.”
Juhannusmurhassa on paljon henkilöitä ja kiemuraisia ihmissuhteita. Nuorten oma salainen elämä tuottaa yllätyksiä vanhemmille. Nora Linde viettää saaressa juhannusta poikiensa, miesystävänsä ja tämän tyttären seurassa. Noran ja Johanin suhde on vasta alussa kahdeksan kuukauden seurustelun jälkeen. Nora asuu uudessa asunnossaan Satltsjöbadenissa ja Jonas kolmiossaan keskustassa. Sandhamnissa Johan on vuokrannut Noran vanhan talon, mutta sähkökatkon takia kaikki majailevat Noran ja poikien kanssa Villa Brandissa.

 Yön aikana sattuu kuolemantapaus. Myöskään neljätoistavuotias Wilma ei saavu sovittuun aikaan kotiin yhteen mennessä. Noran ystävä, Nackan poliisin Thomas Andreasson saapuu paikalle saaren kesäyöhön.

”Kuolinsyy oli kova isku tylpällä esineellä päähän. Pojalla on ympäriinsä kontuusioita, kallonlaen murtuma, traumasta johtuvia aivovammoja sekä aivokalvon alaisia verenvuotoja. Kuoleman on täytynyt seurata lähes välittömästi. Yksinkertaistaen: homma oli selvä kun tekijä oli lopettanut.”

Noran olemus mietitytti, sillä hän on niin sopeutuvainen. Mikään ihmissuhde ei kestä tuollaista itsensä vähättelyä. Toisaalta mietin, että nämä lapsukaiset ovat niin turtuneita, että edes kaverin kuolema ei pysäytä. Nuoret ovat huonomuistisia, salailevia ja vältteleviä. Luulisi, että poliisille vastattaisiin muutakin kuin ett mee mäkeen. Wilman omistuksenhalu on luonnollista ja osoittaa uusioperheiden ongelmia, kun vieraat ihmiset yrittävät sopeutua toisiinsa.
Yksinäinen lamppu paloi kirjastossa, missä Johan Ekengreen istui ruskeassa nahkanojatuolissa. Valo levisi himmeäksi läikäksi, ja seiniä peittävät kirjahyllyt jäivät varjoihin. Johnny Cashin cd oli jo kauan sitten soinut loppuun, mutta Johan ei jaksanut nousta vaihtamaan levyä. Hänen kädessään oli vajentuva konjakkilasi, pöydällä olevassa pullossa oli enää tilkka.
Juhannusmurha on täydellinen kesäkirja. Rikostarinoiden ohella Stenin kirjoissa perheellä ja ihmissuhteilla on keskeinen osa kirjoissa.

Blogeissa toisaalla Luetut

Ursula Anttila-Halinen Laulu taivaansinisestä kukasta
Kustannus HD 2016. Kustantajalta. Kiitoksin.

Ursula Anttila-Halisen esikoisromaani Lumiprinsessa ja taikaympyrä tutustutti lukijan seniori-ikäiseen yksityisetsivä Aava Mereen ja hänen mystisiin harrastuksiin.
Juhannusyön taika on haihtunut, kuin yhden yön onni. Linnut ovat vaienneet, tuuli on hiljaa.
Helsinkiläinen Aava Meri on jo eläkkeellä äidinkielenopettajan työstä, mutta toimii aikansa kuluksi urbaanina yksityisetsivänä. Pääosin häntä työllistävät uskottomat aviomiehet ja katoilevat lapsukaiset.  Äänensä menettänyt Vuokko saa hänet sijaistamaan Metsäniitun koulussa Klaukkalassa.  Kaikki tuntuu tapahtuvan tarkoituksellisesti, kun Eeva-sisaren poika tarvitsee kortteeria oikeustieteellisen pääsykokeisiin. Aavan mielestä pieni matkakassan lisä tulee sopivasti, sillä hän on lähdössä kesäkuun alussa viikoksi Roomaan ystävänsä Lassen kanssa.
Opettajajoukko on nimeltään kovin kukkaispitoisia: Marketta, Iiris, Selja, Jasmin. Kukkaterapia, kukkaiskielen viestit, luonnonhenget, myrkylliset kasvit ja horta ovat läsnä. Jokaisen opettajan painajainenkin lutviutuu helposti, vaikka vieraan aineen osalta.
Aava meni vuorollaan Mimosan luokkaan. Nyt oli vuorossa kahdeksannen luokan ranskan tunti. Aava rakasti ranskan kieltä, jota oli opiskellut pari vuotta. Ohjeita ei ollut, joten Aava joutui improvisoimaan. Hän pyysi oppilaita etsimään sanakirjoista kauniita ranskankielen sanoja ja muodostamaan niistä vapaamuotoisen runon. Oppilaista tehtävä vaikutti mielenkiintoiselta, ja he ryhtyivät selailemaan sanakirjoja.
Kirjassa kukilla on keskeinen rooli. Huomasin, että kasvitietämykseni teki hallaa lukemiselle, sillä joku toinen olisi saattanut ihastua kasvitarinoihin. Itse en lukenut mitään uutta eli olen liian tutussa aiheessa. Kasveihin liittyy valtava määrä uskomuksia. Noidan puutarha ja myrkylliset kasvit kiehtovat ihmisiä, mutta fiktiivisessä tarinassa kannattaisi valita jokin toimintalinja, jota noudattaa. Pentti Lempiäisen rinnalla toimisi paremmin John Mannin Murha, taikuus ja lääkintä kuin uskomusjutut.  Lukiessani saatoin monin paikoin ennustaa seuraavan lauseen. Porvooseen päädyttäessä oli varma, että kohta löydän itseni Café Cabriolesta siemailemassa kahvia. Olin huojentunut, että Eevan kuutamopuutarhassa valkoisten kasvien kohdassa jätettiin Virginia Woolf väliin. Tekstissä on paljon viittauksia kirjallisuuteen, mutta miksi Brideshead Revisited by Evelyn Waugh kohdalla vaihdetaan englantiin?
Arvoitusdekkarit olivat aikuisten satuja, joissa paha sai palkkansa. Ei niiden tarkoitus ollut kuvata todellista elämää, joka oli useimmiten epäoikeudenmukaista. Dekkarit oli tarkoitettu ”tilapäisesti laiskottelevan hienon mielen virkistykseksi”, kuten joku viisas, jonka nimeä Aava ei muistanut, oli todennut.
Aavakin kutsutaan juhannuksen viettoon Olavin kesähuvilalle Askolan maisemiin. Tämä selittänee myös kirjan nimen. Opettajien juhannustraditio on ollut jo pitkään käytäntönä ja nyt yhteen kokoonnutaan jo juhannusaattoa edeltävänä päivänä. Timon johdolla on tarkoitus valmistaa kukkauutteita luonnonkukista. Yhdessäolon keskeyttää  kuolemantapaus, joten yksityisetsivänä toimiva Aava saa uuden visaisen tehtävän.

Laulu taivaansinisestä kukasta on kesäinen, kukkapitoinen ja nopealukuinen dekkari kasvien ja kirjallisuuden ystäville. Olisin toivonut enemmän kerronnallisempia osuuksia luetteloiden sijaan, mutta kukkaisa teksti sopi juhannusyöhön.

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Viveca Sten Pinnan alla




Ruotsalainen Viveca Sten (s. 1959) on juristi, joka on siirtynyt täysipäiväiseksi dekkarikirjailijaksi. Hän asuu Tukholmassa ja viettää kesät Sandhamnin saarella, joka on myös Pinnan alla -kirjan tapahtumapaikka. Stenin dekkareissa rikostutkijoiden perhe ja ihmissuhteet työn ulkopuolella nousevat tärkeään rooliin. Viveca Stenin Sandhamn-sarjan aiempia kirjoja ovat Syvissä vesissä, 2012 (I de lugnaste vatten 2008) ja Sisäpiirissä, 2013 (I den innersta kretsen 2009). Stenin Sandhamn-tarinoista on tehty TV-sarja Murha Sandhamissa. Kirjan on suomentanut Sirkka-Liisa Sjöblom.

Sarjan kolmannen osan Pinnan alla (I grunden utan skuld, 2010) tapahtumapaikkana on Sandhamnin idyllinen ulkosaaristo. Nuori nainen, Lina, katoaa jäljettömiin syksyisenä myrsky-yönä. Tuloksettomien etsintöjen jälkeen Linan epäillään tehneen itsemurhan hukuttautumalla mereen. Nora Linde kuulee juhlissa, että omalla aviomiehellä on toinen nainen, joten hän pakenee talvilomalle Sandhamniin poikiensa kanssa. Lasten leikkiessä metsässä he löytävät eläinten näkyviin kaivamia ruumiinosia. Nora alkaa selvittää tapausta ystävänsä Thomas Andreassonin kanssa.

Thomas tarkasteli Noraa valppaana. Noran arvaukset osuivat usein oikeaan, ja Nora oli osoittautunut poliisimaisen tarkkavaistoiseksi monta kertaa aiemmin. Se liittyi luultavasti juristin koulutukseen, arveli Thomas. Poliisien tavoin Nora oli joutunut harjoittelemaan loogista ajattelua ja analyyttisyyttä. Poliisipäällystöltä ei suinkaan sattumalta edellytetty oikeustieteen tutkintoa.
”Selittäisitkö tarkemmin?”
Nora hypisteli keittiön pöydällä olevaa kynttilänjalkaa.
”Mietin, olisiko murhaaja voinut piilottaa ruumiinosat kotiinsa ja odottaa pölyn laskeutumista.”


Niukat johtolangat johtavat lopulta yli sadan vuoden takaisiin tapahtumiin. Tarinassa kuljetetaan päällekkäin kahta kertomusta kahdella eri aikatasolla. Toinen on nykyaika ja toinen alkaa vuonna 1899. Tarinat nivoutuvat yhteen aivan lopussa jopa vähän teennäisenkin tuntuisesti.

Thorwaldia oli etsitty saarelta. Hänen huhuttiin karanneen kotoa. Arvidille oli ollut pettymys, ettei Thorwald ollut uskoutunut hänelle, mutta toisaalta hän ei voinut moittia ystäväänsä.

Arvid oli omin silmin nähnyt Thorwaldin mustelmat yhteisillä uintiretkillä samoin kuin Gottfridin vyön jäljet. Thorwald oli ollut vuoteenomana viikon juhannuksen aikaan, ja Vendelan ilmeestä Arvid oli ymmärtänyt, että ystävä oli ollut todella huonossa kunnossa.

Pinnan alla on helppolukuinen, perinteinen dekkari, ehkä vähän liiankin helposti ennalta arvattavissa. Kirjan luvut ovat hyvin lyhyitä, usein vain 2-3 sivun pituisia, joten kertojat, aikakaudet ja näkökulmat vaihtuvat tiuhaan. Sandhamnin saaristomiljöö ja historialliset kuvaukset ovat kiinnostavia. Kosto ja oikeuden hakeminen omiin käsiin on keskeinen teema. Pinnan alla dekkarin poliisien Thomas Andreassonin ja Margit Grankvistin roolit eivät ole keskeisiä tai sen enempää perinteinen poliisien tekemä tutkintatyö. Keskiössä on keskeisten henkilöiden repaleiset ihmissuhteet sekä rakastamisen vaikeudet. Takaumat tuntuvat paikoin tylsille, mutta ovat juonen kannelta tarpeellisia. Rikos selviää oikeastaan kaiken muun ohessa. Pinnan alla on erinomainen kesädekkari mökki-illan ajanvietteeksi.


Viveca Sten Pinnan alla
WSOY 2014. Kustantajalta.


Yöpöydällä blogissa on myös pidetty tästä kirjasta.

Osallistun tällä kirjalla Rikoksen jäljillä-lukuhaasteeseen Oksan hyllyllä